KASVATUKSESTA EI VOI SANOUTUA IRTI
Tiedote 16.6.2011
Kasvatuksesta ei voi sanoutua irti - jokainen aikuinen kasvattaa ainakin omalla esimerkillään, korostaa ´"Kymmenen kysymystä kasvatuksesta" - kirjan toimittanut yliopistonlehtori Elina Nivala.
Lapsiasiavaltuutetun ja yhteistyökumppaneiden julkaisema kirja haastaa suomalaisen kasvatuskulttuurin vakiintuneita käsityksiä.
- Lasten kanssa työskentelevät puhuvat usein ohjaamisesta ja valmentamisesta. Kasvatusta vierastetaan. Emmekö uskalla kasvattaa? kysyy Elina Nivala yhdessä kirjan kymmenestä artikkelista.
Hän rohkaisee kaikkia aikuisia kasvatusvastuuseen.
- Toki vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia kasvattajia mutta kaikkien lasten kanssa työskentelevien aikuisten pitäisi tunnistaa kasvatusvaltansa ja -vastuunsa.
- Jos aikuiset irtisanoutuvat kasvatustehtävästään, lapset jäävät pärjäämään yksin ja keskenään tai ajautuvat esimerkiksi kulutus- ja viihdeteollisuuden kasvatettavaksi, Elina Nivala muistuttaa.
- Kasvattaja auttaa tekemään valintoja, vahvistaa kehittyviä valmiuksia ja itsetuntoa, ottaa vastuuta ja antaa sitä, asettaa rajoja, edellyttää niiden noudattamista ja tarpeen mukaan antaa anteeksi, määrittelee Elina Nivala.
Lapsiasiavaltuutetun ja yhteistyökumppaneiden julkaisema tuore kirja haastaa suomalaisen kasvatuskulttuurin vakiintuneita ajattelutapoja. Kirjassa pohditaan, miksi lapsen on Suomessa pärjättävä yksin, mihin kosketus on hävinnyt lasten ja aikuisten suhteista ja miksi kasvatus nähdään kyseenalaisena vallankäyttönä. Kirja valottaa myös kasvatusta lapsen oikeutena.
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä ihmettelee kirjassa, miksi meillä pienen vauvankin on opittava nukkumaan omassa huoneessaan, vaikka hän huutaisi lohduttomasti omaa yksinäisyyttään.
- Tällä tavalla ei kasvateta luovia, tasapainoisia ja itsenäisiä nuoria. Vain riittävän nopea vastaaminen lapsen viesteihin kasvattaa hänen itsevarmuuttaan, asiantuntija huomauttaa.
Aikaa lapselle ja nuorelle
Lapset janoavat aikuisten aikaa. Miksi sitä ei sitten lapsille riitä, pohtii puolestaan lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Millä tavoin lapsen etu saataisiin ulottumaan työntekijöiden, työnantajien ja valtion keskinäisiin neuvotteluihin, joissa työn tekemisen ehdoista päätetään?- Pitää muistaa, että vanhemmat ovat tärkeitä omille lapsilleen, myös murrosikäisille nuorille. Ajan antaminen lapselle on kasvatuksen arvostamista, Maria Kaisa Aula korostaa.
Vallitsevia käsityksiä kirjassa pöllyttävät lisäksi opetusneuvos ja pappi Kalevi Virtanen seurakunnallisista lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöistä sekä toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila Suomen Vanhempainliitosta.
Elina Nivala kysyy kirjan johdannossa rohkeasti, onko suomalaisella kasvatusperinteellä tekemistä meitä eniten uhkaavien ongelmien kanssa. - Näitä ovat yhteisötasolla syrjäytyminen, kiusaaminen ja yksinjättäminen sekä yksilötasolla yksinäisyys, masennus, päihdeongelmat ja stressisairaudet.
Kirjan kymmenen kysymystä ovat:
1. Onko kasvatuksesta tullut mahdoton tehtävä, mission impossible?
2. Tuleeko kasvatuksen tuottaa yksilöllisiä, kilpailukykyisiä suorittajia?
3. Mistä saataisiin aikaa kasvatukselle?
4. Miksi lasten elämää hallitsee yksin pärjäämisen pakko?
5. Mihin kosketus on hävinnyt lasten ja aikuisten suhteista?
6. Miksi kasvatus nähdään kyseenalaisena vallankäyttönä?
7. Mistä löytyy oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino kasvatuksessa?
8. Onko yhteisöllisen kasvatuksen paluu mahdollista?
9. Kuinka jokainen aikuinen voisi olla omalla paikallaan hyvä kasvattaja?
10. Mihin tarvitaan uskonnollista kasvatusta nykymaailmassa?
Jos vastaukset kiinnostavat, kirja on ladattavissa lapsiasiavaltuutetun verkkosivuilta www. lapsiasia.fi/julkaisut
Kymmenen kysymystä kasvatuksesta. Toimittanut Elina Nivala. Julkaisija Lasten Keskus. Sitä voi myös tilata painettuna lapsiasiavaltuutetun toimistosta [email protected]
