Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 185/2010)
Eduskunnan hallintovaliokunnalle 28.10.2010
ASIA Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta kirjallista asiantuntijalausuntoa
hallituksen esityksestä Eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 185/2010) kokoukseensa 28.10.2010
KESKEISET EHDOTUKSET Esityksessä ehdotetaan, että lain soveltamisen piiriin kuuluisivat kaikki Suomessa asuvat maahanmuuttajat. Lain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien osallistumista ja parantaa heidän tietouttaan julkisista palveluista ja suomalaisesta yhteiskunnasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on myös kotouttamiskoulutuksen kehittäminen samoin kuin kotouttamisen vaikuttavuuden parantaminen liittämällä kotouttamisohjelmat osaksi kuntien talousarvion suunnittelua.
LAUSUNTO
Yleistä Lapsiasiavaltuutettu on antanut 22.4.2009 lausunnon eduskunnan hallintovaliokunnalle valtioneuvoston selonteosta kotouttamislain toimeenpanosta. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on ollut kuultavana nyt käsiteltävän kotouttamislain valmistelussa sekä antanut 24.6.2010 lausunnon sisäasiainministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi kotoutumislaiksi. Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt kototutumista koskevan lainsäädännön uudistamisessa hyvänä sitä, että siinä on painotettu
koko perheen huomioimista eikä pelkästään yksilön työmarkkina-aseman parantamista. Lapsiasiavaltuutettu on tuonut lausunnoissaan esille lapsen oikeuksien ja lapsen edun näkökulmaa. Esityksiä on arvioitu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä eduskunnalle lapsen oikeuksien näkökulma on huomioitu aiempia valmisteluvaiheita paremmin. Lapsiasiavaltuutetun lausunnoissa tekemät muutosehdotukset on myös pääosin huomioitu. Erityisesti lapsen osallistumista, kuulemista ja mielipiteiden selvittämistä koskeva säännös on tarkentunut. Lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen artiklan 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa. Lakiesityksen
4 § velvoittaa nyt nimenomaisesti selvittämään kaikenikäisten lasten mielipiteet omassa asiassaan ja
ottamaan ne huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Varsinainen hallintolain mukainen kuulemisvelvoite koskisi 12 vuotta täyttäneitä, vastaavasti kuin lastensuojelulaissa.
Ilman huoltajaa maassa asuvat lapset Lapsiasiavaltuutettu on aikaisemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt erityisesti huomioita yksin, ilman huoltajaa maahan tulevien alaikäisten asemaan. On hyvä, että lakiesityksessä on erityinen säännös koskien ilman huoltajaa maassa olevan lapsen tukemisesta (27 §). On erinomaista, että tukitoimet jatkuvat nuoren 21 vuoden ikään saakka. Olisi kuitenkin tärkeää, että
y
ksin maahan tuleva lapsi olisi yhdenvertaisessa asemassa lastensuojelulain soveltamisessa verrattuna ilman huoltajan turvaa oleviin kantaväestön lapsiin. Kaikilla Suomessa olevilla lapsilla tulee olla oikeus suojeluun, tukeen ja palveluihin samoin perustein. Lastensuojelulain soveltaminen kaikkiin ilman huoltajaa maahan tuleviin alaikäisiin takaisi myös lastensuojelun erityisasiantuntemuksen käytön lapsen kotoutumisessa. Myös lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on antanut kuluvan vuoden keväällä asiaan liittyvän kannanoton (
www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1488936). Hyviä kokemuksia ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten vastaanoton järjestämisestä lastensuojelupalveluiden osana on esimerkiksi Norjasta, jossa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu. Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä sitä, että lakiesityksen 27 §:ssä on säännelty, että ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten hoiva, huolenpito ja kasvatus on mahdollista järjestää tuetun perhesijoituksen avulla. Puutteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että tuetun perhesijoituksen sisältöä ei ole tarkemmin määritelty. Tuettua perhesijoitusta tulee järjestää samoin periaattein kuin lastensuojelulaissa, jossa sijoituksen tavoitteena on tarjota lapselle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää hänen perusturvallisuuttaan ja sosiaalista kehitystään.
Kotoutumisesta vastaava taho Esityksen mukaan kotoutumissuunnitelman laatimisesta vastaavat kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto (13 §) ja alaikäisen osalta kunta (15 §). Lasten ja nuorten näkökulmasta palvelujärjestelmä on kuitenkin enimmäkseen sektoroitunut, mikä vaikeuttaa selkeän vastuutahon hahmottamista.
Olisikin tarpeen, että kuntaa velvoitettaisiin määrittelemään monialaisen yhteistyön (13 § 3 mom) koordinoinnista eli sen johtamisesta vastaava taho.
Tieto lapsen oikeuksista sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen Esityksen perusteluosiossa on useissa kohdin kiinnitetty huomiota tarpeeseen tunnistaa maahanmuuttajaperheissä tapahtuva lähisuhdeväkivalta. Asiaa on kuitenkin lähestytty naisiin kohdistuvan väkivallan näkökulmasta. Tavoitteeksi tulee asettaa myös maahanmuuttajalapsiin ja -nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen. Lapsiin kohdistuva väkivalta on kaikkein yleisintä lähisuhdeväkivaltaa, johon voivat syyllistyä perheessä sekä miehet että naiset. Juuri julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön raportin
Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015 mukaan maahanmuuttajalapset ja perheet tulee ottaa erityiseksi kohderyhmäksi kuritusväkivallan vähentämisen työssä. Tämä johtuu siitä, että monet maahanmuuttajaperheet tulevat maista ja kulttuureista, joissa lapsen ruumiillinen rankaiseminen eli väkivallan käyttö kasvatustarkoituksessa ei ole Suomen tavoin kiellettyä. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimus myös antoi tutkimustietoa siitä, että maahanmuuttajaperheiden lapset kokevat enemmän kuritusväkivaltaa kuin perheet joiden vanhemmat ovat syntyneet Suomessa. Tarkempaa tietoa löytyy STM:n julkaisusta 2010:7.
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1537947 Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut tarvetta jakaa maahanmuuttajaperheiden lapsille ja heidän vanhemmilleen tietoa lapsen oikeuksista yleisesti ja Suomen lapsilainsäädännöstä heti heidän maahan saavuttuaan heidän omalla kielellään sekä jatkossa osana kotouttamispalveluita. Asiasta on HE:ssä todettu perheen kotouttamissuunnitelmaa koskevan 16 §:n perusteluissa. Ihmisoikeuskasvatuksen tulisi kuitenkin sisältyä kaikkeen kotouttamiseen. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että ihmisoikeuskasvatus lisätään kotoutumissuunnitelmaa koskevan 11 § 2 momenttiin:
Suomen tai ruotsin kielen opiskelun lisäksi kotoutumissuunnitelmassa voidaan sopia maahanmuuttajan oman äidinkielen opetuksesta, yhteiskuntaan perehdyttävästä opetuksesta, ihmisoikeuskasvatuksesta, luku- ja kirjoitustaidon sekä perusopetusta täydentävästä opetuksesta, kotoutumiskoulutuksesta ja muista kotoutumista yksilöllisesti edistävistä toimenpiteistä. Pidän tärkeänä, että alaikäisen kotouttamissuunnitelman yhteydessä (15§) on perusteluissa todettu tarve sisällyttää suunnitelmiin koulutuksen ohella myös harrastuksia ja vapaa-ajan toimintaa.
Yhteenveto Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että
- hallintovaliokunta puoltaa ilman huoltajaa maahan tulevien lasten vastaanoton ja kotoutumisen sekä lastensuojelupalveluiden välisen suhteen selvittämistä
- tuetun perhesijoituksen käsitettä tarkennetaan lastensuojelulain mukaiseksi
- kunnalla olisi velvollisuus määritellä monialaisen yhteistyön järjestämisen koordinoinnista vastaava taho
- kotoutumissuunnitelmissa varmistetaan ihmisoikeuskasvatuksen toteutuminen.
