Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle isyyslain uudistamisesta
Eduskunnan lakivaliokunnalle 30.9.2014
Viite: Kutsu asiantuntijakuulemiseen lakivaliokuntaan 30.9.2014
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 91/2014 vp
Hallituksen esityksen keskeiset ehdotukset ja tavoitteet
Hallituksen esityksellä ehdotetaan uudistettavaksi isyyden määräytymistä koskeva lainsäädäntö. Esityksessä ehdotetaan useita parannuksia isyyden tunnustamiseen, selvittämiseen sekä vahvistamiseen liittyen.
Esityksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa noudattaen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklassa vahvistettua lapsen oikeutta syntymästään alkaen tuntea molemmat vanhempansa, mikäli mahdollista, riippumatta siitä, millaisiin perheolosuhteisiin lapsi syntyy.
Tavoitteena on myös ajanmukaistaa isyyden tunnustamista koskevaa menettelyä silloin, kun isyydestä ei ole epäselvyyttä sekä sitä, että isyyden selvittämiseen liittyvät epäselvyydet ratkaistaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tavoitteena on asianmukaisen tasapainon löytäminen lapsen biologisten, oikeudellisten ja sosiaalisten vanhempien edun välillä ja turvata osapuolten oikeutta perhe-elämään.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Yleinen arviohallituksen esityksestä ja perustelut kannanotoille
Lapsiasiavaltuutettu pitää isyyslain uudistuksen hallituksen esitystä hyvin valmisteltuna ja kannattaa siinä esitettyjä ehdotuksia.
Lapsiasiavaltuutettu pitää erinomaisena, että esityksen yleiseksi ja ensisijaiseksi tavoitteeksi on määritelty lapsen edun toteutumisen edistäminen isyysasioissa noudattaen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 artiklassa vahvistettua lapsen oikeutta syntymästään alkaen tuntea, mikäli mahdollista, molemmat vanhempansa, riippumatta siitä, millaisiin perheolosuhteisiin lapsi syntyy.
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen vanhemmuutta koskevana lähtökohtana on lapsen oikeus vanhempiin, ei vanhempien oikeus lapseen. Tämä käy ilmi mm. edellä mainitusta 7 artiklasta ja adoptiota koskevasta 21 artiklasta.
Lapsen edun ensisijaisuus kaikissa lasta koskevissa toimissa on yksi yleissopimuksen perustavanlaatuisista periaatteista, joka vaikuttaa myös kaikkien muiden sopimuksessa taattujen oikeuksien toteutumiseen (3(1) art). Lapsen edun ensisijaisuus velvoittaa viranomaisia, lainsäätäjää, tuomioistuimia ja kaikkia muita lasten kanssa toimivia. Lapsella on myös oikeus ilmaista näkemyksensä ja saada ne huomioiduksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (12 art).
Sopimuksessa määritellään, että vanhemmilla tai muulla lapsen laillisella huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä ja, että vanhempien/huoltajien on tässä tehtävässään toimittava lapsen edun mukaisesti (18 art). Näin ollen sopimus velvoittaa myös vanhemmat/huoltajat ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun tehdessään lasta koskevia päätöksiä tai toimia.
YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka valvoo lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa ja toteutumista, on määritellyt, että lapsen etu toteutuu kun kaikki sopimuksessa taatut oikeudet, jotka kulloisessakin tilanteessa ovat relevantteja, toteutuvat täysimääräisesti. [1] Komitea on myös korostanut, että lapsen etua koskevaa 3(1) artiklaa ei voida soveltaa oikein, jos lapsen mielipidettä ei ole selvitetty ja huomioitu lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. [2] On huomattava, että mielipiteen selvittäminen ja huomioiminen eivät ole sama asia kuin lapsen oikeus päättää kyseessä olevasta asiasta.
Isyyslain mukaiset toimijat, eli äiti, isä tai mahdollinen isä, ovat pääsääntöisesti aikuisia ja lapselle ei ole laissa annettu oikeutta vaikuttaa tehtyihin päätöksiin tai toimiin lukuun ottamatta tiettyjä tilanteita, joissa tällainen mahdollisuus on säädetty 15 vuotta täyttäneelle lapselle. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että tästä huolimatta isyyslain mukaisia toimia ja päätöksiä tehtäessä olisi aina selvitettävä lapsen mielipide ja otettava se huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Tästä olisi poikettava vain aivan poikkeuksellisesti tilanteissa, joissa mielipiteen selvittäminen olisi ilmiselvästi lapsen edun vastaista.
Seuraavassa lapsiasiavaltuutettu esittää joitakin kannanottoja hallituksen esityksen ehdotuksiin.
Isyysolettaman laajentaminen
Isyysolettamaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että enää ei edellytetä, että lapsi olisi siitetty avioliiton aikana tilanteissa, joissa aviomies on kuollut ennen lapsen syntymää. Perusteluissa mainitaan esimerkkinä tilanne, jossa miehen kuolema on ollut odotettavissa ja avioliitto on solmittu tarkoituksen turvata äidin ja lapsen asema. Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta ja perusteluita selkeänä ja lapsen edun mukaisena.
Hallituksen esityksessä on myös todettu, että isyysolettaman laajentamisesta avioliitonomaisiin olosuhteisiin luovuttiin, koska tosiasiallisiin olosuhteisiin perustuvan avoliiton alku- ja päättymisaika eivät ole tarkasti määriteltävissä. Pelkästään väestötietojärjestelmän osoitetietojen perusteella oletettu isyys johtaisi virheisiin, joita jouduttaisiin myöhemmin korjaamaan. Hallituksen esityksellä kuitenkin helpotetaan lapsen tunnustamista selvissä tilanteissa, joka tulee parantamaan erityisesti avoliitossa asuvien vanhempien tilannetta. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että valittu ratkaisu on perusteltu, ja se vastaa lapsiasiavaltuutetun jo isyyslain valmisteluvaiheissa ottamaa kantaa.
Mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa esitystä, jonka mukaan isyyden voisi tunnustaa ns. selvissä tapauksissa ennen lapsen syntymää ensisijaisesti äitiysneuvolakäynnin yhteydessä tai toissijaisesti äidin kotikunnan lastenvalvojalle. Samassa yhteydessä voisi tehdä sopimuksen yhteishuoltajuudesta.
Tunnustamisen oikeusvaikutuksista kertominen vanhemmille on oleellinen osa menettelyä. Tehtävästä tulevat ensisijaisesti huolehtimaan neuvolassa työskentelevät kätilöt ja terveydenhoitajat. Neuvonnassa on kyse oikeudellisen tiedon välittämisestä, josta ehkä vain pieni osa kuuluu kätilöiden ja terveydenhoitajien peruskoulutukseen. Tämä tulee huomioida kätilöiden ja terveydenhoitajien peruskoulutuksessa ja jo valmistuneiden ammattihenkilöiden jatko- tai lisäkoulutuksissa. Jos riittävästä koulutuksesta ei huolehdita, on riskinä, että neuvolat ohjaavat vanhemmat lastenvalvojan luo antamaan tunnustamislausuman, jolloin ei saavuteta esitykselle tältä osin asetettuja tavoitteita.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa myös ehdotusta, että kyseisissä tilanteissa tunnustamisen peruuttaminen olisi mahdollista 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa kuitenkin, että tunnustamismenettelyllä, siihen liittyvällä vanhempien neuvonnalla ja neuvontaa antavan henkilöstön kouluttamisella on pyrittävä varmistamaan, että tunnustamisia peruutettaisiin vain hyvin harvoin.
. Isyyden selvittämisen käyttöalan laajentaminen
Esityksen mukaan jatkossa lastenvalvojan velvollisuus selvittää isyys koskisi kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna laajentaa lastenvalvojan selvitysvelvollisuutta 18 vuoden ikään asti. Ikäraja on yhdenmukainen lapsen oikeuksien yleissopimuksen lapsen määritelmän kanssa.
Ehdotetun lain 6 §:ssä säädetään neuvottelusta isyyden selvittämiseksi. Sen mukaan lastenvalvojan on neuvoteltava äidin, 15 vuotta täyttäneen lapsen ja jos mahdollista, miehen kanssa, joka mahdollisesti on lapsen isä. 15 vuotta täyttäneen lapsen osallistuminen neuvotteluun on tarpeen, koska isyyttä ei voida vahvistaa ilman hänen suostumustaan. Perusteluissa mainitaan, että myös lähellä 15 vuotta oleva lapsi voisi osallistua neuvotteluun, koska hän voi mahdollisesti vastustaa isyyden vahvistamista täytettyään 15 vuotta.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lastenvalvojan tulisi harkita tapauskohtaisesti aina alle 15-vuotiaan lapsen mukaan ottamista neuvotteluun lapsen mielipiteen selvittämiseksi, riippumatta siitä onko lapsella oikeutta vaikuttaa prosessin kulkuun. Se voisi olla perusteltua esimerkiksi tilanteissa, joissa lastenvalvojalla on syytä olettaa, että isyyden selvittäminen voidaan joutua keskeyttämään siksi, ettei sen jatkaminen olisi lapsen edun mukaista (11 § 2 mom 3 kohdan mukaiset tilanteet).
Lastenvalvojan tulee tehdä päätös isyyden selvittämisen jatkamisesta tai keskeyttämisestä lapsen edun mukaisesti. Se edellyttää aina lapsen mielipiteen selvittämistä ja huomioimista lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Mielipiteen selvittäminen toki voidaan suorittaa myös muussa yhteydessä kuin ottamalla lapsi mukaan isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun.
Äidin vastustusoikeuden poistaminen
Esityksessä ehdotetaan, että äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä poistetaan. Lastenvalvojalla olisi mahdollisuus keskeyttää isyyden selvittäminen, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, jolla poistetaan äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä. Tämä on tärkeä muutos, joka vahvistaa lapsen oikeutta tuntea molemmat vanhempansa.
Aviomiehen isyyden kumoaminen kanteen perusteella
Esityksessä ehdotetaan, että isänä itseään pitävä mies voi vaatia kanteella aviomiehen isyyden kumoamista, jos tosiasialliset olosuhteet ovat sellaiset, että hänen ja lapsen on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Tuomioistuimen on arvioitava kanteen olevan lapsen edun mukainen.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, jossa aviomiehen isyyden kumoamiselle on tarkasti rajatut edellytykset. Lapsen edun näkökulmasta on tärkeää, että lapselle muodostuneita tosiasiallisia ja kiinteitä suhteita suojellaan mahdollisimman hyvin. Lapsen edun varmistaminen vaatii, että lapsen etua arvioidaan aina tapaus- ja tilannekohtaisesti.
Avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa syntyneiden lasten asema
Hallituksen esityksen mukaan kaikki ennen isyyslain (700/1975 ) voimaantuloa syntyneet voisivat nostaa isyyden vahvistamiskanteen samoin edellytyksin kuin sitä myöhemmin syntyneet. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta.
Isyyden vahvistamisen vaikutukset perintöoikeuteen koskevat nyt jo aikuisia henkilöitä. Lapsiasiavaltuutettu tunnistaa isyyden vahvistamisesta seuraavaan perintöoikeuteen mahdollisesti liittyvän ongelmallisia tilanteita mm. perustuslain näkökulmasta. Koska kuitenkin perintöoikeus ja sen rajoitukset koskevat nyt jo aikuisiässä olevia henkilöitä ja asia ei liity lapsiasiavaltuutetun erityisosaamiseen, lapsiasiavaltuutettu ei ota tähän tarkempaa kantaa.
Äitiyden sääntelystä
Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että parhaillaan oikeusministeriössä koolla olevan, äitiyden sääntelyä pohtivan työryhmän työ johtaa sääntelyyn, jossa entistä paremmin otetaan huomioon perheiden moninaisuus.
Isyyslakia valmistellut työryhmä pohti myös äitiyden sääntelyä. Työryhmä päätyi johtopäätökseen, että äitiyttä koskeva sääntely voitaisiin toteuttaa joko erillisellä lailla tai yhdistämällä sitä koskevat säännökset isyyslain säännöksiin. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan valittavasta lainsäädäntöratkaisusta riippumatta tavoitteena tulee olla selkeä ja kattava lainsäädäntö. Tämä todennäköisesti toteutuisi parhaiten säätämällä vanhemmuutta koskeva laki, joka sisältää sekä isyyttä että äitiyttä koskevat säännökset ja jonka nimi viittaisi myös vanhemmuuteen.
Tulevassa sääntelyssä olisi tärkeää mm. huolehtia siitä, että naisparien kohdalla ns. sosiaalinen äidin vanhemmuus olisi mahdollista vahvistaa hedelmöityshoitojen alkuvaiheessa annetun suostumuksen pohjalta, vastaavalla tavalla kuin se on mahdollista eri sukupuolta olevien parien kohdalla.
Jyväskylässä 30.9.2014
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14,, kohta I.A.4. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=11437003&name=DLFE-31534.pdf
[2] Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14, kohta IV B. 3.
