Komission ehdotus televisio ilman rajoja direktiivin muuttamiseksi
Lapsiasiavaltuutetun lausunto 16.2.2006
Liikenne- ja viestintäministeriölle
Direktiiviehdotuksen lähtökohdista
Direktiiviehdotuksen tarkoituksena yhtenäistää ja osin keventää audiovisuaalisen sisällön sähköisen jakelun sääntelyä. Audiovisuaalisilla palveluilla tarkoitetaan sekä nykyisen televisiotoiminnan kaltaisia ns. lineaarisia palveluita että erikseen kuluttajalle tilattavia ohjelmia ja palveluita eli ns. ei-lineaarisia palveluita. Sääntelyn on tarkoitus vahvistaa ns. lähettäjämaaperiaatetta ja sikäli yksinkertaistaa sääntelyä.
Alaikäisten suojelun kannalta televisiotoimintaa koskeva sääntely on käytännössä tärkeämpää kuin ns. ei-lineaaristen palveluiden. Toisaalta on vaikea vielä ennakoida miten laajaksi palveluksi ns. ei-lineaariset palvelut tulevat tulevaisuudessa muodostumaan. Siksi myös niiden sääntelyssä lastensuojelunäkökulman varmistaminen on välttämätöntä.
Televisiotoiminnan sääntely olisi keveämpää kuin nykyisessä direktiivissä mutta se olisi tiukempaa kuin ns. tilattavien palveluiden sääntely. Kaikkia audiovisuaalisia palveluita koskisivat tietyt yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat muun muassa alaikäisten suojelua, ihmisarvon suojelua sekä piilomainontaa. Vähimmäisvaatimukset ovat alaikäisten suojelun osalta lievemmät kuin nykyisen tv-direktiiviin sääntely.
Lapsiasiavaltuutettu pitää lähtökohdiltaan hyvänä sitä, että myös ns. tilattavat audiovisuaaliset palvelut tulevat sääntelyn piiriin sekä sitä, että näitä palveluille asetetaan vähimmäisvaatimuksia myös lastensuojelunäkökulmasta. Toinen asia on sitten se, ovatko direktiiviluonnoksessa esitetyt vähimmäisvaatimukset riittävät.
Ns. lineaarisia palveluita koskevat minimisäännöt ( 3 d artikla) lähtevät sen varmistamisesta että lasten kannalta haitalliset ohjelmasisällöt eivät ole heidän saatavillaan (are not made available in such a way ). Sääntely ei siis koske palveluiden sisältöä samalla tavoin kuin artiklan 3 e syrjinnän kieltoa ja ihmisarvoa koskeva sääntely (do not contain ). Tavanomaisten televisiopalveluiden osalta nykyinen 22 artiklan osin myös sisältöä koskeva sääntely jäisi ehdotuksen mukaan voimaan.
Uusi sääntely olisi lastensuojelunäkökulmasta EU-alueen yhteinen minimisääntö ja korvaisi nykyisen kansallisen sääntelyn. Artiklan 3.1 mukaan jäsenmailla olisi kuitenkin mahdollisuus soveltaa tiukempaa sääntelyä pelkästään omien rajojensa sisäpuolella toimiviin palvelun tarjoajiin. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että tämän mahdollisuuden säilyttäminen on hyvin tärkeää.
Eri maiden soveltamat säännökset lasten suojelemisessa heille haitallisilta mediasisällöiltä vaihtelevat paljon. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että direktiivin jatkovalmistelun aikana selvitetään käytännössä, missä määrin yhteiset vähimmäissäännökset voivat aiheuttaa lasten suojan heikkenemistä.
Tarkempia näkökohtia lasten suojelusta haitallisilta sisällöiltä
Tilattavien palveluiden sääntely lasten suojelun näkökulmasta perustuu siihen, että palvelut eivät ole lasten saatavilla siten, että lasten fyysinen, henkinen tai moraalinen kehitys vaarantuu. Artiklasta ei käy ilmi, miten saatavuuden sääntely on käytännössä ajateltu toteuttaa. Tältä kannalta lapsiasiavaltuutettu katsoo, että esitetty muotoilu on liian väljä. Vähintäänkin artiklan käytännön soveltamistapoja tulisi selvittää tarkemmin. Tulisiko esimerkiksi palveluiden tilaajalta edellyttää täysi-ikäisyyttä, sovellettaisiinko tilattavissa palveluissa ikärajamerkintöjä vai olisiko palvelun tilaajan velvollisuus estää se, että tilatut, mutta lapsille haitalliset ohjelmasisällöt eivät kulkeudu heidän käyttöönsä.
Esitetty sääntelytapa edellyttää sitä, että lasten vanhemmat kantavat vastuunsa kotiin tilattujen ohjelmistojen soveltuvuudesta lapsille. Kuluttajille tulisi korostetusti informoida, että ns. tilattaviin palveluihin ei sovelleta lastensuojelunäkökulmasta samanlaisia rajoituksia kuin tavanomaisiin televisio-ohjelmiin.
Ehdotuksen mukaan alaikäisten suojelua koskevaa voimassaolevan direktiivin artiklaa 22 ei kumottaisi. Se koskisi edelleenkin televisiolähetystoimintaa, jossa jäsenvaltioiden olisi varmistettava ettei lähetyksissä ole ohjelmia, jotka saattaisivat vahingoittaa lasten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä eikä pornografiaa tai perusteetonta väkivaltaa sisältäviä ohjelmia.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että televisiotoimintaa alaikäisten suojelun kannalta sääntelevän artiklan 22 säilyttäminen direktiivissä on erittäin tärkeää. Artiklan nojalla on pääasiassa ohjattu ohjelmasijoittelua niin, että lapsille haitallinen ohjelmasisältö lähetettäisiin aikaan, jolloin lapset eivät katso televisiota. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että pelkän ohjelmien ajoituksen sääntely ei välttämättä ole riittävää lasten suojaamiseksi haitallisilta ohjelmasisällöiltä televisiossa.
Mainonnan sääntely
Ehdotus joustavoittaa mainonnan sääntelyä sekä mahdollistaa uusia mainonnan muotoja kuten tuotesijoittelun sekä tv:ssä että tilattavissa palveluissa. Tavoitteena on saada ohjelmille lisää rahoittajia. Mainontaa voidaan tv-ohjelmissa sijoittaa joustavammin, kuitenkin niin että 12 min/tunti rajoitusta noudatetaan.
Lastenohjelmissa mainontaa saisi olla korkeintaan 35 minuutin välein. Tämä vastaa nykyistä sääntelyä.
Tuotesijoittelu olisi sallittua, mutta siitä tulee ilmoittaa ohjelman alussa. Tuotesijoittelu olisi kuitenkin kielletty lastenohjelmissa. Piilomainontaa ei sallita. Tuotesijoittelun sääntely on sinänsä tärkeää, koska sitä käytetään elokuvissa ja sen käyttämisestä televisiossa on myös Suomessa jo esimerkkejä.
Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä tuotesijoittelun kieltoa lastenohjelmissa, uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu kriittisesti tuotesijoittelun sallimiseen muissa televisio-ohjelmissa. Lapset seuraavat muitakin kuin lastenohjelmia. Heidän kykynsä muistaa ja tiedostaa ohjelman alussa mainittuja tiedotteita on rajallinen. Tuotesijoittelusta tulee näin lasten näkökulmasta helposti käytännössä piilomainontaa. Tuotesijoittelun käyttäminen on omiaan häivyttämään mainonnan ja itse ohjelman välistä rajaa.
Direktiiviehdotuksen artikla 3 g (erityisesti alakohta f) määrittelee mainonnan rajoituksia lapsinäkökulmasta . Sääntely säilyisi nykyisellään mutta alkoholia koskevat mainontarajoitukset määriteltäisiin yleisemmällä tasolla kuin nykyisessä direktiivissä. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä 3 g artiklan säilyttämistä direktiivissä. Alkoholin mainonnan osalta arvioin asiaa tarkemmin seuraavassa kappaleessa. On tärkeää varmistaa, että mainonnan sääntely tältä osin koskee myös ns. tilattavien audiovisuaalisten palveluiden markkinointia lapsille. Ohjelmien tilaamisessa pitäisi esimerkiksi varmistaa huoltajan suostumus ja varmistaa tilaajan ikä.
Tupakan ja alkoholin mainonta
Tupakkamainonnan, tupakkayhtiöiden sponsoroinnin ja tuotesijoittelun kiellon pitäminen voimassa on lastensuojelun kannalta tärkeää. Alkoholimainonnan osalta direktiiviehdotus toteaa, että audiovisuaalinen alkoholimainonta ei saa kohdistua lapsiin tai rohkaista kohtuutonta kulutusta. Sopimaton alkoholimainonta on nykyisessä direktiivissä määritelty yksityiskohtaisemmin. Nykyisen direktiivin sääntely on tältä osin parempi.
Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että lapsiin kohdistuvan alkoholimainonnan valvonta Suomessa osoittautunut haasteelliseksi. Sisältöjen arviointi on monitulkintaista. Mainosten sisältöihin voidaan puuttua vasta jälkeenpäin, kun ne on jo julkaistu. Mietojen alkoholijuomien ns. brandi- tai elämäntyylimainonta näyttää sisältävän aineistoa, joka on suunniteltu erityisesti nuoriin vetoavaksi.
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että alkoholin mielikuvamainonta vaikuttaakin eniten juuri lapsiin ja nuoriin. Tutkimusten mukaan mainonta vaikuttaa lasten mielikuviin alkoholin käytön merkityksestä jo ennen kuin he itse ovat lähelläkään alkoholin kokeiluikää. Mainonnassa alkoholijuomat esitetään usein osana trendikästä vapaa-ajanviettoa tai seurallista ja iloista elämää. Nämä muokkaavat lasten asenteita alkoholinkäytölle suopeiksi sekä liittävät alkoholinkäytön osaksi aikuistumista. Ne esittävät alkoholijuomat osana tavoittelemisen arvoisia elämäntyylejä
Tästä syystä on tärkeää, että direktiivi mahdollistaa myös kansallisesti tiukemman sääntelyn esimerkiksi niin että mainonta rajoitetaan pelkän tuotetiedon antamiseen tai että alkoholin mainonta televisiossa kielletään kokonaan. Uuden direktiivin säätäminen ei saa tarkoittaa suojan tason alentamista niissä jäsenmaissa, joissa alkoholimainonnan sääntely on nykyisin direktiiviehdotusta tiukempaa.
Alan itsesäätely
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että direktiivi rohkaisee audiovisuaalisen alan toimijoita itsesäätelyyn ja yhteissäätelyyn. Tämän käytännön valvonta on varmistettava, samoin kuin se että myös muut kuin tavanomaisten televisiopalveluiden tarjoajat jatkossa osallistuvat yhteistyöhön.
Valvonta
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lastensuojelua koskevia direktiivin sääntöjä valvotaan tehokkaasti ja että niitä rikkovien palveluiden tarjoajien toiminta joko EU-alueelta tai kolmansista maista voidaan kieltää. Tältä kannalta artiklat 3. alakohta 2 sekä artiklat 7-10 ovat tärkeitä. Komission tulee myös käytännössä toimia ripeästi kun väärinkäytöksiä havaitaan.
Lopuksi
Lopuksi totean, että YK:n lapsen oikeuksien komitean on Suomen valtiolle antamissaan päätelmissä 30.9.2005 suosittanut, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestintekniikan, videoelokuvien, pelien ja muun tekniikan välityksellä mukaan lukien Internet. Suomea kehotetaan lisäämään toimia vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi siitä, mikä tieto ja aineisto on vahingollista lasten hyvinvoinnille. Suomea kehotetaan myös kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.
Lasten suojeleminen median haitallisilta sisällöiltä on paitsi audiovisuaalisen alan toimijoiden myös toki vanhempien vastuulla. Sääntelyn tulee kuitenkin rajata haitallisimpia mediasisältöjä lähtökohtaisesti pois lasten ulottuvilta sekä antaa vanhemmille välineitä vastuunsa kantamiseen.
Lisäksi YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämä Suomen kansallinen toimintasuunnitelma ("Lapsille sopiva Suomi" STM:n julkaisuja 2005:5) on sisällyttänyt toimenpidesuosituksiinsa kohdan "Media-alalle vastuuta lapsen turvallisuudesta". Toimikunta korostaa, että tietoyhteiskuntaa on kehitettävä vastuullisesti lapsen tarpeet huomioon ottaen ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. Toimikunta esittää muun muassa, että hallituksen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisessä yhteistyössä mediaa koskevien normien luomiseksi ja lasten suojelemiseksi.
Kunnioittaen
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Liikenne- ja viestintäministeriölle
Komission ehdotus televisio ilman rajoja direktiivin muuttamiseksi COM (2005) 646 FINAL
Esitän direktiiviehdotuksesta seuraavat alustavat näkökohdat:Direktiiviehdotuksen lähtökohdista
Direktiiviehdotuksen tarkoituksena yhtenäistää ja osin keventää audiovisuaalisen sisällön sähköisen jakelun sääntelyä. Audiovisuaalisilla palveluilla tarkoitetaan sekä nykyisen televisiotoiminnan kaltaisia ns. lineaarisia palveluita että erikseen kuluttajalle tilattavia ohjelmia ja palveluita eli ns. ei-lineaarisia palveluita. Sääntelyn on tarkoitus vahvistaa ns. lähettäjämaaperiaatetta ja sikäli yksinkertaistaa sääntelyä.
Alaikäisten suojelun kannalta televisiotoimintaa koskeva sääntely on käytännössä tärkeämpää kuin ns. ei-lineaaristen palveluiden. Toisaalta on vaikea vielä ennakoida miten laajaksi palveluksi ns. ei-lineaariset palvelut tulevat tulevaisuudessa muodostumaan. Siksi myös niiden sääntelyssä lastensuojelunäkökulman varmistaminen on välttämätöntä.
Televisiotoiminnan sääntely olisi keveämpää kuin nykyisessä direktiivissä mutta se olisi tiukempaa kuin ns. tilattavien palveluiden sääntely. Kaikkia audiovisuaalisia palveluita koskisivat tietyt yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat muun muassa alaikäisten suojelua, ihmisarvon suojelua sekä piilomainontaa. Vähimmäisvaatimukset ovat alaikäisten suojelun osalta lievemmät kuin nykyisen tv-direktiiviin sääntely.
Lapsiasiavaltuutettu pitää lähtökohdiltaan hyvänä sitä, että myös ns. tilattavat audiovisuaaliset palvelut tulevat sääntelyn piiriin sekä sitä, että näitä palveluille asetetaan vähimmäisvaatimuksia myös lastensuojelunäkökulmasta. Toinen asia on sitten se, ovatko direktiiviluonnoksessa esitetyt vähimmäisvaatimukset riittävät.
Ns. lineaarisia palveluita koskevat minimisäännöt ( 3 d artikla) lähtevät sen varmistamisesta että lasten kannalta haitalliset ohjelmasisällöt eivät ole heidän saatavillaan (are not made available in such a way ). Sääntely ei siis koske palveluiden sisältöä samalla tavoin kuin artiklan 3 e syrjinnän kieltoa ja ihmisarvoa koskeva sääntely (do not contain ). Tavanomaisten televisiopalveluiden osalta nykyinen 22 artiklan osin myös sisältöä koskeva sääntely jäisi ehdotuksen mukaan voimaan.
Uusi sääntely olisi lastensuojelunäkökulmasta EU-alueen yhteinen minimisääntö ja korvaisi nykyisen kansallisen sääntelyn. Artiklan 3.1 mukaan jäsenmailla olisi kuitenkin mahdollisuus soveltaa tiukempaa sääntelyä pelkästään omien rajojensa sisäpuolella toimiviin palvelun tarjoajiin. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että tämän mahdollisuuden säilyttäminen on hyvin tärkeää.
Eri maiden soveltamat säännökset lasten suojelemisessa heille haitallisilta mediasisällöiltä vaihtelevat paljon. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että direktiivin jatkovalmistelun aikana selvitetään käytännössä, missä määrin yhteiset vähimmäissäännökset voivat aiheuttaa lasten suojan heikkenemistä.
Tarkempia näkökohtia lasten suojelusta haitallisilta sisällöiltä
Tilattavien palveluiden sääntely lasten suojelun näkökulmasta perustuu siihen, että palvelut eivät ole lasten saatavilla siten, että lasten fyysinen, henkinen tai moraalinen kehitys vaarantuu. Artiklasta ei käy ilmi, miten saatavuuden sääntely on käytännössä ajateltu toteuttaa. Tältä kannalta lapsiasiavaltuutettu katsoo, että esitetty muotoilu on liian väljä. Vähintäänkin artiklan käytännön soveltamistapoja tulisi selvittää tarkemmin. Tulisiko esimerkiksi palveluiden tilaajalta edellyttää täysi-ikäisyyttä, sovellettaisiinko tilattavissa palveluissa ikärajamerkintöjä vai olisiko palvelun tilaajan velvollisuus estää se, että tilatut, mutta lapsille haitalliset ohjelmasisällöt eivät kulkeudu heidän käyttöönsä.
Esitetty sääntelytapa edellyttää sitä, että lasten vanhemmat kantavat vastuunsa kotiin tilattujen ohjelmistojen soveltuvuudesta lapsille. Kuluttajille tulisi korostetusti informoida, että ns. tilattaviin palveluihin ei sovelleta lastensuojelunäkökulmasta samanlaisia rajoituksia kuin tavanomaisiin televisio-ohjelmiin.
Ehdotuksen mukaan alaikäisten suojelua koskevaa voimassaolevan direktiivin artiklaa 22 ei kumottaisi. Se koskisi edelleenkin televisiolähetystoimintaa, jossa jäsenvaltioiden olisi varmistettava ettei lähetyksissä ole ohjelmia, jotka saattaisivat vahingoittaa lasten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä eikä pornografiaa tai perusteetonta väkivaltaa sisältäviä ohjelmia.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että televisiotoimintaa alaikäisten suojelun kannalta sääntelevän artiklan 22 säilyttäminen direktiivissä on erittäin tärkeää. Artiklan nojalla on pääasiassa ohjattu ohjelmasijoittelua niin, että lapsille haitallinen ohjelmasisältö lähetettäisiin aikaan, jolloin lapset eivät katso televisiota. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että pelkän ohjelmien ajoituksen sääntely ei välttämättä ole riittävää lasten suojaamiseksi haitallisilta ohjelmasisällöiltä televisiossa.
Mainonnan sääntely
Ehdotus joustavoittaa mainonnan sääntelyä sekä mahdollistaa uusia mainonnan muotoja kuten tuotesijoittelun sekä tv:ssä että tilattavissa palveluissa. Tavoitteena on saada ohjelmille lisää rahoittajia. Mainontaa voidaan tv-ohjelmissa sijoittaa joustavammin, kuitenkin niin että 12 min/tunti rajoitusta noudatetaan.
Lastenohjelmissa mainontaa saisi olla korkeintaan 35 minuutin välein. Tämä vastaa nykyistä sääntelyä.
Tuotesijoittelu olisi sallittua, mutta siitä tulee ilmoittaa ohjelman alussa. Tuotesijoittelu olisi kuitenkin kielletty lastenohjelmissa. Piilomainontaa ei sallita. Tuotesijoittelun sääntely on sinänsä tärkeää, koska sitä käytetään elokuvissa ja sen käyttämisestä televisiossa on myös Suomessa jo esimerkkejä.
Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä tuotesijoittelun kieltoa lastenohjelmissa, uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu kriittisesti tuotesijoittelun sallimiseen muissa televisio-ohjelmissa. Lapset seuraavat muitakin kuin lastenohjelmia. Heidän kykynsä muistaa ja tiedostaa ohjelman alussa mainittuja tiedotteita on rajallinen. Tuotesijoittelusta tulee näin lasten näkökulmasta helposti käytännössä piilomainontaa. Tuotesijoittelun käyttäminen on omiaan häivyttämään mainonnan ja itse ohjelman välistä rajaa.
Direktiiviehdotuksen artikla 3 g (erityisesti alakohta f) määrittelee mainonnan rajoituksia lapsinäkökulmasta . Sääntely säilyisi nykyisellään mutta alkoholia koskevat mainontarajoitukset määriteltäisiin yleisemmällä tasolla kuin nykyisessä direktiivissä. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä 3 g artiklan säilyttämistä direktiivissä. Alkoholin mainonnan osalta arvioin asiaa tarkemmin seuraavassa kappaleessa. On tärkeää varmistaa, että mainonnan sääntely tältä osin koskee myös ns. tilattavien audiovisuaalisten palveluiden markkinointia lapsille. Ohjelmien tilaamisessa pitäisi esimerkiksi varmistaa huoltajan suostumus ja varmistaa tilaajan ikä.
Tupakan ja alkoholin mainonta
Tupakkamainonnan, tupakkayhtiöiden sponsoroinnin ja tuotesijoittelun kiellon pitäminen voimassa on lastensuojelun kannalta tärkeää. Alkoholimainonnan osalta direktiiviehdotus toteaa, että audiovisuaalinen alkoholimainonta ei saa kohdistua lapsiin tai rohkaista kohtuutonta kulutusta. Sopimaton alkoholimainonta on nykyisessä direktiivissä määritelty yksityiskohtaisemmin. Nykyisen direktiivin sääntely on tältä osin parempi.
Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että lapsiin kohdistuvan alkoholimainonnan valvonta Suomessa osoittautunut haasteelliseksi. Sisältöjen arviointi on monitulkintaista. Mainosten sisältöihin voidaan puuttua vasta jälkeenpäin, kun ne on jo julkaistu. Mietojen alkoholijuomien ns. brandi- tai elämäntyylimainonta näyttää sisältävän aineistoa, joka on suunniteltu erityisesti nuoriin vetoavaksi.
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että alkoholin mielikuvamainonta vaikuttaakin eniten juuri lapsiin ja nuoriin. Tutkimusten mukaan mainonta vaikuttaa lasten mielikuviin alkoholin käytön merkityksestä jo ennen kuin he itse ovat lähelläkään alkoholin kokeiluikää. Mainonnassa alkoholijuomat esitetään usein osana trendikästä vapaa-ajanviettoa tai seurallista ja iloista elämää. Nämä muokkaavat lasten asenteita alkoholinkäytölle suopeiksi sekä liittävät alkoholinkäytön osaksi aikuistumista. Ne esittävät alkoholijuomat osana tavoittelemisen arvoisia elämäntyylejä
Tästä syystä on tärkeää, että direktiivi mahdollistaa myös kansallisesti tiukemman sääntelyn esimerkiksi niin että mainonta rajoitetaan pelkän tuotetiedon antamiseen tai että alkoholin mainonta televisiossa kielletään kokonaan. Uuden direktiivin säätäminen ei saa tarkoittaa suojan tason alentamista niissä jäsenmaissa, joissa alkoholimainonnan sääntely on nykyisin direktiiviehdotusta tiukempaa.
Alan itsesäätely
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että direktiivi rohkaisee audiovisuaalisen alan toimijoita itsesäätelyyn ja yhteissäätelyyn. Tämän käytännön valvonta on varmistettava, samoin kuin se että myös muut kuin tavanomaisten televisiopalveluiden tarjoajat jatkossa osallistuvat yhteistyöhön.
Valvonta
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lastensuojelua koskevia direktiivin sääntöjä valvotaan tehokkaasti ja että niitä rikkovien palveluiden tarjoajien toiminta joko EU-alueelta tai kolmansista maista voidaan kieltää. Tältä kannalta artiklat 3. alakohta 2 sekä artiklat 7-10 ovat tärkeitä. Komission tulee myös käytännössä toimia ripeästi kun väärinkäytöksiä havaitaan.
Lopuksi
Lopuksi totean, että YK:n lapsen oikeuksien komitean on Suomen valtiolle antamissaan päätelmissä 30.9.2005 suosittanut, että sopimusvaltio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestintekniikan, videoelokuvien, pelien ja muun tekniikan välityksellä mukaan lukien Internet. Suomea kehotetaan lisäämään toimia vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi siitä, mikä tieto ja aineisto on vahingollista lasten hyvinvoinnille. Suomea kehotetaan myös kehittämään sopimuksia ja hankkeita yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa lasten suojelemiseksi altistumiselta haitalliselle tiedolle ja heille tarkoitetun tiedon laadun parantamiseksi.
Lasten suojeleminen median haitallisilta sisällöiltä on paitsi audiovisuaalisen alan toimijoiden myös toki vanhempien vastuulla. Sääntelyn tulee kuitenkin rajata haitallisimpia mediasisältöjä lähtökohtaisesti pois lasten ulottuvilta sekä antaa vanhemmille välineitä vastuunsa kantamiseen.
Lisäksi YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämä Suomen kansallinen toimintasuunnitelma ("Lapsille sopiva Suomi" STM:n julkaisuja 2005:5) on sisällyttänyt toimenpidesuosituksiinsa kohdan "Media-alalle vastuuta lapsen turvallisuudesta". Toimikunta korostaa, että tietoyhteiskuntaa on kehitettävä vastuullisesti lapsen tarpeet huomioon ottaen ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. Toimikunta esittää muun muassa, että hallituksen tulee toimia aktiivisesti kansainvälisessä yhteistyössä mediaa koskevien normien luomiseksi ja lasten suojelemiseksi.
Kunnioittaen
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
