ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto;  Arviomuistio kuluttajansuojalain muutostarpeista, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 9/2012 sekä Kuluttajaviraston aloite puhelinmyynnin sääntelyn uudistamisesta 8.11.2011

KESKEISET EHDOTUKSET
Lainsäädäntöneuvos Marjo Lahelman arviomuistiossa kuluttajansuojalain muutostarpeista ehdotetaan mm., että harkittaisiin markkinoinnin säätämistä omassa laissaan, lain 5 luvun säännösten selkiyttämistä uuden ja käytetyn tavaran virheellisyyden osalta, elinkeinonharjoittajan vastuuajan vanhentumisajan nimenomaista lisäämistä lakiin virheen ilmoittamisen osalta sekä valvonta- ja seuraamusjärjestelmän tehostamista.

LAUSUNTO
Yleistä
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä yhteiskunnallisella tasolla. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu tarkastelee arviomuistiota ja Kuluttajaviraston aloitetta lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan 18 mukaan tulee kunnioitta vanhempien vastuuta lapsen kasvatuksesta. Lasta tulee suojella kaikenlaiselta taloudelliselta hyväksikäytöltä (32 art).

Alaikäiset ovat kuluttajina erityisen haavoittuvassa asemassa. Ongelmatilanteiden ehkäisyllä eli kuluttajatietoisuuden ja medialukutaidon lisäämisellä on tärkeä rooli alaikäisten kuluttajien suojaamisessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat tietoa oikeuksistaan kuluttajana ja mitä selkeämpää sääntely on, sitä helpompi on toimia yhteiskunnassa kuluttajan ominaisuudessa. Tämän vuoksi lapsiasiavaltuutettu pitää  erityisen myönteisenä ehdotuksia, jotka koskevat sääntelyn selkiyttämistä (esim. markkinointia koskevien säännösten eriyttäminen omaan lakiinsa ja hinnan ilmoittamista koskevat ehdotukset).

Lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimii lasten ja nuorten neuvonantajaryhmä. Lapsiasiavaltuutettu on kuullut ryhmän jäseniä heidän kokemuksistaan ja toivomuksistaan kuluttajina. Erityisesti he toivovat myös itse, että saisivat koulussa enemmän kuluttajakasvatusta sekä tietoa oikeuksista ja oikeusturvakeinoista ongelmatilanteissa. Heillä on epätietoisuutta, miten valvontajärjestelmä toimii ja he toivovat siihen lisää tehokkuutta.

"Yhteiskuntaopin asiat saattavat unohtua helposti ja siksi yksi mainoskin, missä kerrotaan mitä kuluttaja-asiamies tekee ja mitä voi tehdä kun ostos ei tyydytä tai jos mainokset ovat sopimattomia tai harhaanjohtavia, palauttavat nämä asiat ja kuluttajien oikeudet mieleen."
Arviomuistion sisältämät ehdotukset
Alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin suhteen lapsiasiavaltuutetun neuvonantajaryhmän jäsenet pitävät suurena epäkohtana alkoholin mielikuvamainontaa ja ovat selkeästi sen kieltämisen kannalla. Samoin he tuovat esille Internetissä tapahtuvan markkinoinnin epäkohtia; esimerkiksi arvonnan muotoon puettu mainos saattaakin sisältää sitoumuksen pitkäaikaiseen sopimukseen.

Alaikäisten vielä vähäinen elämänkokemus asettaa heidät aikuisia alttiimpaan asemaan mainonnan erilaisten tehokeinojen suhteen. Alaikäisiin suuntautuvaa markkinointia koskeva säännös (KSL 2:2.2 §) on omiaan suojaamaan lasta epäasialliselta markkinoinnilta. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt yhteistyötä Kuluttajaviraston kanssa alaikäisten kuluttajien aseman ja oikeuksien toteutumisen seurannassa. Yhteistyön perusteella voi todeta, että KSL 2:2.2 § on tarpeellinen säännös ja käytännössä jonkin verran selkiyttänyt markkinoijien toimintaa.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että  alaikäisen kuluttajan kannalta olisi eduksi, että markkinoinnista säädettäisiin yhdessä yhtenäisessä laissa, johon koottaisiin myös erityislakien (esim. alkoholilaki) sisältämät säännökset markkinoinnista. Tämä tekisi lainsäädännöstä myös alaikäisille itselleen selkeämmän ja ymmärrettävämmän.  Lapsiasiavaltuutettu pitää myös Kuluttajaviraston aloitteen sisältämiä ehdotuksia sähköisen markkinoinnin osalta lapsen oikeuksien kannalta kannatettavina.

Lapsiasiavaltuutettu puoltaa myös arviomuistiossa esitettyä johtopäätöstä, että lain valvonta- ja seuraamusjärjestelmää tulee tehostaa.  Alaikäisiin kohdistuvaa hyvän tavan vastaista markkinointia voitaisiin paremmin estää, jos myös kuluttaja-asiamiehellä olisi kielto-oikeus ja käytössä olisi ehdotettu seuraamusmaksu.

Muita huomioita
Lausuntopyynnössä pyydetään esittämään muitakin kuluttajansuojalain uudistamistarpeita kuin arviomuistiossa esitetyt. Lapsiasiavaltuutettu haluaa tuoda esille kuluttajansuojalain muutostarpeiden kartoittamisen yhteydessä myös sen, että muuallakin lainsäädännössä on alaikäisiä kuluttajia koskevia säännöksiä, jotka on tarpeen ottaa huomioon uudistuksessa.  Yksi uudistustarve liittyy alaikäisen tunnistamiseen.

Kuluttajansuojalakia on tärkeä soveltaa alaikäisten suojelun ja heidän oikeuksiensa kannalta  yhtäläisesti erilaisessa kaupankäynnissä niin perinteisissä kauppaliikkeissä, etä- ja postimyynnissä sekä Internetin ja mobiilipalveluiden kautta tapahtuvassa kaupassa. Myös muusta lainsäädännöstä kuin kuluttajansuojalaista seuraa alaikäisten ostoksia ja kaupankäyntiä koskevia rajoituksia (esim. säännökset alaikäisen oikeustoimikelpoisuudesta ja huoltajan suostumuksen vaatimus, luotolla ostamisen kielto, sopimuskumppanin tunnistamisen ehto, kuvaohjelmien ostoon liittyvät rajoitukset, vanhempien ensisijainen kasvatusvastuu ja oikeus päättää perheen hankinnoista, järjestyslain ja alkoholilain säännökset).  Näissä tapauksissa palvelun tarjoajan vastuulla on varmistautua sopijakumppanin täysi-ikäisyydestä tai iästä ja huoltajan suostumuksen olemassaolosta.  [1]
Kuluttajansuojan toteutumisen näkökulmasta  on tarpeen varmistaa näiden velvoitteiden toteutuminen myös sähköisessä kaupankäynnissä.  Tämä tarkoittaa tarvetta varmistaa alaikäisen tunnistaminen. Siksi tulisi arvioida mahdollisuutta säätää kuluttajansuojalaissa elinkeinonharjoittajien velvollisuudesta (mobiilikaupassa, Internetissä) varmistua sopimuskumppanin, tilaajan ja ostajan iästä/täysi-ikäisyydestä. Tämä tarkoittaisi elinkeinonharjoittajan velvoitetta käyttää sähköisessä kaupassa ja mobiilipalveluissa ns. vahvan tunnistamisen mahdollistavia tunnistamismenetelmiä.

Jyväskylässä 27.4.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies

[1] Ks. esim. http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/lapsi-kuluttajana/lapsi-ostoksilla/