Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle koulujen työrauhaa ja oppilaiden osallistumista koskevista lakimuutoksista


Eduskunnan  sivistysvaliokunnalle  6.11.2013
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta HE 66/2013 vp

Viite: Kutsu asiantuntijakuulemiseen sivistysvaliokuntaan 6.11.2013

Hallituksen esityksen keskeiset ehdotukset
Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää lainsäädäntöön muutoksia, jotka antaisivat kouluille ja opettajille uusia keinoja koulujen työrauhan ylläpitämiseen perusopetuksessa, lukiossa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tarkoituksena on selkeyttää oppilaiden vastuuta vahingonteoista, vahvistaa koulun kasvatuskeskustelun asemaa ja tarkentaa jälki-istuntoon liittyvää lainsäädäntöä. Opettajien ja rehtorin valtuuksia tarkistaa oppilaan tavarat ja ottaa pois vaaralliset tai häiritsevät esineet laajennettaisiin esityksessä.

Lisäksi muutosten tavoitteena on koulujen ja oppilaitosten yhteisöllisyyden vahvistaminen lisäämällä oppilaiden osallisuutta ja osallistumista mm. koulujen ja oppilaitosten järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien laadintaan. Jokaiseen kouluun tulisi perustaa oppilaskunta tätä tarkoitusta varten.

Esitys täsmentää myös sairaalaopetuksen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten opetuksen järjestämiseen ja rahoittamiseen liittyviä säännöksiä etenkin kuntien välisen kustannusvastuun osalta.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Esitys vie eteenpäin lapsen oikeuksien toteutumista kouluyhteisössä
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lakiesitystä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta esitys on pääosin hyvin tervetullut ja myönteinen. Se tukee myös YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle esittämien suositusten toimeenpanoa. Vuonna 2011 YK-komitea suositti, että Suomen valtio

"  kiinnittää enemmän huomiota lasten hyvinvointiin kouluissa, myös lasten oikeuteen saada mielipiteensä huomioon otetuksi ja selvittää syitä lasten huonoon kouluviihtyvyyteen".
Hallituksen esitys sisältää perusteltuja ja tarpeellisia uudistuksia, jotka ovat olleet pitkään myös lapsiasiavaltuutetun tavoitteena. Näitä ovat etenkin sairaiden sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulunkäyntimahdollisuuksien turvaaminen sekä kaikkien oppilaiden osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Koulun työrauhan edistämistä on käsitelty hyvin yhteydessä lasten osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä koulun yhteiseen toimintakulttuuriin. Esitys vahvistaa myös koulun ja kodin yhteistyötä ja kasvatuskumppanuus- ajattelua.

Esityksen sisältämä arvio koulun työrauhan, oppilaiden osallistumisen sekä erityisryhmien koulunkäynnin haasteiden nykytilasta on realistinen.

Säädös oppilaiden osallistumisesta koulun arjessa on erityisen myönteinen uudistus. Lakiesitys ei myöskään rajaa osallistumista pelkästään oppilaskunnan hallitukseen vaan korostaa kaikkien oppilaiden osallistumista. Oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia vahvistetaan myös ottamalla vanhemmat mukaan toimintaan entistä paremmin. Lakiehdotuksessa kuitenkin tulisi kirjata paremmin koulun velvoite tiedottaa asioistaan lapsille ja vanhemmille.  Lakiesitys velvoittaa oppilaiden mielipiteiden selvittämiseen. Sen lisäksi tulisi koulua velvoittaa myös ottamaan oppilaiden mielipiteet huomioon heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Tämä vastaisi vielä paremmin YK-sopimuksen sisältöä.

Yhdessä oppilashuoltoa koskevan lakiesityksen kanssa hallituksen esitys 66/2013 vp vahvistaa lasten hyvinvoinnin kokonaisvaltaista edistämistä koulun ydintehtävänä. 
Koulussa tietysti opitaan, mutta tehdään lasten näkökulmasta myös paljon muuta: syödään, tutustutaan kavereihin ja aikuisiin, pelataan ja leikitään välitunnilla. Lasten vahvemman osallistumisen koulun arjen suunnitteluun täytyy laajentaa aikuisten käsitystä siitä, millainen hyvä koulu on. Kaverisuhteiden tukemisen, kiusaamisen vähentämisen, mukavan ilmapiirin ja reilujen sääntöjen, viihtyisien tilojen ja pihan sekä hyvän ruuan merkitys voi näin tulla paremmin esillä osaksi niitä kriteerejä, joilla koulun laatua arvioidaan ja mitä hyvinvointi koulussa lasten näkökulmasta tarkoittaa.

Hallituksen esityksessä on viitattu useassa kohtaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen antamaan perustaan.   Lakiesityksestä kuitenkin puuttuu nimenomainen lapsivaikutusten arviointi, vaikka sitä on oikeusministeriön lainvalmisteluohjeissa edellytetty. Vaikutuksia lapsiin tulee esille eri otsikoilla, mutta niitä ei ole koottu järjestelmällisesti yhteen. Esityksen valmisteluvaiheissa opetus- ja kulttuuriministeriö ei myöskään ole selvittänyt suoraan lasten ja nuorten mielipiteitä, vaikka esityksellä on huomattavia vaikutuksia heidän elämäänsä.

Lakiesitysten lapsivaikutusten arviointi kytkeytyy tiiviisti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen edun ensisijaisuuden periaatteeseen (art 3).  Sopimus edellyttää, että lainvalmistelussa tietoisesti ennakoidaan eri toimenpidevaihtoehtojen ja esitysten vaikutukset lasten oikeuksien toteutumiseen ja hyvinvointiin.  [1]
Lapsiasiavaltuutettu on käynyt lakiesityksen tiimoilta verkkokeskustelun Suomen Lasten parlamentin jäsenten kanssa sekä selvittänyt Suomen lukiolaisten liiton edustajien sekä omien nuorten neuvonantajiensa näkemyksiä. Lapset ja nuoret pitivät oppilaiden osallistumista koskevia uudistuksia erinomaisina. Työrauhaa koskevien uudistusten osalta eniten kannatusta sai jälki-istuntoon liittyvä kasvatuskeskustelu. Oppilaan velvollisuutta ns. puhdistaa omia jälkiään pidettiin myös perusteltuna. Samoin vahingollisten ja lainvastaisten esineiden kouluun tuomisen kieltoa lapset ja nuoret pitivät tärkeänä turvallisuusasiana.

Pulmia lapset ja nuoret näkivät liittyvän opettajan/rehtorin oikeuteen tarkastaa oppilaan henkilö ja tavarat.  [2] Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä tarkastusoikeutta sinänsä perusteltuna, mutta sen täytyy olla koulun arjessa poikkeuksellista.  Koska kyse on selkeästi oppilaan yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvasta puuttumisesta, sääntelyn tulee täyttää perusoikeuksien rajoittamiselle asetetut vaatimukset. Lapsen oikeuksien kannalta on tarpeellista vahvistaa oppilaiden ja heidän vanhempiensa oikeusturvakeinoja näissä tilanteissa. Oppilailla tulee olla mahdollisuus myös kysyä neuvoja oikeusturva-asioissa puolueettomalta taholta.

Nämäkin uudistukset lisäävät koulun tarvetta aktiivisesti tiedottaa lapsille ja heidän vanhemmilleen koulun asioista.  Tiedon saaminen liittyy olennaisesti lapsen oikeuteen osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Lakiesitys ei nyt riittävästi huomioi ja kirjaa koulun velvoitetta tiedottaa asioista oppilaille ymmärrettävästi ja myös vanhemmat tavoittavasti.

Lapsiasiavaltuutettu myös katsoo, että oikeus turvallisen oppimisympäristön on määritelty lakiesityksessä liian kapeasti. Koulun velvoite taata lasten turvallisuutta ei nyt kata aikaa, kun lapset opetuksen järjestäjän järjestämän koulukuljetuksen  jälkeen tai ennen kuljetuksen lähtemistä odottavat koulun pihalla. Myös tänä aikana koulun tulee vastata lasten turvallisuudesta. Tämä ei käytännössä mitenkään voi olla vanhempien tehtävä.

Koulumatkalla tapahtuvaan koulun tietoon tulleeseen kiusaamiseen tms. puuttumisessa tulisi toimia samoin toimintatavoin kuin muussakin kiusaamiseen puuttumisessa.

Turvallisen oppimisympäristön määrittelyssä tulee myös ottaa huomioon mahdollisuus, että koulun henkilökuntaan kuuluva toimii epäasiallisesti tai oppilaan turvallisuutta vaarantavasti. Koulun suunnitteluvelvoitteisiin tulee lisätä myös (seksuaalisen) hyväksikäytön vastainen toiminta.

Mitä asioita tulisi vielä esityksessä korjata tai täsmentää?
Lapsiasiavaltuutettu esittää, että valiokunta käsittelyssään vielä tarkentaisi seuraavia asioita:

(perusopetuslakiin ehdotettavat korjaukset ja täsmennykset koskevat myös lukiolakia ja ammatillista koulutusta koskevaa lakia siltä osin kun ehdotetut säännökset ovat yhteneviä)
  1. Samalla, kun koulun henkilökunnan ns. kurinpidollisia oikeuksia lisätään, on tarpeen täsmentää oppilaiden ja vanhempien käytössä yksittäisissä ristiriitatilanteissa olevia oikeussuojakeinoja. Nämä eivät ole nykyisellään toimivat ja riittävät.  Kantelut aluehallintovirastolle tai ylimmille laillisuusvalvojille ovat kankeita, muotosidonnaisia ja liian pitkän aikaa vieviä keinoja.   Oppilaiden tulee myös saada tietoa ja neuvontaa oikeuksistaan, velvollisuuksistaan sekä oikeussuojakeinoista ristiriitatilanteissa. Eri-ikäisillä oppilailla tiedonsaannin ja neuvonnan tarpeet ovat erilaiset.
  2. On välttämätöntä, että lakiesityksen 29 §:ssä mainitut kurinpidon ja ojentamisen toimintaperiaatteet määritellään ja ohjeistetaan. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään, että kurinpidon- ja ojentamiskeinojen soveltamisen ja käytännön järjestelyjen suunnittelu ja käsittely tulisi tehdä koulun henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien yhteistyönä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että oppilaat ja vanhemmat olisi otettava mukaan jo toimintaperiaatteiden määrittelyyn, jotta heillä olisi tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus toimintaperiaatteiden sisältöön. Säännöksessä ja sen perusteluissa tulisi myös selkeämmin edellyttää, että toimintaperiaatteista ja niihin liittyvistä oppilaan käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista on tiedotettava oppilaille ja vanhemmille heille ymmärrettävällä ja heidät saavuttavalla tavalla.
  3. Lakiesityksen 29 §:n 6 momenttia tulee täydentää niin, että 29 §:ssä säädetyt oikeudet ja koulun velvollisuudet turvallisen kouluympäristön takaamiseen ovat voimassa oppilaan odottaessa koulupäivän alkamista koulukuljetuksen takia tai hän odottaessaan koulukuljetusta koulupäivän jälkeen.  Koulukuljetukseen liittyvä odottaminen sisältyi hallituksen esityksen aiemmassa versiossa 29 § 6 mom määritelmään. Koulumatkoihin ja niiden odotusaikoihin liittyvät ongelmat ovat useana vuonna olleet lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleiden yhteydenottojen aiheena.  Lapsiasiavaltuutettu on suositellut opetus- ja kulttuuriministeriölle jo 8.6.2006 [3] perusopetuslain täydentämistä tältä osin.  Säännös vähentäisi epäselvyyksiä siitä, miten oppilaiden valvonta ja turvallisuuden takaaminen kuljetusta odotettaessa varmistetaan.29 § 6 momentin loppuun tulisi siis lisätä alleviivattu osuus: "Tässä pykälässä säädetyt oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa .... sekä aikana, jolloin oppilas opetuksen järjestäjän järjestämän koulukuljetuksen takia odottaa opetuksen järjestäjän osoittamassa paikassa työpäivän alkamista tai työpäivän päätyttyä kuljetuksen alkamista ."
  4. Koulun opettajan tai rehtorin tulee hallituksen esityksen mukaan ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että opetusviranomaiset tulisi lisäksi velvoittaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tietoonsa tulleen koulumatkalla tapahtuneen häirinnän, kiusaamisen tai väkivallan selvittämiseksi. Myös koulussa tulee voida ryhtyä oppilashuollollisiin, kasvatuksellisiin tai kurinpidollisiin toimenpiteisiin tämän johdosta. Kouluaikana  ja -matkalla tapahtuvat kiusaamistilanteet varmasti usein liittyvät toisiinsa.  Lain perusteluissa todettu koulun henkilökunnan mahdollisuus tarvittaessa tukea huoltajaa asian selvittämisessä ei ole riittävää.Lakiesityksen 29 § tulisi täydentää seuraavalla momentilla, joka sisältyi hallituksen esityksen aiempaan versioon:"Opetuksen järjestäjän tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tietoonsa tulleen oppilaanvälittömällä koulumatkallaan kokeman väkivallan ja häirinnän selvittämiseksi sekä tässä laissa tarkoitettuihin oppilashuollollisiin, kasvatuksellisiin tai kurinpidollisiin toimenpiteisiin ryhtymiseksi." 
  5. Koulukiusaamisen osalta perusopetuslainsäädäntöön tarvittaisiin nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset siitä, miten koulun/opetuksen järjestäjän tulee kiusaamistilanteisiin puuttua ja mitkä ovat oppilaan ja vanhemman oikeusturva - ja suojakeinot tilanteissa, joissa he kokevat että koulu ei ole täyttänyt velvollisuuttaan oppilaan turvallisen kouluympäristön takaajana. Lapsiasiavaltuutettu on jättänyt yhteistyötahojen kanssa [4] huhtikuussa 2013 opetus- ja kulttuuriministeriölle tämänsisältöisen aloitteen koulukiusaamiseen puuttumisen keinojen tehostamiseksi. [5]Nyt perusopetuslaki velvoittaisi opetuksen järjestäjää laatimaan suunnitelman oppilaan suojaamiseksi kiusaamiselta yms. Koulujen suunnitelmat voivat olla erilaisia eivätkä menettelytavat ole yhteneviä. Esitimme aloitteessa myös selvitystä uusista sujuvammista oikeusturvakeinoista. Tarvitaan kantelua toimivampia menettelyjä tilanteisiin, joissa vanhemmat ja lapset haluavat koulun menettelyn ja sen lainmukaisuuden ulkopuolisen tahon arvioitavaksi. Tällaisia keinoja voisi tarjota esimerkiksi rikos- ja riita-asioiden mukaisen sovittelun soveltaminen kouluyhteisössä. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kartoittaa myös kansainväliset esimerkit asiassa. Hallituksen esityksessä on mainittu Ruotsissa toimiva oppilasasiamiesjärjestelmä.
  6. Koulua velvoitetaan laissa tekemään suunnitelma "kiusaamisen, häirinnän ja väkivallan"  ehkäisemiseksi. Lapsiasiavaltuutettu suosittelee, että 29 §:n 3 mom:n listaan lisättäisiin myös (seksuaalinen) hyväksikäyttö.  Häirintä on tässä mielessä liian kapea käsite.
  7. Laissa ja sen perusteluissa olisi selkeämmin tuotava esiin se mahdollisuus, että kiusaamisen, häirinnän, hyväksikäytön ja väkivallan tekijä voi olla myös koulun opettaja tai muuhun henkilökuntaan kuuluva. Lakiesityksen perusteluissa ei ole tuotu esille sitä, että ns. lapsiuhritutkimuksessa (2008) [6] on kerätty lapsilta ja nuorilta tietoa opettajan oppilaisiin kohdistaman väkivallan ym. kokemuksista. Kokemuksia oli noin 4 prosentilla oppilaista. Oppilaiden opettajiin kohdistamaan väkivaltaa lakiesityksen perusteluissa on kuvattu perusteellisesti.
  8. Oppilaan velvollisuudesta korvata aiheuttamansa vahinko säädettäisiin perusopetuslain 35 §:ssä. Säännökseen mukaan vahingosta tulee ilmoittaa oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan säännökseen olisi täsmennettävä myös, että ilmoitus tulisi toki antaa myös oppilaalle ja se olisi tehtävä välittömästi, kun vahinko on havaittu.Kaikki vahingot eivät ilmene välittömästi vahinkotapahtuman yhteydessä, joten on kohtuutonta, että siitä ei ilmoitettaisi myös oppilaalle itselleen.
  9. Lapsiasiavaltuutettu pitää tarkoituksenmukaisena, että kasvatuksellisista syistä voidaan oppilas määrätä siivoamaan tahallaan tai huolimattomuuttaan aiheuttamansa likaantumisen tai epäjärjestyksen siinä mittakaavassa kuin ehdotettu säännös määrittelee. Kyse olisi siten melko vähäisen likaantumisen tai epäjärjestyksen siivoamista. Ehdotetun säännöksen mukaan tehtävän suorittamien tulee ottaa huomioon päätettäessä kurinpidollisista toimenpiteistä. Säännöksen perusteluissa todetaan kuitenkin, että tehty työ otettaisiin huomioon korvattavan vahingon määrää laskettaessa, jos opetuksen järjestäjä kohdistaisi oppilaaseen myös vahingonkorvauksellisia vaatimuksia. Säännöstä tulisi tarkentaa siten, että siinä todettaisiin, että tehty työ huomioitaisiin myös vahingonkorvauksen määrää laskettaessa.
  10. Lapsiasiavaltuutettu pitää kasvatuskeskustelua hyvänä keinona löytää positiivisia keinoja oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. Lapsen oikeuksin yleissopimus korostaa vanhempien ensisijaista vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Lapsiasiavaltuutetun pitää tärkeänä, että huoltajalle tulisi aina varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun, ei ainoastaan silloin, kun kasvatuskeskusteluun määräävä koulun opettaja tai rehtori katsoo sen tarpeelliseksi.
  11. Opettajan/rehtorin oikeus ottaa esineitä tai aineita poista tai tutkia oppilaan tavarat ovat poikkeustilanteissa perusteluja. Ne kuitenkin edellyttäisivät samalla säätämistä oppilaan ja vanhempien käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista, joiden avulla he voivat saada koulun menettelyn puolueettoman tahon arvioitavaksi. Lisäksi oppilaan oikeuksista ja käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista tiedottamiseen sekä oppilaille että vanhemmille on kiinnitettävä erityistä huomiota. Asia liittyy edellä kiusaamisen kohdalla todettuun: oppilaan ja vanhemman oikeusturvakeinot ovat nykyisin liian kankeat ja muotosidonnaiset.
  12. Oppilaiden osallistumista ja oppilaskuntaa koskeva 47a § korostaa oikein kaikkien oppilaiden mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä koulun asioista.  Pykälässä käytetään kuitenkin usein käsitettä "kuuleminen".  Käytännössä parempi käsite voisi olla "oppilaiden mielipiteiden selvittäminen ja niiden huomioon ottaminen", mikä vastaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan sisältöä.Kuuleminen voidaan mieltää liiankin muodolliseksi menettelyksi.  47a §:ssä ei nyt todeta lainkaan, että opetuksen järjestäjän tulee ottaa päätöksissään oppilaiden mielipiteet huomioon heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti.
  13. 47 a § 1 momenttia tulisi myös täydentää koulun velvollisuudella tiedottaa asioista oppilaiden ikä- ja kehitystason mukaisesti.
    Tiedon tulee saavuttaa sekä lapsi/nuori että hänen vanhempansa. Oppilaan tosiasiallinen osallisuus edellyttää riittävän tiedon saamista. Tiedottaminen on myös osa oikeusturvaa. Oppilaan ja myös vanhempien on tiedettävä etukäteen mm. mitä oppilaalta odotetaan, mikä koulussa on sallittua ja mikä ei sekä mitä seuraamuksia oppilaalle (tai vanhemmille) esimerkiksi koulun järjestyssääntöjen vastaisesta toiminnasta voi aiheutua. Koulun aktiivinen tiedotus myös varmistaa sitä, että kaikki oppilaat ovat tietoisia niistä mahdollisuuksista, joita osallistumiseen ja vaikuttamiseen on olemassa.  Koulun tulee suunnitella kenen vastuulla tiedottaminen olisi, millä menettelyillä se hoidettaisiin sekä siitä, että tiedottaminen tulee hoitaa sekä yleisellä että yksilötasolla aina oppilaat tavoittavasti ja heille ymmärrettävällä tavalla.
Lopuksi
Korostan vielä lopuksi oppilaiden ja vanhempien käytössä olevien oikeusturvakeinojen toimivuuden arviointia ja ajantasaistamisen tarvetta ottaen huomioon nyt perusopetuslakiin ehdotetut uudet opettajan/rehtorin kurinpitokeinot ja -valtuudet.  Yksilön oikeusturvaa ja mahdollisuutta saada koulun ratkaisu puolueettoman tahon arvioitavaksi ei hallituksen esityksen perusteluissa käsitellä lainkaan.  Samaa tarvetta oikeusturvakeinojen kohentamiseen ja ajantasaistamiseen ovat tuoneet esille koulukiusaamisasioissa lapsiasiavaltuutetulle tulleet kansalaisten yhteydenotot.

Aluehallintovirastolle tai ylimmillle lainvalvojille tehtävät kantelut ovat nykyisiä tapoja arvioida koulun toiminnan lainmukaisuutta. Nämä ovat kuitenkin kovin kankeita. Viranomaiset eivät myöskään tiedota toiminnastaan eli vanhemmat ja oppilaat eivät nykyisistäkään keinoista riittävästi tiedä.

Vertailun vuoksi on hyvä huomioida, että sosiaali- ja terveydenhuollon alalla sosiaali- ja potilasasiamiesten tehtävänä on neuvoa asiakkaita vastaavissa tilanteissa. Vastaavia toimijoita ei ole koulutoimessa.  Kuitenkin koulussa voisi olla hyvin tarvetta ainakin alueellisesti oppilasasiamiehelle, joka antaisi neuvoja oppilaille ja vanhemmille esimerkiksi kiusaamisasioissa sekä oikeusturvaongelmissa. Aluehallintovirastot eivät nyt myöskään pysty toimimaan sovittelijana riitatilanteissa.  Koulun erimielisyystilanteisiin liittyen tulisi selvittää rikos- ja riita-asioiden sovittelun käyttömahdollisuutta.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että sivistysvaliokunta edellyttäisi hallituksen ryhtyvän toimiin oppilaiden ja vanhempien käytössä olevien oikeusturvakeinojen toimivuuden arvioimiseksi ja niiden ajantasaistamiseksi ottaen huomioon nyt perusopetuslakiin ehdotetut muutokset.
Jyväskylässä 6.11.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies 

[1] Yleiskommentti nro 5 "General measures of implementation of the Convention on

the Rights of the Child (arts. 4, 42 and 44, para. 6)" CRC/GC/2003/5, kohta 45.

[2] Lasten parlamentin jäsenten kanssa keskustelussa tuli esille, että esim. reppu on lapselle hyvin henkilökohtainen ja siellä voi olla tavaroita, joita ei halua kenenkään muun näkevän ja jotka eivät kuitenkaan ole laissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä. He korostivat erityisesti, että reppua ei ainakaan saisi tarkistaa muiden oppilaiden läsnä ollessa luokassa, vaan oppilaan yksityisyyttä tulee kunnioittaa ja tehdä tarkastus jossain yksityisessä paikassa luokan ulkopuolella.

Nuoret pitivät hyvänä, että vaaralliset esineet ja aineet voidaan ottaa pois. Toisaalta nuoret toivat esiin, että tarkastamisoikeus voi luoda kouluun epäluottamuksen ilmapiiriä, heidän näkemyksensä mukaan tarkastamisoikeuteen liittyy mahdollisuus siihen, että opettaja voi käyttää siitä väärin. Näin ollen oppilailla olisi oltava riittävä oikeusturvakeinot myös näissä tilanteissa käytettävissään.

[3] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1395534

[4]Yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Väli- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston sekä saman alueen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa.

[5] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1853455

[6] http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/lapsiuhritutkimus_raportti/$file/lapsiuhritutkimus_raportti.pdf; s.119