Lausunto
Yleistä
Lapsiasiavaltuutettu on antanut lisäpöytäkirjan valmisteluprosessin aikana lausunnon (25.5.2009), jossa on kannattanut yksilö- ja valtiovalitusmekanismin luomista lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen yhteyteen. Lapsiasiavaltuutettu kiinnitti kuitenkin huomiota muutamiin sopimuksen kohtiin: kotimaisten valitusmekanismien käyttömahdollisuuteen alaikäisten näkökulmasta, lapsen yksityisyyden suojaamiseen sekä varmistumiseen lapsen mielipiteestä ja edusta. Nyt valmis lisäpöytäkirja jättää edelleen osin avoimeksi edellä mainitut kysymykset, jotka tulee ottaa huomioon sopimuksen ratifioinnissa.

Artikla 7 (1.e)
Artiklan 7 kappaleen 1 e-kohdan mukaan komitea ei ota valituksia tutkittavaksi, jos kaikkia käytettävissä olevia kansallisia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty. Tätä ei sovelleta, jos oikeussuojakeinojen käyttäminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai ei todennäköisesti anna tehokasta oikeussuojaa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan 12 (2009) todennut, että lapsilla tulee olla mahdollisuus tehdä valitus, kun heidän oikeuksiaan on loukattu  [1] ja tämä tulee varmistaa kansallisella lainsäädännöllä. Yleisen huomautuksen mukaan lapsille tulee olla tarjolla tietoa heille ymmärrettävällä tavalla heidän oikeuksistaan ja käytettävissä olevista valitus- ja kantelumahdollisuuksista.Yleiskommentin 5 (2003)  [2] mukaan lapsilla tulee olla käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja, ml. tietoa lapsiystävällisessä muodossa, neuvontaa ja ohjausta sekä tukea oikeuksien käytössä. Lisäksi tulee olla mahdollisuus tehdä itsenäisesti yksilövalituksia.

Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa ihmisoikeus- ja perusoikeusvalvonta ei toteudu yhdenvertaisesti lasten osalta verrattuna aikuisiin. Keväällä 2010 lapsiasiavaltuutetun laillisuus- ja ihmisoikeusvalvojille tekemän kyselyn perusteella voidaan todeta, että alaikäiset tekevät itse kanteluita ja valituksia ihmisoikeusloukkauksistaan äärimmäisen harvoin.

Lapset ja nuoret eivät tunne tahoja, joihin voi tehdä kantelun tai valituksen, kun oikeuksia on loukattu. He eivät useinkaan myös tunne niitä tahoja, jotka voivat neuvoa ja ohjata erilaisissa ongelmatilanteissa (esim. sosiaali- ja potilasasiamiehet). Eri toimijoiden rooli on epäselvä, mikä aiheuttaa epätietoisuutta siitä, mikä on oikea taho ottamaan kantaa koettuun epäkohtaan (sosiaali- ja potilasasiamiesten, valtion aluehallintovirastojen, eduskunnan oikeusasiamiehen, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja lapsiasiavaltuutetun roolit). Lapsille ja nuorille tuleekin olla tarjolla  tietoa lapsen oikeuksista ja oikeusturvakeinoista heille ymmärrettävällä tavalla. Lapsilla ja nuorilla tulee myös  olla mahdollisuus ottaa viranomaisiin helposti yhteyttä.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suositti Suomen 3. lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa koskevan määräaikaisraportin johdosta antamissaan loppupäätelmissä, että lasten oikeusturvan paremmaksi takaamiseksi alaikäisillä tulisi olla mahdollisuus tehdä yksilövalituksia ja -kanteluita lapsiasiavaltuutetulle. Neljännen määräaikaisraportin johdosta annetuissa päätelmissä kantaa oli kuitenkin lievennetty siten, että jo olemassa olevien  ihmis- ja perusoikeusvalvojien toimintaa tulee kehittää lapsiystävällisemmäksi.

Artiklan tarkoittamat kansalliset oikeussuojakeinot voivat olla myös hallinto-oikeudessa tai yleisissä tuomioistuimissa käytäviä prosesseja. Myös niiden osalta on tarkoin pohdittava, miten taataan lasten tosiasiallinen mahdollisuus käyttää niitä.

3 artikla Työjärjestys
Artiklan mukaan komitea vahvistaa työjärjestyksen, jossa huomioidaan lapsen edun mukaiset menettelyt. Työjärjestykseen otetaan takeet, joilla estetään lapsen puolesta toimivaa ohjailemasta lasta ja joilla kieltäydytään ottamasta tutkittavaksi valitukset, jotka eivät ole lapsen edun mukaisia.

Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lapsiryhmien kohdalla on vaikeaa todeta, onko lapsi itse tosiasiallisesti valituksen takana vai onko häntä ohjailtu. Esimerkkiä mainittakoon asiaryhmät, joissa edunvalvojalla (huoltajalla) saattaa olla intressiristiriita lapsen kanssa (erityisesti huostaanottoasiat sekä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat riidat) sekä erityistä tukea tarvitsevat ja vammaiset lapset.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että yhtenä toimenpiteenä lapsen edun ja mielipiteen varmistamiseksi tulee kehittää lapsen edunvalvontajärjestelmää Suomessa. Lasten edunvalvonnan tarvetta ei monin paikoin vielä tunnisteta tai lainsäädäntö ei mahdollista sitä. Lastensuojelulain mukaan on mahdollista määrätä lapselle edunvalvoja, jos huoltajalla ja lapsella on eturistiriita. Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeviin oikeuskäsittelyihin ei kuitenkaan katsota olevan tarvetta tai mahdollisuutta määrätä edunvalvojaa (ilman lastensuojelun asiakkuutta), koska lapsen ei katsota olevan asianosainen. Lisäksi lapsen ollessa rikoksen uhri ja kun huoltajalla on intressiristiriita, ei riittävästi tunnisteta tarvetta edunvalvojaan, joka käyttää lapsen puolesta puhevaltaa oikeudellisen avun lisäksi. Kehittämällä edunvalvontaa voidaan paremmin varmistua siitä, että komitealle tehtävä valitus on lapsen edun ja mielipiteen mukainen.

Lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sopimuksen ratifiointi Suomessa edellyttää, että

a) varmistetaan alaikäisten mahdollisuus käyttää kansallisia oikeusturvakeinoja kehittämällä eri viranomaisten toiminta lapsiystävälliseksi

b) varmistetaan, että lainsäädäntö ei aseta esteitä lapsen mahdollisuudelle käyttää kansallisia oikeusturvakeinoja

c) kehitetään lasten edunvalvontajärjestelmää (mm. lastensuojeluasioissa, huoltoriidoissa, lapsen ollessa rikoksen uhri) tai muita kansallisia toimintamalleja, joilla voidaan varmistua lapsen edusta ja mielipiteestä, kun hänen puolestaan on tehty yksilövalitus.

 

Jyväskylässä 3.4.2012

Maria Kaisa Aula

Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo

Lakimies

[1]  Children should have the possibility of addressing an ombudsman or a person of a comparable role in all children's institutions, inter alia, in schools and day-care centres, in order to voice their complaints. Children should know who these persons are and how to access them. In the case of family conflicts about consideration of children's views, a child should be able to turn to a person in the youth services of the community. General Comment CRC/C/GC/12, 46. kappale ...the child must have access to appeals and complaints procedures which provide remedies for rights violations. 47. kappale

[2]  ...States need to give particular attention to ensuring that there are effective, child-sensitive procedures available to children and their representatives.  These should include the provision of child-friendly information, advice, advocacy, including support for self-advocacy, and access to independent complaints procedures and to the courts with necessary legal and other assistance.  General Comment CRC/GC/2003/5, 24. kappale