ASIA   
Lausuntopyyntö 12.4.2012; Lapsiasiavaltuutetun lausunto; HE 29/2012 vp eduskunnalle laeiksi Yleisradio Oy:stä annetun lain sekä valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain muuttamisesta ja HE 28/2012 vp eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

TAUSTAA
Hallituksen esityksessä 28/2012 vp esitetään säädettäväksi laki yleisradioverosta. Yleisradio Oy:n eli julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminnan rahoitus varmistettaisiin jatkossa keräämällä yleisradiovero tuloverotuksen yhteydessä. Yleisradioveroa olisi velvollinen suorittamaan Suomessa yleisesti verovelvollinen, 18 vuotta täyttänyt henkilö.

HE 29/2012 vp puolestaan sisältää mm. ehdotuksen Yleisradio Oy:stä annetun lain muuttamiseksi. Ehdotuksen sisältämien muutosten tavoitteena on täsmentää yhtiön julkisen palvelun valvontaa ja julkisen palvelun tehtävää mm. niin, että lasten ohjelmien ohella tulee painottaa myös nuorten ohjelmistoja.

LAUSUNTO
Lakiehdotusten yhtymäkohdat lapsen oikeuksiin
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat esim. lainsäädännössä, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1990).

Lapsiasiavaltuutettu edistää toiminnassaan kaikkia yleissopimuksen kattamia lapsen ihmisoikeuksia ja arvioi lakiehdotuksia niiden kannalta. Lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita.Yleisradiotoimintaa koskevien lakiehdotusten arvioinnin kannalta olennaisia ovat sopimuksen yleiset periaatteet sekä lapsen sananvapautta, tiedon saantia ja mediasuojelua koskevat oikeudet. Lisäksi merkitystä on taide- ja kulttuurielämää, vapaa-aikaa sekä vähemmistöjen oikeuksia koskevilla oikeuksilla.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa julkista valtaa asettamaan lapsen edun (lapsen parhaan) etusijalle kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa (3 artikla). Tämä edellyttää lakiehdotuksen vaikutusten arviointia lapsinäkökulmasta. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti (2 artikla) riippumatta heidän tai heidän vanhempiensa ominaisuuksista. Lapsella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (12 artikla) kun aikuiset tekevät lapsia koskevia päätöksiä.  Tämä tarkoittaa myös lasten oikeutta saada heidän kannaltaan tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun.

K:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 13 artiklan mukaan lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä, mikä sisältää myös vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen missä tahansa lapsen valitsemassa muodossa. Oikeudelle voidaan asettaa rajoitteita vain, jos se ei loukkaa muiden oikeuksia ja turvallisuutta tai yleistä järjestystä.

YK-sopimuksen 17 artiklan mukaan tulee taata, että lapsi saa joukkotiedotusvälineiden kautta tietoa, joka edistää hänen sosiaalista, hengellistä ja moraalista hyvinvointiaan sekä fyysistä ja mielen terveyttään. Sen vuoksi tulee rohkaista tiedotusvälineitä levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää tietoa ja aineistoa kiinnittäen erityistä huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen lasten kielellisiin tarpeisiin. Lapsia tulee suojella heidän ikä- ja kehitystasonsa kannalta haitalliselta tiedolta ja ohjelmasisällöltä.

Yleisradiolakia sekä lasten viestinnällisiä oikeuksia sivuavat myös alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen oikeuksia korostava 30 artikla sekä lapsen oikeutta lepoon, leikkiin, vapaa-aikaan sekä taiteisiin ja kulttuurielämään tutustumiseen käsittelevä 31 artikla. Sopimus kannustaa valtiota tarjoamaan lapsille sopivia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoihin.

Median rooli lasten ja nuorten arjessa
Televisio on lasten kasvuympäristön vahva vaikuttaja, jonka kanssa lasten vanhemmatkin saavat usein olla kilpasilla. Lapset käyttävät mediavälineistä eniten televisiota (esim. Lahikainen ym.: Lapsuus mediamaailmassa, 2005). Vuonna 2010 tehdyn lasten mediabarometrin mukaan kaikista alle 8-vuotiaista 83 prosenttia katseli televisiota vähintään kerran viikossa. Yli 10-vuotiaiden lasten vapaa-ajasta arviolta noin kolmannes kuluu television parissa.

Median vaikutuksia lasten ja nuorten arkeen ovat tutkijat Tarja Salokoski ja Anu Mustonen kiteyttäneet seuraavasti  [i]:

M  ediasisällöt vaikuttavat laajasti lasten ja nuorten tiedolliseen, tunne-elämän ja identiteetin kehitykseen sekä fyysiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Median vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin ja kehitysvaiheesta riippuen. Pienille lapsille median vaikutukset välittyvät läheisten ihmissuhteiden kautta, vanhempien mallien ja tulkintojen välityksellä. Nuoruusiässä kaveripiirin vaikutus median käyttöön ja viestien tulkintaan korostuu.  Nuoret peilaavat identiteettiään mediasta.
Mediasisällöt tuovat lasten elämään sekä iloa ja oppimista että myös jännitystä ja pelkoa. Erityisesti pienten lasten kannalta juuri television lastenohjelmien laadun vaaliminen on tärkeää.

Lasten ja nuorten mediaympäristön kannalta on myös paljon merkitystä sillä, tarjotaanko ohjelmia vain kaupallisesti mainosrahoitteisesti vai myös julkisena palveluna. Esimerkiksi pienet lapset eivät kykene erottamaan mainoksia muusta ohjelmistosta ja ovat sen vuoksi mainosten vaikutuksille hyvin alttiita.

Kaupallisten kanavien ja Yleisradion television lastenohjelmistojen välillä on selkeitä eroja niin sisällön väkivaltaisuudessa, kotimaisuusasteessa sekä suuntautumisessa vähemmistö- ja kieliryhmillekin. Liikenne- ja viestintäministeriö selvitti vuonna 2006 lapsiasiavaltuutetun aloitteesta television lasten- ja nuorten ohjelmien tarjontaa sekä lastenohjelmien laatua  [ii]. Tuolloin esimerkiksi todettiin, että kaupallisten kanavien lastenohjelmista lähes 40 prosenttia sisälsi selkeää väkivaltaa. Yleisradion lastenohjelmat eivät selkeää väkivaltaa sisältäneet.

Samassa kartoituksessa tuli esille, että pääosa Yleisradion ohjelmistosta oli suunnattu pienille lapsille (alle 8-vuotiaille). Etenkin nuorille (yläkouluikäisille ja vanhemmille) suunnattuja ohjelmistoja oli myös Yleisradiolla vain vähän. Kielivähemmistöihin ja alkuperäiskansa saamelaisiin kuuluvia lapsia huomioi ohjelmistossaan vain Yleisradio.

Lapsiasiavaltuutetun arvio lakiehdotuksesta
Lapsen oikeuksien näkökulmasta olennaisia muutoksia Yleisradiota koskevassa lainsäädännössä ovat:

-Yleisradion julkisen palvelun rahoituksen turvaaminen vakaasti ja ennakoitavasti ns. yleisradiomaksulla

-Julkisen palvelun määritelmän täsmentäminen niin, että se painottaa sekä lapsille että nuorille suunnattuja ohjelmistoja.

Lapsiasiavaltuutettu pitää lakiehdotusta hyvänä ja lapsen oikeuksia vahvistavana.  Yleisradion rahoituksen vakaus varmistaa laadukkaiden, ei -kaupallisten lastenohjelmien sekä kielivähemmistöille suunnattujen  (ruotsinkieliset, saamenkieliset lapset) lastenohjelmien jatkuvuutta sekä kehitystyötä sekä tarjontaa yhdenvertaisesti eri puolilla maata asuville lapsille.
Puutteena nykylainsäädännössä (yleinen tv- ja radiolainsäädäntö) on kuitenkin todettava, että ohjelmien tekstitysvelvoite ei kata lasten ja nuorten ohjelmia, mikä vaikeuttaa huonokuuloisten ja viittomakielisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia seurata niitä. Lasten- ja nuortenohjelmat tulisi saattaa tekstitysvelvoitteen piiriin. Yleisradion lasten ohjelmissa ei tällä hetkellä ole lainkaan tarjolla viittomakielisiä sisältöjä, mikä on myös puute.

Yleisradion julkisen palvelun tehtävän uusi määrittely on lapsen oikeuksien näkökulmasta aiempaa kattavampi ja siten parempi.  Nuorille suunnattujen ohjelmistojen lisääminen erityiseksi painotukseksi on tarpeen, jotta koko alle 18-vuotiaiden alaikäisten yleisö määrittyisi yhtiön kannalta tärkeäksi kohderyhmäksi.  Tähän mennessä ohjelmistot ovat suuntautuneet painotetusti pienille lapsille. Uuden määritelmän ei tule kuitenkaan vähentää pienille lapsille suunnattua ohjelmistoa, koska heidän mediaympäristönsä turvallisuuden kannalta Yleisradiolla on erityisen suuri merkitys.

Lasten ja nuorten kannalta on tärkeä painottaa julkisen palvelun tehtävän toteuttamisessa myös vuonna 2005 lakiin kirjattua kansanvaltaa, kansalaisten osallistumista ja vuorovaikutusta tukevaa velvoitetta. Tämän tulee kattaa myös alaikäiset eli lapset ja nuoret.   Lasten ja nuorten itse tärkeäksi määrittelemien teemojen ja aihepiirien on tärkeä tulla esille Yleisradion ohjelmistossa muutoinkin kuin lasten- ja nuortenohjelmissa eli ne tulee huomioida esimerkiksi uutis- ja ajankohtaisohjelmissa. Lasten ja nuorten omien näkemysten selvittämiseen tältä osin tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.   Ottamalla lasten ja nuorten tärkeät asiat huomioon ohjelmistojensa ja ohjelmasisältöjensä suunnittelussa  sekä televisiossa että radiossa Yleisradio kannustaisi myös aikuisten kuulijoidensa ja katsojiensa maailmankuvan avartumista lasten ja nuorten näkökulmien suuntaan.

Kiinnitän liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota siihen, että vaikka televisiossa lastenohjelmien tarjonta on viime vuosina koko ajan lisääntynyt, radiossa se on vähentynyt. Yleisradion radiokanavat eivät esitä juuri lainkaan lastenmusiikkia. Yleisradion omissa strategioissa on korostettu lastenmusiikin ja muun ääniohjelmiston tarjontaa Internetin kautta. Muistutan kuitenkin, että yhdenvertaisuuden kannalta etenkin lastenmusiikin tarjonta myös radiossa olisi perusteltua.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan (esim. eduskunnalle annettavan kertomuksen yhteydessä) sekä Yleisradion hallintoneuvoston tulisikin jatkossa arvioida ja varmistaa, että julkisen palvelun lapsia koskeva velvoite toteutuisi myös radio-ohjelmistojen osalta.
 

Jyväskylässä 19.4.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies

[i] LVM:n julkaisuja 48/2007 Television lastenohjelmatarjonnasta vuonna 2006 http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8112.pdf

[ii] LVM:n julkaisuja 48/2007 Television lastenohjelmatarjonnasta vuonna 2006 http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8112.pdf