Sosiaali- ja terveysministeriölle
ASIA
Lapsiasianeuvottelukunnan lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman seuraavan ohjelmakauden (2012 -2015) valmistelua varten

TAUSTAA
Sosiaali- ja terveysministeriön informaatio- ja ohjelmajohtamisessa Kaste-ohjelman rooli on aikaisempaa vahvempi tulevalla ohjelmakaudella 2012-2015.  Ministeriön strategian mukaan Kaste-ohjelmasta tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä linjaava ohjausjärjestelmän pääohjelma, johon muut strategisesti tärkeät ohjelmat tulevat osaohjelmiksi, 5 -6 kärkiohjelmaksi.

Lasten Kaste
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen Kaste 2008-2011-ohjelman ensimmäisen kauden lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvissä hankkeissa (Lasten Kasteessa) on eri puolilla Suomea käynnistetty kehittämistoimia, joilla on lisätty eri toimijoiden yhteistyötä lasten, nuorten ja lapsiperheiden perus- ja erityispalveluissa. Lasten Kasteen tavoitteena on myös levittää kehittämistyössä saatuja hyviä käytäntöjä ja kokemuksia. Lapsiasianeuvottelukunta on työssään seurannut ohjelman ja hankkeiden etenemistä ja pitää saatuja tuloksia kannustavina.

Neljän vuoden ohjelmakausi on lyhyt pysyvien rakenteellisten muutosten ja toimintamallien aikaan saamiseksi, mutta Kaste-ohjelmassa on monin paikoin nähtävissä hallinto- ja ammattirajoja ylittävää yhteistyötä palvelujen parantamiseksi. Lisäksi kunnissa on parin viime vuoden aikana laadittu lastensuojelulain edellyttämiä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, mikä luo aikaisempaa paremman perustan paikallisten toimijoiden yhteistyölle.
  • Lapsiasianeuvottelukunta esittää, että tulevan Kaste-ohjelman yhdeksi osaohjelmaksi valitaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin parantaminen. Ensimmäisen kauden tulokset sekä alueellisten hankkeiden kokemukset tulee tarkoin hyödyntää ohjelman valmisteluissa. Ohjelmassa on suunnattava voimavaroja hyvien toimintamallien jatkuvuuden turvaamiseen ja niiden valtakunnalliseen levittämiseen.
  • Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisen keskeisiksi painopisteiksi tulevassa Kaste-ohjelmassa lapsiasianeuvottelukunta esittää:
  •   Lasten vanhempien parisuhteen tukemisen sekä eropalveluiden kokonaisvaltainen kehittäminen. Lapsen tasapainoisen kehityksen tärkein tuki ja turva on, että hänen vanhemmillaan on toimiva parisuhde, ja että he arvostavat omaa rooliaan vanhempina. Arviolta 30000 lasta kokee Suomessa vuosittain vanhempiensa eron. Parisuhteiden ongelmiin ei ole tarjolla riittävästi apua. Erotilanteiden palvelut jakautuvat alueellisesti epätasaisesti ja apu on pääsääntöisesti korjaavaa. Lapsiasianeuvottelukunnan mielestä ehkäiseviä palveluja parisuhteen ja vanhemmuuden tukemiseksi on lisättävä. Myös eronneiden parien tulee saada riittävästi apua kriisissään riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta erosta aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa lapsille.
  • Kouluhyvinvoinnin parantaminen ja terveyttä edistävän koulun kehittäminen. Suomalaisten lasten oppimistulokset kouluissa ovat erinomaiset, mutta lapset eivät koe voivansa koulussa hyvin. On kiusaamista, syrjään jättämistä, yksinäisyyttä, osallistumisen puutetta, häiriökäyttäytymistä ja epäterveellisiä elämäntapoja. Kouluissa lapset eivät saa riittävästi apua tällaisissa ongelmissa. Myös kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta on tarpeen vahvistaa. Lapsiasianeuvottelukunnan mielestä koulua on kehitettävä lapsen sosiaalisena, psyykkisenä, pedagogisena ja fyysisenä kasvuympäristössä monitoimijaisesti ja hallintokuntarajat ylittävänä yhteistyönä. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi kouluissa tarvitaan uusia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka suunnitellaan ja toimeenpannaan tiiviissä yhteistyössä koulujen henkilökunnan, vanhempien ja oppilaiden kesken.
Rahoituksen monilähtöisyys
Sote-palvelujen uudistamiseen kohdennetaan vuosittain merkittävä määrä erilaisia resursseja (valtionosuudet, toiminta-avustukset ja hankerahoitus). Kaste-ohjelmassa on pyritty ohjaamaan hankerahoituskanavien yhteensovittamista kokonaisvaltaisesti.

Ohjelman toisessa arviointiraportissa on arvioitu monilähteisen rahoitusmallin toimivuutta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa. Arviointi osoitti, että koordinoinnissa on vielä paljon parantamisen varaa, ja että rahoitusmalli toimii korkeintaan tyydyttävästi.  Arviointi osoitti myös, että tarvitaan yhteinen sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden kehittämisagenda, koska kehittämisen koordinointia on systematisoitava. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmajohtaminen kaipaa kehittämistä, ja hankkeiden tulisi olla entistä laajempia ja niiden tuloksellisuudelta tulisi vaatia entistä enemmän.

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia on viime vuosina kehitetty monien muidenkin kuin Kaste-ohjelman hankkeiden avulla. Rahoittajina ovat STM:n lisäksi olleet muun muassa OKM, Tekes, Sitra ja RAY. Monien rahoituskanavien hyötynä on, että ne mahdollistavat erityyppisten ideoiden ja mallien kehittämisen ja erilaisten toimijoiden osallistamisen. Haittana saattaa kuitenkin paikallisten toimijoiden kannalta olla projektien toimintojen päällekkäisyys ja yhteistyötä vaikeuttava hankesidonnaisuus; hankeraha on kohdennettu vain tiettyjen toimijoiden työhön, vaikka paikallinen toiminta tarvitsisi enemmän yhteistyötä.

Lasten, nuorten ja perheiden kannalta on tärkeintä, että kehittäminen ja palvelujen tarjonta kunnissa kohdistuvat heidän tarpeidensa kannalta olennaisiin asioihin. Toiminnan on tarvittaessa oltava hallinnonalojen rajat ylittävää, riippumatta siitä, mikä taho sitä rahoittaa. Hallintorajat ylittävää yhteistyötä edellyttää myös nykyinen eri hallinnonalojen lainsäädäntökin (mm. terveydenhuoltolaki (1326/2010), 12 §; lastensuojelulaki (417/2007), 7 § ja 11 §; laki nuorisolain muuttamisesta (693/2010), 7 §; Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (380/2009); 4 § ja 7 §).

Näistä syistä olisi kuntien kannalta tärkeää mahdollistaa rahoituksen käyttäminen hankekokonaisuuksiin joustavasti niiden ministeriöiden mukaisesta hallinnonalasta riippumatta (koulun, nuorisotyön, sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuus). Osa kunnista on lisäksi organisoinut toimintansa ns. elämänkaarimallin mukaisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.

Tällä hetkellä on laaja yhteisymmärrys siitä, että tarvitaan nykyistä parempia ongelmia ehkäiseviä palveluja.  Erityisesti tämän tyyppinen toiminta vaatii laaja-alaista yhteistyötä sekä vahvaa johtamista ja koordinaatiota niin rahoituksen kuin toimeenpanonkin tasolla. Voidaan puhua ns. temaattisen koordinaation kehittämisen tarpeesta. Temaattisen koordinoinnin ensisijaisena tavoitteena on yhdistää voimavaroja ja välttää päällekkäistä työtä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisessä.
  • Lapsiasianeuvottelukunnan mielestä on tärkeää, että monilähteisen rahoittajuuden koordinaatioon kiinnitetään tulevaisuudessa vielä aikaisempaa enemmän huomiota. Monirahoittajuutta tulisi edistää laajempana kuin pelkästään sote-palvelujen kehittämistä koskevana. Tässä tulee ottaa huomioon etenkin koulun ja nuorisotyön sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötarpeet.
  • Lapsiasianeuvottelukunta toivoo, että lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisen alalla voitaisiin parantaa yhteistyötä ja koordinaatiota STM:n ja muiden rahoittajien (muut ministeriöt, Tekes, Sitra, RAY) välillä. Tavoitteena tulee olla monilähteisen rahoituksen avulla parantaa lasten, nuorten ja perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja minimoida yhteistyön esteitä.
Yhteinen ohjelma ja sitoutuminen sen toimeenpanoon  Lapsiasianeuvottelukunta on arvioinut ministeriöissä syksyllä 2010 laadittuja tulevaisuuskatsauksia lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta. Katsauksissa näkyy voimakas pyrkimys hallinnonalarajat ylittävään yhteistyöhön.  Se kertoo yhteistyöhön perustuvan toimintakulttuurin voimistumisesta ministeriöissä. Neuvottelukunta pitää ministeriöiden yhteistyötä myönteisenä ja tarpeellisena kehityssuuntana myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisessä. Ministeriöiden tulisi yhdessä asettaa yhteiset seurattavat tavoitteet hallituskaudelle lasten, nuorten ja perheiden politiikoissa. Nyt päättyvällä hallituskaudella valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma sekä siihen kytkeytyvä valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma antoivat tähän välineet.
  • Lapsiasianeuvottelukunta pitää tärkeänä, että monialaisen yhteistyön johtaminen valtioneuvostossa varmistetaan myös tulevalla hallituskaudella. Kaste-ohjelma on tarpeen nähdä osana valtioneuvostotason monialaista strategiaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Tämä edellyttää yhteistyön lisäämistä keskeisten ministeriöiden hallinnoimien ohjelmien välille. Nämä ovat valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman (LANUKE) lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE) sekä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU). Samalla tulee huolehtia siitä, että kuntien lastensuojelulain mukaiset lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat kytkeytyvät tähän kokonaisuuteen niin, että saavutetaan yhtenäinen ohjausvaikutus valtakunnan tasolta kuntatasolle.
  • Lapsiasianeuvottelukunta korostaa, että kuntatasolla on tärkeä sitouttaa Kaste-hankkeet kunnan kokonaisvaltaiseen lastensuojelulain edellyttämään lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaan. Muutoinkin kuntien päätöksenteossa sitoutuminen hallintorajat ylittävään toimintaan on kirjattava lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan, koska se on ainoa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia koskeva lakisääteinen suunnitelma.