Lapsiasiavaltuutetun lausunto 15.6.2006 
Opetusministeriö
Ylijohtaja Riitta Kaivosoja
Hallitusneuvos Sari Korpimies Asia: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain muuttamisesta
Esityksen sisältö:
Kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain ikärajaluokitusta ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä siihen uusi 13 vuoden ikäraja, Nykyiset ikärajat ovat 15, 11 ja 7 vuotta. Tarkastamattomien vuorovaikutteisten kuvaohjelmien eli pelien ikärajamerkintöjä ei jatkossa tehtäisi enää tämän luokituksen mukaisesti. Tarkoituksena olisi noudattaa pääsääntöisesti yleiseurooppalaista pelin ikämerkintäjärjestelmää (PEGI). Lisäksi lakiin lisättäisiin säännökset kuvaohjelmien levittämisen ns. jälkivalvonnasta. Valtion elokuvatarkastamo voisi tehdä valvontaa ja tarkastuksia kuvaohjelmien levittäjän toimitiloissa sekä saada tarpeellista virka-apua tarkastustyöhön esimerkiksi poliisilta.

Lausunnon tiivistelmä
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa kuvaohjelmia koskevaan lakiin esitettyjä muutoksia. Ne edistävät lasten tehokkaampaa suojelemista heidän ikänsä ja kehitystasonsa kannalta haitallisilta sisällöiltä.

Erityisen tärkeää on kuvaohjelmien ns. jälkivalvonnan tehostaminen sekä uuden K13 -ikärajan asettaminen. Myös pelien ikäsuositusten määrittely eurooppalaisen merkintäjärjestelmän mukaan on perusteltua, koska se on kansallista järjestelmäämme informatiivisempi.

Lausunnossa esitetään lisäksi eräitä muita ehdotuksia, jotka tukisivat YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle esittämän lasten mediasuojelua koskevan suosituksen toteutumista.

Kaikkein tärkeintä on lisätä tiedotusta, valistusta ja kampanjointia kuvaohjelmien ikärajojen velvoittavuudesta niin vanhemmille kuin myös lasten kanssa työskenteleville päivähoidon, koulun, nuorisotyön sekä vapaaehtoisjärjestöjen piirissä.
Lausunnon lähtökohtana YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lakiesitysluonnosta YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen näkökulmasta. Sopimuksen 13 ja 17 artiklojen mukaan lapsilla on oikeus sekä sananvapauteen että oikeus tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasolleen sopimattomilta väkivaltaisilta, pornografisilta ja rasistisilta sisällöiltä. Lisäksi 18 artiklassa sopimus korostaa vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta, mutta velvoittaa samalla sopimusvaltiot antamaan vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä.
Sopimuksen toteutumista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi syyskuussa 2005 uusimmat suositukset Suomen valtiolle. Komitea suosittelee (suositus 25), että Suomen valtio vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle mm. videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä. Komitea ehdottaa myös, että Suomen valtio kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla lasten ja heidän vanhempiensa tietoisuutta lasten hyvinvoinnille vahingollisesta aineistosta lisätään.

Ehdotetut muutokset edistävät lapsen oikeuksien toteutumista
Luonnoksessa esitetään kuvaohjelmien tarkastamisesta annettuun lakiin muutoksia, jotka edistävät lasten tehokkaampaa suojelemista heidän ikänsä ja kehitystasonsa kannalta haitallisilta sisällöiltä. Ehdotukset ovat kokonaisuudessaan kannatettavia. Ne edistävät lapsen oikeuksien toteutumista ja ovat YK:n lapsen oikeuksien komitean antamien suositusten suuntaisia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää lakiluonnokseen sisältyviä esityksiä elokuvien K13 -ikärajan lisäämisestä sekä kuvaohjelmien levityksen ns. jälkivalvonnan tehostamisesta erittäin tärkeinä ja kannatettavina. Perusteltua on myös merkitä pelien ikärajat ensisijaisesti yhteisen eurooppalaisen merkintäjärjestelmän mukaan. Alan yritykset toimivat pääsääntöisesti kansainvälisillä markkinoilla. Eurooppalainen merkintäjärjestelmä on myös kansallista järjestelmäämme informatiivisempi.

Lain käytännön toteutumiseen ikärajojen noudattamisen ja sitä kautta lasten suojelemisen kannalta vaikuttavat erityisesti vanhempien ja lasten kanssa työskentelevien valinnat. Tietoa kuvaohjelmiin merkittyjen ikärajojen velvoittavuudesta tulee lisätä.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että opetusministeriön ja valtion elokuvatarkastamon tulee jatkaa ja lisätä valistusta ja tiedotusta ikärajojen merkityksestä sekä kuvaohjelmien että pelin osalta. Valistusta tulee suunnata sitä vanhempien lisäksi myös esimerkiksi isovanhemmille sekä päiväkodeissa, perhepäivähoidossa, kouluissa, nuorisotyössä ja vapaaehtoisjärjestöissä lasten kanssa työskenteleville.
Kuvaohjelmien levityksen jälkivalvonnan tehostaminen
Lasten suojelu heille sopimattomilta kuvaohjelmilta sekä rikoslain 17 luvun 18 §:n vastaisen aineiston levityksen estäminen edellyttää riittävää ns. jälkivalvontaa. Valvonnalla varmistetaan sitä, että levityksessä olevat kuvaohjelmat tulevat tarkastusviranomaiseen tietoon ja samalla ennaltaehkäistään rikoslain vastaisen aineiston levitystä. Valtion elokuvatarkastamon ja poliisin yhteinen kuvaohjelmien ns. jälkivalvontaprojekti toi ilmi runsaasti laiminlyöntejä ja puutteita erityisesti pornografian osalta. Lapsille sopimattomien kuvaohjelmien leviäminen antikvariaattien ja kirpputorien kautta on ollut esillä myös lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleissa yhteydenotoissa.

Mainituista syistä valtion elokuvatarkastamon valtuuksien lisääminen jälkivalvonnassa on erittäin tärkeää ja perusteltua. Kuvaohjelmia koskevan valvonnan merkityksestä tulee tiedottaa riittävästi poliisille.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että aikuisille tarkoitettujen kuvaohjelmien päätymistä lasten käsiin estäisi lakiluonnoksessa esitetyn lisäksi tehokkaasti se, että pornografisten kuvaohjelmien (K 18) myynti rajoitettaisiin vain alan erikoisliikkeisiin. Lasten suojelun kannalta erityisen ongelmallista on tätä nykyä pornografisten kuvaohjelmien levittäminen antikvariaateissa ja kirpputoreilta. Pornografisia kuvaohjelmia myyviä liikkeitä tulisi lisäksi velvoittaa rekisteröitymään Valtion elokuvatarkastamoon.
Elokuvien ikärajoihin liittyviä näkökohtia
Nykyinen kuvaohjelmien esittämisen ikärajojen 11-15-vuoden väli on osoittautunut käytännössä liian laajaksi lapsen kehityksen näkökulmasta. Ikävaiheeseen osuu siirtymä murrosikään. Toisaalta myös kansainvälisesti elokuvavalmistajat ovat viime aikoina suunnanneet tarjontaansa juuri tähän ikävaiheeseen. K13 -ikärajan lisääminen vähentää riskiä siihen, että kaupallisista paineista osalle elokuvista asetettaisiin lasten suojelun näkökulmasta liian alhainen K11 -ikäraja. K13 -ikärajan lisääminen on täsmällisempi ja lasten suojelun kannalta johdonmukaisempi vaihtoehto kuin ns. ikäjouston laajentaminen kolmeen vuoteen, mitä ehdotettiin Opetusministeriön arviossa kuvaohjelmia koskevan lainsäädännön toimivuudesta (Opetusministeriön julkaisuja 2003:18).
Lapsiasiavaltuutettu katsoo ylipäätään, että ns. ikäjoustosta olisi parempi luopua kokonaan.
Kahden vuoden ikäjousto on omiaan hämärtämään ikärajojen merkitystä lapsen suojelun kannalta. Esitetyn lakimuutoksen jälkeen ikäryhmissä K11, K13 ja K15 ikäjousto ei tunnu tarpeelliselta, koska ikärajojen määrää lisätään. Kyetäkseen perustellusti arvioimaan, voiko esimerkiksi 9-vuotias lapsi katsoa K11 -merkittyä elokuvaa, vanhemman tai muun lapsesta vastaavan tulisi katsoa kuvaohjelma etukäteen. Arviointi tulisi siis olla kuvaohjelmakohtaista eikä lapsikohtaista. Näin ei kuitenkaan käytännössä tehdä.
Lisäksi lapsiasiavaltuutettu korostaa, että elokuvien ns. trailereiden esittämistä tulee myös valvoa niin, ettei lapsille tarkoitettujen elokuvien yhteydessä esitetä ikätasolle sopimattomien elokuvien mainoksia.
Aiheesta on tullut yhteydenottoja myös lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Mediaan ja mainontaan liittyen tarvittaisiin ylipäätään enemmän tietoa kansalaisille palautekanavista, joilla lapsille sopimattoman aineiston levittämisestä voi antaa palautetta sekä kaupallisille tahoille että viranomaisille.

Lasten suojelemista koskeva sääntely on media-alalla riippuvainen käytetystä teknologiasta. Televisiossa esitettäviä elokuvia tai draamasarjoja ei tarvitse lain mukaan tarkistaa etukäteen eivätkä ikärajamerkinnät ennakkoon tarkastettujenkaan elokuvien osalta ole pakollisia.
Lapsiasiavaltuutettu pitää eri medioiden erilaista säätelyä lastensuojelun kannalta ongelmallisena. Esitän, että opetusministeriö selvittäisi, miten lainsäädäntöä voitaisiin erityisesti televisiossa esitettävien elokuvien osalta saada johdonmukaisemmaksi. Lisäksi on tarpeen valvoa ja säännellä kasvavia tilausvideopalveluiden (video on demand) markkinoita lasten suojelun näkökulmasta.
Valtion elokuvalautakuntaan liittyviä näkökohtia
Kaupalliset paineet vaikuttavat vahvasti elokuvien ikärajojen määrittelyyn erityisesti lakiesityksen kohteena olevissa 11-15 -vuotiaiden ikäluokissa. Valtion elokuvatarkastamon päätöksestä saa tarkastuksen hakija eli valmistaja, maahantuoja tai levittäjä valittaa valtion elokuvalautakunnalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että elokuvatarkastamon esittämiä ikärajoja pyritään valituksella pääsääntöisesti alentamaan. Kuvaohjelmia koskeva laki periaatteessa mahdollistaisi myös viranomaisten toisensuuntaisen valitusoikeuden. Tästä on maininta HE 2 /2000 perusteluissa.

Mainittakoon, että Norjassa vastaavan yhdensuuntaisen ikärajoja alentavan valitusmenettelyn vastapainoksi on annettu lapsiasiavaltuutetulle oikeus valittaa Valtion elokuvatarkastamoa vastaavan viranomaisen päättämistä kuvaohjelmien ikärajoista ja saada valituksensa elokuvalautakuntaa vastaavan elimen ratkaistavaksi.

Valtion elokuvalautakunta toimii muutoksenhakuelimenä, joka voi tehdä päätöksiä myös äänestäen. Lautakunnalla ei ole ollut tapaa eikä sille ole laissa määritelty velvollisuutta pääsääntöisesti perustella päätöksiään. Tästä syystä ulkopuolisten, myös viranomaisten, on vaikea seurata ja arvioida lautakunnan päätöksissään käyttämiä argumentteja suhteessa Valtion elokuvatarkastamon arvioihin. Erityisesti silloin kun elokuvalautakunta poikkeaa elokuvatarkastamon suosituksista, on perustelu tarpeen.
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että joko lain muutoksella tai muulla toimintaohjeistuksella tulee valtion elokuvalautakunta velvoittaa säännönmukaisesti perustelemaan päätöksensä kirjallisesti.
Vuorovaikutteisten kuvaohjelmien eli pelien tarkastamista koskevia näkökohtia
Vuorovaikutteisten kuvaohjelmien eli pelin ikärajasuosituksissa lakiluonnos ehdottaa luopumista elokuvissa käytettävistä 7,11,13 ja 15 vuoden ikärajoista. Perusteluna on se, että peleissä olisi parempi noudattaa yleiseurooppalaista ikämerkintäjärjestelmää (PEGI). Yleiseurooppalainen merkintäjärjestelmä on luokitukseltaan ja kriteereiltään monipuolisempi kuin suomalainen kuvaohjelmien tarkistamista koskeva kriteeristö.

Ikärajasuositusten määrittely ei ole riittävä keino lasten suojelemiseksi pelien sisältämän väkivallan haitoilta. Tarja Salokosken väitöskirjatutkimus (Tietokonepelit ja niiden pelaaminen, Jyväskylän yliopisto 2005) osoittaa, että ikäsuosituksiltaan lapsille sallitut ja tarkoitetut pelit voivat sisältää haitallista, laaja-alaista väkivaltaa.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että myös vuorovaikutteiset kuvaohjelmat eli pelit tulisi säätää ennakkotarkastuksen piiriin sekä lisätä vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville tiedotusta ikärajamerkinnöistä. Peleihin tulisi edellyttää sisällytettävän myös sisällön kuvaus ja tarkempi tuoteseloste. Ensi vaiheessa tulisi lisätä voimavaroja erityisesti pienille alle 7-vuotiaille lapsille suunnattujen pelin tarkistamiseen Valtion elokuvatarkastamossa.
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu