ASIA Asiantuntijakuuleminen valiokunnassa 15.2.2011; Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Hallituksen esitys eduskunnalle 331/2010 vp laeiksi lastensuojelulain 50 §:n, perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta KESKEISET EHDOTUKSET Esityksen tavoitteena on tukea sijaishuollon rakennemuutosta eli lasten sijoittamista laitosten sijasta perhehoitoon. Lastensuojelulain 50 §:ään lisättäisiin säännös, jonka mukaan lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos perhehoito tai muu sijaishuollon muoto ei ole lapsen edun mukaista riittävästi tuettunakaan. Perhehoitajalakia ehdotetaan muutettavaksi mm. siten, että perhehoitajaksi aikovan on suoritettava ennakkovalmennus joka kunnan on järjestettävä. Kunnan on tarjottava myös hoitajalle riittävä tuki sijoituksen aikana sekä nimettävä vastuutyöntekijä. Lisäksi hoitopalkkion vähimmäismäärä olisi jatkossa aiempaa olennaisesti korkeampi eli 650 euroa kuukaudessa. Lisäksi ehdotetaan säänneltäväksi perhehoitajan vapaan ja poissaolon sijaistaminen. LAUSUNTO Lastensuojelulain 50 §:n muuttaminen YK:n lapsen oikeuksien  sopimuksen valossa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 20 artiklan mukaan lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus saada suojelua ja tukea. Vaihtoehtoinen hoito tulee järjestää kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja se voi tapahtua sijaisperhehoidon, lapseksiottamisen tai tarvittaessa lastensuojelulaitokseen sijoittamisen kautta. Artiklan 3 mukaan lasta koskevassa päätöksenteossa ensisijaisesti tulee noudattaa lapsen etua. YK:n päätöslauselma 64/142  [1] vuodelta 2009 ohjeistaa tarkemmin sijaishuollon sisältöä. Päätöslauselma sisältää yhteiset suuntaviivat lasten kodin ulkopuoliselle hoidolle. Sen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä pysyviin ratkaisuihin, jotka edistävät lapsen tasapainoista kehitystä. Muutoksia tulee välttää ja jatkuvuutta ihmissuhteissa tukea. Kaikki sijaishuoltoa koskevat ratkaisut tulee tehdä yksilökohtaisesti huomioiden yksittäisen lapsen etu. Päätöslauselman mukaan lapsen sijaishuoltoa koskevan päätöksen tekijänä tulee olla moniammatillinen kokoonpano. Lapsen omat mielipiteet tulee ottaa huomioon ja lapsen tulee saada riittävästi tietoa asiassaan. YK:n suosituksen mukaan valtioiden tulee pyrkiä siihen, että sijaishuoltoa toteutetaan ensisijaisesti perhehoitona. Erityisesti tätä korostetaan nuorimpien lasten osalta perustuen asiantuntijoiden lausuntoihin ja tutkimuksen tuloksiin. Suosituksen mukaan laitoshoidon tulisi olla poikkeus, joka rajoittuu tilanteisiin, joissa se on erityisistä syistä lapsen edun mukainen ratkaisu. Esimerkkinä tällaisista tilanteista suosituksessa mainitaan sisarusten sijoittaminen yhdessä, kiireellinen sijoitustilanne tai ennakolta lyhyeksi arvioitu sijoitus, jossa perheen jälleenyhdistäminen tai joku muu pitkän aikavälin ratkaisu on näköpiirissä. Suositus asettaa tavoitteeksi sijaishuollon rakennemuutoksen laitoksista perhehoitoon.

"The use of residential care should be limited to cases where such a setting is specifically appropriate, necessary and constructive for the individual child concerned and in his/her best interests."

Lapsiasiavaltuutetun arvio lakiesityksestä YK-linjausten valossa lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että lastensuojelulain 50 §:ään kirjataan sijaishuollossa perhehoidon ensisijaisuus suhteessa laitoshoitoon. Kuitenkin lapsen edun ja kunkin lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisen tulee jatkossakin olla aina määräävänä tekijänä valittaessa sijaishuoltopaikkaa. Suomen lastensuojelun sijaishuollon rakenne on laitosvaltainen. Siksi tavoitteen toimeenpano tarkoittaa useimmissa kunnissa erittäin merkittävää muutosta kuntien lastensuojelun sijaishuollon toimintaan. Laki asettaa kunnille olennaisia uusia velvoitteita eli perhehoitajien valmennuksen ja tukitoimien järjestämisen.  Nykyinen tilanne on näissä asioissa huono. Maan eri osissa on suurta vaihtelua perhehoidon laadussa ja saatavuudessa.  Perhehoitajien saama tuki lapsen hoidolle ja kasvatukselle koetaan monin paikoin puutteelliseksi. Tämä koskee sekä lastensuojelun että kehitysvammahuollon perhehoitoa. Vasta muutamat kunnat ovat organisoineet tavoitteellisesti perhehoitajien rekrytoinnin, valmennuksen ja tuen. Toisaalta näistä kunnista tulokset ovat myönteisiä eli rakennemuutos on ollut mahdollinen. Laki asettaa kunnille velvoitteen ja tavoitteen, jonka tueksi kuitenkin tarvitaan pikaisesti ja välttämättömästi muita toimenpiteitä. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii perhehoidon valtakunnallisesta toimintaohjelmasta päättämistä, kunnille tarpeellisen muun kansallisen ohjauksen ja kehittämistuen järjestämistä sekä perhehoitolain kokonaisuudistusta. Tämä on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla. Ministeriössä lastensuojelun ja sijaishuollon alalle suunnattuja henkilöstöresursseja tulee pikaisesti vahvistaa. Päätettäessä sijaishuollon muodosta ja paikasta tulee pyrkiä pysyvyyteen ja jatkuvuuteen. Jos perhehoitoa ja yleensä sijaishuoltoa ei kehitetä pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti, on vaarana, että perhehoidon priorisointi johtaa kunnissa yksittäisten lasten osalta lyhytnäköisiin ratkaisuihin haitaten pysyvien ihmissuhteiden muodostumista.  Perhehoidon ratkaisujen ainoana pontimena ei pidä olla kunnassa menojen minimointi vaan perheiden tuki tulee järjestää nykyistä olennaisesti vahvemmaksi. Tämä edellyttää uusia panostuksia. Perhehoidon tukemiseksi myös laitosten toimintaa voidaan uudistaa esimerkiksi arviointi- ja resurssikeskusten suuntaan. Laitoksiin  kertynyttä asiantuntemusta tulee käyttää lapsen ja nuorten tilanteen arviointiin sekä jalkauttaa sijaisperheiden tueksi. Perhehoitajien valmennus ja tukiEsityksen mukaan (laki perhehoitajalain muuttamisesta 1 § 2 mom) edellytettäisiin perhehoitajalta tehtävän edellyttämää ennakkovalmennusta, poikkeuksena erityiset tilanteet. Perusteluosion mukaan poikkeustilanteista ovat ne, joissa perhehoitajana on hoidettavan läheisverkostoon kuuluva henkilö. Näissä tilanteissa edellytetään valmennusta vuoden kuluessa sijoituksen alkamisesta. Lapsiasiavaltuutettu pitää valmennusta ja sen korkeatasoisuutta erittäin tärkeänä perhehoidon laadun varmistajana. Valmennuksen sisältöä on jossain määrin eritelty esityksen perusteluissa mutta ei lakipykälässä. Yksityiskohtaisissa perusteluissa 1 §:n osalta todetaan, että ennakkovalmennuksen järjestämisestä vastaisi kunta ja että valmennus sisältäisi valmennuksen jälkeisen arvioinnin perhehoitajan edellytyksistä toimia perhehoitajana. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että valmennuksen tulee  olla vuorovaikutteista ja aina perhehoitajaksi aikovan toimintaedellytyksiä arvioivaa. Tulee myös harkita valmennuksen tarkemman sisällön kirjaamista lakiin. Vähintään perhehoidon toimintaohjelmassa tulee antaa valmennuksesta tarkemmat linjaukset. Erityisen hyväksi on todettu perhehoitajien PRIDE-valmennus. Pesäpuu ry on kouluttanut perhehoitajiksi aikovien kouluttajia PRIDE-menetelmään. Raha-automaattiyhdistys ei ole myöntänyt Pesäpuu ry:lle erillisrahoitusta PRIDE-kouluttajien kouluttamiseen vuonna 2011. Onkin tarpeen varmistaa, että kunnissa on saatavilla jatkossakin perhehoidon valmennukseen kouluttautuneita henkilöitä. Laadukkaan valmennuksen ohella myös sijaisperheiden onnistunut  rekrytointi sekä perheiden tukijärjestelyt edellyttävät erityisosaamista ja yhtä kuntaa laajempia alueellisia yksiköitä. Perhehoidon lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän väliraportissa esitettiin, että perhehoidon - ja sijaishuollon yleisesti - laadun varmistamiseksi luotaisiin pysyvät rakenteet, jotka koostuisivat valtakunnallisesta koordinaatiosta ja seudullisista tai alueellisista yksiköistä. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii kuntien seudullisten yhteistyörakenteiden luomista sijaishuollon rakennemuutoksen tueksi. Sijaishoito perhehoitajan vapaan ja poissaolon aikana Lakiesitys sisältää myös perhehoitajan vapaan toteutumista tukevan ehdotuksen, jonka mukaan kunta tai kuntayhtymä voi järjestää perhehoitajan vapaan ajaksi tarvittavan sijaishoidon. Myös sijaisten järjestäminen voi olla yksittäisille kunnille hankalaa, joten alueellista tai seudullista yhteistyötä on tarpeen kehittää tältäkin osin. Perhehoitajan taloudellinen tuki ja juridinen asema Perhehoitajalle maksettavan hoitopalkkion vähimmäismäärän nostaminen on erittäin kannatettava ehdotus. Lapsiasiavaltuutettu haluaa tässä yhteydessä ottaa esille myös tarpeen turvata etenkin pienen alle 3-vuotiaan lapsen perhesijoituksissa vanhemman mahdollisuudet lapsen hoitamiseen kotona. Tämä voi tapahtua joko toimeksiantosopimusten palkkion riittävän tason tai pienten lasten kotihoidon tuen kautta. Nykyisin alle 3-vuotiasta lasta hoitavat perhehoitajat ovat oikeutettuja hoitovapaaseen mutta eivät pienten lasten kotihoidon tukeen. Osa kunnista huomioi lapsen kotona hoitamisen  korkeammalla hoitopalkkiolla mutta osa ei näin tee. Perheiden ja lasten tasa-arvoisuutta lisäisi, jos oikeus pienen lapsen kotihoidon tukeen koskisi myös sijaisperheitä. Lisäksi olisi perusteltua laajentaa hoitovapaaoikeutta koskemaan kaikkia alle 10-vuotiaiden lasten sijaisperheiden vanhempia. Huolimatta lastensuojelulain sisältämistä tarkennuksista päätösvaltaan ja tiedonsaantioikeuteen lapsen asioissa, on käytännössä edelleen tilanteita, joissa perhehoitajan juridinen asema on epäselvä. Esimerkkinä tästä on tiedonkulku perhehoitajan ja koulun välillä. Olisikin tarpeen, että tarkistettaessa perhehoitoa koskevaa lainsäädäntöä määritellään myös tarkemmin perhehoitajan juridinen asema. Lopuksi Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lastensuojelu- ja perhehoitajalakiin esitettyjä muutoksia, joilla kuntia velvoitetaan sijaishuollon rakennemuutokseen laitoksista perhehoitoon. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii samalla perhehoitoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta ja perhehoidon valtakunnallista toimintaohjelmaa kuntien tueksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee kohdentaa alalle riittävät henkilöstöresurssit. Kuntien tuelle, ohjaukselle ja alueelliselle organisoitumiselle tulee olla riittävästi aikaa ennen lain voimaantuloa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen perhehoidon osalta tulee jatkossa 1) tarkemmin määritellä perhehoito ja ammatillinen perhehoito, 2) säätää tai ohjeistaa muuten tarkemmin perhehoitajien rekrytoinnista sekä perhehoitajaksi aikovan ennakkovalmennuksesta, sisältäen sen kesto, määrä sekä perhehoitajan soveltuvuusarviointi 3) määritellä tarkemmin perhehoitajan juridinen asema. Lapsiasiavaltuutettu korostaa sijaishuollon kehittämistä kokonaisuutena niin, että kehittämistyölle luodaan rakenteet sekä valtakunnan että aluetasolla. Samalla kun perhehoitoa vahvistetaan tulee laitosten toimintamalleja uudistaa tukemaan rakennemuutosta. Joko hoitopalkkioiden kansallisella ohjeistuksella tai pienten lasten kotihoidon tukea koskevaa lakia muuttamalla tulee mahdollistaa yhdenvertainen mahdollisuus alle 3-vuotiaan sijoitetun lapsen kotona hoitamiseen. Jyväskylässä 14.2.2011 Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu

[1] Resolution adopted by the General Assembly 64/142. http://www.sos-childrensvillages.org/Publications/Guidelines-Policies-Papers/Documents/101203-UN-Guidelines-en-WEB.pdf Guidelines for the Alternative Care of Children.