Lakivaliokunnalle 18.5.2010 ASIA Lapsiasiavaltuutetun lausunto; HE 37/2010 laeiksi avopuolisoiden yhteistalouden lopettamisesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta LAUSUNTO Yleistä Lapsiasiavaltuutettu pitää esityksen sisältämiä ehdotuksia pääosin hyvinä ja kannatettavina. Merkittävä puute esityksessä kuitenkin on, ettei siinä ole tehty lapsivaikutusten arviointia. Lapsiasiavaltuutetun työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Sen 3 artiklan mukaan  kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Varsinkin erotilanteessa lapsen hyvinvointiin vaikuttaa kuitenkin myös vanhemman hyvinvointi, erityisesti lapsen kanssa asumaan jäävän vanhemman. Eroavan avopuolison aseman turvaaminen on siten omiaan tuomaan turvallisuutta myös lapsen tilanteeseen. Pääsääntöisesti ehdotukset liittyvät lapsen asemaan tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat eroavat. Eroava puoliso voi kuitenkin myös itse olla lapsi eli alle 18-vuotias. Kuten esityksessä on tuotu esille, sovellettaisiin säännöksiä myös alaikäisiin puolisoihin, mutta tällöin oikeuksien toteuttamiseen tarvitaan edunvalvojaa. Sääntelyn tarve Esityksessä perustellaan sääntelyn tarvetta mm. sillä, että avoliitot ovat yleistyneet. Samoin on lisääntynyt niiden lasten lukumäärä, jotka elävät avoliittoperheessä: Vuonna 2008 oli 307 143 avoliittoperhettä ja niistä 38 %:ssa oli lapsia. Tilastokeskuksen tietojen mukaan avoparien osuus lapsiperheistä on lisääntynyt vuoden 1990 hieman alle 10 prosentista vuoden 2005 noin 17 prosenttiin. Avoparien osuudessa perheistä on maakunnittain suuria eroja. Avoparien perheissä asuu Lapissa yli 14 prosenttia 13-17 vuotiaista lapsista. Etelä- ja Keskipohjanmaalla vastaava osuus on noin 7 %. Koko maassa luku on 11 %. Vuonna 2005 avopareista 7,5 % (7 700 paria) muutti erilleen ja aviopareista 2,6 %. Avoparit muuttivat siis erilleen lähes kolme kertaa niin yleisesti kuin avioparit vuonna 2005. Vuonna 2007 syntyneistä lapsista runsaat 40 % syntyi avioliiton ulkopuolella. Tämä on yli eurooppalaisen keskitason. Vuonna 2005 toteutetun poikkileikkaustutkimuksen (Tilastokeskus: Suomalainen lapsi 2007) mukaan noin 16 000 lasta koki perheen vanhempien eron. Avoliittoperheiden lapset kokivat vanhempien eron kaksi kertaa useammin kuin avioliittoperheiden lapset. Lisäksi sekä avio- että avoliittoperheiden osalta eroaminen oli yleisempää niissä perheissä, joissa oli sekä yhteisiä että ei-yhteisiä lapsia tai vain ei-yhteisiä lapsia, verrattuna perheisiin, joissa oli vain yhteisiä lapsia. Lasten kannalta avopuolisoiden yhteiselämän purkamista koskeva sääntely on siten tarpeen. Ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle on kuitenkin kokonaan jätetty puolisoiden ei-yhteiset lapset, mitä voidaan pitää puutteena. Kuten joissakin lausuntotiivistelmän lausunnoissa on tuotu esille, riitojen lisääntyminen sääntelyn myötä on mahdollista. Omaisuudesta riiteleminen voi lisätä alttiutta myös lapsen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden riitauttamiseen.  Toisaalta on myös mahdollista, että ehdotettu sääntely mahdollistaa sen, että muutoin epäselviksi jäävät ja epäoikeudenmukaisiksi koetut varallisuusoikeudelliset asiat saavat ratkaisun. Asumisoikeus Eniten tosiasiallista ja välitöntä vaikutusta lapsen asemaan olisi ollut työryhmän ehdotuksen mukaisella yhteisen kodin käyttöoikeudella (työryhmän lakiehdotuksen 4 §). Ehdotuksen poistamista on hallituksen esityksessä perusteltu sillä, että asunnon saaminen lapsiperheelle on nykyisin helppoa. Täytyy kuitenkin huomioida, että lapsen kannalta pysyvyys on ensiarvoisen tärkeää. Vanhempien ero vaikuttaa lapsen hyvinvointiin monella eri tavalla ja on useimmiten vakava kriisi, vaikka pitkällä tähtäimellä toisikin helpotusta kodin ilmapiiriin. Olisi vähintään kohtuullista, että lapsi ei joutuisi muuttamaan pois tutusta kodista ja elinympäristöstä kokien samalla mahdollisesti myös päiväkodin tai koulun vaihtumisen. Lapsen edun mukaista olisi myös se, että edes tietyn määräajan lapsi voisi jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin, vaikka sen omistaisikin kokonaan se puoliso, joka ei jää ns. lähivanhemmaksi. Tämä on perusteltua edellä mainitun pysyvyyden vuoksi. Vaikka asumisoikeus olisikin määräaikainen, olisi lähivanhemmalla aikaa hakea päiväkodin tai koulun läheisyydestä asuntoa. Asumisoikeus tulisi lisäksi laajentaa tilanteisiin, joissa ei-yhteiset lapset ovat tosiasiallisesti eläneet yhteisessä taloudessa. Vaikutukset perintöverotukseen Esityksessä ehdotetaan muutosta myös perintö- ja lahjaverolakiin. Mikäli kuollut puoliso on jättänyt perintöä samassa taloudessa asuneelle lapselle, joka ei kuitenkaan ole perinnönjättäjän biologinen lapsi, tulisi tämä lapsi katsoa läheiseksi henkilöksi, joka kuuluu ensimmäiseen veroluokkaan. Jyväskylässä 18.5.2010 Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu Jaana Tervo Lakimies