Asiantuntijakuuleminen työryhmässä 13.12.2012
Sisäasiainministeriön johtamassa ohjausryhmässä on arvioitu ihmiskaupan vastaista toiminta suunnitelmaa sekä esitetty suositukset ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön ja toimenpiteiden kehittämiseksi. Ohjausryhmä on päättänyt työnsä maaliskuussa 2011 (Sisäasiainministeriön julkaisuja 17/2011). Ohjausryhmä on muun muassa todennut, että ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyvä lainsäädäntö vaatii selkeyttämistä ja täsmentämistä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulma ihmiskauppalain kehittämiseen
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat esim. lainsäädännössä, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1990).

Lapsiasiavaltuutettu arvioi ihmiskauppalainsäädännön kehittämistarpeita YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valossa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen neljä yleisperiaatetta ovat

1)   lapsen edun asettaminen etusijalle kaikissa hallinto- ja lainsäädäntöelinten toimissa (3 artikla),

2)   syrjinnän kielto (art 2) jonka mukaan lapsia tulee kohdella hdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai omaisuuksista. Maahanmuuttajalapsen ollessa ilman huoltajansa turvaa ja huolenpitoa tulee häntä kohdella samalla tavoin kuin suomalaista vastaavassa asemassa olevaa lasta.

3)   oikeus elämään ja kehittymiseen yksilöllisesti ja tukien lapsen mahdollisuutta kasvaa ja oppia täysiin mahdollisuuksiinsa (art 6) sekä

4)   lapsen oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa joko henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä (art 12)

Näiden periaatteiden tulee ohjata kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien lasten kohtelua, yhteiskunnan tukitoimia ja lainsäädännön valmistelua.

Muita YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kannalta ihmiskaupan estämiseen ja uhrien suojeluun liittyviä velvoitteita ovat lapsikaupan kielto (35 artikla), suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä (34 artikla), vailla perheen turvaa olevan oikeus valtion erityiseen suojeluun (20 artikla), lapsen oikeus suojeluun ja humanitaariseen apuun hänen anoessaan pakolaisen asemaa (22 artikla) sekä kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, kidutuksen tai muun epäasiallisen kohtelun uhriksi joutuneen lapsen toipumisen ja sopeutumien edistäminen (39 artikla).

Lisäksi tulee huomioida, että 20 artikla velvoittaa  jatkuvuuden asianmukaiseen huomioimiseen niiden lasten kohdalla, jotka ovat tilapäisesti vailla perheen turvaa. Artiklan 30 mukaan vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n Lapsen oikeuksien komitea antaa yleisiä suosituksia (General Comments) sopimuksen toteuttamisesta. Vuonna 2005 komitea on antanut yleisen suosituksen koskien ilman huoltajaa maassa olevien ja vanhemmistaan erotettujen lasten kohtelusta heidän alkuperämaansa ulkopuolella. (General Comment No.6 (2005) Treatment of unaccompanied and separated children outside their country of origin).

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen soveltamista ihmiskaupan uhreihin konkretisoidaan myös UNICEF:n tuottamassa ohjeistuksessa "Reference Quide on Protecting the Rights of Child Victims of Human Trafficking in Europe"  [1]
YK-sopimuksen soveltamista kartoitti myös vuoden 2012 alkupuolella julkaistu  UNICEFin Pohjoismainen tutkimus lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta ja auttamisjärjestelmästä. Tutkimuksen pääviesti kaikille pohjoismaille oli tarve kiinnittää ihmiskaupan uhrina olevien lasten auttamisjärjestelmä tiiviimmin yleiseen lastensuojelun palveluihin ja sen periaatteiden mukaiseen toimintaan.  [
Alaikäiset ihmiskaupan uhrit ovat olleet usein myös turvapaikanhakijoita. Lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on toimittanut vuonna 2010  eri ministeriöille kannanoton yksin maahan tulevien turvapaikanhakijalasten vastaanoton kehittämisestä. Kannanotto korostaa kaikkien ilman huoltajansa tukea olevien lasten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun. Myös tämän kannanoton mukana yksin tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottoa tulisi jatkossa kehittää kiinteämmin osana lastensuojelupalveluita.  Asiakirjan kannanotot ovat soveltuvia myös             ihmiskaupan uhrien auttamista arvioitaessa  [3] YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulma velvoittaa kohtelemaan kaikkia lapsia eli alaikäisiä aina ensisijaisesti lapsina, joilla on oikeus vastaavaan turvaan ja erityiseen huolenpitoon kuin suomalaisilla vastaavassa asemassa olevilla lapsilla.
Alaikäisiä ei tule siis kohdella ensisijaisesti ihmiskaupan uhreina, maahanmuuttajina tai turvapaikanhakijoina.  Siksi kaikkien alaikäisten ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen tulee integroida nykyistä tiiviimmin osaksi lastensuojelupalveluita mutta myös muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuutta.  Ihmiskauppaa koskevassa erillislainsäädännössä lastensuojelun asiantuntemusta  ja lastensuojelulain mukaisia menettelytapoja tulee vahvistaa ihmiskaupan uhriksi joutuneiden lasten tukemisessa eri vaiheissa.

Lapsiuhrien auttamisen ja tukemisen perustaksi tulee ihmiskauppalainsäädäntöön kirjata YK-sopimuksen mukainen lapsen edun periaate. Lapsen edun kriteereitä määrittää YK-sopimuksen kokonaisuus. Lisäksi lapsen edun soveltamisen kriteereitä on määritelty erikseen lastensuojelulain 4§:ssä, johon ihmiskauppalainsäädännössä lasten osalta tulisi viitata.  On tärkeä huomioida, että lastensuojelulakiin ja lapsen edun soveltamiseen on viitattu nykyisen turvapaikanhakijoiden vastaanottolain 5 §:ssä (Lain soveltaminen lapseen).

Tämä ohjeistaa nykyisellään myös ihmiskaupan uhrien auttamista, koska lainsäädäntö on osa vastaanottolakia.  [4]  Pykälämuotoilu vastaa hyvin lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita.

Ihmiskaupan uhrin määrittely
Em. sisäasiainministeriön ohjausryhmän raportissa  todetaan, että auttamisjärjestelmä on liikaa sidottu ihmiskaupparikoksiin. Uhrit saattavat jäädä auttamisjärjestelmän ulkopuolelle, jos he ovat ihmiskaupan kaltaisten rikosten uhreja. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että erityisesti lasten kohdalla auttamisjärjestelmän ihmiskaupan käsitteen tulisi edellä mainittujen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden vuoksi olla laveampi.

Lainsäädäntöä tulisi siis ylipäätään kehittää siten, että lapsia ei kategorisoida erilaisiksi ryhmiksi (ihmiskaupan uhrit, yksin tulleet turvapaikanhakijat, laittomasti maassa oleskelevat, aikuisen ihmiskaupan uhrin lapset, kadulla kerjäävät lapset).  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kaikki ulkomaalaiset lapset, jotka ovat maassa ilman laillista huoltajaa ja lapset, joiden epäillään joutuvan hyväksikäytetyiksi, tulisi olla lasta suojaavien tehokkaiden toimenpiteiden kohteena. Auttamisjärjestelmään pääsyn tulee olla niin aukoton, että määrittelysyistä kukaan ulkomaalainen suojelun tarpeessa oleva lapsi ei jää ilman turvaa.  Lapsen näkökulmasta ei ole merkittävää, mikä on hänen laillinen asemansa, vaan häntä tulee suojella, jos häntä on kaltoinkohdeltu tai hyväksikäytetty. Näin toteutetaan lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita lasten syrjimättömästä kohtelusta.

Keskusteluun on  nostettu myös ulkomailla uhriksi joutuneet, ja todettu, että heidän asemansa kannalta olisi tärkeää, että  lainsäädännössä otettaisiin kantaa tapauksiin, joissa itse rikosta ei voida  selvittää, mutta asiakas voidaan muuten uskottavasti katsoa olevan ihmiskaupan uhri. Etenkin lasten kohdalla tämä on vättämätöntä. Lapsiuhrien tilanne voi olla sellainen, että heitä liikutellaan maasta toiseen,  ja uhriutuminen on tapahtunut jo toisessa maassa.

Olennainen asia on myös ihmiskaupan uhrin iän määrittely. Euroopan Neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus lähtee siitä, että   uhrin iän ollessa epävarma, mutta jos on perusteita epäillä hänen olevan lapsi, tulee häneen kohdistaa suojelutoimenpiteitä siihen saakka, kunnes ikä on todennettu. Ulkomaalaislakiin tehtiin vuonna 2010 muutos, jossa säädetään oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tekemisestä oleskelulupaa hakevan iän selvittämiseksi. Vaikka menettelyn tarkempi sääntely paransi turvapaikanhakijan oikeusturvaa, lähtökohta on edelleen, että iän selvittämiseen riittää oikeuslääketieteellinen tutkimus. Lapsen etua ja oikeuksia turvaisi luotettavammin kokonaisvaltainen tutkimus, jossa huomioidaan fyysisten tekijöiden lisäksi psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, kuten lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa no. 6 (2005) edellytetään.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen
Ihmiskaupan uhrien tunnistamisen eteen on tehty paljon työtä, mutta asiaan tulee edelleenkin kiinnittää huomiota. Kokemustieto tukee sitä, että uhreja ei osata kaikkien viranomaisten toimesta tunnistaa ja ohjata palvelujen piiriin. Ihmiskaupan uhreja voivat olla niin maassa pysyvästi asuvat kuin turvapaikanhakijat tai laittomasti maassa oleskelevat. Täytyy myös muistaa, että alaikäiset ihmiskaupan uhrit eivät aina tiedä olevansa uhreja, ja niilläkin jotka tietävät vain harvalla on kapasiteettia ottaa yhteyttä viranomaisiin.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulun oppilashuollon henkilökuntaa tulee kouluttaa ihmiskauppailmiöstä ja opastaa ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen.
Auttamisjärjestelmän kehittäminen
Ne alaikäiset ihmiskaupan  uhrit, jotka ovat Suomen kansalaisia tai muutoin pysyvästi täällä oleskelevia ja joilla on kotikunta Suomessa, kuuluvat jo nyt kunnan lastensuojeluvelvoitteiden piiriin.  Työryhmän tulisikin nyt arvioida, ovatko lastensuojelutoimenpiteet riittäviä näiden alaikäisten kohdalla sekä onko lastensuojelun työntekijöillä riittävää ammattitaitoa toimia näiden lasten kanssa. Olisi tarpeen kehittää ihmiskauppaan erikoistunutta tietotaitoa kuntien sosiaalityöntekijöiden käyttöön.

Vastaanottoa koskevassa lainsäädännössä on säädetty, että alaikäiset ihmiskaupan uhrit ovat oikeutettuja vastaaviin terveydenhuollon palveluihin kuin ne, joilla on kotikunta Suomessa (26§). Myös sosiaalihuollon palveluihin uhrit ovat oikeutettuja, jos sosiaalihuollon ammattihenkilö arvioi ne välttämättömiksi sinä aikana, jona henkilö on oikeutettu vastaanottopalveluihin (25§). Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että etenkin sosiaalihuollon ammttihenkilöllä, joka arvioi sosiaalipalvelujen tarvetta, tulee olla laaja asiantuntemus hyväksikäytetyistä lapsista, jotta uhreille pystytään turvaamaan riittävät palvelut.

YK-sopimuksen velvoitteiden nojalla lastensuojeluasiantuntemusta on lisättävä uhrien auttamisjärjestelmässä.  Tavoitteena tulee olla, että ulkomaiset ihmiskaupan uhrit saavat samantasoiset palvelut kuin vastaavasti Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt. Julkisten palveluiden puutteet eivät saa olla vaikuttamassa siihen, että lapsiuhrit eivät voi saada tarvitsemiaan palveluita kuten terapiapalveluita.

Lapsen suojelemiseksi on joskus välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin vastoin lapsen tahtoa. Lainsäädäntöä valmisteltaessa tuleekin arvioida, onko lastensuojelulaki  niissä tilanteissa sovellettava ja olisivatko sen nykysäännökset riittävät vai  tulisiko ihmiskaupan uhreja koskevaan lainsäädäntöön  kirjoittaa vastentahtoisista toimenpiteistä  lapsen edun turvaamiseksi ja lapsen suojelemiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että auttamisjärjestelmän ja kunnallisen lastensuojelun työnjako ja yhteistyömallit rakennetaan tämän työryhmän työn yhteydessä. Tältä pohjalta voidaan tehdä tarvittavat lainsäädännön muutokset.
Hyväksikäytön tai väkivaltarikoksen uhriksi joutuneen lapsen auttamis- ja rikostutkinnan järjestelmä on Suomessa ylipäätään hajanainen. Lapsiasianeuvottelukunta on 29.11.2012 kiirehtinyt ns. lastenasiaintalo -palvelukokonaisuuden pilotointia. Kyse on kokonaisvaltaisesta eri viranomaisten toiminnan (poliisi, syyttäjä, sosiaali- ja terveyspalvelut) yhdistävästä toimintamallista.  Lastenasiaintalo- mallin käyttöönotto hyväksikäyttö- ja väkivaltarikosten uhriksi joutuneiden lasten auttamisessa ja rikostutkinnassa Suomessa helpottaisi myös ihmiskaupan uhriksi joutuneiden lasten palveluiden järjestämistä.   [5]
Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että Suomi on lain tasolla sitoutunut  YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaiseen pöytäkirjaan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Tulevia lainsäädännön muutoksia tulisikin tarkastella myös kyseisen pöytäkirjan valossa.

Em. pöytäkirjan ja ylipäätään YK-sopimuksen toteutumisen kannalta on tärkeää, että lapsilla on tosiasiallinen mahdollisuus ilmoittaa itseensä kohdistuneista rikoksista. Tämä edellyttää muun muassa, että lapsille tiedotetaan heidän oikeuksistaan lapselle ymmärrettävällä tavalla. Ihmiskaupan uhriksi mahdollisesti joutuneita l  apsia tuleekin informoida heidän oikeuksistaan heille ymmärrettävällä ja lapset saavuttavalla tavalla. Tärkeä kohderyhmä ovat etenkin yksin maahan saapuvat turvapaikanhakijat.  Lapsiystävälliseen tiedotukseen tulee myös lainsäädännössä velvoittaa.  Etenkin ihmiskauppa-asioihin perustettavien kansallisten toimielinten tulee erikseen huomioida tiedottaminen lapsille ja nuorille.
Lapsille tulee myös antaa enemmän tietoa siitä, miten ja kenelle rikosilmoitus voidaan tehdä. Rikosilmoitusta vastaanotettaessa ja rikoksen tutkinnassa on varmistettava, että poliisilla on taitoa ja perehtyneisyyttä lapsen kohtaamiseen.  Mahdollisen ihmiskaupparikoksen uhriksi joutuneen lapsen luottamusta viranomaistoimintaan tulee lisätä tiedottamalla lapsille ymmärrettävästi myös siitä, mitä rikosilmoituksesta ja mahdollisesta ihmiskaupparikostutkinnasta seuraa.  Tieto prosessin kokonaisuudesta on myös lapsiuhrille tärkeä.

Koulunkäynnin turvaaminen
Kaikille lapsille on turvattava mahdollisuus koulunkäyntiin. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella Suomessa oleskelevalla lapsella tulee olla mahdollisuus koulunkäyntiin, niin perusopetukseen kuin mahdollisiin ammatillisiin opintoihin tai muihin toisen asteen opintoihin.

Perheen yhdistäminen ja lapsen palauttaminen kotimaahansa
Lasten kohdalla auttamisjärjestelmästä poistaminen tulee tapahtua varmistaen, että lapsella on turvalliset olosuhteet. Suomalaisten viranomaisten on huolellisesti varmistettava, minkälaisiin oloihin lapsi palaa kotimaassaan, silloin kun hänet palautetaan takaisin kotimaahansa.

Joissain tapauksissa voi olla lapsen edun mukaista, että lapsi asettuu johonkin kolmanteen maahan. Myös tällaiset sijoittamiset tulee huolella valmistella.

Lapsen mielipiteen selvittäminen sekä edustajan määrääminen
Lapsen edun selvittäminen edellyttää aina myös  lapsen oman mielipiteen selvittämistä päätöksenteon perustaksi YK-sopimuksen 12 artiklan mukaisesti.  Lapsen mielipiteen selvittämisessä ja haastattelussa tarvitaan erityistä asiantuntemusta ja kykyä vuorovaikutukseen lapsen kanssa.  Asiasta on nykyisellään säädetty vastaanottolain 5 §:ssä.

Lapsen kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen kuuluu olennaisena osana, että lapsi saa asiassaan tietoa iän ja kehitystasonsa mukaisesti ja ymmärrettävällä tavalla ottaen huomioon hänen äidinkielensä. Näin ollen myös tulkkipalvelujen tulee olla riittäviä ja joustavasti käytettävissä. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä ja palveluista tulee olla tarjolla myös yleistä lapsille ja nuorille ymmärrettävää tietoa.  Ihmiskaupan uhriksi joutuneille lapsille ja nuorille ymmärrettävästä palveluista tiedottamisesta tulee säätää laissa.

Ihmiskaupan uhrina olleiden lasten ja traumaattisia kokemuksia omaavien lasten osalta erityinen haaste on vahvistaa heidän luottamustaan viranomaisten toimintaan. Lapsen oikeuksien tuntemusta sekä lapsen haastattelun ja vuorovaikutuksen taitoja on erityisesti korostettava turvapaikkapuhutteluja tekevien poliisien mutta myös muiden toimijoiden koulutuksessa. Olennainen tieto lapsen tilanteesta saadaan vain lapselta itseltään.

Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanottoa säätelevän lain mukaan:

Kansainvälistä suojelua hakevalle, tilapäistä suojelua saavalle ja sellaiselle ihmiskaupan uhriksi joutuneelle, lapselle jolla ei ole oleskelulupaa, määrätään viivytyksettä edustaja, jos lapsi on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa.
Lapsen edustaja on usein avain henkilö lapselle tiedottamisessa, luottamuksen rakentamisessa suhteessa viranomaisiin sekä tukena lapsen mielipiteen ja lapsen edun selvittämisesssä.  Edustajan määräämisestä sekä edustajatoiminnan laadusta huolehtiminen on myös oltava lähtökohta asianmukaiselle ihmiskaupan uhriksi joutuneiden lasten asioiden käsittelemiselle.  [6]
Mahdollisuus oikeudelliseen avustamiseen
YK-sopimuksen artiklan 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa joko henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä.

Ilman huoltajaa maassa oleskelevan tai vanhemmastaan erotetun alaikäisen asemaa on tarkemmin määritetty YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa No. 6 (2005). Sen mukaan alaikäiselle turvapaikanhakijalle tulee määrätä oikeusavustaja sekä turvapaikan hakuun liittyviin prosesseihin että hallinnollisiin ja oikeudellisiin prosesseihin. Tähän mennessä auttamisjärjestelmään tulleet alaikäiset ovat lähes kaikki olleet myös turvapaikanhakijoita.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alaikäisellä ihmiskaupan uhrilla tulee aina olla mahdollisuus oikeudelliseen avustamiseen ja sitä tulee hänelle aktiivisesti tarjota.
Ilman huoltajaa maahan saapuvat alaikäiset ovat vielä erityisen haavoittuvassa asemassa. Heille tuleekin aina taata sekä edustaja että oikeudellinen avustaja mahdollisimman pian maahantulon jälkeen. Alaikäisten hakijoiden edun kannalta avustajalla tulisi olla asiantuntemusta ulkomaalaisasioista, alaikäisten hakijoiden erityistarpeista yleensä sekä lapsen oikeuksista.

Henkilöstön kouluttaminen ja ohjeistusNe alaikäiset ihmiskaupan uhrit, jotka ovat Suomen kansalaisia tai muutoin pysyvästi täällä oleskelevia ja joilla on kotikunta, kuuluvat kunnan lastensuojeluvelvoitteiden piiriin. Työryhmän tulisikin nyt arvioida, ovatko lastensuojelutoimenpiteet riittävän tehokkaita näiden alaikäisten kohdalla sekä onko lastensuojelun työntekijöillä riittävää ammattitaitoa toimia näiden lasten kanssa. Voisikin olla tarpeen kehittää ihmiskauppaan erikoistunutta tietotaitoa kunnan sosiaalityöntekijöiden käyttöön,

Sisäasiainministeriön ohjausryhmä on esittänyt, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee yhteistyössä tarvittavien tahojen kanssa sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville ohjeen ihmiskaupan uhrien auttamiseksi.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lapsiuhrien tilanteesta tulisi tehdä erillinen ohjekirja. Alaikäisten kohdalla on niin paljon erityiskysymyksiä, jotka vaativat tarkastelua, että tiedon löytymisen ja jäsentämisen kannalta on lukijaa palvelevaa, että lapsia koskeva ohjaus on omana erillisenä julkaisunaan.
Jyväskylässä 13.12.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Anne Hujala
Ylitarkastaja
***

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset artiklat 20 ja 22 kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti:

20 artikla

1. Lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
2. Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapselle vaihtoehtoisen hoidon kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. 3. Tämä hoito voi muun muassa olla sijaisperhehoito, islamin lain mukainen kafala, lapseksiotto tai tarvittaessa sijoitus sopivaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on asianmukaista huomiota kiinnitettävä jatkuvuuden toivottavuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan.
22 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota pidetään pakolaisena soveltuvien kansainvälisen tai kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa asianmukaista suojelua ja humanitääristä apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden osapuolia kyseiset valtiot ovat.
Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot  osallistuvat siten kuin katsovat tarpeelliseksi Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden toimivaltaisten, hallitustenvälisten tai Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa yhteistyössä olevien kansalaisjärjestöjen ponnisteluihin tällaisen lapsen suojelemiseksi ja avustamiseksi sekä pakolaislapsen vanhempien tai muiden perheenjäsenten jäljittämiseksi, jotta saataisiin lapsen ja hänen perheensä jälleenyhdistämisen kannalta välttämättömiä tietoja. Silloin kun vanhempia tai muita perheenjäseniä ei löydetä, lapsen on saatava sellaista suojelua kuin syystä tai toisesta perheen turvaa pysyvästi tai tilapäisesti vailla olevalle lapselle tämän yleissopimuksen mukaisesti annetaan.

[1] http://www.unicef.org/ceecis/UNICEF_Child_Trafficking_low.pdf

[2]  http://www.unicef.fi/uutinen-unicef?id=27100666
[3] Lapsiasianeuvottelukunnan kannanotto yksin maahan tulevien turvapaikanhakijoiden palveluista  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=1412332&name=DLFE-11148.pdf
[4]  VastaanottoL: 5 § Lain soveltaminen lapseen

Sovellettaessa tätä lakia kahdeksaatoista vuotta nuorempaan on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon, mitä lastensuojelulaissa  säädetään lapsen edun arvioimisesta.

Tässä laissa säädettyjä toimenpiteitä toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa asiassa.
Lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti.

[5] Lapsiasianeuvottelukunnan lastenasiaintalo -aloitetta koskeva tiedote:  http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1846208  ja aloite:  http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1846168
[6] Tarkempia, myös lapsiasiavaltuutetun näkemystä vastaavia linjauksia edustajajärjestelmän kehittämistarpeista on Lastensuojelun Keskusliiton teettämässä selvityksessä ja kannanotossa 30.5.2012 http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/yksintulleiden_turvapaikanhakijalasten_edustajajarjestelma_ei_toimi.2566.news