Verkkouutinen 18.11.2013
Ennalta ehkäiseminen on inhimillistä ja tehokasta
Perheitä tulee kuunnella ongelmien alkuvaiheessa. Ennalta ehkäisevä työ on parempi vaihtoehto, kuin korjata myöhemmin suuremmaksi kasvaneita ongelmia esimerkiksi huostaanotoilla, korostaa vs. ylitarkastaja Raija Harju-Kivinen.Lasten hyvinvointi on tullut hänelle tutuksi työuran varrella monelta kantilta. Koulutukseltaan hän on lasten sairaanhoitaja ja terveydenhuollon maisteri.
Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa WHO-Koululaistutkimuksessa, A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeessa suunnittelijana ja toiminnanjohtajana Keski-Suomen Sydänpiirissä sekä järjestöpäällikkönä SPR:n Länsi-Suomen piirissä.
Hyvinvointi-indikaattorit antavat uutta tietoa lapsuudesta
Lapsiasiavaltuutetun toimistossa hän pääsi mukaan vuonna 2006 aloitettuun laajaan, yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa toteutettuun hyvinvointi-indikaattorien kartoitushankkeeseen.– Ensimmäisen kerran lasten hyvinvoinnin mittareita on koottu näin monipuoliseen pakettiin. Työstä on hyötyä esimerkiksi päättäjille ja lasten ja nuorten kanssa työtä tekeville. He voivat poimia tietoja esimerkiksi koulukiusaamisesta, liikkumisesta ja vaikkapa kuolleisuusluvuista tai lasten huostaanottojen määristä, Raija kertoo.
Indikaattorihankkeessa on arvioitu olemassa olevien tutkimusten tietopohjaa ja tuotetun tiedon laatua, esimerkiksi otosten riittävyyttä. Mukana on myös pitkän aikavälin indikaattoreita. Seurantatieto antaa näkökulmaa ajankohtaisiin puheenaiheisiin.
– Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, että nuoret eivät jatka opintojaan. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tosiasiassa yhä useampi nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. 1990-luvun alussa joka viides ei jatkanut opintoja peruskoulun jälkeen, kun vastaava luku vuonna 2011 oli noin joka kymmenes. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei meillä ole varaa yhteenkään koulupudokkaaseen, jokaisen nuoren työpanosta tarvitaan tässä yhteiskunnassa, Raija Harju-Kivinen toteaa.
Huolestuttaviakin asioita on tullut esiin.
– Huostaanottojen määrä on lähes kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Eniten huostaan otetaan 16–1 7-vuotiaita nuoria. Uskon tämän kertovan ajassa olevasta vanhemmuuden katoamisesta. Aiemmin ongelmia hoidettiin perhepiirissä ja oli olemassa laajempaakin tukea. Nyt perheet ovat aika yksin, eikä heille järjesty ongelmiin varhaista tukea. Tilanteet kriisiytyvät ja kun lapsi kasvaa nuoreksi, perheen omat voimavarat loppuvat, Raija pohtii.
Lapsille suunnattu apu ei saa olla kiven takana
Raija Harju-Kivinen on innostunut Lastenasiaintalosta, jota suunnitellaan pilotiksi Turun yliopistollisen sairaalan yhteyteen. Maria Kaisa Aula on hankkeen ohjausryhmän jäsen, Raija Harju-Kivinen on varajäsen.– Hankkeen tarkoitus on, että seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja väkivaltaa kokeneita lapsia ei lähetetä viranomaiselta toiselle, vaan heitä voidaan auttaa samassa paikassa. Lapset voivat esimerkiksi tavata tutussa ja turvallisessa paikassa niin terveydenhuollon, poliisin kuin lastensuojelunkin työntekijöitä.
Lasten sijaishuolto on Raijan sydäntä lähellä myös yksityiselämässä. Hän on toiminut sijaisäitinä ja on tällä hetkellä äiti paitsi biologisille lapsilleen, myös adoptoidulle lapselle. Hänellä on kokemusta myös tukiperheenä olemisesta kehitysvammaiselle lapselle.
– Sijaisäitiys on parhaimmillaan jaettua vanhemmuutta. Lapsen edun pitäisi aina olla etusijalla. Joskus lapsen on hyvä palata takaisin biologisille vanhemmille, kun suhteet ovat kiinteät ja perheen tilanne on vakiintunut. Kaltoin kohdeltu ja vaurioitunut lapsi voi vaatia joskus myös niin paljon tukea, että sijaisperheissä ei kyetä vastaamaan lapsen kaikkiin tarpeisiin ja ensisijainen hoitopaikka voikin olla esimerkiksi ammatillinen perhekoti. Lapsen tarpeet ratkaisevat, Raija Harju-Kivinen toteaa.
Lapselle läheisiä ihmisiä ovat myös isovanhemmat, kummit tai muut sukulaiset ja joskus naapurin aikuiset.
– Meillä on lapsilla ollut onni saada kolmannet isovanhemmat sijaisvanhemmuuden kautta. Pidämme heihin yhteyttä ja he ovat ottaneet biologiset lapsemmekin kuin omiksi lapsenlapsikseen, Raija iloitsee.
