Lapsiasiavaltuutetun lausunto Euroopan neuvoston lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan Lanzarote-komitean kyselyyn
Oikeusministeriölle 8.1.2014
Viite: OM 23/849/2013
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto Euroopan neuvoston lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan Lanzarote-komitean kyselyyn
Lausuntopyynnön sisältö
Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (jälj. Lanzarote-sopimus) vuonna 2011. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa sopimusvaltioissa seuraa ns. Lanzarote-komitea.
Seurantaa tehdään komitean laatimien temaattisten kyselykaavakkeiden avulla, joita lähetetään aihepiireittäin jaoteltuina sopimusvaltioiden vastattavaksi. Nyt toteutettavan ensimmäisen temaattisen kyselyn aiheena on "lasten seksuaalinen hyväksikäyttö luottamussuhteissa". Lisäksi yleissopimuksen ratifioimisen jälkeen jokaisen sopijapuolen edellytetään vastaavan yleiseen kyselyyn, jonka tarkoituksena on antaa Lanzarote-komitealle yleiskuva sopijapuolen lainsäädännöstä ja muista toimista, joiden avulla se panee yleissopimuksen täytäntöön.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot yleissopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta
Lapsiasiavaltuutetun lausunnossa tuodaan esille Lanzarote-komitea kyselylomakkeiden kysymysten teemoihin liittyviä ongelmia ja kehittämistarpeita lapsen oikeuksien kannalta Suomessa. Lainsäädännön nykytilan sekä muiden tehtyjen toimenpiteiden selvittäminen tarkemmin on nähdäksemme ministeriöiden vastuulla.
Perustelut lapsiasiavaltuutetun vastauksille kysymyksiin ja yleistilanteen arvio
Lapsiasiavaltuutettu arvioi Lanzarote-sopimuksen täytäntöönpanoa YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) näkökulmasta.
Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen keskeisiä asiaan liittyviä artikloja ovat
- 3 artikla, jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapselle tulee taata hänen hyvinvoinnilleen välttämätön suojelu ja huolenpito.
- 19 artikla, joka velvoittaa jäsenvaltioita suojelemaan lapsia kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä sekä hyväksikäytöltä mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö. Suojelun toteuttamiseksi sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin lapsen suojelemiseksi.
- 34 artikla, jonka mukaan lasta tulee suojella kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Valtiolla on velvollisuus järjestää toimenpiteitä, joilla estetään lapsen houkutteleminen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin, lasten hyväksikäyttö prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa sekä lasten hyväksikäyttö pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.
1. Kysymys 1. Lapsen määritelmä
Lapsen käsite vastaa yleisesti ottaen Lanzaroten sopimuksen vaatimuksia. Laeissa kuitenkin on erilaisia ikärajoja koskien rikosoikeudellista vastuuta, oikeudessa kuulemista sekä seksuaalista suojaikärajaa. Näiden ikärajojen arviointi lapsen edun näkökulmasta kokonaisuutena olisi tarpeen. Kehittämistarpeita on etenkin 15-16-vuotiaiden rikoksen uhrien osalta.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että STM:n lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä selvittäneessä työryhmässä [1] vuonna 2009 on suositeltu seuraavaa:
"Koska oikeudenkäynti aiheuttaa usein myös 15 vuotta täyttäneille asianomistajille heidän ikänsä huomioon ottaen kohtuutonta rasitusta, työryhmä esittää, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §: n ja 21 §:n tarkoittamaa 15 vuoden ikäraja nostettaisiin 16 vuoteen, kun kyseessä on seksuaalirikoksen tai pahoinpitelyrikoksen uhri. Tämä vastaisi rikoslaissa tarkoitetun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön suojaikärajaa".
Kysymys 3. Yleiskuva täytäntöönpanosta
Lapsiasiavaltuutettu on antanut useampia lausuntoja viime vuosina, jotka ovat koskeneet joko suoraan tai välillisesti ns. Lanzarote-sopimuksen voimaansaattamista. Asiaa on sivuttu myös lausunnossamme lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun EU direktiivin toimeenpanosta. [2]
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lainsäädäntö vastaa Suomessa varsin hyvin Lanzaroten sopimuksen velvoitteita. Eduskunnan käsittelyssä äskettäin ollut lainsäädäntö vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamisesta korjasi merkittävimmän puutteen Rikostaustan tarkistamislainsäädäntöön kuitenkin jää edelleen eräitä puutteita, joita tulee pikaisesti korjata (näistä myöhemmin vastauksessa kysymykseen 9).
Lapsiasiavaltuutettu haluaa muistuttaa, että lainsäädännön olemassaolo ei yksin ole riittävää Lanzaroten sopimuksen täytäntöönpanossa. Lakien toimeenpano ja lapsen oikeuksia tukevien toimintakäytäntöjen kehittäminen on keskeistä. Suomessa suurimmat puutteet lakien toimeenpanossa liittyvät siihen, että lapsia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti eri puolilla maata ja että viranomaisten yhteistyö toimisi lapsilähtöisesti. Ns. lastenasiaintalo-mallin kehittämisen tavoitteena on lapsiuhrien kohtelun parantaminen. Kehitystyö on kuitenkin vielä hyvin alkuvaiheessa ja se kärsii eri viranomaisten näkemyseroista.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa lapsiuhrien saaman tuen ja suojelun sekä oikeusturvakeinojen, hyväksikäytön ehkäisyä koskevan valistuksen ja koulutuksen nykytilan parantamisen tarpeita.
Lapsiasiavaltuutettu on painottanut lausunnoissaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kuten lasten tietämyksen lisäämistä omista oikeuksistaan ja lasten turvataitokasvatusta sekä lasten kanssa toimivien ammattilaisten peruskoulutukseen kuuluvaa tietojen ja taitojen lisäämistä seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamisessa. Turvataitokasvatuksen tila ei ole Lanzarote-sopimuksen voimassaolon aikana olennaisesti kohentunut vaan perustuu edelleen lähinnä yksittäisiin hankkeisiin.
Toimeenpanoa vaivaa hajanaisuus. Suomessa ei ole kysymyksen 3 kohdassa b tarkoitettua kansallista strategiaa tai toimintasuunnitelmaa eikä suomalaista oikeudenkäyttöä ole arvioitu Euroopan neuvoston lapsiystävällistä oikeusprosessia koskevien suuntaviivojen toimeenpanon kannalta.
Kysymys 4. Lasten osallistuminen
Lapsiasiavaltuutetun tiedossa ei ole erityisiä toimia tai hankkeita, joissa seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhrien kokemuksia tai mielipiteitä olisi selvitetty valtion ohjelmien tms. kehittämisen tueksi Suomessa.
Kysymys 5. Erityiselimet /mekanismit
a. kohta
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on lain mukaan edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä yhteiskunnallisella tasolla yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa. Henkilöstövoimavarat ja määrärahat päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Toiminta alkoi Suomessa 1.9.2005. Lapsiasiavaltuutettu tiedottaa lapsen oikeuksista, vaikuttaa päättäjiin sekä selvittää lasten omia mielipiteitä ja välittää niitä päättäjille. Lapsiasiavaltuutettu ei käsittele kanteluita tai muutoin anna kannanottoja yksittäisen lapsen tai nuoren tilanteesta.
Lanzarote-sopimuksen aihepiiriin liittyen erityisenä haasteena on Suomessa lapsiystävällisen kantelu- ja valitusmekanismien kehittäminen eli oikeussuoja - ja oikeusturvakeinojen saatavuuden varmistaminen myös alaikäisille. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosittanut Suomelle 2011 suosituksissaan, että kanteluita käsittelevien lainvalvojien ja ihmisoikeusviranomaisten toimintaa tulisi kehittää lapsiystävälliseksi. Tämä tarkoittaa tiedottamista lapsille ja nuorille ymmärrettävästi ja heidät saavuttavasti sekä kantelu ym, mekanismiene kehittämistä myös alaikäisten kannalta nykyistä toimivammiksi. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt asiassa vaikuttamistyötä muiden ihmisoikeusviranomaisten suuntaan.
Lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstömäärä on ollut toiminnan alusta asti riittämätön suhteessa kansallisten tehtävien määrään sekä kansalaisten odotuksiin. Toimisto on kooltaan Euroopan pienimpiä. Pohjoismaissa henkilöstömäärät on myös huomattavasti suuremmat, esimerkiksi Ruotsissa henkilökuntaa on n. 30 ja Norjassa 20.
Lapsen oikeuksien seurannan ja valvonnan kannalta lapsiasiavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävät täydentävät toisiaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa myös yksittäistapauksissa. Erityisesti oikeusasiamies valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Eduskunnan toivomuksesta oikeusasiamies seuraa myös, että lasten oikeudet toteutuvat. Eduskunnan oikeusasiamies käsittelee kanteluita , tarkastaa laitoksia sekä voi tehdä oma-aloitteisia selvityksiä lapsen oikeuksien toteutumisesta. [3]
Kysymys 6. Valtakunnallinen tai paikallinen yhteensovittaminen yhteistyö ja kumppanuus
Viranomaisprosessien vaihtelevuus ja lasten eriarvoisuus olivat keskeisiä johtopäätöksiä Noora Ellosen ja Sanna-Mari Humpin tutkimuksessa " Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö" (2010) [4], jossa kartoitettiin rikostapausten tunnistamista, rikosprosessia ja viranomaisten yhteistyötä käytännössä. Selvityksen mukaan uhriksi joutuneen lapsen kohtelu voi vaihdella esimerkiksi sen mukaan tuleeko asia vireille sosiaalitoimen vai poliisin kautta.
Ellosen ja Humpin tutkimuksessa tulee myös esille tietosuojasäännöksiin liittyvien epäselvyyksien aiheuttamat ongelmat (ks. selvitys s. 195) lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa. Tutkimuksen mukaan lainsäädäntö ei tue riittävästi monialaista yhteistyötä, joka on rikoksen uhriksi joutuneen lapsen kannalta kuitenkin välttämätöntä.
Asiaan liittyviä haasteita on selvitetty tutkimuksessa laajasti. Sen johtopäätöksenä on, että lapsiin kohdistuvien rikosten ilmitulon ja tutkinnan näkökulmasta tietojen vaihtoa koskeva lainsäädäntö ei ole tyydyttävällä tolalla. Lainsäädäntö on hajanainen ja altis eri ammattikuntien erilaisille tulkinnoille. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ko. tutkimuksen tuloksia tietojen vaihdon toimivuudesta tulisi huomioida lainsäädäntöä ja käytännön toimenpiteitä kehitettäessä.
Lapsiasiavaltuutettu näkemyksen mukaan entistä enemmän olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että koulutuksella ja ohjeistuksella varmistetaan yhtenäiset toimintatavat hyväksikäyttörikosten tutkinnassa eri puolilla maata. Lisäksi erityisen tärkeää on varmistaa tutkimusten ripeys.
Eräs toimenpide toimintatapojen yhtenäistämisen suuntaan on keväällä 2013 julkaistu Noora Ellosen toimittama poliisiammattikorkeakoulun oppikirja "Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa". [5] Oppikirjassa kuvataan kattavasti tutkintaprosessin vaiheita ja viranomaisyhteistyötä.
Toimiva lastensuojelu työryhmän loppuraportissa on käsitelty myös viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevia ongelmia. [6] Työryhmä suosittelee lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkiyttämistä sekä oppaan laatimista sekä koulutusta viranomaisille lapsia ja perheitä koskevaan tiedonvaihtoon liittyvistä velvoitteita. STM on antanut oppaan ja siihen liittyvän koulutuksen järjestämisen THL:n tehtäväksi.
Kysymys 8. Koulutus ja valistus
Lapsiasiavaltuutettu oli yhteistyökumppanina THL:n toteuttamassa "Mun kroppa" - nuorille kohdistuneessa verkkotiedottamiseen perustuvassa määräaikaisessa valistushankkeessa vuonna 2013. Lapsiasiavaltuutettu on seurannut myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun THL:n tuella toteuttamaa lasten turvataitokasvatuksen kehittämishanketta. Euroopan neuvoston "One in Five"-kampanjalle ei ole löytynyt Suomesta vastuutahoa.
Yhteistyössä saadun kokemuksen perusteella lapsiasiavaltuutettu arvioi, että kysymyksessä tarkoitettu koulutus- ja valitustoiminta on Suomessa koordinoimatonta ja yksittäisiin hankkeisiin perustuvaa eikä se ole säännönmukaista. Valtiovalta ei ole määritellyt kokonaisvastuuta esimerkiksi lasten turvataitokasvatuksen edistämisessä ja kehittämistyössä. Nuorille tiedotusta ja valistusta on tarjolla enemmän kuin pienemmille lapsille.
Järjestöistä Väestöliitto on tehnyt merkittävää seksuaalikasvatuksen ja turvataitojen edistämistyötä nuorten parissa RAY:n tuella. Lisäksi EU:n Safer Internet - ohjelmaan perustuvat järjestöjen hankkeet ovat olleet alalla vaikuttavia ja hyödyllisiä. Mediakasvatuksen osalta tilanne on parantunut uuden koordinoivan viranomaisen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen (MEKU) aloitettua toimintansa 2012. Tiedotusta tv-ohjelmien, pelien ym. ikärajoista on tehostettu. Myös MEKUn osalta määrärahat ja henkilöstöresurssit ovat olleet tarpeeseen nähden liian pienet. MEKU on yhdistetty Kansallisen audiovisuaaliaen arkiston KAVAn kanssa Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi (KAVI) 1.1.2014 alkaen. MEKU toimii uudessa organisaatiossa omana osastonaan. Lapsiasiavaltuutetun tiedossa ei ole, onko yhdistymisellä vaikutusta MEKUn käytettävissä oleviin resursseihin jatkossa.
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut ovat vuonna 2012 antaneet yhteisen julkilausuman, jonka vaadittiin Pohjoismaiden hallituksia varmistamaan, että lapsien turvataitoja parannetaan. Heidän tulee saada tietoa muun muassa oikeudestaan oman kehonsa koskemattomuuteen. [7] Lapsiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat usein henkilöitä - vanhempia tai muita läheisiä - joiden pitäisi suojella lapsia ja jotka ovat luottamussuhteessa lapsiin. Lapsilla ei välttämättä ole edes tietoa siitä, etteivät heidän kokemansa teot ole oikein.
Lapsille tulisi antaa osana kouluopetusta sekä esimerkiksi poliisin ja sosiaalityöntekijöiden kouluyhteistyön kautta tietoa siitä, minkä viranomaisen puoleen voi kääntyä saadakseen apua sekä kenelle ja miten rikosilmoitus hyväksikäyttö- tai pahoinpitelytilanteissa voidaan tehdä.
Lasten turvataito- ja mediakasvatus tulee sisällyttää valmistelussa oleviin esi- ja perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin sekä valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnilteman perusteisiin ja tuettava sen toimeenpanoa.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan olisi myös tärkeää, että eri alojen ammattilaisten (opettajat, päiväkotihenkilöstö, terveydenhuolto jne.) peruskoulutukseen sisällytettäisiin osaamista lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyssä ja tunnistamisessa.
Kysymys 9 . Rekrytointi ja seulonta
a. Työ- ja virkasuhteisten rikostaustan tarkistustoimet
Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) tuli voimaan 1.1.2003. Lakia sovelletaan työ- ja virkasuhteiseen työhön, johon pysyväisluonteisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alle 18 -vuotiaan kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa.
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) on tehnyt selvityksen rikostaustan selvityslain toimivuudesta. [8] Selvityksen mukaan suhtautuminen lakiin on ollut myönteistä. Suurin osa selvitykseen vastanneista koki lain estäneen ainakin jossain määrin epäsopivien henkilöiden pääsyn työskentelemään lasten ja nuorten parissa. Kolmannes vastaajista näki lain vaikutuksen olevan ennaltaehkäisevä. Merkittävin periaatteellinen puute on lapsiasiavaltuutetun näkökulmasta se, että käytössä ei ole ammattikiellon tai vastaavan tyyppistä mekanismia, jolla voitaisiin estää seksuaalirikoksista tuomittujen pääsy työskentelemään lasten parissa.
b. Vapaaehtoistyöntekijöiden rikostaustan tarkistustoimet
Joulukuussa 2013 hyväksyttiin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä (HE 149/2013 vp).
Vapaaehtoistoiminnan järjestäjällä on oikeus, ei kuitenkaan velvollisuus, pyytää rikosrekisteriotetta, kun vapaaehtoiselle ollaan antamassa tehtävää, johon kuuluu säännöllisesti ja olennaisesti alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa alaikäisen kanssa. Lisäksi edellytetään, että vapaaehtoinen on tehtävässään henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa ja tehtävää hoidetaan yksin tai sellaisissa olosuhteissa, joissa alaikäisen henkilökohtaista koskemattomuutta ei voida kohtuudella turvata laissa säädetyillä toimintaa koskevilla ohjeilla ja menettelytavoilla.
Vapaaehtoisten lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista koskevassa lakiesityksessä on korostettu vapaaehtoistoiminnan järjestäjien velvollisuutta laatia menettelyohjeita tai -ohjelmia, joiden perusteella toiminta järjestettäisiin lapsen kannalta turvallisella tavalla. Yleiset suojelutoimet ovat rikostaustaotteiden tarkistamista tehokkaampia keinoja lasten suojelemiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että myös vapaaehtoistoimintaa koskeva lainsäädäntö saatiin ripeästi aikaan. Laki vastaa pääosin ehdotuksia, jotka sisältyvät lapsiasiavaltuutetun vuonna 2012 tekemään aloitteeseen lasten kanssa toimivien rikostaustan selvittämismenettelyn epäkohtien korjaamiseksi. [9]
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan välittömästi lain voimaantulessa olisi käynnistettävä lain toimivuuden seurantatyö. Tietoa olisi hankittava mm. kuinka laajasti oikeutta käytetään ja miten menettelyä olisi kehitettävä, jotta voitaisiin varmistaa, että laissa säädetyt toimenpiteet tosiasiallisesti vaikuttaisivat lasten turvallisuutta ja hyvinvointia parantavasti kaikissa toimintamuodoissa.
Rikostaustan tarkistamiseen liittyvät puutteet
Edellä mainituista lainsäädäntötoimista huolimatta lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan rikostaustan tarkistamisessa on edelleen seuraavia puutteita:
a) sääntelyn yhtenäisyyden ja kattavuuden varmistamiseksi olisi syytä selvittää lasten kanssa työskentelevien ja vapaaehtoisten rikostausta tarkistamista koskevan lainsäädännön kokoamista yhteen lakiin
b) sääntely tulisi ulottaa myös lyhyisiin alle kolme kuukautta kestäviin tehtäviin, rikostaustan tarkistaminen tulisi olla mahdollista myös toiminnan kestäessä ja rikostaustan tarkistaminen tulisi ulottaa myös lasten kanssa toimiviin yritystoiminnan harjoittajilta [10]
c) lisäksi tulisi selvittää mahdollisuutta määrätä tai tuomita osana rangaistusta lasten kanssa työskentelyn ns. ammatti- tai toimintakielto.
Kysymys 10. Ennaltaehkäisevät interventio-ohjelmat tai -toimenpiteet
Tällä hetkellä ennaltaehkäisyyn tähtääviä interventio-ohjelmia on tarjolla vain vankiloissa, jotka siten kohdistuvat jo rikoksen tehneisiin henkilöihin. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että ennaltaehkäiseviä interventio-ohjelmia ja tukitoimia, jotka on suunnattu mahdollisille rikoksentekijöille, toteutetaan osana sosiaali- ja terveyspalveluita.
Kysymys 14. Auttavat linjat
Lapsiasiavaltuutettu tekee yhteistyötä MLL:n lasten ja nuorten puhelimen ja netin kanssa. Puhelimen ja netin rahoitus on määräaikaisten RAY avustusten varassa. Yhteydenottojen määrä on suuri, yli 30 000 vuonna 2012 [11]. Läheskään kaikkiin puheluihin ei päivystysaikoina kyetä vastaamaan. Päivystäjiä tarvittaisiin lisää. Tämä tarvitaan lisärahoitusta.
Toiminta on sinänsä lapset ja nuoret hyvin tavoittavaa, mutta palvelussa ei pystytä aina varmistamaan sitä, että lapsi, joka on ollut perheessään seksuaalisen hyväksikäytön tai muun väkivallan kohteena tosiasiallisesti saa tarvitsemansa avun. On tarpeen tehdä kehitystyötä mm. hätäkeskusten ja poliisin kanssa siinä, että lapsen ja nuoren avunsaanti varmistetaan. Lapsiasiavaltuutettu tekee asiassa yhteistyötä MLL:n kanssa.
Yleisestikin ottaen vastaavia ongelmia on verkkopohjaisissa lasten ja nuorten auttamispalveluissa. Verkossa toimivien tahojen ja viranomaisten (järjestöt, sosiaalitoimi, poliissi) välille tarvitaan selkeitä toimintaohjeita ja käytäntöjä siitä, miten menetellään, jos verkossa lapsi tai nuori anonyymisti kertoo joutuneensa hyväksikäyttörikoksen uhriksi. Tällöin ei välttämättä ole tiedossa lapsen henkilöllisyyttä tai kotipaikkakuntaakaan. Verkkotoimijat tarvitsisivat yhteisen toimintaohjeen siitä, miten verkon kautta esille tulevissa tapauksissa ilmoitukset tehdään ja samoin ilmoituksia vastaanottavilla viranomaisilla tulee olla yhtenäiset käytännöt. Näiden luominen on valtiovallan tehtävä.
Kysymykset 15, 21 ja 22. Uhrien avustaminen
Rikostutkinnan epätasaisuuden ohella suuria puutteita on rikosten uhrina olleiden lasten saamassa tuessa. Esimerkiksi lastensuojelun toimet jäävät uhrien auttamisessa usein puolinaisiksi. Lastensuojelulainsäädännön osalta on ollut esillä useita yleisiä kehittämistarpeita, joita on selvitetty mm. sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Toimiva lastensuojelu - työryhmässä (2013) [12]. Osa näistä sivuaa myös hyväksikäyttörikoksen uhriksi joutuneen lapsen samaa suojelua. Lastensuojelulain osuutta lapsiuhrien tunnistamisessa sekä auttamisessa ja tukemisessa tulisikin jatkossa arvioida paremmin.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ja myös muiden pahoinpitelyrikosten tutkimusten nopeuttamista sekä uhrille järjestettävää tukea. Tehokas kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön ehkäisytyö edellyttää väkivallan ja hyväksikäytön systemaattista kartoittamista kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon työntekijöillä tulee olla toimintaohjeita, joiden perusteella he osaavat toimia ja tukea lapsiuhreja ja heidän perheitään.
Tämänkaltaista työtä tehdään jo toki eri muodoissa ja toimintaa kehitetään ympäri Suomea. Esimerkiksi Lapin aluehallintovirasto on tiedotteessaan 10.12.2013 ilmoittanut tukevansa kuntien tekemää väkivallan ehkäisytyötä muun muassa järjestämällä vuonna 2014 tilaisuuksia, joissa aiheina ovat väkivallan systemaattinen kartoittaminen sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön selvittämisen prosessit ja yhteistyö eri viranomaisissa [13].
Uhrien tuki: Lastenasiaintalo-malli
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen kehittämistä arvioinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti jo vuonna 2009 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen edistämiseksi yhteistyön parantamista eri toimijoiden välille ottamalla käyttöön ns. lastenasiaintalomalli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johdolla on aloitettu mallin pilotointihanke, joka toteutetaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella vuoden 2014 alusta alkaen. Tavoite on laajentaa malli valtakunnalliseksi vuonna 2017.
Lastenasiaintalo-toimintamalli perustuu siihen, että tutkivat ja auttavat viranomaiset (mm. poliisi, syyttäjä, terveyden- ja sosiaalihuolto) toimivat yhdessä asiantuntijatyöryhmänä. Työskentely on lapsilähtöistä: lapsi ei joudu käymään läpi useita haastatteluja, vaan samassa yhteydessä tehdään oikeuspsykologinen haastattelu, somaattinen tutkimus ja lastensuojelutarpeen selvitys. Esitutkintatoimien jälkeen lapsi saa tarvitsemansa psykologisen avun.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että on tärkeää, että lastenasiaintalomallia kehitetään valtakunnallisesti kattavaksi. Lastenasiaintalomallin pilotointi voi tuoda esille tarpeita myös muuttaa lainsäädäntöä, jotta viranomaisten välinen yhteistyö sujuisi paremmin ja hyväksikäyttörikoksen uhriksi joutuneille lapsille aiheutuvat haitat minimoitaisiin.
Kysymys 23 Lapsen huomioon ottavat haastattelut ja oikeudenkäynnit
Lastenasiaintalomallin kehitystyössä tulisi nykyisiä toimintamalleja arvioida lapsinäkökulmasta. Tällaista työtä ei ole vielä tehty. Lapsiuhrit haastattelee pääsääntöisesti poliisi. Poliisien ammattitaitoa on vahvistettu ja osa poliiseiesta on keskittynyt lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan. Lapsiasiavaltuutettu katsoo että asiantuntija-apua voitaisiin nykyistä laajemminkin käyttää lasten haastattelemisessa . On hyvä huomioida, että STM:n asiantuntijaryhmä totesi vuonna 2009 seuraavasti:
"Sisäasiainministeriön ohjeessa "Lapsen kohtaaminen poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa" olevia ikärajoja tulee arvioida uudelleen. Ohjeessa on ensinnäkin todettu poliisin voivan puhuttaa pääsääntöisesti muita kuin alle 6-vuotiaita lapsia. Käytäntö on osoittanut ikärajan liian matalaksi ja kategoriseksi. Ohjetta tulisi tältä osin muuttaa niin, että myös yli 6-vuotiaiden lasten puhuttamisessa käytetään nykyistä joustavammin asiantuntijaa esitutkinta-aineiston laadun varmistamiseksi"
Nykyinen lastenasiaintalomallin pilotointihanke ei ole ainakaan vielä suoranaisesti ottanut tavoitteekseen lapsiystävällisiin tiloihin siirtymistä. Oikeuslaitoksessa on ollut vireillä lapsiystävällisten tilojen kehityshankkeita.
Lapsiasiavaltutuutettu katsoo, että oikeudenkäyttöä tulisi kokonaisuutena arvioida Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivojen valossa [14].
Vastaukset Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö luottamussuhteissa -kyselyn osalta
Kysymys 1. Tiedonkeruu
Suomessa on toteutettu v. 2008 ns. lapsiuhritutkimus [15], jossa on kartoitettu lasten omien kokemusten kautta heihin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, häirintää ja väkivaltaa. Tutkimus on uusittu vuonna 2013 ja raporttia tuloksista odetaan vuonna 2014. Tutkimuksen säännönmukaista toteuttamista ei kuitenkaan ole varmistettu. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä että valtiovalta sitoutuu lapsiuhritutkimuksen säännönmukaiseen toteuttamiseen osana lasten hyvinvoinnin seurantaa.
Kysymys 2. Lapsille suunnattu valistus
Kts. vastaus yleisen osan kyselyyn kysymys 8, jossa käsitellään lasten turvataitokasvatusta ja siihen liittyviä puutteita.
Jyväskylässä 8.1.2014
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.stm.fi/julkaisut/selvityksia-sarja/nayta/-/_julkaisu/1422457#fi
[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1864593
[3] http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/oikeusasiamies/tehtavat.htx
[4] http://www.poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Tutkimuksia%2040_web_valmis/$file/Tutkimuksia%2040_web_valmis.pdf
[5] http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/A097E6316ADB9ED3C2257BA3002162E9/$file/Oppikirjoja20_web.pdf
[6] http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858918
[7] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1815449
[8] Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 28/2013 http://www.tem.fi/files/37645/TEMjul_28_2013_web_10102013.pdf .
[9] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1576830
[10] Ks. lapsiasiavaltuutetun aloite lasten kanssa toimivien rikostaustan selvittämismenettelyn epäkohtien korjaamiseksi 9.1.2012 http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1576830
[11] MLL_n vuosikirja 2012, s.18-19.
[12] http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858918
[13] http://www.avi.fi/web/avi/-/pahoinpideltyjen-lasten-oikeusturva-paranee-lappi- (luettu 15.12.2013)
[14] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
[15] Ellonen - Kääriäinen - Salmi - Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.
