Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi oppilas ja opiskelijahuollosta
21.1.2013
Sosiaali- ja terveysministeriölle
Opetus- ja kulttuuriministeriölle
VIITE: dnro39/010/2012
ASIA: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi oppilas- ja opiskelijahuollosta
Hallituksen esitysluonnos laiksi oppilas- ja opiskelijahuollosta - keskeiset ehdotukset
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiantuntijat ovat valmistelleet luonnoksen hallituksen esitykseksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Esitys koskee esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta. Uuteen lakiin ehdotetaan koottavaksi lainsäädännössä nyt hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa ja henkilötietojen käsittelyyn, kirjaamiseen, rekisteröimiseen ja salassapitoon liittyvät säännökset. Lakiehdotukseen on siis koottu lähinnä perusopetuslaissa, terveydenhuoltolaissa sekä lastensuojelulaissa olevia oppilashuoltoa koskevia säännöksiä.
Lakiehdotus parantaa oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta ja monialaista yhteistyötä sekä siirtää toiminnan painopistettä ennaltaehkäisevään ja koko koulukouluyhteisöä koskevaan toimintaan. Tavoitteena on myös, että merkittävä osa niistä lapsista ja nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilas- ja opiskelijahuollossa. Psykologi- ja kuraattoripalvelut laajennetaan laissa toiselle asteelle. Lain on tarkoitus vahvistaa myös muutoin oppilashuoltopalveluiden tasa-arvoisempaa alueellista saatavuutta.
LAPSIASIAVALTUUTETUN LAUSUNTO
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa oppilashuoltolain säätämistä
Lapsiasiavaltuutettu pitää esitystä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi pitkään odotettuna ja erittäin tärkeänä. Uusi laki oppilas- ja opiskelijahuollosta selkeyttää säädösten hallittavuutta ja toimivuutta kokoamalla nykyisin lainsäädännössä hajallaan olevat asiaa koskevat säädökset. Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut yhtenäisen oppilashuoltolain säätämistä jo 21.6.2006 [1] ja 2.11.2010 [2]lausunnoissaan. Hallituksen esitysluonnos laiksi oppilas- ja opiskelijahuollosta on tärkeä edistysaskel, kun tavoitellaan oppilaan parempaa hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta kouluyhteisössä. Lakiehdotus myös tukee oppilashuollon alueellisen epätasa-arvoisuuden vähentämistä ja tukee sitä, että kuntien ja oppilaitosten väliset erot oppilashuollon palveluissa ja käytännöissä vähenevät. Kokoava lainsäädäntö helpottaa myös oppilashuollossa tärkeää monialaista yhteistyötä.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myös erittäin kannatettavana psykologi- ja kuraattoripalveluiden laajentamista myös lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin.
Lakiesityksen käsitteistö silloin kun viitataan eri kouluasteilla ja esiopetuksessa oleviin lapsiin vaatii kuitenkin vielä kehittämistä. Laissa käytetty "opiskelija" -käsite ei ole kovinkaan toimiva tarkoittamaan esiopetus- ja peruskouluikäisiä lapsia.
Nuorisotyö ja koulun perhetyö sisällytettävä oppilashuollon määritelmään
Lapsiasiavaltuutettu on aiemmissa esityksen valmisteluvaiheissa korostanut tarvetta koko kouluyhteisöä tukevan toiminnan vahvistamiseen oppilashuollossa. Koko kouluyhteisöä tukeva toiminta on saanutkin lakiluonnoksessa vahvan aseman.
Puutteena on kuitenkin pidettävä sitä, että oppilashuoltoon ei esityksessä sisälly koulussa tehtävä nuorisotyö. Oppilashuolloksi luetaan opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto, kouluterveydenhuolto sekä koulun sosiaalityö (lastensuojelulain mukainen toiminta). Koulunuorisotyöstä on kuitenkin eri puolilta maata erittäin hyviä tuloksia. Myös lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat ovat korostaneet nuorisotyön myönteistä vaikutusta kouluyhteisössä. Nuorisotyö tulisi lisätä oppilashuollon määritelmään.
Kaiken kaikkiaan esityksen tavoite, että merkittävä osa lapsista ja nuorista, jotka ovat nyt lastensuojelun asiakkaina, saisivat nopeammin avun jo oppilas- ja opiskelijahuollossa, on erittäin tärkeä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa painopisteen siirtoa nykyisestä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään työhön sekä tavoitetta turvata varhainen tuki. Oppilaan varhainen tuki edellyttää kuitenkin tiivistä yhteistyötä oppilaan vanhempien kanssa. Usein lapsen ja nuoren ongelmien taustalla voivat olla vanhempien ongelmat, joihin he eivät ole saaneet apua. Lapsiasiavaltuutettu pitää tarpeellisena koulun sosiaalityön kehittämistä niin, että se sisältää myös koulun perhetyön eli kotikasvatuksen tuen vanhemmille.
Lapsiasiavaltuutettu tarkastelee seuraavassa lakiehdotuksen yksityiskohtia ja esittää eräitä muutosehdotuksia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) näkökulmasta. Muutosehdotukset koskevat erityisesti lasten sekä vanhempien osallistumista oppilashuollon suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Lapsen oikeus osallistua
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklassa säädetään, että jokaisella lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus omaan näkemykseen ja sen vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tähän liittyy myös velvollisuus ottaa lapsen näkemys huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lasten osallistumisen oikeus on myös kirjattu Suomen perustuslakiin (PL 6.3 §).
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä sitä, että ehdotuksessa oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet itseään koskevissa asioissa tuodaan selkeästi esille. Tämä on myös kirjattu esityksen 1 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin [3]. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että osallistumisen oikeus kirjattaisiin myös lakitekstin 1 §:ään 1) kohtaan yhdeksi lain kantavaksi periaatteeksi. 1§ voisi kuulua seuraavasti " Tämän lain tarkoituksena on 1) edistää oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta ja ehkäistä ongelmien syntymistä".
Opetussuunnitelman mukaisen opiskeluhuollon, joka määritellään ehdotuksen 4 §:ssä, yksi oleellinen tarkoitus on oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden tukeminen ja edistäminen. Tämä olisi myös syytä kirjata lakiin.
Osallistumista ei pidä rajata pelkästään yksilöä itseään koskevien asioiden käsittelyyn vaan kysymys on myös lapsiryhmien oikeudesta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut oppilaiden ottamista mukaan opetussuunnitelmien kehittämiseen ja arvioimiseen. Opiskeluhuollon kokonaisuuteen liittyy monia asioita, joissa lapset itse ovat arvioinnissa ja suunnittelussa parhaita asiantuntijoita. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi kouluruokailu, koulukuljetukset ja välituntitoiminta. Lasten ja nuorten mielipiteitä tulee selvittää myös varsinaisten opiskeluhuollon palveluiden arvioimiseksi. Ehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi oppilaitoskohtaisista opiskeluhuoltoryhmistä (13 §). Niiden tehtävänä olisi oppilaitoskohtaisen opiskeluhuollon suunnittelu, kehittäminen, toteuttaminen ja arviointi. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa tulisi säätää opiskelijoille/koululaisille oikeus olla edustettuina opiskeluhuoltoryhmissä, kun kysymys on yleisistä koulun yhteisistä asioista. Edustus voi järjestyä esimerkiksi oppilaskunnan kautta.
Ehdotuksen 9 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että opiskeluhuollon hyvinvointisuunnitelmaa laadittaessa on kuultava opiskelijoita. "Kuuleminen" voidaan ymmärtää tarkoittavan hallintolain mukaista kuulemista, joka lakiluonnoksen 9 §:n merkityksessä olisi jossain määrin harhaanjohtava. Opiskeluhuollon suunnittelun välttämättömänä edellytyksenä on selvittää lasten mielipiteitä ja näkemyksiä ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon palveluiden laadun parantamiseksi. Asia ei tule ilmi riittävästi lakitekstistä 9 §:n ja 10 §:n osalta. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakiluonnoksen 10 §:ään kirjataan, että opiskeluhuoltosuunnitelman perustaksi tulee selvittää opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa näkemyksiä.
Osallistumiseen tarvitaan riittävästi tietoa
Oleellinen lapsen osallistumisen edellytys on lapsen mahdollisuus saada tietoa heihin vaikuttavista asioista, omasta tilanteestaan eri prosesseissa sekä omista mahdollisuuksistaan ja oikeuksistaan. Lasten tulee saada tietoa heille ymmärrettävässä muodossa ja sellaisten tiedonsaantikanavien kautta, joita lapset ovat tottuneet käyttämään.
Lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat ovat tuoneet esille, että yksi suurimpia epäkohtia opiskelijahuoltoon liittyen on riittävän tiedotuksen puute. Oppilaat eivät välttämättä tiedä, milloin on mahdollista päästä psykologin vastaanotolle, millaisissa asioissa voi kääntyä kuraattorin puoleen ja oppilashuollosta kaivattiin yleisellä tasolla selkeämpää tiedotusta. [4] Nuoret neuvonantajat ovat myös tuoneet esille, että toimiva ja kattava opiskelijahuolto on merkittävässä asemassa myös koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisessa. Lasten ja nuorten kannalta olennaista on myös oppilashuollon henkilöstön läsnäolo kouluyhteisössä ja sen myötä tuleva tuttuus ja tunnettuus. Oppilashuollon henkilöstön vakituista läsnäoloa kouluyhteisössä on korostanut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea kesällä 2011 Suomen valtiolle antamissaan suosituksissa (suositus 42). [5]
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tiedottamis- ja ohjausvelvollisuudesta (12 §). Asiasta säätäminen on tarpeen, mutta lapsiasiavaltuutettu korostaa, että pelkkä "tiedon antaminen" tai "tiedon välittäminen" opiskeluhuollon palveluista ei riitä. Opiskelijoille tulee olla selvää, mitä palveluita heille on tarjolla ja miten palveluihin voi päästä. Ennen kaikkea opiskelijoiden tulee saada tietoa eri opiskeluhuollon eri ammattilaisten työstä ja tehtävistä lapsille ja nuorille ymmärrettävällä tavalla. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että opiskeluhuoltosuunnitelmaan tulee sisällyttää tiedottamisen muodot. Tiedottamisen suunnittelu tulee laissa säätää osaksi opiskeluhuoltosuunnitelman sisältöä..
Lapset eivät myöskään aina luota palveluihin, koska eivät tiedä, mitä niissä tapahtuu eivätkä tunne ammatti-ihmisiä. Esimerkiksi koulupsykologille ja kuraattorille hakeutumista voi estää se, että tehtäviä hoitava ihminen ei ole kouluyhteisössä läsnä tai tunnettu eikä hänen tehtävistään ole nuorille kerrottu. Lapsille ja nuorille palvelut ovat ihmisiä ja ihmissuhteita. Lasten ja nuorten kannalta olennaista ei ole toimiala tai ammattikunta vaan se, että heidän arkiympäristössään on tarpeen tullen ihmisiä, joihin on helppo ottaa yhteyttä ja kertoa omista asioistaan - iloistaan ja huolistaan.
Tärkeää on, että lain tasolla säädetään oppilaitoksen ja opiskeluhuollon henkilökunnan velvollisuudesta ohjata koululaista tai opiskelijaa hakemaan tarvitsemiaan opiskeluhuollon etuuksia ja palveluja (12.2 §). Tiedottamis- ja ohjausvelvollisuuteen liittyy oleellisesti esityksen 15 §:ssä säädettävä yhteydenotto opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen saamiseksi. Paitsi tietoa opiskelijat ja koululaiset tarvitsevat usein myös tukea palveluihin päästäkseen. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että 12 ja 15 §:ssä ei säädetä riittävän selkeällä tavalla vanhempien mahdollisuudesta, alle 18-vuotiaan koululaisen ja opiskelijan huoltajana ja lähimpänä tukijana. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että 15 pykälän ensimmäinen momentissa tulee säätää selkeästi huoltajan mahdollisuudesta ottaa yhteyttä psykologiin, kuraattoriin tai sosiaalityöntekijään yksin tai yhdessä lapsensa kanssa. Lisäksi 12 §:ssä tulee huomioida oppilaitoksen velvollisuus ottaa myös tarvittaessa yhteyttä oppilaan vanhempiin opiskeluhuollon palveluiden tarpeesta.
Kodin ja koulun yhteistyötä tulee korostaa
Esityksessä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi tuodaan esille, että vain pienessä osassa kouluista vanhemmilla oli mahdollisuus vaikuttaa kouluyhteisön terveellisyyden kehittämiseen. Noin 66%:ssa kouluja huoltajat olivat osallistuneet koulun toiminnan arviointiin ja oppilaat 55%:ssa kouluista. Esityksessä painotetaankin, että koulujen yhteisöllisyyden lisäämiseksi huoltajat ja oppilaat tulisi ottaa enemmän mukaan koulun toimintaan ja päätöksentekoon. [6]
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa säädetään, että sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa (LOS 5 artikla). LOS 18 artiklan mukaan vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. LOS 18 artikla painottaa myös valtion tukea vanhemmille näiden kantaessa vastuutaan.
Lapsiasiavaltuutettu on aiemmassa lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi [7] esittänyt, että kodin ja koulun yhteistyössä tulisi omaksua perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita pohtineen työryhmän esittämä kasvatuskumppanuuden periaate.
Esityksen 3.2 §:ssä korostuu oppilaitoksen henkilökunnan ensisijainen vastuu opiskeluyhteisön hyvinvoinnista. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että vaikka ensisijainen vastuu opiskeluyhteisön hyvinvoinnista asettuu oppilaitoksen henkilökunnalle, tulisi myös korostaa toimivan yhteistyön merkitystä henkilökunnan, opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa välillä hyvinvoinnin toteutumiseksi. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että oppilaitoksessa opiskelijoiden kanssa työskentelevien, opiskeluhuoltopalveluista vastaavien viranomaisten ja työntekijöiden on tehtävissään edistettävä opiskelijoiden hyvinvointia, kuten 3.2 §:ssä ehdotetaan. Lakiehdotuksen 3§:n 2 momenttiin tulee kuitenkin lisätä velvoite edistää kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta.Kodin ja koulun yhteistyölle tulee luoda kouluille nykyistä yhtenäisemmät ja myös yläkouluiässä vanhempia paremmin sitouttavat toimintamallit.
Edellä mainittu tukisi myös 3.3 §:n sääntelyä, jonka mukaan opiskeluhuoltoa toteutetaan opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa kanssa.
Lakiluonnoksen yksilökohtaista opiskeluhuoltoa sääntelevän 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa korostetaan sitä, että yksilökohtainen opiskeluhuolto kuuluu kaikille oppilaitosyhteisössä työskenteleville sekä oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluista vastaaville viranomaisille. Perustelujen mukaan sitä "toteutetaan hyvässä yhteistyössä kotien kanssa". [8] Lapsiasiavaltuutettu tuo esille, että edellä mainittujen tavoitteiden tulee olla kirjattu selkeästi myös itse lakitekstiin.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa vielä aiemmassa lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (2.11.2010) esille tuomaansa koulun perhetyön kehittämistä, jonka tavoitteena olisi tarjota matalan kynnyksen kotikasvatuksen tukea.
Moni opettaja myös tunnistaa koulussa tilanteet, joissa lapsen kouluvaikeuksien taustalla ovat vanhempien ongelmat. Kyse voi olla esimerkiksi kasvatustaitojen puutteista tai erotilanteen riitelystä. Matalan kynnyksen ja kotiin menevä tuki vanhemmille voisi auttaa lapsen opintietä tehokkaammin kuin pelkästään lapselle yksilönä tarjottu tuki. Kasvatuksen tuen ja neuvojen vastaanottaminen koulun välityksellä olisi todennäköisesti vanhemmille helpompaa kuin esimerkiksi lastensuojelun kautta. Perheiden ongelmat ehtivät usein turhaan kasautua ja monimutkaistua, kun nopealla tuella olisi päästy paljon vähemmällä.
Yhdenvertainen oikeus palveluihin
Lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat ovat tuoneet esille, että oppilashuollon puutteellinen resursointi on suuri ongelma kouluissa ja oppilaitoksissa. Terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi olivat liian harvoin paikalla ja kun he ovat paikalla, joutuu keskustelemaan pääsyä odottamaan pitkän aikaa. Oppilashuolto toimii parhaiten nuorten mielestä silloin kun sen ammattilaiset ovat läsnä kouluyhteisössä ja nuorten parissa ihmisinä tunnettuja. [9]
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artikla sekä PL 6.3 § kieltävät syrjinnän ja velvoittavat kohtelemaan lapsia yhdenvertaisesti keskenään ja suhteessa aikuisväestöön. Oppilailla tulee olla yhdenvertainen pääsy heille kuuluviin palveluihin. Tämä tarkoittaa laadukkaan oppilas- ja opiskelijahuollon turvaamista kaikissa Suomen kunnissa ja kouluissa. Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin kannatettavana, että esityksessä ehdotetaan säädettäväksi oikeudesta saada opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluita tietyn määräajan kuluessa. Kannatettavaa on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut laajenisivat koskemaan myös lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia. Esityksen 14.3 §:ssä säädettäisiin opiskelijoiden oikeudesta "saada riittävä tuki ja ohjaus hänen opiskeluunsa ja kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi". Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sääntelyn tulee olla tältä osin täsmällisempää ja selkeämpää.
Määräämisoikeus
PL 6.3 §:n mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Kun tätä säännöstä luetaan yhdessä LOS 12 artiklan kanssa, voidaan perustella näkemystä, jonka mukaan lasta tulee kuulla kaikissa häntä koskevissa asioissa ja hänen näkemyksensä on otettava iän ja kehitystason mukaisesti päätöksenteossa huomioon. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3(1) artiklan mukaiseen lapsen etuun liittyy kiinteästi lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä. LOS 3(2) artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Päävastuu huolenpidosta on huoltajalla. Erityinen suojelu ja huolenpito tarkoittavat viimekädessä sitä, että aikuiset varmistavat lapsen oikeuksien toteutumisen ja suojelevat lapsia lapsen oikeuksiin kohdistuvilta laiminlyönneiltä. [10]
LOS 3 artiklan mukaisessa lapsen edun toteuttamisessa lapsen huolenpidon tai suojelun tarve voi edellyttää vanhemmilta ja muilta lapsen huolenpidosta vastaavilta aikuisilta sitä, että he ottavat hyvin aktiivisesti vastuuta lapsen elämään liittyvissä kysymyksissä. Näissä tilanteissa ei ole tarkoituksenmukaista ohjata määräysvaltaa asiassa lapselle itselleen. Jos lapsen etu puhuu osallistumisen oikeuden käyttämistä vastaan, sitä voidaan rajoittaa.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiesityksessä säädettäisiin opiskelijan ja hänen laillisen edustajansa asemasta opiskeluhuollossa (17 §). Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena sitä, että opiskeluhuoltolakiin on sisällytetty suoraan terveydenhuoltolain mukainen potilaan oikeuksien sääntely. Opiskeluhuollon henkilökunnalle siirtyy tämän myötä hyvin laaja harkintamahdollisuus ja samalla harkintavalta siitä, milloin koululaisen asioista voidaan jättää kertomatta huoltajalle. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että peruslähtökohta opiskeluhuollossa on alle 18-vuotiaiden koululaisten ja opiskelijoiden osalta lapsen ja vanhempien sekä koulun välinen yhteistyö. Lapsiasiavaltuutettu pitää vanhempien vastuuta olennaisena tekijänä opiskeluhuollossa ja huoltajien poisjättäminen lapsen opiskeluhuollon asioissa vaatii erityisen painavaa syytä lapsen etua arvioitaessa. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että lapsen määräämis- / itsemääräämisoikeutta ei ole syytä liiaksi korostaa vaan lähtökohtaisesti tulee tukea vanhempien vastuuta lapsensa asioiden hoidossa sekä kasvatuksessa. Henkilökunnan harkinnalle tulee olla laissa selkeämmät kriteerit ja lisäksi on pohdittava yhteydet lastensuojeluilmoituksen tekemiseen.
Turvallinen ympäristö
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoite lasten erityiseen suojeluun ja huolenpitoon korostaa koulun vastuuta huolehtia oppilaista ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta koulupäivän aikana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koulussa kartoitetaan ne tilanteet, joissa oppilaan oikeudet voivat tulla loukatuiksi. Oppilaalla on oikeus siihen, että hänen oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviin ongelmiin puututaan. [11]
Valtioneuvoston asetuksessa neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) säädetään, että kouluyhteisön ja opiskeluympäristön terveellisyys ja turvallisuus on tarkastettava yhteistyössä oppilaitoksen ja sen oppilaiden tai opiskelijoiden, koulu- tai opiskeluterveydenhuollon, terveystarkastajan, henkilöstön työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kesken. Tarkastuksessa todettujen puutteiden korjaamista on seurattava vuosittain. Myös oppilas- ja opiskelijahuoltolakiluonnoksessa säädetään 6 §:n 2 momentin 1 kohdassa edistettäväksi ja seurattavaksi opiskeluyhteisön hyvinvointia sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta.
Lapsiasiavaltuutetulle tulee vuosittain useita kansalaisyhteydenottoja liittyen opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden ongelmiin. Terveydelle vaarallisiin sisäilmaongelmiin kouluissa puututaan huonosti ja useissa kouluissa lapset ja nuoret altistuvat home- ja kosteusvaurioiden aiheuttamille terveyshaitoille. Lapsiasiavaltuutettu haluaa myös tässä yhteydessä korostaa, että tämä tulee lainsäädännössä ottaa huomioon. Tarvitaan tehokkaampia oikeusturvakeinoja, jotta koululaisten ja opiskelijoiden terveyden vaarantaviin sisäilmaongelmiin voidaan puuttua riittävän nopeasti ja vaikuttavasti.
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että oppilas- ja opiskelijahuoltolakiluonnoksessa korostetaan toiminnan ennaltaehkäisevää luonnetta sekä toiminnan yhteisöllisyyttä (7 §). On hyvä, että lakiluonnoksen perusteluissa [12] tuodaan esille yhteisölliseen ja ennaltaehkäisevään opiskeluhuoltoon liittyen kiusaamisen vastaiset toimenpiteet. Koulukiusaamisen poistaminen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaiseminen ovat merkittävä haaste ja tavoite opiskeluhuollon ja koko oppilaitoksen toiminnassa. Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden kansalaisyhteydenottojen perusteella vaikuttaa siltä, että koulukiusaamiseen liittyvät ongelmat ovat viime vuosina monimutkaistuneet sekä pitkittyneet ja kiusaamiseen vaikuttavat keinot ja toimenpiteet ovat riittämättömiä. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että osana opiskelusuunnitelmaa laaditaan suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi kiusaamiselta ja häirinnältä. Koulun ja kunnan sisällä eri toimijoiden vastuut kiusaamistapausten käsittelyssä tulee olla selkeät.
Oppilaan yksityisyyden suoja
Oppilaan yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset ovat nousseet koulumaailmassa esiin enenevässä määrin. Lapsen yksityisyyttä on suojattava samoin kuin aikuisenkin. Koulussa tulee huolehtia jokaisen oppilaan oikeudesta yksityisyyteen. Oppilaalla on oikeus luottaa siihen, että hänestä ei leviä yksityisyyden suojan piiriin liittyviä tietoja koulun toiminnan seurauksena. LOS 16 artiklassa tunnustetaan lapsen oikeus yksityisyyteen, perheeseen, kotiin ja kirjeenvaihtoon. Artikla suojaa lasta kaikissa tilanteissa ja käsittää muun muassa lapsen fyysisen ympäristön, sosiaalisen kanssakäymisensä sekä lapsesta kerätyt tiedot. Oppilaasta kerättyihin tietoihin liittyen, oppilaalla on oikeus siihen, että hänen tietojaan käsitellään lainmukaisesti eivätkä hänen yksityisyytensä piiriin kuuluvat asiat tule aiheettomasti muiden tietoon.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiesityksessä ehdotetaan säädettäväksi opiskeluhuollon kertomuksista (19 §), opiskeluhuollon rekistereistä (20 §) sekä opiskeluhuollon rekisteriin sisältyvien tietojen salassapidosta (21 §). Oppilashuoltopalveluita käyttävien että palveluita antavien oikeusturva edellyttää, että henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset ovat selkeitä ja riittävän yksityiskohtaisia.
Lapsiasiavaltuutettu on myös aiemmissa lausunnoissaan oppilas- ja opiskelijahuollon sääntelyyn liittyen tuonut esille, oppilashuollon salassapitosäännöksiä on tarpeen selkiyttää. Epätietoisuus koulun piirissä toimivien eri ammattikuntien tiedonkulkua ja salassapitoa koskevista säännöksistä saattaa muodostua esteeksi varhaiselle puuttumiselle lapsen ongelmiin. Salassapitosäännösten ja ilmoitusvelvollisuuden toimivuus ja selkeys on oppilashuollon käytännön toiminnan kannalta tärkeää.Lapsen oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen ja avun antaminen vaikeaan tilanteeseen on hyvin usein viranomaisen tai aikuisen tehtävä.
Muita huomioita
Oppilas- ja opiskelijahuollon lakiesityksessä säädettäisiin opiskeluhuollon valvonnasta (25 §). Lakiesityksen 25 §:ssä tulee säätää myös omavalvonnan ohjauksen toteuttamisesta. Jotta oppilaiden ja opiskelijoiden oikeus saada opiskeluhuollonpalveluita toteutuisi täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti, tarvitaan riittävää valtionhallinnon ohjausta omavalvontaan.
Perusopetuslain 42.1 §:n mukaan opetuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee muun muassa 31 a §:ssä säädettyä etuutta tai oikeutta, on oikeus hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Kyseinen 31 a § koskee oppilashuoltoa. Lakiesityksessä ei ole käsitelty muutoksenhakua laisinkaan. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että selkeä säännös muutoksenhausta on tärkeää oikeusturvan toteutumiseksi. Lapsiasiavaltuutettu katsoo myös, että aluehallintovirastolle tulee säätää mahdollisuus oma-aloitteisesti, ilman kanteluakin selvittää järjestetäänkö kunnassa oppilashuolto lainmukaisesti.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa valtakunnallisen opiskelijahuollon palveluiden tilastointi- ja seurantajärjestelmän kehittämistä. Lasten hyvinvoinnin seurantaan tarvitaan kansallisia koordinoituja strategioita, suunnitelmia ja järjestelmiä. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsia koskevien tietojen tilastoinnissa ja tutkimuksessa on puutteita. Hyvän tietopohjan luominen ja toiminnan kehittäminen laadun arvioinnin ja kansallisten vertailujen kautta mahdollistaisi oppilashuollon paremman kehittämisen tulevaisuudessa. Lapsiasiavaltuutettu pitää tarpeellisena, että määritellään selkeästi vastuutahot, joiden tehtävänä tilastointi ja seuranta ovat.
Lapsiasiavaltuutettu haluaa vielä muistuttaa erityistä tukea tarvitsevien ja pitkäaikaissairaiden lasten tarpeiden huomioimisesta oppilas- ja opiskelijahuollossa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla korostuu, että oppilashuoltopalveluiden alueellisen saatavuuden turvaaminen (erityisopetuksessa) ei yksistään riitä, vaan myös palveluiden laatuun tulee kiinnittää huomiota. Kyky oppilaiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen eri tavoin kommunikoivien oppilaiden kanssa on oppilashuollossa välttämätöntä.Koulujen oppilashuoltoryhmissä tapahtuva moniammatillinen yhteistyö on tärkeää erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla myös niin, että perheiden tarpeet huomioidaan.
Lausunnon tiivistelmä
Lapsiasiavaltuutettu pitää esitystä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi pitkään odotettuna ja erittäin tärkeänä. Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut yhtenäisen oppilashuoltolain säätämistä jo 21.6.2006 [13]ja 2.11.2010 [14] lausunnoissaan. Uusi laki oppilas- ja opiskelijahuollosta selkeyttää säädösten hallittavuutta ja toimivuutta kokoamalla nykyisin lainsäädännössä hajallaan olevat asiaa koskevat säädökset. Tämä tukee monialaista yhteistyötä sekä palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuutta.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo että koulun yhteisöllisyyttä tukeva koulunuorisotyö tulee sisällyttää oppilashuollon määritelmään. Yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa tulee tarjota myös koulun perhetyötä, jossa tuetaan vanhempia heidän kasvatustehtävässään.
Lapsiasiavaltuutetun muutosehdotukset vahvistavat lapsen oikeutta osallistua sekä oppilashuollon ja koulun tiiviimpää yhteistyötä vanhempien kanssa. Peruslähtökohta opiskeluhuollossa tulee olla alle 18-vuotiaiden koululaisten ja opiskelijoiden osalta lapsen ja vanhempien sekä koulun välinen yhteistyö sekä koulun ja kodin kasvatuskumppanuus. Tämä tulee lisätä lakiehdotukseen. Huoltajan mahdollisuuksista ottaa yhteyttä opiskelijahuollon henkilökuntaan joko yksin tai yhdessä lapsensa kanssa tulee säätää sekä oppilaitoksen velvollisuudesta tiedottaa huoltajalle lapsen opiskeluhuollon palveluiden tarpeesta.
Lasten osallistumisen oikeudesta sekä yksilönä että ryhmänä tulee kirjata vahvemmin niin, että lasten mielipiteitä selvitetään opiskeluhuollon suunnitelmien perustaksi. Lapsilla ryhmänä tulee olla mahdollisuus saada edustajansa mukaan suunnitelmien laadintaan. Opiskeluhuoltosuunnitelmaan tulee sisällyttää myös oppilashuollosta tiedottamisen muodot. Lapsen ns. itsemääräämisoikeutta eli oikeutta kieltää tietojensa luovuttaminen huoltajalle ei tule kuitenkaan liiaksi korostaa vaan lähtökohtana tulee olla yhteistyö vanhempien kanssa.
Säännös muutoksenhausta tulee lisätä lakiin. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi aluehallintovirastolle tulee säätää mahdollisuus oma-aloitteisesti, ilman kanteluakin selvittää järjestetäänkö kunnassa oppilashuolto lain mukaisesti.
Jyväskylässä 21.1.2013
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Kirsi Pollari
Ylitarkastaja
[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto 21.6.2006 Oppilashuoltolainsäädännön uudistaminen. http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1394519
[2] Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 2.11.2010. http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1541924
[3] Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, s. 46.
[4] Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. 2.11.2010.
[5] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}
[6] Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, s. 24.
[7] Lapsiasiavaltuutetun lausunto OKM:lle ja STM:lle 2.11.2010.
[8] Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, s. 53.
[9] Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. 2.11.2010.
[10] Hakalehto-Wainio, Suvianna. 2012: Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Lakimiesliiton kustannus. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy.
[11] Hakalehto-Wainio, Suvianna. 2012: Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Lakimiesliiton kustannus. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy.
[12] Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, s. 53.
[13] Lapsiasiavaltuutetun lausunto 21.6.2006 Oppilashuoltolainsäädännön uudistaminen. http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1394519
[14] Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 2.11.2010. http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1541924
