Lapsiasiavaltuutetun lausunto ehdotuksesta valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi


Opetus- ja kulttuuriministeriölle 17.1.2013

ASIA: Lapsiasiavaltuutetun lausunto ehdotuksesta valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi

VIITE: OKM025:00/2012

Taustaa
Lapsiasiavaltuutettu on antanut 14.6.2012 lausunnon  [1]  opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmälle. Työryhmä pyysi tuolloin arvioita koulutuksen tasa-arvon nykytilasta sekä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla vähennetään varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisella asteella ja korkeakouluissa koulujen ja alueiden välisiä eroja oppimistuloksissa sekä sukupuolen ja etnisen taustan vaikutuksia koulutukseen osallistumiseen sekä osaamiseroihin.

Lapsiasiavaltuutettu oli asiassa kuultavana suullisessa kuulemistilaisuudessa 5.10.2012 ja antoi lausunnon 12.10.2012  [2] ehdotuksesta koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Lisäksi lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat ottivat lausunnossa kantaa taustamuistioon ja koulutuksen tasa-arvon edistämiseen.

Tässä lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmän strategian ehdotuksia ja vaihtoehtoja suhteessa aiempiin omiin ehdotuksiinsa. Lapsiasiavaltuutettu pyysi lausuntoaan varten lapsiasiavaltuutetun nuorilta neuvonantajilta kommentteja liittyen toimenpiteeseen "Perusasteen päättävien toiselle asteelle siirtymisen tukeminen". Toimenpiteessä oli esitetty kaksi vaihtoehtoa (subjektiivinen oikeus toiselle asteelle ja oppivelvollisuuden pidentäminen), joita nuoret neuvonantajat arvioivat.

Lapsiasiavaltuutettu arvioi koulutuksen tasa-arvon edistämistä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) näkökulmasta. Sopimus korostaa:

LOS 2: lasten yhdenvertaista kohtelua omasta ja vanhempien taustasta riippumatta.

LOS 3: lapsen parhaan asettamista etusijalle julkisissa päätöksissä.

LOS 6: lapsen oikeutta kasvaa ja kehittyä yksilöllisesti täysiin mahdollisuuksiinsa.

LOS 12: lasten oikeutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Lapsiasiavaltuutettu kiittää työryhmää rohkeudesta nostaa esille monia koulutuspolitiikan kannalta periaatteellisia uudistuksia ja vaihtoehtomalleja. Vastaavaa ennakkoluulottomuutta kaivattaisiin siihen, että toimenpiteitä lavennettaisiin muiden lasten, nuorten ja perheiden palveluiden suuntaan lasten hyvinvointierojen kaventamiseksi.
Yleistä
Lapsiasiavaltuutettu korosti 14.6.2012 sekä 12.102012 lausunnoissaan, että lasten oppimistulosten erojen tarkastelu on välttämätöntä kytkeä yleisempiin lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointieroihin, joita on hyvin kuvattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreessa raportissa [3].

Lasten yleinen hyvinvointi vaikuttaa lasten itsetuntoon, oppimisen motivaatioon ja terveydentilaan, jotka vaikuttavat oppimistulosten taustalla. Hyvinvointiin vaikuttavat suhde omiin vanhempiin, perheen ilmapiiri ja kotikasvatuksen ote sekä kaverisuhteet.

Lasten ja terveys- ja hyvinvointierot ovat Suomessa kasvussa. Vaikka lasten enemmistö voikin Suomessa hyvin, voidaan noin 5 - 15 prosentilla lapsia ja nuoria olevan erilaisia, usein kasautuvia pahoinvointiongelmia, jotka useimmiten kytkeytyvät perhetilanteeseen. Näissä tilanteissa vanhempien tuki koulutyölle on usein vajavaista ja lapsen arki on kuormittunut, mikä näkyy lapsen oppimistuloksissa. Lisäksi THL:n raportissa huomattava osa vanhemmista arvioi perheen yhteisen ajan liian vähäiseksi. Vanhempien tuki koulutyölle edellyttää myös riittävää lasten ja vanhempien yhteistä aikaa ja vuoropuhelua.

Työryhmä on ehdotuksessaan valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi koonnut kattavasti vanhempien koulutus- ja sosiaalisen taustan vaikutukset, mutta kuten lapsiasiavaltuutettu jo lausunnossaan 12.10.2012 totesi, toimenpide-ehdotukset jäävät näiltä osin vajaiksi.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa 12.10.2012 lausunnossaan esittämiään näkökulmia:
  • Lapsen oppimistuloksiin ei voida vaikuttaa pelkästään koulutuspoliittisin eikä pelkästään nykyisen oppilashuollonkaan toimin vaan tarvitaan yleisempää lasten, nuorten ja perhepalveluiden tukea sille, että lapsen vanhemmat saavat tukea ongelmiinsa ja heidän vanhemmuuden taitojaan vahvistetaan.
  • Koulutuksen tasa-arvon edistämiseksi koulun tulee kytkeytyä tiiviisti kunnan yleisiin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja toimia niin, että matalan kynnyksen ja varhaista tukea tarjotaan lapsille ja perheille heidän erilaisissa ongelmissaan ja vaikeissa elämäntilanteissaan koulun ja varhaiskasvatuksen yhteydessä.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotukseen tarvitaan toimenpiteitä, jotka vahvistaisivat koulun ja vanhempien yhteistyötä.
  • Osana koulun ja kodin yhteistyön vahvistamista tulee luoda kansallisesti yhtenäiset periaatteet oppilaiden koulupoissaolojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen.
Ehdotuksen myönteisiä toimenpiteitä lapsen oikeuksien kannalta sekä lapsiasiavaltuutetun tarkennuksia ja lisäehdotuksia toimenpiteisiin liittyen
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotukseen valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon lisäämiseksi sisältyy monia lapsen oikeuksien kannalta erittäin myönteisiä ja periaatteellisesti tärkeitä toimenpiteitä.
  • Aamu- ja iltapäivätoiminta 1-2 luokkalaisille tulee säätää kunnan velvollisuudeksi sekä maksuja tulee kohtuullistaa. Tämä vähentää lasten kokemaa yksinäisyyttä sekä tukee kaverisuhteita.
  • Esiopetuksen säätäminen oppilaan velvollisuudeksi puoltaa paikkaansa, jotta koko ikäluokka lapsia saataisiin yhdenvertaisesti esiopetuksen piiriin.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa seuraavaa: Tämä kuitenkin edellyttää  esiopetuksen koulumatkojen tukisäännösten tarkistamista. Nyt 5-6 -vuotiaalta voidaan edellyttää lain mukaan jopa 5 km matkan kulkemista yksin. Se ei ole käytännössä mahdollista eikä lapsen edun mukaista vaan vaatii vanhempien kuljetusvastuuta. Säännökset ovat myös ristiriitaiset riippuen siitä onko esiopetus koulun vai päiväkodin piirissä.
  • Toimenpiteenä ehdotetaan, että säädetään perusopetuksen opetusryhmien koosta.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa seuraavaa: Säädetään perusopetuksen opetusryhmien enimmäiskoosta  [4]. Opetusryhmien koon pysyminen kohtuullisena on yksi tärkeimpiä edellytyksiä sille, että erilaiset lapset ja nuoret tulevat koulussa kohdatuiksi, kuulluiksi ja nähdyiksi yksilöinä. Etenkin alakouluissa ryhmäkoot ovat osassa kuntia aivan liian suuria (yli 20).
  • Ehdotuksessa tuodaan esille, että OKM käynnistää yhteistyössä yliopistojen kanssa opettajankoulutuksen sisällöllisen kehittämishankkeen tukemaan oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niihin puuttumista [5].
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että tässä hankkeessa korostetaan myös yhteistyötä vanhempien kanssa em. asioihin liittyen.
  • Ehdotuksessa esitetään riittävistä erityisopettaja- ja kouluavustajaresursseista huolehtimista. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä toimenpidettä hyvin tärkeänä.
  • Toimenpiteet koulujen välisten oppimiserojen kaventamiseksi [6]. Lapsiasiavaltuutettu pitää koulujen rahoituksen kautta vaikuttamista hyvänä toimenpiteenä koulujen välisten oppimiserojen kaventamiseksi. Tätä toimenpidevaihtoehtoa myös nuoret neuvonantajat pitivät lapsiasiavaltuutetun12.10.2012 antamassa lausunnossa parempana kuin koulunvalintaoikeuden rajoittamista.
  • Koulun "sukupuolisensitiivisyyden" parantaminen niin että etsitään ratkaisuja tyttöjen poikien erilaiseen koulussa viihtymiseen.
  • Kasvatus- ja opetusalan opiskelijoiden rekrytoinnissa tarvitaan vähemmän edustetun sukupuolen positiivista erityiskohtelua. Miesten kannustaminen myös koulun - varhaiskasvatuksen ja sosiaalityön ammatteihin on perusteltua, jotta sekä tytöille ja pojille on roolimalleja ja he tottuvat näkemään molemmat sukupuolet koulun ja päiväkodin aikuisina.
  • Ehdotuksessa esitetään perusasteen päättävien toiselle asteelle siirtymisen tukemiseksi kaksi vaihtoehtoa [7]: subjektiivinen oikeus toiselle asteelle ja oppivelvollisuuden pidentäminen.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ensisijaisesti ns. subjektiivista oikeutta toisen asteen koulutukseen mutta ei poissulje oppivelvollisuusiän nostoakaan. Oppivelvollisuusiän noston myönteinen puoli olisi oppilaille ja vanhemmille koituvien kustannusten siirtyminen osin julkisen vallan kustannettavaksi (matkat, oppikirjat).

Lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat ottivat kantaa edellä esitettyyn kahteen vaihtoehtoon. Nuorista neuvonantajista osa kannatti vaihtoehtoa 1 ja osa vaihtoehtoa 2. Yksi vastaajista piti molempien vaihtoehtojen periaatteellista ajatusta samana.

Vaihtoehtoa 1 kannattaneet nuoret toivat esille, että se on kokonaisuudessaan hyvä asia ja hyvin linjassa koulutustakuun kanssa. Nuoret myös pitivät vaihtoehtoa kannatettavana, koska subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen motivoi ja kannustaa opiskelemaan ja ehkäisee syrjäytymistä.

"Tämä vaihtoehto on myös ehkäisevä tekijä syrjäytymiselle, nuori on samanarvoinen muiden nuorten kanssa kun hänellä on koulutuspaikka. Opiskellessa syntyy myös pakostakin sosiaalista kanssakäyntiä eli kukaan ei jää yksin kotiin."
Nuoret neuvonantajat kuitenkin myös epäilivät, että tämä vaihtoehto saattaisi olla ongelmallinen, jos nuoret eivät pääse haluamaansa opiskelupaikkaan ja joutuvat "pakosti" johonkin muuhun. Tämä saattaisi vaikuttaa nuorten opiskelumotivaatioon. Nuoret neuvonantajat myös korostivat toimivan opiskeluhuollon merkitystä tähän vaihtoehtoon liittyen.
Vaihtoehtoa 2 kannattaneet nuoret neuvonantajat taas pitivät oppivelvollisuusiän nostoa parempana vaihtoehtona, koska se varmistaisi jokaisen oppilaan pääsyn johonkin opiskelupaikkaan. Osa taas piti vaihtoehtoa 2 "kalliina ongelmansiirtona vuodella eteenpäin".  Molempien vaihtoehtojen kohdalla nuoret korostivat laadukkaan opinto-ohjauksen sekä kiinnostavan, monipuolisen ja hyvän opetuksen merkitystä. Näillä tekijöillä olisi nuorten mielestä kaiken kaikkiaan vaikutusta toisen asteen koulutukseen siirryttäessä.
  • Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että toisen asteen opiskelumahdollisuuksien tosiasiallinen varmistaminen edellyttää myös kouluverkon kattavuudesta huolehtimista, etä- ja virtuaaliopetuksen lisäämistä sekä oppisopimustyyppisten vaihtoehtojen tuomista ammatilliseen peruskoulutukseen. On syytä huomioida, että 16-vuotiaiden siirtymisessä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kodin ulkopuolelle on myös riskejä, joita tulee minimoida.
  • Hyvin tärkeä toimenpide [8] on opintojen ohjauksen vahvistaminen lukiolaissa sekä ammatillisessa koulutuksessa mukaan lukien erityistä tukea tarvitsevat oppilaat. Ohjauksen kansallisen ohjelman toimeenpano on kannatettavaa.
  • Erityisen tärkeänä lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotuksen toimenpidettä, jossa painotetaan opiskeluhuollon toimivuuden turvaamista. Toimenpide on linjassa oppilas- ja opiskelijahuoltolakiluonnoksen kanssa.
Erityisopetuksen toimenpiteiden arviointia
Lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa uudelleen eräitä 12.10.2012 annetussa lausunnossaan ehdottamiaan toimenpiteitä, jotka koskivat erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevia oppilaita.

Seuraavat toimenpide-ehdotukset erityisopetuksen osalta ovat  lapsen oikeuksien näkökulmasta erittäin hyviä:
  • Valtion erityiskoulujen roolin vahvistaminen koulutuksen ohjaus- ja neuvontakeskuksina omalla alueellaan tukee lasten alueellista yhdenvertaisuutta koska kunnissa on osaamiseroja erityisopetuksen järjestämisessä.
  • Tavoite, että erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutus järjestetään tulevaisuudessa ensisijaisesti luonnollisena osana ammatillista koulutusta inkluusio-periaatteen mukaisesti. Myös yksilöllisten tarpeiden huomioiminen tuessa ja ohjauksessa sekä oppimiseen että työllistymiseen on tärkeä.
  • Ns. Sora-lainsäädännön uudelleenarviointi ammatillisen koulutuksen osalta on myös hyvin perusteltua, ettei vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oppilaiden koulutusväyliä tarpeettomasti rajattaisi.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että erityisopetuksen toimenpide-ehdotukset tulisi integroida eri kouluasteiden kohdalle, eikä käsitellä niitä erillisinä omana lukunaan.
Lisäksi toimenpiteitä tulisi monipuolistaa:
  • lähikoulu- ja inkluusioperiaatteen käytännön toteuttamiseksi kaikkien opettajien erityispedagogisia valmiuksia tulee vahvistaa . Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut em. asiaa kommenteissaan Suomen valtioll e. Tarvittavat apuvälineet, lapsen ja nuoren mahdollisuus kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen sekä esteetön ympäristö tukevat erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren osallisuutta. Muissa toimenpiteissä on jo todettu riittävän pienen ryhmäkoon sekä kouluavustajien merkitys. Nämä ovat erityisopetuksessa erityisen tärkeitä. Lisäksi tarvitaan koulutettuja henkilökohtaisia avustajia.
  • Oppilashuoltopalveluiden alueellisen saatavuuden turvaaminen (erityisopetuksessa) ei yksistään riitä, vaan myös palveluiden laatuun tulee kiinnittää huomiota. Kyky oppilaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen eri tavoin kommunikoivien oppilaiden kanssa on oppilashuollossa välttämätöntä. Koulujen oppilashuoltoryhmissä tapahtuva moniammatillinen yhteistyö on tärkeää erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla myös niin, että perheiden tarpeet huomioidaan.
  • Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten mahdollisuuksia käydä lukio tulee parantaa huomioimalla se lukiolainsäädännössä. Lukion mahdollisuuksia ei ole käsitelty lainkaan luvussa 11 (Erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevat opiskelijat).
Kansalliset etniset vähemmistöt sekä maahanmuuttajat - tasa-arvon edistäminen
Lapsiasiavaltuutettu haluaa toistaa eräitä 14.6.2012 ja 12.10.2012 annetuissa lausunnoissaan ehdottamiaan toimenpiteitä, jotka koskivat erityisesti erilaisista etnisistä taustoista tulevien lasten huomiointia. Väliraportissa on vain vähän tähän liittyviä toimia, vaikka koulutuksen tasa-arvon tavoitteissa on etnisen taustan vaikutuksen vähentäminen mukana. Väliraportissa ei ole toimenpide-ehdotuksia kansallisten etnisten vähemmistöjen osalta. Etenkin romanilasten koulutukseen osallistumisessa on edelleenkin puutteita vaikka tilanne on parantunut.

Romani, saamelais- ja maahanmuuttajavanhempien osallistumista varhaiskasvatukseen lisäisivät mahdollisuudet yhdistää nykyistä joustavammin pienten lasten kotihoidon tukea sekä avoimeen/osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen osallistumista. Säännöksiä tulisi muuttaa niin, että kotona pääosin hoidettavien lasten osallistuminen osa-aikaisesti varhaiskasvatukseen mahdollistuisi (esim. kielipesätyyppinen toiminta).
  • Eri etnisistä taustoista tulevien henkilöiden rekrytointia varhaiskasvatukseen/esiopetukseen ja kouluun (esim. kouluavustajat) tulee edistää kielellisten ja kulttuuristen siltojen vahvistamiseksi.
  • (työelämän ulkopuolella olevien) maahanmuuttajaäitien lukutaidon ja suomen kielen taidon edistäminen sekä maahanmuuttajaväestön luottamuksen vahvistaminen ja tiedon lisääminen lasten, nuorten ja perheiden palveluista (ml. esiopetus) on tärkeää. Vanhempien tuki lasten koulunkäynnille jää hyvin vajavaiseksi, jos vanhempi ei osaa suomen kieltä eikä tunne palveluita.
Jyväskylässä 17.1.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
Ylitarkastaja



[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto 14.6.2012: Opetus- ja kulttuuriministeriön kuulemistilaisuus koulutuksen tasa-arvoa edistävän toimenpideohjelman valmistelua varten http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1818878
[2] Lapsiasiavaltuutetun lausunto koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman taustamuistiosta 12.10.2012.  http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1834347
[3] THL: Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot, 2012

[4] Ehdotuksessa (s. 28) on kirjattu, että säädetään perusopetuksen opetusryhmien koosta, mikä on epäselvä ilmaus ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Sen voi ymmärtää, että tarkoitus olisi edellyttää esimerkiksi suurempia ryhmäkokoja pienissä kouluissa. Tämä edistäisi pienten koulujen lakkauttamista. Mikäli tämä on työryhmän tarkoitus, se tulisi ilmaista selkeämmin. Lapsiasiavaltuutettu ei kannata tällaista ehdotusta.

[5] Ehdotus, s. 28.

[6] Ehdotus, s. 30.

[7] Ehdotus, s. 34.

[8] Ehdotus, s. 39.