Oikeusministeriölle
Viite Lapsen elatusavun suuruuden arvioiminen, työryhmämietintö 2006:10
Asia  Lausuntopyyntönne 19.6.2006 OM 12/41/2005 elatusapujen ohjeistamistyöryhmän                 mietinnöstä
Keskeiset ehdotukset
Työryhmän mietinnössä ehdotetaan suositusluonteista ohjetta lapsen elatusavun suuruuden laskemisesta. Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kuntien sosiaaliviranomaisten toimintaa, kun ne opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitsevat, voidaanko vanhempien tekemä sopimus elatusavusta vahvistaa lapsen elatuksesta annetun lain 8 §:n 2 momentin nojalla.

Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatustarve ja kummankin vanhemman elatuskyky. Nykyisessä laissa elatusavun suuruutta ei tarkasti ole määritelty. Ohjeen tarkoitus on täsmentää tulkintaa siten, että ennakoitavuus paranee, ja yhdenmukaisuus lisääntyy elatusavun suuruuden määrittelyssä.

Lausunto
Yleisarvio elatusavun laskemista koskevasta ehdotuksesta

Pidän myönteisenä ja tärkeänä ehdotuksena ohjeistusta lapsen elatusavun laskemisesta. Kaavamaisen ja läpinäkyvän laskentatavan käyttöönotto vähentänee lapsen asioista riitelemistä, joten mietintöä voi yleisesti ottaen pitää lapsen edun kannalta myönteisenä ehdotuksena. Nostan esille hyvänä uudistuksena myös lapsen etävanhemman luonapidon vähentävän vaikutuksen elatusavun määrään. Tämä edistää lapsen oikeutta molempiin vanhempiin.

Toimintakertomuksessani vuodelta 2005 (Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus 2005, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:36) olen lapsiasiavaltuutetulle tulleen asiakaspalautteen perusteella kiinnittänyt huomiota erotilanteiden nykyistä lapsilähtöisempään hoitamiseen. Siihen liittyen olen kiirehtinyt elatusta koskevan ohjeistuksen uudistamista niin, että etävanhemman ns. luonapidon kulujen ja elatusavun kohtuullinen suhde arvioitaisiin. Samoin olen arvioinut, että erotilanteiden selvittämiseen psykososiaalisen tuen avulla tulisi kiinnittää huomiota siten, että riitely lapsen asioista ei pääsisi vaikuttamaan lapsen kehitykseen vahingollisesti.

Elatusavun kohtuullisuusarviointia suoritettaessa lähtökohtana tulisi suurin painoarvo antaa lapsen edun mukaiselle tulkinnalle. Vetoan tässä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon ja tuomioistuinten lapsia koskevissa toimissa tulee ensisijaisesti ottaa huomioon lapsen etu. Tämä tulisi mainita ohjeistuksessa arvioinnin lähtökohtana.
Teen lisäksi muutamia huomioita ohjeistuksen sisällöstä ja perusteluista, jotka mielestäni tarvitsevat tarkempaa tarkastelua. Näitä ovat lapsilisän kohdentamiskysymys, tulojen etusijajärjestys, suurten asuntolainojen "positiivinen" vaikutus elatusavun määrään, tapaamisesta aiheutuvien matkakustannusten huomioiminen, muutosten ilmoittamisvelvollisuuden täsmentäminen ja käytännön toimet elatusavun laskentaohjelman saamiseksi kuntien käyttöön ja internetiin.

Lapsiasiavaltuutetun arvio ehdotuksen kannalta tärkeistä liittymäkohdista YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen
YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen edun ensisijaista huomioon ottamista kaikissa julkisen vallan toimissa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 27 artiklan mukaan lapsella on oikeus kehitykselleen tarvittavaan elintasoon. Tällä tarkoitetaan jokaisen lapsen oikeutta ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävää elintasoa. Artiklassa korostetaan vanhempien tai muiden lapsen huollosta vastaavien ensisijaista velvollisuutta kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet. Valtiolla on lisäksi velvollisuus turvata lapsen elatusmaksujen saanti vanhemmilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin.

Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea on viimeisissä Suomelle antamissaan suosituksissa 30.9.2005 todennut, että lapsiin kohdistettavien voimavarojen jakautuminen ei toteudu alueellisesti tasa-arvoisesti, johtuen paikallisviranomaisten laajasta itsehallinnosta (suositus 11). Tästä näkökulmasta kansalliseen yhtenäisyyteen tähtäävä elatusavun laskentaohje on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen.

Suosituksissa 26 ja 27 komitea kiinnittää huomiota Suomessa esiintyviin erittäin pitkäaikaisiin huoltajuuskiistoihin, joilla saattaa olla kielteinen vaikutus lapsiin. Suomen tulisi huolehtia siitä, että lasten huoltajuutta koskevat riidat ratkaistaan tarkoituksenmukaisessa ajassa, ja että eronneille perheille suunnattuihin tukitoimiin sisällytetään koulutettujen ammattilaisten tukipalvelu. Olen edellä esittänyt arvioni siitä, että kaavamaisen elatusavun laskentatavan käyttöönotto vähentänee lapsen elatuksesta käytävää riitelyä vanhempien välillä.

Lapsiperheissä esiintyvä köyhyys on ollut suosituksen 41 aiheena, komitea on suositellut valtion vahvistavan toimenpiteitään talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee. Lapsia tulee suojella taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksilta, joita taloudellisilla vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.

Yksittäisten ehdotusten arviointi
1) Ehdotuksen suhde toimeentulotukeen ja lapsilisän myöntämisperusteisiin

Lapsen elatustarpeen arvioinnissa erityisinä kustannuksina on mainittu lapsen osuus asumiskustannuksista. Esimerkissä 4 sivulla 24 on todettu, että lapselle ei aiheudu asumiskuluja silloin, kun vanhempi saa vuokran kokonaan toimeentulotukena.

Kiinnitän huomiota siihen, että vanhemmalle maksettava toimeentulotuki maksetaan kuukausikohtaisen laskelman perusteella. Se on luonteeltaan viimesijainen etuus, joten mielestäni tulisi selvittää, voidaanko lapsen osuutta asumiskustannuksista määriteltäessä ottaa vanhemmalle maksettava toimeentulotuki huomioon sivun 24 esimerkin mukaisesti. Nettokustannuksena huomioon tulisi ottaa vuokran suuruus, eikä vanhemmalle maksettavaa etuutta.

Lisäksi vanhemmalle lapsesta maksettavan lapsilisän huomioiminen ohjeessa esitetyllä tavalla tasaamalla ei arvioni mukaan ole perusteltu ehdotus. Viranomaisen eli tässä tapauksessa Kansaneläkelaitoksen myöntäessä etuuden kohdistuneena tiettyyn lapseen, etuuden tasaaminen perhekohtaisten lukumäärien mukaisesti tekee järjestelmästä epäselvemmän, koska viranomaiset eivät noudata samaa tulkintaa.

2) Suurten asuntolainojen vaikutus elatusavun määrään

Ehdotetussa ohjeessa on todettu, että vanhemman elatuskykyä arvioitaessa ei pääsääntöisesti oteta huomioon hänen velanhoitomenojaan. Poikkeuksen muodostaisivat kuitenkin sellaiset velanhoitomenot, jotka johtuvat asuntolainan tai opintolainan koroista tai lyhennyksistä.

Perusteluna asuntolainan hyväksymiselle on esitetty se, että kysymys on vuokralla asumiseen nähden vaihtoehtoisista kustannuksista. Esitys on sinänsä perusteltu, koska se vaikuttaa tosiasiallisesti käytettävissä oleviin varoihin. Opintolainan hoitomenojen hyväksymistä vähennyksen perusteeksi puoltaa työryhmän arvion mukaan se, että laina on otettu elatuskyvyn parantamiseksi.

Esitän kuitenkin arvioitavaksi, tulisiko suurten asuntolainamenojen huomioimiselle asettaa jokin yläraja. Lapsiperheiden asuntolainojen määrät ovat kasvaneet ja ne vaativat myös suuria korkomenoja ja lyhennyksiä. Korkojen nousu kasvattaa ongelman suuruutta entisestään. Ylärajan harkitsemisessa vaihtoehtona voisi olla paikkakunnalla vastaavasta asunnosta maksettava vuokra. Asiaa tulisi arvioida esityksessä siitä näkökulmasta, paljonko kansallisella tasolla arvioituna lapsen elatusavun määrä voi vähentyä.

3) Tapaamisesta aiheutuvien matkakustannusten huomioiminen

Ehdotuksen mukaan etävanhemman tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset ovat vähäistä suurempia vasta kun ne ylittävät 100 euroa kuukaudessa. Työttömyysturvan tai toimeentulotuen varassa oleville jo huomattavasti pienemmätkin kustannukset ovat kynnyskysymys.

Tapaamisiin liittyy myös kysymys siitä, minkä ikäinen lapsi voi matkustaa yksin julkisessa kulkuneuvossa. Saattamistarve ja siitä aiheutuvat kulut voivat olla ongelma, jos kummankin vanhemman talous on hyvin tiukka, mutta toimeentulotukioikeutta ei ole.

Pidän ehdotettua 100 euron rajaa mainituissa tilanteissa suurena, ja vähintäänkin tapauskohtaisessa kohtuullisuusharkinnassa esittämäni perustelu tulisi ottaa huomioon.

4) Elatusavun muuttaminen

Elatusavun muuttamista koskevaan 6 lukuun, esimerkiksi c-kohtana, tulisi määritellä vastuutaho, jonka tehtävänä on ilmoittaa olosuhteiden muuttumisesta.

Vastuutahon määrittely on tarpeen, koska toinen vanhempi ei ole useinkaan tietoinen toisen osapuolen tuloista. Lapsen oikeus elatukseen ei saisi vaarantua ilmoitusvelvollisuuden täyttämättä jättämisestä ainakaan tietämättömyyden vuoksi.

5) Elatusapulaskelmien tekeminen käytännössä

Työryhmä on kirjannut saatekirjeeseensä oikeusministeriölle, että ohjeen soveltamista tulisi helpottaa laatimalla laskentaohjelma, joka suorittaisi elatusavun suuruuden laskemiseksi tarpeelliset laskutoimitukset. Jo nyt työryhmä on tehnyt lomake-ehdotukset ohjeen liitteeksi.

Katson, että työryhmä on oikeassa siinä, että käytännön sovellettavuus ja ohjeen saatavuus on tärkeää. Pidän välttämättömänä sitä, että ohjeen hyväksymisen yhteydessä myös määritellään laskentaohjelman laatimiseen vastuullinen taho. Kunnille ja tuomioistuimille asiasta annettavaan tietoon tai koulutukseen tulisi varata voimavaroja.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula

Lakimies Johanna Aalto