Uudistuksen taustaa
Opetusministeriön päätöksellä on 3.4.2009 asetettu työryhmä valmistelemaan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uudistamista. Edellinen valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta on annettu vuonna 2001, ja se otettiin käyttöön vuonna 2004 samanaikaisesti perusopetuksen nykyisten opetussuunnitelman perusteiden kanssa. Valtioneuvoston on arvioitu päättävän uudesta asetuksesta vuoden 2011 alussa ja opetussuunnitelman perusteiden uudistusprosessi arvioidaan saatavan toteutettua lukuvuoden 2014-2015 alkuun mennessä.

Lapsen oikeuksien näkökulma kouluun ja opetukseen
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toiminta pohjautuu YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 59-60/1991). Perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa uudistettaessa keskeisenä lähtökohtana ovat sopimuksen läpileikkaavat yleisperiaatteet, joiden mukaan kaikki lapset ovat tasa-arvoisia, kaikissa hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelinten toimissa on ensisijaisesti otettava huomion lasten etu, lapsilla on oikeus elämään ja kehittymiseen omassa tahdissaan ja lasten näkemykset on otettava huomioon heitä koskevissa asioissa.

Näiden yleisperiaatteiden ohella koulua koskevat erityisesti sopimuksen artiklat 28 ja 29. Artiklan 28 mukaan lapsella on oikeus saada maksuttomasti perusopetusta, ja valtion on ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä. Kurinpidon koulussa tulee kunnioittaa lapsen ihmisarvoa.

Artiklassa 29 todetaan koulutuksen tavoitteista, että koulutuksen on kehitettävä lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa sekä ympäristön suojelua.

Lisäksi lapsiasiavaltuutettu korostaa, että koulun kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeä on sopimuksen artikla 12, jossa todetaan jokaisella lapsella olevan oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Myös artikla 31 tulee muistaa perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa uudistettaessa. Sen mukaan lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Tämän oikeuden toteutumisen varmistaminen edellyttää uudistuksessa huomion kiinnittämistä sekä koulupäivän pituuteen että oppituntien sisältöihin.

Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Se korostaa lapsen ihmisarvoa ja tukee käsitystä lapsesta, jonka hyvä elämä on itseisarvo tässä ja nyt. Lasta ei lapsen oikeuksien näkökulmasta pidä nähdä vain välineenä tai tulevaisuuteen valmennettavana, tulevana työntekijänä.

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden tulee johtaa uudistusta

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää kannanotossaan huomiota erityisesti perusopetukselle määriteltäviin yleisiin tavoitteisiin, joita tuntijaon uudistuksen tulee toteuttaa. Tärkeää on, että uudistuksessa edetään nimenomaan tavoitteet edellä, jottei siitä tule vain eri oppiaineiden välillä käytävää tuntien jakamisen kamppailua, jossa kokonaiskuva katoaa.  Uudistuksessa on olennaista pohtia, millaisia ihmisiä ja yhteiskunnan jäseniä perusopetus kasvattaa 2010- ja 2020-luvuilla.

Perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistukseen kohdistuu suuria odotuksia ja paineita monilta tahoilta, joista hyvin vaikutusvaltaisia ovat elinkeino- ja laajemminkin työelämän edustajat. Tulevaisuuden työelämätaitojen oppimisen ja tulevien työntekijöiden kasvattamisen näkökulma ei kuitenkaan saa hallita tavoitteita. Perusopetuksen tavoitteissa tulee korostaa kansalaiskasvatuksen tavoitteita sekä ajatusta koulusta toimintaympäristönä, jossa turvataan lapsille ja nuorille mahdollisuus tasapainoiseen elämään ja hyvinvointiin juuri kullakin hetkellä, ei ainoastaan tulevaisuudessa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa perusopetuksen tavoitteena jokaisen lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen tukemista omana itsenään, erilaisten ryhmien ja yhteisöjen jäseninä ja toimijoina omassa ympäristössään ja yhteiskunnassa. Tämä on  koulun kasvatustehtävä, jota tulee vahvistaa tiedollisen ja taidollisen opettamisen rinnalla.
Yhtä tärkeä on koulun hyvinvointitehtävä: lasten ja nuorten päivittäisenä toimintaympäristönä koulun tulee toimia jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvoinnin edistäjänä ja mahdollisten oppimiseen liittyvien ja sosiaalisten ongelmien havaitsijana ja lievittäjänä. Hyvinvointitehtävän toteuttaminen edellyttää muun muassa  koulun yhteisöllisyyden vahvistamista, turvallisuuden takaamista, kiusaamisen ehkäisemistä ja yhteistyötä vanhempien ja muiden huoltajien kanssa.

Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamisen tavoitteet

Tällä hetkellä voimassa olevat perusopetuksen tavoitteet sisältävät ensimmäisenä kohtanaan  kasvun ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Tätä tavoitetta tulee selkiyttää ja painottaa. Tavoitteen asemaa koulutyön käytännöissä tulee vahvistaa osoittamalla sitä toteuttavalle toiminnalle tarvittava tila ja aika tuntijakoa ja opetussuunnitelman perusteita suunniteltaessa.

Ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvun tukeminen on ensisijaisesti kasvatustehtävä, jonka toteuttaminen edellyttää mahdollisuuksia käsitellä ohjatusti ja tuetusti osana koulutyötä sekä suuria elämänkysymyksiä että pieniä jokapäiväisessä kanssakäymisessä vastaan tulevia pulmia. Tälle on varattava aikaa koulun työjärjestyksessä sen sijaan, että tiukat tiedollisen oppimisen tavoitteet rajaavat kaiken vuorovaikutusta ja pohdintaa edellyttävän asioiden käsittelyn oppituntien ulkopuolelle välitunneille, koulupäivän jälkeiseen aikaan tai erillisiin teemapäiviin.

Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen pitää sisällään tavoitteita, jotka liittyvät ensinnäkin jokaisen lapsen ja nuoren oman persoonallisen kasvun tukemiseen, toiseksi sosiaalisen kasvun tukemiseen ja kolmanneksi yhteiskunnan jäsenenä elämisen ja toimimisen edistämiseen. 
Persoonallisen kasvun tukemisen tavoite tarkoittaa muun muassa  terveen itsetunnon ja tasapainoisen identiteetin kehittymisen tukemista. Tämä tavoite edellyttää, että opettajalla on aikaa ja mahdollisuuksia kohdata lapset ja nuoret koulupäivän aikana erilaisissa tilanteissa, oppia tuntemaan heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja tarjota tukea sekä vahvuuksien kehittymiselle että mahdollisten ongelmien voittamiselle. Tässä tehtävässä opettaja toimii sekä kasvattajana, opettajana että tärkeimpänä koulun oppilashuollon työntekijänä, joka tarvittaessa saa itse tukea oppilaan tukemiseen muilta oppilashuollon työntekijöiltä.

Sosiaalisen kasvun tukemisen tavoite tarkoittaa muun muassa monimuotoisten  sosiaalisten valmiuksien kehittymisen tukemista ja johonkin kuulumisen kokemuksen vahvistamista. Tähän tavoitteeseen sisältyvät myös sellaiset tällä hetkellä voimassa olevat perusopetuksen tavoitteet kuin lasten ja nuorten kasvun tukeminen yhteistyöhön, suvaitsevaisuuteen, vastuullisuuteen ja luottamukseen. Tätä edistää parhaiten koulun päivittäisten toiminta- ja työskentelytapojen kehittäminen vastuunottoa ja yhdessä erilaisista taustoista tulevien ja eri-ikäisten kanssa työskentelemistä edellyttäviksi. Uusissa tavoitteissa tulee painottaa erityisesti kasvamista erilaisuuden ymmärtämiseen, hyväksymiseen ja siihen sisältyvien mahdollisuuksien näkemiseen ongelmien sijaan. Kyse on olennaisesti asenne- ja arvokasvatuksesta, jotka toteutuvat parhaiten kokemuksellisen oppimisen kautta: lasten ja nuorten päivittäisen elämän sisältämä moninainen - sosiaalinen, kulttuurinen, tiedollinen ja taidollinen - erilaisuus tulee tehdä positiivisesti näkyväksi ja käsitellä sitä yhteisin keskusteluin.

Sosiaalisen kasvun tukemiseen liittyy myös tavoite koulun yhteisöllisyyden vahvistamisesta. Koulutyöskentelyyn tulee saada sisäänrakennettua  lasten ja nuorten keskinäistä ryhmäytymistä tukevaa toimintaa, joka parhaimmillaan samalla edistää heidän sosiaalisia valmiuksiaan ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kouluyhteisöön kuuluvat kaikki siellä eri tehtävissä toimivat ihmiset, vaikka tärkeimpiä pienyhteisöjä lapsille ja nuorille ovatkin heidän omat luokkansa ja opetusryhmänsä. Näiden kehittymistä yhteisöiksi on koulussa tietoisesti tuettava, mikä edellyttää mahdollisuuksien ja myös tarpeen luomista lasten ja nuorten keskinäiselle vuorovaikutukselle ja tavoitteelliselle yhdessä tekemiselle. Koulutyöskentelyyn tulee luoda tilanteita, joissa lapset ja nuoret tarvitsevat toistensa apua ja oppivat siten sosiaalisia perusvalmiuksia, yhdessä toimimista, tehtävien jakamista, sitoutumista ja vastuuta yhteisen tavoitteen toteuttamisesta. Tällaisin työtavoin ehkäistään epäterveen kilpailuhenkisyyden korostumista ja rakennetaan koko yhteisön jakamaa toimintakulttuuria, johon ei kuulu syrjintä tai kiusaaminen.

Sosiaalisen kasvun, erityisesti yhteiskunnan jäsenyyden vahvistumisen näkökulmasta hyvin olennainen on  kokemus kuulumisesta johonkin ja tunne omasta merkityksestä jäsenenä yhteisössä. Koulu voi tarjota ja vahvistaa näitä kokemuksia, joiden kehittymisessä keskeisenä tekijänä on  tietoisuus omasta mahdollisuudesta vaikuttaa ja tulla kuulluksi yhteisön jäsenenä.

Koulussa tärkeitä vaikuttamisen mahdollisuuksia tarjoavat oppilaskunta- ja tukioppilastoiminnan kaltaiset toimintamuodot, joiden asema ja toimintamahdollisuudet ovat kuitenkin nykyisin suhteellisen heikot. Niiden vaatiman ajan nähdään olevan pois oppitunneista, eli kouluyhteisön päätöksentekoon ja sen hyvinvoinnin edistämiseen osallistuminen kilpailee opetussuunnitelman tiedollisten oppimistavoitteiden kanssa. Todellisuudessa ne ovat toimintaa, joka olennaisesti edistää perusopetuksen tavoitteeksi asetettua aktiiviseksi ja kriittiseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista ja valmiuksien kehittämistä toimia demokraattisessa yhteiskunnassa.

Yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamisen tavoitteen yhteys erilaiseen osallistumiseen kouluyhteisössä ja koulun kautta myös sen lähiympäristössä ja omassa kotikunnassa tulee tehdä tietoiseksi.  Lasten ja nuorten osallistumisen ja kansalaisena elämisen ja toimimisen valmiuksien kehittymiselle tulee varata oma aikansa koulun työjärjestyksessa. Erityisesti tulee pitää mielessä, että nämä tavoitteet koskevat kaikkia lapsia ja nuoria, eivät vain luonnostaan aktiivisia, rohkeita ja sanavalmiita. Siksi vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia tulee kehittää edellä mainittujen erityisten toimintamuotojen lisäksi osana koulun päivittäistä toimintaa ja näin luoda erilaiseen osallistumiseen rohkaisevaa toimintakulttuuria.

Yhteiskunnan jäsenyyteen kasvamisen kannalta olennaista on myös ihmisoikeuskasvatus. YK-sopimuksen mukaisesti valtiolla on velvollisuus tiedottaa lapsille lapsen oikeuksista. Koulun ihmisoikeuskasvatuksen osalta tulee opetussuunnitelman perusteissa erikseen todeta lapsen oikeuksia koskeva kasvatus ja tietämys.

Opetuksen tieto- ja taitotavoitteet

Toisena tavoitealueena nykyisissä perusopetuksen tavoitteissa on "tarpeelliset tiedot ja taidot", mikä pitää sisällään laajan yleissivistyksen ja maailmankuvan avartumisen ja syvenemisen tavoitteet. Tämä on luonnollisesti tärkeä perusopetuksen tavoitealue edelleen, mutta sitä toteutettaessa - tuntijakoa ja opetussuunnitelman perusteita valmisteltaessa sekä opetustyössä itsessään - ei saa harhautua käsitykseen, että mitä enemmän oppilaille jaetaan tietoa, sitä laajemman yleissivistyksen ja avaramman maailmankuvan he muodostavat.

Liian täyteen monien oppiaineiden liian yksityiskohtaista erityistietoa ahdettu opetussuunnitelma johtaa liian kuormittavaan lukujärjestykseen ja liian tiukkoihin oppituntisuunnitelmiin, jotka eivät jätä tilaa kasvulle ja sen edellyttämälle vuorovaikutukselle. Yleissivistyksen laajentamisen ja maailmankuvan avartamisen tavoitteet edellyttävät päinvastoin aikaa rakentaa yhdessä pohtimalla käsitystä asioiden merkityksistä itselle ja yhteiselämälle yhteiskunnassa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että opetuksen tieto- ja taitotavoitteissa opetussuunnitelman perusteiden nykyistä laajuutta tulee olla mahdollista arvioida uudelleen. Liian laajat tavoiteoppisisältöjen aiheuttavat suorituspaineita, joita tulee välttää rakentamalla väljempi oman ajattelun kehittymistä tukeva ja monipuolisia oppimiskokemuksia mahdollistava oppimisen ja kasvun kehys. Suorituskeskeisyyden sijaan perusopetukseen tulee saada lisää kokemuksellisuutta, mikä tarkoittaa toisaalta opiskeltavien tietojen selkeämpää liittämistä arkielämän tarpeisiin ja toisaalta taito- ja taideaineiden lisäämisen mahdollistamia esteettisiä, käden taitoihin perustuvia ja liikunnallisia elämyksiä. Tämä edistää myös oppimisen erityistuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten toimimista osana omaa luokkaansa ja vähentää opetuksen eriyttämisen tarpeita.

Monikulttuuristuminen ja erilaisten uskontojen yleistyminen Suomessa korostaa tarvetta huolehtia myös uskonnon opetuksesta niin, että se tukee sekä oman että toisten uskontojen ymmärtämistä ja keskinäistä vuoropuhelua.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa myös välituntien, ruokatauon ja muun luokkamuotoisesta oppituntityöskentelystä poikkeavan toiminnan kasvatuksellisia mahdollisuuksia, jotka tulee perusopetuksen tavoitteissa huomioida. Elämä koulussa tulee mieltää kokonaisuudessaan kasvun ja oppimisen mahdollisuuksia tarjoavaksi. Tähän kokonaisuuteen liittyvät myös aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä muun kerhotoiminnan mahdollisuudet, ja niiden kehittäminen tulee ottaa perusopetuksen uudistamistyössä huomioon. Samalla tulee muistaa koulupäivään sisältyvien leikin ja virkistyksen mahdollisuuksien merkitys, eli kaikesta toiminnasta ei tule tehdä ohjattua ja ohjeistettua oppimistoimintaa, vaikka koulun merkitys kokonaisvaltaisena kasvuympäristönä tiedostetaan aiempaa vahvemmin. Päinvastoin, leikin ja rentoutumisen merkitys on tarpeen ulottaa myös oppitunneille paitsi ilmapiiriä kehittävinä myös oppimista edistävinä tekijöinä.

Hyvinvoinnin edistäminen tässä ja nyt

Kolmantena tavoitealueena nykyisissä perusopetuksen tavoitteissa on koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen ja elinikäinen oppiminen. Nämä tavoitteet sisältävät ulottuvuuksia, joilla on selvä yhteys edellä todettuun koulun hyvinvointitehtävään  : perusopetuksen tavoitteena tulee olla jokaisen lapsen hyvinvoinnin edistäminen paitsi tulevana yhteiskunnan jäsenenä myös jokaisena päivänä juuri kullakin hetkellä sekä kasvatuksen, opetuksen että oppilashuollon keinoin.

Yhtenä osa-alueena hyvinvoinnin edistämisessä on havaita ja hoitaa erilaisia ongelmia, joita lapsilla yksilöllisten lähtökohtiensa tai taustansa vuoksi voi olla. Koulu tavoittaa ikäluokat kokonaisuudessaan, joten se ei saa jättää käyttämättä tästä seuraavaa mahdollisuuttaan tukea niitä lapsia, joilla on erilaisia erityistarpeita - vaikka tarpeet eivät liittyisi suoraan oppimiseen. Tämä edistää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämän lasten tasa-arvoisuuden toteutumista perusopetuksessa lapsen tai hänen vanhempiensa tai muiden huoltajiensa taustoista riippumatta.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä työssä yhteistyö vanhempien kanssa on hyvin merkittävää. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että tavoitteeksi  kodin ja koulun välisen yhteistyön kehittämisessä otetaan varhaiskasvatuksen tapaan kasvatuskumppanuuden luominen vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksen piiristä voisi omaksua myös tavoitteen kasvatuksen, opetuksen ja hoivan yhdistymisestä koulun toiminnassa, vaikka perusopetusikäisten lasten ja nuorten tarvitsema hoiva onkin eriluonteista kuin alle kouluikäisten. Valmius hoivan tarjoamiseen tarkoittaa valmiutta lasten ja nuorten näkemiseen ja kohtaamiseen kokonaisina ihmisinä, jotka eivät voi jättää omaa taustaansa tai mahdollisia kodin tai sosiaalisten suhteidensa ongelmia koulun ulkopuolelle. Näin ollen ongelmiin ei saa suhtautua vain opetusta häiritsevinä tekijöinä vaan asioina, joiden hoitamiseen ajoissa saatu tuki vahvistaa lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja kehittymisen edellytyksiä.

Hyvinvoinnin edistämisen tavoitteeseen sisältyvät myös tavoitteet kouluyhteisön turvallisuuden takaamisesta ja kiusaamisen ehkäisemisestä, jotka on välttämätöntä mainita uusissa perusopetuksen tavoitteissa ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja keskustelun kiusaamisesta ja sen seurauksista. Kiusaamisen ehkäisemiseen ja hoitamiseen tulee luoda koulun pysyvään työjärjestykseen sisältyvät toimintamallit projektiluonteisen toiminnan sijaan, ja turvallisuuden edistämisestä tulee tehdä osa koulun toimintakulttuuria. Tähän liittyvät olennaisesti ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä tukevat toimintamallit.

Osa hyvinvointia edistävää toimintaa koulussa on  myös välitunti- ja muu virkistystoiminta sekä koulun kerhotoiminta. Tämän tavoitteen kannalta keskeistä on kiinnittää huomiota myös koulun tilojen ja piha-alueiden viihtyisyyteen. Lasten kokemusmaailmassa nämä ovat "tässä ja nyt" -hyvinvoinnin kannalta merkittäviä asioita kuten myös  kouluruokailu. Ruokailua tuleekin kehittää koulussa sosiaalisen kanssakäymisen, virkistyksen ja kulttuurisen oppimisen mahdollisuutena sen sijaan, että siihen suhtaudutaan vain pakollisena ruumiillisten tarpeiden täyttämisenä, johon käytettävä aika pyritään minimoimaan. Lapset arvostavat kouluruokaa ja toivovat voivansa viettää rauhallisen ruokailuhetken ja pääsevänsä myös vaikuttamaan tarjottaviin ruokiin. Ruokailu samoin kuin koulutilojen viihtyisyyden kehittäminen ovat siten konkreettisia mahdollisuuksia myös lasten osallistumisen edistämiseen ja kuulluksi tulemisen kokemusten vahvistamiseen. 

Tuntijaon uudistaminen

Tuntijaon uudistamiseen lapsiasiavaltuutettu esittää seuraavat huomiot: Yleisen tason tavoitteena tuntijaon uudistuksessa tulisi olla yksittäisiä oppiaineita yhdistävien aihekokonaisuuksien nykyistä parempi huomioiminen jo tuntijaossa, jotta niiden toteuttaminen ei jää pelkän läpäisyperiaatteen varaan. Varsinkin vuosiluokkien 7-9 opetuksessa on hyvä pyrkiä korostamaan aihekokonaisuuksien merkitystä opetuksessa, sillä niiden on todettu tarjoavan muun muassa enemmän virikkeitä ja mahdollisuuksia oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen ja yhdessä työskentelyyn sisältämiensä teemojen parissa kuin perinteisessä oppiainejakoisessa opetuksessa.

Tuntijaon uudistuksessa tulee lisäksi ottaa huomioon tarve tuntien varaamiseen niin sanottuja luokanvalvojan tai ryhmänohjaajan tunteja varten vuosiluokilla 7-9. Nämä tunnit ovat välttämättömiä useiden edellä tarkasteltujen yleisten tavoitteiden kuten ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden tukemisen toteutumiselle. Vuosiluokilla 1-6 tulee puolestaan osoittaa tunteja kansalaisvalmiuksia edistävään toiminnalliseen oppimiseen kuten osallistumiseen luokan ja koulun yhteisten asioiden käsittelemiseen, toimimiseen myös koulun lähiympäristössä sekä kotikunnan yhteisiin asioihin tutustumiseen ja niihin vaikuttamiseen. Tämänkaltaisille sisällöille tulee varata tilaa myös vuosiluokkien 7-9 oppituntiresursseissa, liittyen varsinkin yhteiskuntaopin opetukseen mutta ei kuitenkaan painottuen 9. luokan opetukseen, kuten tilanne yhteiskuntaopin osalta tällä hetkellä on.

Erityinen tuntijaon uudistuksessa huomioitava asia on tuntien osoittaminen opetukseen, jossa lapset ja nuoret tutustuvat  Suomen kansallisiin vähemmistöihin, erityisesti saamelaisten ja romanien kulttuuriin, historiaan ja nykypäivän tilanteeseen. Tällaisen opetuksen tarve on tullut vahvasti esiin lapsiasiavaltuutetun toteuttamissa selvityksissä, joissa on tutkittu saamelais- ja romanilasten ja nuorten kokemuksia hyvinvoinnistaan ja oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa. Kansalliset vähemmistöt ovat merkittävä osa monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa eläminen edellyttää uudenlaisia valmiuksia. Niiden kehittämiseen tulee perusopetuksessa panostaa.

Lisäksi perusopetuksessa tulee olla osoitettuna tunteja  ihmisoikeuksien ja niiden osana lapsen oikeuksien käsittelemiseen. Omien oikeuksien tunteminen on yksi perusta lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiselle, ja samalla myös opettajat perehtyvät lapsen oikeuksiin aiempaa järjestelmällisemmin. Muita aihekokonaisuuksia, joiden asemaa on tarpeen vahvistaa, ovat mediakasvatus ja liikennekasvatus.

Kysymyksessä, voidaanko ja tuleeko perusopetuksen kokonaistuntimäärää kasvattaa, lapsiasiavaltuutettu korostaa lasten ja nuorten arjen kokonaisvaltaisen tarkastelun tarvetta. Tuntien lisääminen peruskoulun alimmilla luokilla on perusteltua, jos tällä edistetään kokonaiskoulupäiväajattelun toteutumista. Pienten koululaisten päivät voivat olla nykyistä pidempiä, jos samalla pyritään niiden rakenteen väljentämiseen kiireen vähentämiseksi ja virkistyksen mahdollisuuksien lisäämiseksi koulupäivän aikana. Riittävän pitkät väli- ja ruokatunnit sekä toiminnallisuutta tukevat oppitunnit edistävät oppilaiden viihtymistä ja jaksamista koulussa.

Nykyistä pidempi koulupäivä vähentää vastaavasti iltapäivätoiminnan tarvetta. Tämä ei tosin tarkoita, etteikö myös vapaaehtoisen osallistumisen periaatteen pohjalta toteutuvan aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen tulisi panostaa. Koulupäivän pidentymiseen johtavia ratkaisuja tehtäessä on kuitenkin otettava huomioon koulupäivän ajallinen kuormittavuus niillä lapsilla ja nuorilla, joiden koulumatkat ovat pitkiä. Varsinkin ylempien luokkien osalta on huomioitava myös kotitehtävät osana koulupäivää, eli päivän pituus ei saa kasvaa liiaksi niin, ettei lapsille ja nuorille jää riittävästi aikaa lepoon, leikkiin ja vapaa-ajan viettoon.

Yksityiskohtaisempi jäsennys perusopetuksen tavoitteista Ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä kasvun tukeminen

Persoonallisen kasvun tukeminen

  • tukeminen kasvamaan omana itsenään
  • kehittymisen potentiaalien tukeminen (vahvuudet ja lahjat)
  • oman itsensä tuntemaan oppiminen
  • itsetunnon ja -luottamuksen vahvistaminen
  • identiteetin ja maailmankuvan rakentamistyön tukeminen

Sosiaalisen kasvun tukeminen

  • sosiaaliset valmiudet
  1. vuorovaikutustaidot
  2. rohkeus ja valmius ilmaista itseään
  3. rohkeus tehdä sosiaalisia aloitteita, liittyä ryhmään ym.
  4. valmiudet muodostaa suhteita ja sitoutua niihin
  5. valmiudet toimia yhdessä ja tehdä yhteistyötä
  • yhteisöihin kiinnittyminen
  1. yhteisön normien, toimintatapojen jne. omaksuminen
  2. paikan löytäminen osana yhteisöä
  3. kokemus johonkin kuulumisesta
  4. mahdollisuudet vaikuttaa yhteisön jäsenenä
  • oppilaskuntatoiminta (vaikuttaminen koulun asioihin ja yhteydet kotikunnan lasten ja nuorten osallistumisjärjestelmiin)
  • koulun toimintakulttuuri: kaikkien oppilaiden osallistumisen rohkaiseminen
  • vastuu ja huolenpito itsestä ja muista (esim. tukioppilastoiminta)
  • ristiriitojen ratkaisemisen valmiudet (esim. vertaissovittelu)
  • yhteiskuntaan kiinnittyminen
  1. kansalaisvalmiuksien omaksuminen (kriittinen ajattelu ja toiminta jne.)
  2. kiinnostus ja halu osallistua ja vaikuttaa
  3. yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksen kehittyminen
  4. muiden yhteiskunnallisten roolien ja niiden edellyttämien valmiuksien omaksuminen (työntekijä, kuluttaja jne.)

Tiedolliset ja taidolliset tavoitteet

  • yleissivistyksen ja maailmankuvan avartaminen ja syventäminen
  1. liian laajojen oppisisältöjen välttäminen liian kuormittavuuden ja kiireen välttäminen
  2. oppisisällöille selvä yhteys arkielämän tarpeisiin
  3. painopisteenä oman ajattelun kehittymisen tukeminen
  4. mahdollisuuksia pohtia asioiden merkityksiä yhdessä
  • taito- ja taide-aineiden lisääminen
  • kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet saada kasvatusta ja opetusta
    1. ihmisoikeuskysymyksissä, ml. lapsen oikeudet
    2. mediataidoissa, ml. kriittinen kuluttajuus ja median käytön turvataidot
    3. liikenneturvallisuudessa
    4. kansalaisvalmiuksissa koko koulun ajan
    5. monikulttuurisuuskysymyksissä, ml. kansalliset vähemmistöt, erityisesti romanit ja saamelaiset
  • monipuolisten oppimisympäristöjen ja menetelmien hyödyntäminen, ml. toiminnalliset ja kokemukselliset menetelmät
    • leikki edistää luovuutta ja oppimista - myös oppitunneilla
  • koko koulupäivän mieltäminen kasvu- ja oppimisprosessin tukemisena
    • välitunnit sosiaalisen oppimisen ja osallistumisen hetkinä
    • ruokailu sosiaalisen ja kulttuurisen oppimisen ja osallistumisen hetkenä
Hyvinvoinnin edistäminen tässä ja nyt
  • erityisen tuen tarpeiden havaitseminen ja tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti (jokaisen opettajan työ, erityisopetus ja oppilashuolto)
  • kodin ja koulun välinen yhteistyö
    • kasvatuskumppanuus
  • turvallisuuden edistäminen ja kiusaamisen ehkäiseminen
  • yhteisöllisyyden vahvistaminen
    • koko kouluyhteisö
    • luokkien ja opetusryhmien ryhmäytyminen
  • mahdollisuudet virkistykseen ja leikkiin
    • välituntien toimintamahdollisuudet ja virikkeet
    • esim. nuorisotyö koulussa
    • koulun kerhotoiminta
  • ruokailu mahdollisuutena edistää oppilaiden viihtymistä ja terveyttä