Asia: K 17/2010 Kansallinen ihmiskaupparaportoija, Kertomus: Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen Suomessa Lapsiasiavaltuutettu pitää raportin ehdotuksina hyvinä lasten kannalta Lapsiasiavaltuutettu arvioi raporttia lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ihmiskaupparaportissa esitettyjä toimenpiteitä ja uhrien parempaa tunnistamista. Vaikka alaikäisille ihmiskaupan uhreille on oma auttamisjärjestelmänsä, on sen piiriin pääseminen nykyisin liian vaikeaa. Suositusten toteuttaminen parantaisi alaikäisten ihmiskaupan uhrien asemaa.  Tärkein on suositus 11. eli ns. Dublin tapauksissa käännyttämisestä pidättäytyminen kun ihmiskauppaan liittyvät indikaattorit täyttyvät sekä 13. eli uhrin kohtelu lapsena, mikäli iästä on epäselvyyttä ja on syytä uskoa hänen olevan alaikäinen.  Kansallinen ohjeistus moniammatilliselta asiantuntijaelimeltä olisi myös tärkeää (suositus 8). Lapsiasiavaltuutettu vahvistaisi jatkossa suositusten lapsinäkökulmaa. Kaikilla Suomessa ilman huoltajansa turvaa olevilla lapsilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun.  Alaikäisiä ihmiskaupan uhreja on siis kohdeltava ensisijaisesti erityistä suojaa tarvitsevina lapsina. Siksi tulisi selvittää mahdollisuudet järjestää alaikäisten uhrien tunnistaminen ja auttaminen nykyistä tiiviimmin osana lastensuojelupalveluita. Sama tavoite koskee yleisesti alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottopalveluiden kehittämistä. Lastensuojelun asiantuntemusta  ja lastensuojelulain mukaisia menettelytapoja esimerkiksi lasten majoittamisessa sekä terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä tulee korostaa. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa kertomuksen s. 96 todetusta poiketen, että  "lapsen etu" ei ole sinänsä vaikeasti määriteltävä asia. Lapsen etua arvioitaessa otetaan huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kokonaisuus. Lapsen etua on kansallisessa lainsäädännössä tarkennettu laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä lastensuojelulaissa (4§).  Lapsen edun mukainen ratkaisu on toki aina arvioitava kunkin lapsen erityisen tilanteen perusteella mutta ottaen huomioon YK-sopimuksessa ja kansallisessa lainsäädännössä mainitut kriteerit.  Kriteerit eivät voi vaihdella määrittelijäkohtaisesti. Lapsen edun selvittäminen edellyttää aina myös  lapsen oman mielipiteen selvittämistä päätöksenteon perustaksi. Tätä ei ole kertomuksessa erityisesti korostettu. Lapsen mielipiteen selvittämisessä ja haastattelussa tarvitaan erityistä asiantuntemusta ja kykyä vuorovaikutukseen lapsen kanssa.  Ihmiskaupan uhrina olleiden lasten ja traumaattisia kokemuksia omaavien lasten osalta erityinen haaste on vahvistaa heidän luottamustaan viranomaisten toimintaan. Lapsen oikeuksien tuntemusta sekä lapsen haastattelun ja vuorovaikutuksen taitoja on erityisesti korostettava turvapaikkapuhutteluja tekevien poliisien mutta myös muiden toimijoiden koulutuksessa. Olennainen tieto lapsen tilanteesta saadaan vain lapselta itseltään. Lapsen edustajan määräämisestä sekä edustajatoiminnan laadusta huolehtiminen on myös oltava lähtökohta asianmukaiselle lasten asioiden käsittelemiselle. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu korostaa raportin tavoin (s. 56) että ihmiskaupan määrittely ei voi alaikäisten tilanteissa perustua siihen, onko lapsi antanut suostumustaan rikolliseen toimintaan vai ei tai onko hän suostunut yhteistyöhön viranomaisten kanssa.  Auttamisjärjestelmän tulee toimia uhrilähtöisesti. Lapselta ei voi myöskään edellyttää, että hän osaisi vedota turvapaikanhakutilanteessa uhriutumiseensa tai oikeuksiinsa.  Hyväksikäyttäjien on helppo uhkailla ja pelotella lapsia ja näin estää heitä kertomasta rikoksesta. Luottamuksellisen ilmapiirin ja tilanteen luominen haastattelussa on lapsiuhrin kannalta erityisen tärkeää.

Lapsen oikeuksien sopimus kokonaisuutena antaa kriteerit lapsen edun määrittelylle

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on vaikuttaa siten, että lapsen oikeudet tulevat mahdollisimman täysimääräisesti huomioitua esim. lainsäädännössä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1990). Ihmiskaupparaportoijan kertomuksessa on oikeudellisen perustan osalta viitattu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen vaikkakin varsin kapeasti. Yleissopimuksesta on todettu lapsikaupan kielto (art 35), seksuaaliselta hyväksikäytöltä suojelu (art 34)  sekä lapsen edun asettaminen etusijalle kaikissa hallintoviranomaisen toimissa (art 3). Tämän lisäksi ihmiskaupan uhrina olevan lapsen asemaan liittyvät vailla perheen turvaa olevan oikeus suojeluun (art 20), lapsen oikeus suojeluun ja humanitaariseen apuun hänen anoessaan pakolaisen asemaa (art 22) sekä kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, kidutuksen tai muun epäasiallisen kohtelun uhriksi joutuneen lapsen toipumisen ja sopeutumien edistäminen (art 39). Yleissopimuksen mukaisista lapsen oikeuksista relevantti on myös artikla 2, jonka mukaan lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai omaisuuksista. Maahanmuuttajalapsen ollessa ilman huoltajansa turvaa ja huolenpitoa tulee häntä kohdella samalla tavoin kuin suomalaista vastaavassa asemassa olevaa lasta. Artiklan 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa joko henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä. Lisäksi tulee huomioida, että artikla 20 velvoittaa myös  jatkuvuuden asianmukaiseen huomioimiseen niiden lasten kohdalla, jotka ovat tilapäisesti vailla perheen turvaa. Artiklan 30 mukaan vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltä. Näin ollen ihmiskaupan uhrina olevia lapsia ja myös yleensä alaikäisiä turvapaikan hakijoita tulee lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kohdella ensisijaisesti lapsina, joilla on oikeus erityiseen suojeluun ja samanlaiseen kohteluun kuin muilla ilman huoltajansa turvaa olevilla alaikäisillä Suomessa.  [1] Raportin s. 96 todetaan että "lapsen edusta ei ole olemassa yhtä määritelmää vaan se tulee arvioida kussakin tapauksessa erikseen". Tältä osin on arvioita tarpeen täsmentää. Lapsen edusta on määritelmä sekä kansallisessa lainsäädännössä (lastensuojelulaki, Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta) ja että koko YK-sopimus antaa lapsen edun määrittelyn kriteerit.  Kussakin yksittäistilanteessa on näiden kriteerien avulla tehtävä lapsen kokonaisedusta erillinen arvio. Lisäksi s. 96 selostetusta lastensuojelulain 4 §:n kriteereistä on jäänyt mainitsematta lapsen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen.

Lapsen etu turvapaikan ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä

Vähemmistövaltuutettu on julkaissut vuonna 2010 erillisen raportin lapsen edun toteutumisesta turvapaikan ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Tätä raporttia voi lasten osalta lukea myös ihmiskauppakertomusta täydentävänä, koska lapsiasioita oli siinä käsitelty enemmän.  [2] Lapsiasiavaltuutettu pitää huolestuttavina molemmissa raporteissa lasten näkökulmasta esitettyjä havaintoja alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta.  Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, että nykyinen menettely ei riittävällä tavalla takaa sitä, että lapsen etu tulisi asianmukaisesti arvioitavaksi. Tämä johtuu siitä, että maahantulon yhteydessä ei arvioida riittävästi alaikäisten yksin tulleiden tai huoltajiensa mukana tulleiden lasten ihmiskaupan uhriutumista tai uhriutumisen uhkaa. Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden joukossa oli lapsia, jotka olivat joutuneet väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, olivat ilman asuntoa tai ruokaa ja joutuivat kerjäämään tai heitä oli yritetty väkisin värvätä sotilaiksi. Osa lapsista oli uhriutunut toisen maan vastaanotto-olosuhteiden vuoksi. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut raportoijalle laativansa ohjeistusta ihmiskaupan uhrien tunnistamisen edistämiseksi Dublin-prosessissa.   Lapsen etua koskevassa erillisraportissa kiinnitetään huomiota myös siihen että vuosien 2003 - 2009 aikana Suomesta on kadonnut yhteensä 47 alaikäistä turvapaikan hakijaa, joista 36 oli ilman huoltajaa. Erityisesti ilman huoltajaa tulleiden osalta on perusteltua epäillä ihmiskaupan uhriutumista tai sen riskiä. Lisäksi raportti korostaa, että turvapaikanhakijalapsia ei tulisi ns. Dublin menettelyn perusteella palauttaa Italiaan, Kreikkaan tai Maltalle, joissa lapsia on uhriutunut vastaanotto-olosuhteissa olevien puutteiden takia. Usein ongelmia aiheuttaa myös se, että lapsen ikä on voitu merkitä asiakirjoihin virheellisesti ensimmäisessä EU-maassa. Iän määrittelyssä tulee käyttää laajasti erilaisia menetelmiä eikä sitä tule perustaa pelkästään lääketieteelliseen luustoarviointiin.

Lastensuojelun näkökulma yksin tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien palveluihin

Ihmiskaupan uhrien palvelut järjestetään osana turvapaikanhakijoiden vastaanottoa. Hallitukselta odotetaan esitystä turvapaikanhakijoiden vastaanottoa ja myös kotouttamista koskevaksi lainsäädännöksi, joka vaikuttaa myös ihmiskaupan uhrien palveluihin. Lapsiasiavaltuutettu sekä laajasti eri tahoja edustava lapsiasianeuvottelukunta ovat muistuttaneet lakien valmistelun yhteydessä, että yksin maahan tulleilla alaikäisillä tulee olla samat oikeudet palveluihin kuin muilla ilman huoltajansa turvaa olevilla alaikäisillä Suomessa. Lapsen edun arvioinnissa tulee soveltaa lastensuojelulain 4 §:ää niin, että lastensuojelun asiantuntemusta vahvistetaan jo vastaanottovaiheessa. Myös lasten majoituksen järjestelyt tulisi tehdä lastensuojelulain sijaishuoltoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Lapsiasianeuvottelukunta ja lapsiasiavaltuutettu ovat uuden lainsäädännön valmistelun yhteydessä esittäneet, että Suomessa selvitetään mahdollisuudet siirtää alaikäisten vastaanotto osaksi lastensuojelupalveluita. Esimerkiksi Norjassa alle 15-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden vastaanotto kuuluu lastensuojelupalveluiden piiriin. Jyväskylässä 29.9.2010 Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu
[1] Tämä periaate vahvistetaan myös YK:n yleiskokouksessa vuonna 2009 käsitellyissä linjauksissa UN quidelines for the alternative care of children:  "  Unaccompanied or separated children already abroad should in principle enjoy the same level of protection and care as national children in the country concerned." [2] Annika Parsons:  Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutettu. Julkaisusarja 6.2010.