Verkkouutinen 03.02.2014

Ihmisoikeuskasvatusta päiväkodin arkeen

Kaisa Jarvela 2014 Ihmisoikeuskasvatus voi ehkä kuulostaa korkealentoiselta. Silti kysymys on ihan perusasioista: miten opitaan toimimaan muitten ihmisten kanssa, kunnioittamaan erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä sekä pitämään huolta omista ja muiden oikeuksista.

Näin sanoo lastentarhanopettaja Kaisa Järvelä, joka työskenteli viime kuukaudet lapsiasiavaltuutetun toimistossa korkeakouluharjoittelijana. Maisteriopintojaan Jyväskylän yliopistossa viimeistelevä kasvatustieteilijä on viime kuukaudet kehittänyt lapsiasiavaltuutetun toimistossa toiminnallisia menetelmiä ihmisoikeuksien tutuksi tekemiseen päiväkoti-ikäisille.

Hän on kehittänyt edelleen lapsiasiavaltuutetun toimistossa tuotettuja tauluja, joissa kahdeksaan kuvaan on tiivistetty lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen sisältö. Niissä lapsiasiavaltuutetun maskotti Sisu-kissa havainnollistaa ihmisoikeusasioita pieniä lapsia kiinnostavalla tavalla.

– Sisu-kissan taulujen suunnittelu on ollut tosi mieluista. Ihmisoikeuskasvatuksen materiaalia on jonkin verran ala- ja yläkoululaisille, mutta pienet lapset ovat jääneet vähemmälle, Kaisa kertoo.

– Olen ajatellut ihan pieniä lapsia, mutta ei ole isommillekaan haitaksi, että asiat on ilmaistu selkeästi ja hauskalla tavalla. Olen saanut tässä käyttää asiantuntemusta pienen lasten oppimisesta, miten arvot tuodaan lähelle heidän arkeaan.

Saako lapsi olla eri mieltä kuin aikuinen?

Kaisa Järvelä on toteuttanut ihmisoikeuskasvatuksesta pienimuotoisia koulutuksia muun muassa lähihoitajaopiskelijoille sekä koulun ja päiväkodin henkilökunnalle. Hän näkee arvokasvatuksen varhaiskasvatuksen ydinasiana.

– Lasten on tärkeää pienestä asti oppia, että heillä on oikeuksia ja asioihin voi vaikuttaa. Lasten on hyvä myös ymmärtää että heillä ei ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. On myös hyvä tietää, miten kuunnellaan muita ihmisiä, ymmärretään erilaisuutta ja ratkaistaan ristiriitoja, hän selventää.

Varhaiskasvattaja on vakuuttunut työnsä merkityksestä. Hän pitää ratkaisevana, miten lapsille varhaisesta lapsuudesta lähtien puhutaan asioista ja annetaan tuoda esiin mielipiteitään.

– Saako lapsi olla eri mieltä kuin aikuinen? Helposti aikuinen kyllä jyrää siinä. Mutta miksei voisi olla kahta eri mielipidettä, jotka ovat yhtä arvokkaita. Aikuinen voi elämänkokemuksen perusteella todeta, miten lopulta tehdään, mutta silti pitää kunnioittaa erilaisia mielipiteitä, oikeasti kuunnella ja kunnioittaa, Kaisa Järvelä painottaa.

– Jos yhtään vuorovaikutusta tuntee, tietää miten tärkeää on huomioida toisen mielipide. Jo se että aikuinen kuuntelee ja ymmärtää auttaa lasta oman mielipiteen ilmaisemisessa.

Kysytään lapsilta ensin

Kaisa Järvelä kannustaa päiväkotien henkilökuntaa ottamaan lasten mielipiteitä huomioon päivittäisessä toiminnassa.

– Koulu ja päiväkoti pitää nähdä ennen muuta juuri lasten palveluna. Jos mielipiteitä toiminnasta kysytään, kysytään heiltä ensin, ja toki sitten myös vanhemmilta, hän sanoo.

Aikuiset ehkä arvioivat, että lapset eivät ole valmiita ottamaan kantaa.

– Enhän minäkään ole valmis, ja silti minulla on oikeus mielipiteeseeni, Kaisa huomauttaa.

– Miten oppii muodostamaan ja perustelemaan kantojansa, jos sitä ei kysytä?

Kaikesta voi keskustella lasten kanssa

Kaisan mielestä kaikista asioista voi keskustella lasten kanssa, kunhan löydetään kytkös siihen, mitä se heille arjessa merkitsee.

– On myös tärkeää tuntea lapset ja heidän taustansa. Arkojakin asioita voi lähestyä etäännyttämällä: miten voisimme auttaa jotakuta toista vaikeassa paikassa?

Kaisa myöntää, että puheessa osallisuus on helpompaa kuin arjessa. Päiväkotien haasteena ovat isot ryhmät, joissa jokaisen mielipiteen kuuleminen on käytännössä vaikeaa. Hänestä ensimmäisen askel on kuitenkin se, että asenne on kunnossa. Sitten on oltava välineitä.

– Hyväksyvä ilmapiiri on tärkeää. Kun kysytään lapsilta pienistäkin arjen asioista, ja jos lapsi saa niihin myös vaikuttaa, sitä kautta voi päästä isompiinkin asioihin. Näin lapset uskaltavat lähteä vaikuttamaan ja oppivat että se on mahdollista. Aikuisen on myös oltava valmis luottamaan lapsiin ja luovuttava liiasta kontrollista.

Enemmän aikaa lasten kohtaamiseen

Kaisa Järvelä kiittelee kokemustaan lapsiasiavaltuutetun toimistossa.

– Täällä tehdään paljon tärkeää työtä, ja sitä on ollut todella mielenkiintoista seurata. Kuitenkin enemmän aikaa pitäisi löytää lasten kohtaamiseen, hän arvioi.

Omasta tulevaisuudestaan hänellä on selkeä näkemys.

– Minusta tulee lastentarhanopettaja. Tulevaisuudessa voisi kiinnostaa tällainen vaikuttamistyökin, mutta minusta on tärkeää, että ensin pääsee vaikuttamaan ruohonjuuritasolla. Ehkä sitten voisi joskus vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla, hän pohtii.