Lapsiasiavaltuutetun lausunto 14.9.2007

Opetusministeriölle Lausunto luonnoksesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi vuosille 2007-2012
Lausunnon lähtökohtana YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

Opetusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa luonnoksesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaksi vuosille 2007-2012. Lapsiasiavaltuutettu arvioi luonnosta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus turvaa lapsen (alle 18-vuotiaan) oikeuden erityiseen suojeluun, oikeuden riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista sekä oikeuden osallistua ja tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa (vrt. perustuslain 6 §). Sopimus velvoittaa lasten yhdenvertaiseen kohteluun. Valtion tulee tiedottaa lapsen oikeuksista.

Sopimuksen 3 artiklan mukaan valtion tulee asettaa päätöksissään etusijalle lapsen etu. Sopimus korostaa lapsen arvoa yksilönä ja lapsuuden itseisarvoa. Sopimus ja sen seuranta kannustavat pyrkimään entistä lapsiystävällisempään yhteiskuntaan.

Koulutuksen oikeuksien osalta sopimus korostaa tasa-arvoista pääsyä perus-, lukio, ammatti- ja korkea-asteen koulutukseen, opetukseen liittyvän ohjauksen järjestämistä, koulun keskeyttämisen vähentämistä sekä lapsen oman kulttuurisen identiteetin ja kielen kunnioittamista. Erikseen on mainittu alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten oikeus kieleen ja kulttuuriin. Yksityiskoulujen perustamisen sopimus mahdollistaa mutta pitää tärkeänä maksuttomuutta sekä koulutuksen tason turvaamista julkisia kouluja vastaavasti. Sopimus korostaa ihmisoikeuskasvatusta sekä suvaitsevaisuutta.

Suomen valtiolle antamissaan suosituksissa v. 2005 YK:n lapsen oikeuksien komitea on ottanut esille seuraavia koulutukseen liittyviä asioita lapsen oikeuksien paremmaksi toteutumiseksi:
  • lasten tasa-arvoisesta pääsyä palveluihin tulee parantaa ja palveluiden laadun alueellisia eroja vähentää
  • etnisten vähemmistöjen osalta komitea kantoi huolta erityisesti romanilasten osallistumisesta koulutukseen
  • komitea on pitänyt tarpeellisena jatkaa koulukiusaamisen ehkäisyyn liittyvää tehostunutta toimintaa
  • komitea korostaa tiedon jakamista lapsen oikeuksista koulussa sekä edellyttää lapsen oikeuksia koskevan tietämyksen huomioimista lasten kanssa työskentelevien koulutuksessa
Yleisarvio luonnoksesta
Kokonaisarviona suunnitelmasta voi sanoa, että luonnoksen monet toimenpide-ehdotukset ovat varsin yleisluontoisia ("kehitetään", "parannetaan") ja osin päällekkäisiä toistensa kanssa. Luonnoksessa korostuu voimakkaasti koulutus elinkeinoelämää ja kansallista kilpailukykyä palvelevana. Tämäkin on tärkeää, mutta samalla tulee muistaa koulutuksen itseisarvo ja sivistykselliset tavoitteet.

Luonnos ei riittävästi huomioi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lähtökohtia lapsen ja lapsuuden itseisarvon kunnioittamisesta sekä lapsen edun asettamisesta päätöksenteossa etusijalle. Esimerkiksi koulutusvalintojen tulee tukea myös lasten henkilökohtaista kasvua, ei olla yksinomaan vastaus työvoiman tarpeeseen. Koulun tulee tiedollisten osaamistavoitteiden ohella tukea lapsen yleisen hyvinvoinnin, tunne-elämän, sosiaalisten taitojen sekä eettisten ja esteettisten taitojen kehitystä

Suomessa on harjoitettu jo pitkään kansallista koulutuksen arviointia. Suunnitelman tulisi perustua myös tämän arvioinnin tuloksille. Arvioinnin ja kehittämistyön yhteyttä tulisi parantaa. Toimintaympäristön muutoksen ohella suunnitelmassa (tai sen liitteenä) tulisi olla tiivis kuvaus siitä, mitä kehittämistarpeita erityisesti kansallisten arviointien perusteella koulutusjärjestelmässä on. Tähän voisi sisältyä myös tiivistetty arvio lasten sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen nykytilasta.

Jatkotyössä on tarpeen huolehtia siitä, että koulutuksen kehittämissuunnitelma sisältää myös koulun kehittämisen kannalta ne keskeiset toimenpiteet, joita valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämissuunnitelmaan aikanaan sisällytetään.

1. Toimintaympäristön muutos
Ehdotus:  Koulun toimintaympäristöä tulee arvioida myös lasten ja perheiden hyvin- ja pahoinvoinnin muutoksen näkökulmasta. Nyt toimintaympäristön kuvaus sivuuttaa koulun sosiaalisen ympäristön ja siitä lähtevän lapsinäkökulman.
Myönteistä on, että toimintaympäristön muutosten kuvausten yhteydessä on kiinnitetty huomiota nuorten ikäluokkien epävarmaan kiinnittymiseen työmarkkinoilla, nivelvaiheiden ongelmiin ja laadukkaan koulutuksen tasa-arvoinen saatavuuteen. Lapsi- ja nuorisoikäluokkien alueellisesti epätasainen kehitys huomioidaan haasteena oppilaitosverkoston kehittämiselle. Maahanmuuttajien osalta on asianmukaisesti huomioitu ryhmään kuuluvien yksilöiden koulutuksellisen taustan vaihtelevuus. Myös maahanmuuttajalasten koulutustarpeet ovat hyvin yksilöllisiä. Osa pärjää koulutusjärjestelmässä hyvin, mutta osa on moniongelmaisia ja vaatii erityistä tukea.

Pulmana luonnoksessa on se, että toimintaympäristön muutoksessa koulutusta arvioidaan korostetun painokkaasti työelämän ja kansainvälisen taloudellisen ympäristön muutoksen kautta. Arviossa korostuu koulutusjärjestelmän tehokkuus sekä elinkeinoelämän tarpeet.

Toimintaympäristön arvio ei ole lapsilähtöinen. Toimintaympäristön muutoksesta puuttuu arvio lasten hyvinvoinnin kehityksestä ja sen antamista haasteita koulutukselle. Tässä luonnos poikkeaa eduskunnalle v. 2006 annetusta koulutuspoliittisesta selonteosta sekä opetusministeriön tulevaisuuskatsauksesta. Kuitenkin kotien erilaiset ja eriarvoistuvat tilanteet heijastuvat koulu- ja varhaiskasvatuksen arkeen entistä näkyvämmin. Vaikka pääosin lapset voivat Suomessa hyvin, ovat osalla oppilaita erityisesti perhetilanteista heijastuvat ongelmat hankaloituneet ja myös määrällisesti lisääntyneet.

Kulttuurisen muutoksen kuvauksessa painottuvat yksilöllistymisen vaikutukset. Näiden katsotaan selittävän opintojen keskeytymistä ja pitkittymistä. On toivottavaa, että kuitenkin myös yhteisöllisyyden arvostuksen tärkeys pidetään esillä koulutusjärjestelmää kehitettäessä.

Yhteisöllisyys ja yhteinen vastuu tukevat lasten hyvinvointia. Oikeuksien ohella jo suomalaiseen järjestelmään sisältyy paljon velvollisuuksia kuten oppivelvollisuus, kotoutumissuunnitelmaan sisältyvä kouluttautumisvelvollisuus sekä työmarkkinatukeen liittyvä velvollisuus hakeutua koulutukseen.

2. Kehittämisen painopisteet
Ehdotukset:  Kehittämisen painopisteisiin tulee lisätä lasten ja nuorten kouluhyvinvoinnin parantaminen sekä syrjäytymisen ehkäisy
Kehittämisen painopisteissä ovat hyviä valintoja tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien sekä koulutuksen laadun korostaminen. Lasten epätasa-arvoinen pääsy palveluihin kotikunnasta riippuen on ongelma lapsen oikeuksien kannalta. Tältä kannalta huolenaiheitani ovat koulujen suurentuvat ryhmäkoot, harveneva kouluverkko sekä erityisopetuksen ja tukiopetuksen sekä oppilashuollon palveluiden vajeet.

Perusopetuksen osalta mainitaan koulutuksen laadun parantamiseksi erityisesti ryhmäkokojen pienentäminen sekä tuki- ja erityisopetuksen vahvistaminen. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita. Lasten tasa-arvon vahvistamiseksi tulee parantaa myös oppilashuollon palveluita, jotka toteutuvat epätasaisesti eri puolilla maata.

Kehittämisen painopisteistä puuttuu lasten kouluhyvinvoinnin parantaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Tavoitteena tulee olla koulun kehittäminen lasten ja nuorten hyvinvointia edistäväksi yhteisöksi. Tältä kannalta eduskunnalle v. 2006 annetun koulutuspoliittisen selonteon tavoitteet eivät suunitelmaluonnoksesta ilmene riittävällä tavalla.

Koulu ja opettajat tulisi nähdä aktiivisena osana moniammatillista verkostoa, joka paikallisesti tukee lapsen ja perheen hyvinvointia sekä varmistaa varhaista tukea ongelmatilanteissa. Koululla on mahdollisuuksia myös osaltaan tasoittaa lasten hyvinvointieroja. Tämä liittyy myös koulun kehittämiseen entistä paremmin myös koulupäivän jälkeisten lasten harrastusten ympäristönä. Tämä lisäisi lasten tasa-arvoa ja vähentäisi syrjäytymisriskejä.

Luonnoksessa esitetyissä toimenpiteissä on kyllä todettu myöhemmin (erityisesti 3.13 Opetuksen kehittäminen -luvussa) monia kouluhyvinvoinnin ja myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tärkeitä toimia. Kuitenkaan "kehittämisen painopisteet" -luku ei viesti asian keskeisyydestä koulun kehittämisen kannalta. Monet kouluhyvinvoinnin kannalta tärkeät toimet vaativat muutakin kuin opetuksen kehittämistä. Koulukiusaamisen vähentämisen tavoite puuttuu kokonaan myös luvusta 3.13.

Kouluhyvinvoinnin parantamisella tulee tavoitella kiusaamisen vähentämistä, koulupudokkaiden aktivointia, oppimisvaikeuksien varhaista tukea, lasten osallistumisen vahvistamista esimerkiksi oppilaskuntatoimintaa kehittämällä, aamu- ja iltapäivätoiminnan ja kerhojen lisäämistä sekä sujuvia koulumatkajärjestelyjä. Myös koulupäivän rakennetta tulee kehittää eheytetyn koulupäivän suuntaan vapaaehtoiselta pohjalta niin että se tukee lasten kouluviihtyvyyttä.

Kouluhyvinvointiin vaikuttavat myös ryhmien koko, koulun fyysisten tilojen ja pihojen kunto sekä ruokailun kiireettömyys. Oppilashuollon palvelut ovat myös osa tätä kokonaisuutta.

Tunnetusti kansainvälisesti vertaillen Suomessa oppimistulokset ovat koulussa erinomaiset mutta parantamisen varaa on lasten kouluviihtyvyydessä sekä lasten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksissa.

Osaavan työvoiman varmistamiseksi korostuu koulutusaikojen lyhentäminen ja koulutuksen tehostaminen. Tältä kannalta on syytä huomioida myös kiireisen opiskelutahdin vaikutukset lasten ja nuorten kokemaan stressiin. Tästäkin syystä kouluhyvinvoinnin ja -viihtyvyyden edistäminen tulisi olla painopisteissä vahvemmin esillä.

Osaavan työvoiman varmistamisessa mainitaan erilaisten lahjakkuusreservien hyödyntämisen tavoite. Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös perustuslaissa määriteltyjen kielivähemmistöjen eli saamelaisten, romanien ja viittomakielisten lasten omakielisten koulutusmahdollisuuksien turvaaminen.

Opettajat voimavarana -kehittämistavoitteessa tulee huomioida tarpeet vahvistaa koulua lasten hyvinvoinnin ja myös osallistumisen tukena. Opettajankoulutuksessa tulee huomioida paremmin taidot, jotka tukevat yhteydenpitoa kotiin ja vanhempiin, lasten osallistumisen ja kuulemisen tukea sekä mediakasvatusta.

3. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen
Ohjelmassa sisältää luvussa 3. monia myönteisiä tavoitteita lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja koulutuksen oikeuksien näkökulmasta. Ehdotukset luvun 3. alaotsakkeiden alla ovat kuitenkin jonkin verran päällekkäisiä toistensa kanssa.

3.1 Väestön koulutustaso

Väestön koulutustason nostamisen osalta tavoitteiden tulee olla konkreettisempia. Tavoitteena tulee olla että kaikki lapset suorittavat perusopetuksen oppimäärän. Tavoitteena tulee olla myös se, että perusasteen jälkeen jokainen oppilas suorittaa toisen asteen tutkinnon.

3.1 Tehokkuus, läpäisy ja moninkertainen koulutus

Syrjäytymisen vähentämiseksi luvataan vähentää koulun keskeyttämistä kehittämällä opinto-ohjausta, neuvontaa ja opiskeluterveydenhuoltoa. Myös joustavan perusopetuksen vakiinnuttaminen on myönteistä.
Ehdotus: tavoitteeseen tulee lisätä myös kouluterveydenhuollon kehittäminen.
Syrjäytymisriskeihin tulee puuttua jo nykyistä aikaisemmassa vaiheessa eli peruskoulun ja päivähoidon aikana. Nivelvaihe perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen välillä on erityisen kriittinen vaihe syrjäytymisuhan alla elävien lasten kannalta.

3.2 Rakenteellinen kehittäminen

Rakenteellisessa kehittämisessä todetaan yksityisten koulujen roolin mahdollinen vahvistaminen. Koulutusjärjestelmän moniarvoisuutta vahvistettaessa tulee samalla muistaa, että eri etnisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia lapsia ja heidän perheitään tulee kohdelle syrjimättömyyden periaatetta noudattaen. Koulujen toimilupia myönnettäessä yksittäisiä ryhmiä ei tulisi asettaa perusteettomasti toisiinsa nähden eri asemaan.

Kehittämissuunnitelmassa on todetaan kouluverkon harveneminen ja tavoite turvata esi- ja perusopetus lähipalveluna. Myös lukiokoulutuksen saavutettavuustavoite todetaan.
Ehdotus: tavoitteisiin tulee lisätä lasten kokonaishyvinvointia tukevat koulumatkajärjestelyt, niiden laadun arviointi ja seuranta sekä erityisesti pienten koululaisten koulumatkaan käytettyjen aikojen lyhentäminen.
Toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden tueksi lisätään lukioiden keskinäistä verkostoitumista sekä ammatillisen koulutuksen ja lukioiden yhteistyötä alueellisesti.
Valtion erityiskoulujen ja koulukotien aseman ja tehtävien selvittäminen sekä lastensuojelun piirissä olevien lasten opetuksen parempi järjestäminen parantaa heidän oikeuksiaan. Tähän liittyvät myös erityisoppilaiden koulumatkakorvausten järjestelyt.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumon vahvistaminen on tärkeää. Käytännössä tulee lisätä myös luokanopettajien ja lastentarhanopettajien yhteistyötä niin että lapsen kyvyt osataan ottaa paremmin huomioon. Jatkumon vahvistamisen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa varhaiskasvatuksen koulumaistumista vaan päinvastoin leikin ja lapsilähtöisyyden vahvistumista perusopetuksessa.

Aikuiskoulutuksen tavoitteissa mainitaan työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden täydennyskoulutustarpeen tunnistaminen ja tarjonnan kehittäminen vastaavasti. Tällä voi odottaa olevan heijastusvaikutuksia lasten hyvinvointiin muun muassa siten, että kotona pieniä lapsia hoitaneiden äitien mahdollisuudet palata työelämään paranevat. Tavoite on erityisen tärkeä maahanmuuttajaäitien kannalta. Osa maahanmuuttajaäideistä on mitä ilmeisimmin jopa luku- ja kirjoitustaidottomia. Tämä vaikeuttaa perheen kotoutumista ja lisää riskejä kulttuurisista konflikteista, kun lapset päivähoidon ja koulun kautta omaksuvat suomalaiseen kulttuurin ja kielen.

3.3 Ohjaus ja rahoitus

Ohjauksen ja rahoituksen osalta on erittäin myönteistä se, että esi- ja perusopetuksessa halutaan varmistaa erityisopetuksen, sairaalaopetuksen ja vammaisten lasten opetuksen, koulukotien ja huostaanotettujen lasten opetuksen rahoitus. Tämä vahvistaa lasten tasa-arvoa.
Em. ryhmien ohella osa pakolaislapsista (aiempi ns. B-lupa) ja yksin tulleista pakolaislapsista on voinut olla kunnallisen perusopetuksen ulkopuolella. Samoin on tarpeen varmistaa lähellä oppivelvollisuusiän päättymistä Suomeen muuttaneiden nuorten perusopetuksen oikeuden toteutuminen. Myös mielenterveysongelmista kuntoutuvien nuorten oikeus suorittaa perusopetuksen oppimäärä sekä saada myös ammatillista koulutusta tulee varmistaa tarpeen mukaan ohjaus ja rahoitusjärjestelmän muutoksilla.

Pidän puutteena, että ohjelmaluonnos ei ylipäätään sisällä tavoitteita perustuslaissa mainittujen kielivähemmistöjen eli saamen, romani ja viittomakielisen opetuksen osalta. Valtionosuusuudistuksissa tulee varmistaa saamenkielisen perusopetuksen nykyisen tyyppisen erillisrahoituksen säilyminen. Erillisrahoitus on varmistanut saamenkielisen ja saamen kieli äidinkielenä -opetuksen voimakkaan laajentumisen. Lisäksi tulee varmistaa saamenkielisten pätevien opettajien sekä oppimateriaalin saatavuus. Saamen kielen opetuksessa pulmia aiheuttaa se, että jo enemmistö saamenkielisistä lapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Lainsäädäntöä ja rahoitusta tulee uudistaa niin että myös saamelaisalueen ulkopuolella olevien lasten oikeus oman äidinkielensä opetukseen esi- ja perusopetuksessa turvataan.
Ehdotus: Ohjauksen ja rahoituksen tavoitteissa kirjataan myös maahanmuuttaja ja turvapaikanhakijalasten sekä nuorten mielenterveyskuntoutujien koulutuksen oikeuksien varmistaminen. Valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa varmistetaan saamenkielisen ja saamen kieli äidinkielenä -opetuksen myönteinen kehittyminen tarpeen mukaan erillismäärärahalla. Lainsäädäntöä ja rahoitusta tulee uudistaa niin, että saamen kielen opetusta voidaan tarjota riittävä tuntimäärä myös saamelaisalueen ulkopuolella asuville saamelaisille lapsille.
3.4 Tutkimus ja innovaatiotoiminta

Tutkimus- kehittämis ja innovaatiotoiminnan osalta korostan lapsuuden tutkimuksen ja nuorisotutkimuksen merkitystä. Laadukkaalla lasten ja nuorten kasvamisen ympäristöjen ja hyvinvoinnin sekä terveyden tutkimuksella on merkitystä myös koulutusjärjestelmän kehittämisen kannalta. Alalla on myös tarvetta tutkimuspoliittisella strategialle, jossa otetaan huomioon myös päätöksentekoa palveleva, säännöllisiä lasten hyvinvoinnin seurantajärjestelmiä kehittävä tutkimus ja kehittämistyö.

Innovaatioiden kehittämisessä korostan laajaa innovaatiokäsitettä, joka kattaa teknologian ohella myös sosiaaliset innovaatiot, liiketoimintaosaamisen sekä palvelut.

3.5 Maahanmuuttajat

On myönteistä, että maahanmuuttaja-asioita käsitellään suunnitelmassa vahvasti. Maahanmuuttaja-asiat ovat myös osa yleistä yhdenvertaisuuden edistämistä koulutuksessa. Monelta osin kyseessä on myös erityisesti haavoittuvat ryhmä, jota tukevat yleiset syrjäytymisen ehkäisyn toimet. Maahanmuuttajaotsikon alla ei kuitenkaan ole käsitelty lainkaan erityisen tuen ja syrjäytymisen ehkäisyn tarpeita.

Korostan suomen kielen opetuksen merkitystä mutta samalla myös aktiivisen kaksikielisyyden tavoitetta. Maahanmuuttajalapsilla tulee olla myös mahdollisuus saada opetusta omalla äidinkielellään. Edellä olen jo todennut tarpeesta parantaa maahanmuuttajaperheiden kotona olevien äitien mahdollisuuksia suomen kielen oppimiseen.

Maahanmuuttaja-teeman alla on ohjelmassa todettu monikulttuurisuustaitoina ihmis- ja lastenoikeudet, viestintätaidot, suvaitsevaisuus ja demokratiakasvatus ja muut vähemmistöihin liittyvät asiat. Nämä ovat YK:n lapsen oikeuksien edistämisen kannalta tärkeitä. Maahanmuuttajalapset ja heidän perheensä tarvitsevat erityisesti tietoa lapsen oikeuksista mahdollisten kulttuuritaustaerojen takia. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan voidaan suhtautua joissakin kulttuureissa sallivasti.

On kuitenkin syytä muistaa, että lasten oikeuksista tiedottamisen ei tule rajoittua monikulttuurisuustaitoihin vaan kyseessä on tätä laajempi valtion tiedottamisvelvoite, jonka kannalta koulu on tärkeä foorumi. Tietämystä lapsen oikeuksista tulee sisällyttää myös opettajankoulutukseen. Erityisesti tämä koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi, osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Ehdotus: Monikulttuurisuustaidot tulee sisällyttää myös ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin.
Lasten oikeuksista tiedottamista koulun piirissä edistetään laajemmin kuin pelkästään monikulttuurisuustaitoihin sidonnaisena.
3.6 Opetuksen kehittäminen

Opetuksen kehittäminen -alaotsikon alla todetut yleissivistävän koulutuksen tavoitteet (opetusryhmäkoon pienentäminen, aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentaminen, oppimisvaikeuksien tunnistaminen) ovat erittäin myönteisiä ja tärkeitä. Aamu- ja iltapäivätoimintaa tulee järjestää niin, että se on osa koulun ja sen johdon kokonaisvastuuta lasten hyvinvoinnista. Myös koulun ja nuorisotyön yhteyttä tulee kuntatasolla vahvistaa.

Erityisopetuksen kehittämisen osalta tavoitteen tulee olla selkeämmin kirjoitettu.
Ehdotus: Erikseen määriteltävän strategian mukaisin toimenpitein varmistetaan erityisopetuksen parempi tasa-arvo. Lisätään erityisopetuksen taitoja kaikkien opettajien koulutukseen. Erityisopetus mahdollistetaan myös lukiossa. Koulunkäyntiavustajien kelpoisuutta ja työsuhteiden pysyvyyttä vahvistetaan.
Luonnoksessa mainitaan toisen kotimaisen kielen oppimateriaalin kehittäminen.
Ehdotus: Oppimateriaalia kehitetään myös saamen, romani- ja viittomakielellä. Romanilasten osallistumista esiopetukseen tulee edistää sekä hakeutumista lukiokoulutukseen.
Oppimisympäristöjen kehittämisessä on myönteistä tavoite koulun piha-alueiden paremmasta hyödyntämisestä. Koulun lapsilähtöinen fyysinen ympäristö, tilat ja pihan leikki- ja liikuntavälineet, vaikuttavat suuresti lasten kouluviihtyvyyteen. Kouluissa on edelleen paljon sisäilmaongelmia.
Ehdotus: Laaditaan kansallinen ohjelma koulun fyysisen ympäristön parantamisesta sekä turvataan sen rahoitus.
Oppilashuollon kehittämistavoitteet ovat perusteltuja. Koulu tulee nähdä osana kunnan ehkäisevää lastensuojelua sekä moniammatillista yhteistyötä. Lasten pahoinvointiin tulee kyetä puuttumaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja vahvistaa pahoinvointia ehkäisevää työtä. Myös lainsäädännön yhtenäistämisellä opetus- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kesken tulee tukea oppilashuollon palveluiden varmistamista.
Ehdotus: Valmistellaan yhtenäinen opiskelu- ja oppilashuollon lainsäädäntö. Oppilashuollon salassapitosäädökset selkiytetään ripeästi asiaa selvittäneen työryhmän ehdotuksen mukaisesti.
Ohjelma kirjaa hyvin tavoitteen oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia lisäävien rakenteiden vakiinnuttamisesta. Tämän tulisi näkyä paremmin koulutuksen yleisissä kehittämistavoitteissa luonnoksen alkuosassa (kouluhyvinvoinnin kehittäminen).

Mediakasvatusta koskeva suunnitelman kappale keskittyy yksinomaan web-ympäristön muuttumiseen. Muissa suunnitelman kohdissa on mainittu opetusympäristön teknologisesta kehittämisestä ja siihen liittyvistä opettajien taidoista. Ohjelman näkökulma mediakasvatukseen on liian kapea ja teknisesti painottunut. Toimenpide-ehdotus on liian yleisellä tasolla.
Ehdotus: Kehittämistoimilla turvataan mediakasvatuksen tasa-arvoisempi saatavuus sekä mediakasvatustaitojen sisällyttäminen opettajakoulutukseen sekä opettajien jatko- ja täydennyskoulutukseen. Mediakasvatuksen koordinoinnista kansallisesti vastaava viranomaistaho määritellään.
Media ja mainonta eri muodoissaan valtaavat entistä enemmän lasten kasvu- ja myös oppimisympäristöä. Lapset käyttävät medioista eniten edelleenkin televisiota. Mediakasvatus toteutuu Suomessa nyt erittäin epätasaisesti. Myös opettajien taidot mediakasvattaa vaihtelevat paljon ja ovat liiaksi teknisesti painottuneita.

Mediakasvatuksen materiaalien kehittämiseksi ja hyvien käytäntöjen kokoamiseksi on määriteltävä kansallisesti vastuutaho. Aihepiiri on lisättävä opettajankoulutukseen.

Hyvä mediakasvatus tuottaa kriittistä medialukutaitoa, joka auttaa lapsia arviomaan erityyppisiä mediasisältöjä sekä myös erottamaan kaupallisen ja ei-kaupallisen viestinnän toisistaan. Mediakasvatus on osittain myös kuluttajakasvatusta sekä lasten turvataitojen kasvatusta (internetin käyttötavat). Lasten kansalaistaitoihin kuuluu myös taito tulla kuulluksi eli saada omia mielipiteitänsä erilaisiin julkisuuksiin. Mediakasvatukseen liittyy myös suojelu eli kyky hallita ja rajata lasten median käyttöä. Tältä kannalta myös aikuiskasvatus ja vapaaehtoinen sivistystyö ovat tärkeitä vanhempien ymmärryksen kehittäjiä.

Taiteen perusopetus sekä taide- ja taitoaineiden osuus koulussa on käsitelty ohjelmassa hajanaisesti. Ohjelmassa kuitenkin tunnistetaan, että koulun tulee tukea lasten monipuolista kehitystä ja erilaista lahjakkuutta. Oppimistulosten mittarit eivät myöskään suoranaisesti kerro siitä, miten koulu on onnistunut - yhdessä vanhempien kanssa - lasten tunne-elämän tasapainon, kauneuden ja hyvyyden tajun taikka yhteisöön kasvamisen tukemisessa. Taide- ja taitoaineiden opetus tukee myös lasten mielenterveyden ongelmien ehkäisyä.

Lasten oikeus pätevään taideopetukseen koulussa, oikeus taiteen perusopetukseen ja myös lastenkulttuuripalveluihin toteutuu alueellisesti erittäin epätasaisesti. Päteviä taideaineiden opettajia, laajaa taiteen perusopetusta ja lasten kulttuuripalveluita on saatavilla lähinnä suuremmissa kaupungeissa. Tästä syystä ohjelman tavoite lisätä taiteen perusopetuksen saatavuutta sekä opetustuntikohtaista valtionosuutta, on tärkeä. Musiikkioppilaitoksia tulee kehittää tukemaan lasten ja nuorten yleistä musiikkikasvatusta. Myös lisääntyvä koulujen kerhotoiminta voi tukea lasten taidekasvatusta.

Koulun roolia lasten harrastusympäristönä tulee vahvistaa, koska sen kautta voidaan harrastuksia tuoda nykyistä tasa-arvoisemmin lasten ulottuville.
Ehdotus: Taide- ja taitoaineiden osuutta koulussa kasvatetaan. Taiteen perusopetusta, musiikki- ja kuvataideoppilaitoksia, lastenkulttuurikeskuksia koulun kerhotoimintaa sekä aamu- ja iltapäivätoimintaa edistetään kokonaisuutena niin, että ne varmistavat jokaisen lapsen mahdollisuuden harrastaa. Vahvistetaan lastenkulttuurikeskusten roolia perusopetuksen kulttuurikasvatuksen tukena. Lisätään taiteen perusopetuksen ja lastenkulttuuripalveluiden alueellista tasa-arvoa. Vahvistetaan koulua lasten harrastusympäristönä.
3.5 Yhteiskunnan eheys ja aktiivinen kansalaisuus

Vapaan sivistystyön tavoitteet ovat kannatettavia. Yhteiskunnan eheys ja aktiivinen kansalaisuus ovat kuitenkin koko koulutusjärjestelmän kannalta keskeisiä arvoja, jotka tukevat lasten hyvinvointia. Myös lapsilla on oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen.
Ehdotus: Eheyden ja aktiivisen kansalaisuuden arvojen tulisi näkyä paremmin myös kehittämisohjelman yleisissä tavoitteissa ja muissakin koulutusmuodoissa kuin vapaassa sivistystyössä.
3.6 Opintotuki

Opintotuen osalta ohjelma esittää sen kehittämisen kytkemistä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaan. Esillä ovat yhteydet lapsilisän kehittämiseen ja yleiseen perhepolitiikkaan. Huolena on ohjelmassa mm. niiden opiskelijoiden toimeentulo, joilla on huollettavanaan alaikäisiä lapsia.
Ehdotus: Politiikkaohjelmaa paremmin opiskelijan toimeentulon kehittäminen soveltuisi osaksi hallituksen yleistä tulevaisuuden perusturvan valmistelua (Lehdon komitea/STM). Tärkeä on myös yhteensovitus valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman kanssa.
Tavoitteeksi tule asettaa lapsilisän ulottaminen 17 vuoteen, mikä helpottaisi lukio- ja ammattikoululaisten toimeentuloa. Opintorahan vanhempien tuloihin perustuvasta tarveharkinnasta toisen asteen alle 20-vuotiailla opiskelijoilla tulee luopua.

3.7 Opetushenkilöstö
Ehdotus: Opetushenkilöstön kehittämisessä tulee varmistaa myös saamen ja romanikielisten opettajien saatavuus. Opetushenkilön jatko- ja täydennyskoulutusta tulee kohdentaa ohjelmassa esitettyjen asioiden lisäksi mediakasvatuksen taitojen kehittämiseen sekä opettajien valmiuksiin tehdä yhteistyötä kotien ja lasten vanhempien kanssa.
3.8 Tietoon perustuvan päätöksenteon tukeminen

Koulutuksen tavoitteiden toteutuminen on kytköksissä myös yleiseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaan. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan tietopohjassa on monia puutteita.
Näitä on käsitelty mm. lapsiasiavaltuutetun toimintakertomuksessa vuodelta 2005 (STM:n julkaisuja). Erityisesti koulua ajatellen on kehittää alakoululaisten hyvinvoinnin ja terveyden seurantaa. Samoin kouluterveyskysely tulisi ulottaa myös ammatilliselle toiselle asteella.

Parempi kansallinen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopohja palvelisi myös kuntien omaa lasten hyvinvointisuunnitelmien tekemistä. Uuden lastensuojelulain mukaan kuntien tulee seurata lasten hyvinvointia sekä laatia talousarvioon sidottu lastensuojelusuunnitelma. Laissa lastensuojelulla tarkoitetaan laajasti kaikkea lasten hyvinvointia edistävää, ongelmia ehkäisevää sekä niitä korjaavaa työtä. Koulu on kuntanäkökulmasta osa tätä kokonaisuutta. Eräissä kunnissa on myös madallettu hallinnonalarajoja ja siirrytty ikävaiheiden mukaiseen hallinnon organisointiin. Tällöin kaikkia lasten ja nuorten ikävaiheen palveluita ohjataan ja kehitetään yhtenä kokonaisuutena.
Ehdotus: Opetusministeriö osallistuu aktiivisesti lasten ja nuorten politiikkaohjelman puitteissa tapahtuvaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan tietopohjan kehittämiseen sekä kansallisen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tutkimusta koskevan tutkimuspolitiikan luomiseen.
 

Jyväskylässä 14.9.2007

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu