LAPSEN OIKEUKSISTA TIETOA JA TOIMINTAA PÄIVÄKOTEIHIN
Kuinka kertoa lapsen oikeuksista pienille lapsille? Miten lapsen oikeus osallistua näkyy päiväkodin arjessa? Varhaiskasvatuksen opiskelija, lastentarhanopettaja Marika Marttila kiersi korkeakouluharjoittelijana Pirkanmaan päiväkoteja lapsiasiavaltuutetun toimiston lähettiläänä.
Seitsemään päiväkotiin kohdistuneen kiertueen yhtenä tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa lapsen oikeuksista päiväkotien henkilökunta arjessaan tarvitsee. Marika Marttila otti lähtökohdaksi Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskasvatukseen tuottaman ns. Compasito-oppaan.
”Rakensin raamit lapsen oikeuksien ja osallisuuden teeman ympärille. Kerroin kentällä Compasiton harjoituksista, keräsin palautetta ja kehittelin esitystäni edelleen vastaamaan päiväkotien ammattilaisten tarpeisiin”, Marika Marttila kertoo.
Compasito-opas julkaistaan ensi syksynä suomeksi käännettynä.
Mitä kani tarvitsee?
Tarkoitus ei suinkaan ole käydä lasten kanssa läpi lapsen oikeuksien sopimuksen kymmeniä artikloja vaan esitellä menetelmiä, joilla pienimpienkin kanssa voidaan havainnollistaa, mistä näissä oikeuksissa on kysymys.Marika Marttila myös muistuttaa, että pienten lasten on helpompaa on ilmaista itseään piirtämällä ja leikkimällä kuin kielellisesti. Parin tunnin koulutukseen sisältyikin käytännön harjoituksia ja leikkejä, jotka antoivat mahdollisuuden syventää tietoa aiheesta.
”Esimerkiksi leikki nimeltä Kanin oikeudet saa lapset pohtimaan, mitä kani tarvitsee voidakseen hyvin: ainakin oman nimen, hoitoa, huolenpitoa ja turvallisuutta”, Marttila mainitsee.
Aineistopaketti lapsen oikeuksista
Päiväkodit saivat koulutustuokion lisäksi käyttöönsä aineistopaketin, johon kuuluu lapsen oikeuksien esitteitä, sähköisessä muodossa Sisu-kissan tähän käyttöön tarkoitetut opetustaulut, leikkiohjeet ja tiivistelmä Marttilan esityksestä.Lasten ollessa päiväunilla Marttila pohti aikuisten kanssa, mitä lapsen oikeus ja osallistuminen heille tarkoittavat ja miten nämä asiat näkyvät päiväkodin arjessa. Joukolla pohdittiin, mitkä asiat tukevat tai estävät lasten osallisuuden toteutumista ja mitä voisi tehdä toisin.
Marttilan mukaan ryhmäkeskustelut olivat antoisia ja herättivät henkilökunnassa halun oman toiminnan kehittämiseen.
”Moni huomasi, miten tärkeää on aikuisen asenne ja sen muutos, jos halutaan kehittää omaa toimintaa. Joillekin oli uusi ajatus esimerkiksi, että lapsi itse osallistuu vanhempiensa kanssa vasu-keskusteluun, mikä toisessa yksikössä voi olla itsestään selvää”, Marttila toteaa.
Kohti keskinäisen kunnioituksen kulttuuria
Marika Marttila köysi päiväkodeista myös paljon hiljaista tietoa ja hyviä käytäntöjä, kuten sadutus, äänestykset tai lasten oma leikin valinta, jotka keskusteluissa nyt tunnistettiin lapsen oikeuksien näkökulmasta ja joilla nyt nähtiin uutta painoarvoa.Joitakin päiväkodeissa toimivia aikuisia askarrutti vapauden, vastuun ja velvollisuuden ero. Tuotiin esiin, että "eihän lasten voi antaa päättää kaikesta", "lapset ovat muutenkin koko ajan äänessä", "osa vanhemmista neuvottelee liikaakin lapsen kanssa ja lapset saavat liikaa oman tahtonsa läpi".
”Keskinäinen kunnioitus on kasvamista demokraattiseen kulttuuriin”, Marika Marttila muistuttaa.
”On tärkeää, että päiväkodissa opitaan neuvottelua, keskustelua ja toisen kuuntelemista. Kysymys on koko toimintakulttuurista, ei vain yhdestä teemaviikosta tai lapsen oikeuksien päivästä.”
