ENSIMMÄISEN SUOMALAISEN EROFOORUMIN TIEDOTUSTILAISUUS LASTENSUOJELUN KESKUSLIITOSSA
Tiedote 24/2009 29.9.2009
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula
Lapsen etu eropalveluiden kehittämisen perustaksi
Vanhempien erotilanteiden vaikutuksia lapsiin on perhepalveluiden kehittämisessä aliarvioitu. Erotilanteen ongelmia ehkäisevien tukipalveluiden kokonaisuus on perheiden näkökulmasta vaikeasti hahmottuva. Erotilanteessa juridinen prosessi ylikorostuu. Tukea tarvittaisiin kuitenkin ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnin ja hänelle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuden turvaamiseen. Vaikeiden huoltoriitakierteiden katkaisuun ei ole riittävästi keinoja.
Tavoitteenani on laatia yhdessä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa konkreettinen aloite eropalveluiden kehittämiseksi lapsen edun näkökulmasta. Otamme huomioon hyvät käytännöt ja esimerkit myös kansainvälisesti. Tulemme luovuttamaan aloitteen sosiaali- ja terveys- sekä oikeusministeriölle ensi vuoden alussa.
Perheneuvolan ja lastenvalvojien palveluiden tulee jatkossa muodostaa paikallisesti perheiden kannalta selkeä ja lapsen etua tukeva palvelukokonaisuus. Tähän kytkeytyvät myös seurakuntien tarjoamat perheasiain palvelut. Lapsioikeudellisia palveluita sekä näiden yhteydessä erotilanteen neuvovia ja ohjaavia tukipalveluita tulee kehittää kansallisesti kokonaisuutena sekä kuntien yhteistyönä alueellisesti. Jokaisesta kunnasta pitää löytyä paikka, josta vanhemmat voivat erotilanteissa saada helposti tietoa sekä tarpeellista apua.
Lapsen edun näkökulmasta olisi parasta, että kaikkia eroa suunnittelevia vanhempia velvoitettaisiin osallistumaan esimerkiksi perheneuvolan neuvonpitoon. Ennen vanhempien tapaamista lapsen kehitykseen perehtynyt ammattilainen haastattelisi lapsen tai lapset ja heidän näkökulmansa ja mahdolliset huolet vanhempien tietoon. Neuvonpidon tarkoituksena olisi auttaa vanhempia lapsen edun mukaisten ratkaisujen tekemisessä ja lapsen hyvinvoinnin tukemisessa.
Pieni osa eroista kärjistyy vaikeiksi huoltoriitakierteiksi, joissa lapsen mielenterveys on vaarassa. Huoltoriitatapauksista osa on samalla myös lastensuojeluasiakkaita. Suuri osa huoltoriitaoikeudenkäynneistä myös kustannetaan julkisella oikeusavulla.
Ehkäisevän palvelun, tehostetun sosiaalityön ja sovittelun ohella tarvitaan myös uusia oikeudellisia keinoja katkaista huoltoriitakierteistä. Pidän myönteisenä oikeusministeriön suunnittelemaa pilottikokeilua ns. Norjan mallista, jossa psykologinen asiantuntemus tuodaan tuomarin työn tueksi. Huoltoriidoissa tulisi olla mahdollista nimetä lapselle myös oma vanhemmista riippumaton edunvalvoja.
