Lapsiasiavaltuutetun lausunto isyyslain uudistamista koskevasta työryhmämietinnöstä
Oikeusministeriölle 15.1.2014
Viite: Lausuntopyyntö 12.11.2013
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto isyyslain uudistamista koskevasta työryhmämietinnöstä
Isyyslainsäädännön uudistamista koskevat työryhmämietinnön sisältö
Oikeusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on ollut valmistella ehdotukset isyyslain uudistamiseksi ja äitiyden määriytymistä koskeviksi perussäännöksistä. Toimeksianto perustui pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, jossa tavoitteeksi on kirjattu isyyslain uudistaminen sekä avoliitossa syntyvien lasten isyyden tunnustamista koskevien säännösten ajanmukaistaminen.
Työryhmämietintö sisältää kaksi kokonaisuutta. Ensimmäisessä osassa on käsitelty äitiyden määräytymistä koskevia oikeudellisia kysymyksiä ja niiden sääntelytarvetta sekä eräitä isyyslain siirtymäsäännöksiin liittyviä kysymyksiä. Toisessa osassa on hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus uudeksi isyyslaiksi.
Lapsiasiavaltuutettu on osallistunut isyyslain uudistamistyöryhmän seurantaryhmään.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot työryhmämietintöön
Yleiset kommentit työryhmämietintöön
Lapsiasiavaltuutettu kiittää työryhmää erinomaisesta ja selkeästä työryhmämietinnöstä. Työryhmämietintö on kaikilta osin hyvin perusteltu ja siitä käyvät ilmi myös sääntelyyn liittyvät keskeiset ongelmakohdat. Lapsiasiavaltuutettu yhtyy lähtökohtaisesti työryhmän kannanottoihin äitiyden määrittelystä sekä hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettuihin muutoksiin isyyslainsäädännön uudistamiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen myönteisenä, että hallituksen esitysluonnoksessa on määritelty uudistuksen yleiseksi ja ensisijaiseksi tavoitteeksi edistää lapsen edun toteutumista sekä uudistuksen lähtökohdaksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 7 artiklan mukainen lapsen oikeus tuntea vanhempansa. Esityksen tavoitteissa todetaan lisäksi, että riittävän kypsyysasteen saavuttaneen lapsen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Kiitettävää on myös, että esitys sisältää vaikutusarvioinnin lapsiin.
Lapsiasiavaltuutettu esittää, että myös säännöstasolla olisi tuotava korostetummin esiin, että säädettyjen toimenpiteiden ja päätöksien tulee olla ensisijaisesti lapsen edun mukaisia. Lapsiasiavaltuutettu pitää myös lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista erittäin tärkeänä tavoitteena, mutta korostaa samalla, että itsemääräämisoikeuden käyttö edellyttää, että lapsi ymmärtää asian merkityksen. Hänelle on annettava riittävästi tietoa, ymmärrettävässä muodossa, jotta hän voi muodostaa asiasta oman mielipiteensä. Lisäksi lapselle on varattava tilaisuus ilmaista mielipiteensä. Myös nämä seikat olisi huomioitava uudessa isyyslaissa säännöstasolla.
Lapsiasiavaltuutetun lausunnossa on jäljempänä tuotu esiin ko. kohtia, joissa ainakin lapsen mielipiteen selvittäminen olisi tarpeen. Säädösteknisesti voi löytyä myös esim. ratkaisu, jossa mielipiteen selvittämisestä eri tilanteissa säädetään yhdessä erillisessä säännöksessä.
Lapsiasiavaltuutettu esittää seuraavassa tarkemmat kannanottonsa molempiin työryhmämietinnössä käsiteltyihin kokonaisuuksiin.
Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille
Lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmämietintöä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen näkökulmasta. Lapsen oikeuksien yleissopimus on koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei täysi-ikäisyyttä ole muun lapseen soveltuvan lain mukaan saavutettu aiemmin (1 art).
Sopimuksen 2 artiklan mukaan yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen , kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia ( 3 artikla). Lapsen edun ensisijaisuus on yksi yleissopimuksen perusperiaatteista. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etua määrittää koko yleissopimuksen muodostama oikeuksien kokonaisuus. [1]
Vanhemmuuden sääntelyyn liittyy keskeisesti lisäksi seuraavat lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklat:
- 7 artikla, jonka mukaan lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan
- 8 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti
- 12 artikla, jonka mukaan lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Työryhmämietinnössä yleisesti ja myös hallituksen esitysluonnoksessa on viitattu lapsen oikeuksien yleissopimukseen keskeisten artiklojen osalta.
Äitiyden sääntely
Työryhmämietinnössä on pohdittu äitiyden sääntelyn tarvetta ja vaihtoehtoja yleisesti sekä naisaparien ja transsukupuolisten henkilöiden osalta. Oikeusministeriön kesäkuussa 2013 tekemällä päätöksellä sijaissynnytyksiä koskevia lainsäädäntömuutoksia ei valmistella tällä hallituskaudella, joten miesparien kohdalla vanhemmuusolettamuksen sovellettavuutta ei työryhmämietinnössä ole käsitelty.
Työryhmän johtopäätöksenä on, että äitiyttä koskeva sääntely voidaan toteuttaa joko erillisellä lailla tai yhdistämällä sitä koskevat säännökset isyyslain säännöksiin ja muuttaa nimike viittaamaan vanhemmuuteen. Lapsiasiavaltuutun mielestä lopputuloksena tulee olla selkeä ja kattava lainsäädäntö, jollaiseen voidaan päästä erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Lainsäädäntötekniset ratkaisut tulisi siten tehdä sen jälkeen, kun ensin on päätetty miten laajasti ja millä tavoin äitiyttä ja yleensä vanhemmuutta tullaan säätelemään.
Lapsiasiavaltuuten näkemyksen mukaan äitiyden määritelmän lisääminen lainsäädäntöön on tarpeen, mutta se edellyttää vähintääkin työryhmän selvityksessä esille nostamien samaa sukupuolta olevien vanhemmuuteen liittyvien ongelmakohtien selvittämistä ja ratkaisemista. Tässä työssä on erityisesti huomioitava lapsen edun ensisijaisuus. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että vanhemmuuden sääntelyssä tulee lähtökohtana olla lapsen oikeus vanhempiin, ei vanhempien oikeus lapseen.
Lapsiasiavaltuutettu yhtyy työryhmän käsitykseen siitä, että äitiyden määritelmää ei tulisi rajata ainoastaan hedelmöityshoitotilanteissa käytettäväksi. Työryhmän esitykset, että äitiyden määritelmää ei sidota oikeudelliseen sukupuoleen ja, että isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevia säännöksiä voitaisiin soveltaa analogisesti äitiyden vahvistamiseen ja kumoamiseen, ovat myös kannatettavia. Näillä edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Äitiyden sääntelyyn liittyvä kansainvälisten kysymysten tarkastelu on oleellinen osa kokonaisuutta. Kysymysten kansainvälinen tarkastelu on vasta alkamassa EU:n ja Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa, joten kansallisen sääntelyn valmistelun lykkääminen on tästä näkökulmasta perusteltua. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että valmistelu aloitetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun konferenssista on käytettävissä riittävässä määrin tuloksia.
Äitiyden sääntelyyn liittyvät myös sijaissynnytyksiin liittyvät kysymykset. Lapsiasiavaltuutettu on jo aiemmassa sijaissynnytysjärjestelyitä koskevassa lausunnossaan suhtautunut, ja suhtautuu edelleen, lähtökohtaisesti kielteisesti sijaissynnytysjärjestelyihin. [2] Tällaiset järjestelyt kuitenkin yleistyvät käytännössä erilaisissa muodoissaan ja myös suomalaiset vanhemmat turvautuvat sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomailla.
Erityisesti lapsen edun toteutumisen kannalta on tärkeää, että vanhemmuuteen liittyvä oikeudellinen tilanne olisi kaikilta osin mahdollisimman selkeä. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan sijaissynnytyksiin liittyvät kansalliset säännökset, erityisesti kansainvälisten kysymysten osalta, tulisi määritellä äitiyden sääntelyn yhteydessä.
Hallituksen esitysluonnos isyyslain uudistamiseksi
Isyysolettaman laajentaminen
Työryhmä ehdottaa, että isyysolettama säilytettäisiin uudessa isyyslaissa lähes nykyisellään. Ehdotetun laajennuksen mukaan aviomies todettaisiin lapsen isäksi suoraan lain nojalla, jos lapsi on voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa, riippumatta siitä, onko äiti ja mies olleet avioliitossa lapsen siittämisen aikaan.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa isyysolettaman laajentamista ehdotetulla tavalla. Työryhmä on perustellusti päätynyt siihen, että isyysolettaman laajentaminen avioliitonomaisiin olosuhteisiin, käytännössä avoliittoihin, ei ole mahdollista. Tämä vastaa lapsiasiavaltuutetun asian aiemmissa valmisteluvaiheissa ottamaa kantaa.
Mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää
Työryhmä ehdottaa, että isyyden voisi tunnustaa ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäyntien yhteydessä niissä tapauksissa, joissa isyyden selvittämiseen ei liity epäselvyyksiä. Käytännössä uudistus koskisi pääasiassa avoliitossa asuvia vanhempia.
Mahdollisuus tunnustaa lapsi ennen syntymää ja samassa yhteydessä sopia lapsen huollon uskomisesta vanhemmille yhteisesti selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi huomattavasti isyyden tunnustamista. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan ehdotuksella saavutettaisiin riittävän suoraviivainen menettely, jolla kuitenkin ehkäistään virheet, joita isyysolettaman käyttämisestä kyseisissä tilanteissa voisi aiheutua. Lapsen edun mukaista on, että menettelyllisesti varmistetaan mahdollisimman hyvin se, että isyyttä ei jouduta kyseenalaistamaan jälkeenpäin.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa myös ehdotusta, että kyseisissä tilanteissa tunnustamisen peruuttaminen olisi mahdollista 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Tämä on perusteltua lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuista syistä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa kuitenkin, että tunnustamismenettelyllä, siihen liittyvällä vanhempien neuvonnalla ja neuvontaa antavan henkilöstön kouluttamisella on pyrittävä varmistamaan, että tunnustamisia peruutettaisiin vain hyvin harvoin.
Tunnustamisen oikeusvaikutuksista kertominen vanhemmille on oleellinen osa menettelyä. Tehtävästä tulevat huolehtimaan neuvolassa työskentelevät kätilöt ja terveydenhoitajat. Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että vaikutusarvioinnissa on korostettu tehtävän tuomaa lisätyötä neuvolatoimintaan. Neuvonnassa on kyse oikeudellisen tiedon välittämisestä, josta ehkä vain pieni osa kuuluu kätilöiden ja terveydenhoitajien peruskoulutukseen. Tämä tulee huomioida koulutussuunnitelmassa.
Mahdollisuus tunnustaa isyys lapsen kuoleman jälkeen
Työryhmä ehdottaa, että isyys voitaisiin tunnustaa lapsen kuoleman jälkeen, mutta viimeistään ennen kuin vuosi on kulunut lapsen syntymästä. Myös lapsen sukunimi voitaisiin muuttaa isän sukunimeksi näissä tilanteissa.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta.
Isyyden selvittämisen käyttöalan laajentaminen
Työryhmä ehdottaa, että lastenvalvojan velvollisuus selvittää isyys koskisi kaikkia alle 18-vuotiaita, Lisäksi ehdotetaan, että aviopuolisot yhdessä voivat pyytää selvittämistä ennen kuin lapsen syntymästä on kulunut puoli vuotta.
Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna laajentaa selvitysvelvollisuutta 18 vuoden ikään asti. Ikäraja on yhdenmukainen lapsen oikeuksien yleissopimuksen lapsen määritelmän kanssa. Isyyden selvittämiseen ja sen oikeusvaikutuksiin liittyy monia vaikeita asioita, joiden ymmärtämiseen ja edistämiseen myös 15-17-vuotias tarvitsee yleensä apua.
Ehdotetun lain 6 §:ssä säädetään neuvottelusta isyyden selvittämiseksi. Sen mukaan lastenvalvojan on neuvoteltava äidin, 15 vuotta täyttäneen lapsen ja jos mahdollista, miehen kanssa, joka mahdollisesti on lapsen isä. 15 vuotta täyttäneen lapsen osallistuminen neuvotteluun on tarpeen, koska isyyttä ei voida vahvistaa ilman hänen suostumustaan. Säännös ei estä alle 15-vuotiaan osallistumista neuvotteluun.
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että säännökseen tai vähintäänkin säännöksen yksityiskohtaisiin perusteluihin lisättäisiin maininta myös15 vuotta nuoremman lapsen mielipiteen selvittämistä. Lastenvalvojan tulisi siten arvioida kussakin tilanteessa onko lapsen mielipiteen selvittäminen tarpeen ja onko lapsi ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenevä muodostamaan oman näkemyksensä asiasta. Tässä yhteydessä lastenvalvojan tulisi antaa lapselle riittävästi tietoa asiasta ja sen vaikutuksista. Tieto tulisi antaa lapselle ymmärrettävässä muodossa, joka käytännössä tarkoittaa, että tieto annettaisiin henkilökohtaisesti ja se pitäisi mukauttaa aina kyseessä olevan lapsen iän ja kehitystason mukaan.
Siirtyminen sivelynäytteisiin verinäytteiden sijaan
Työryhmä ehdottaa, että oikeusgeneettisissä tutkimuksissa siirryttäisiin pääsääntöisesti käyttämään suun limakalvolta otettavia näytteitä verinäytteiden sijaan.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta.
Äidin vastustusoikeuden poistaminen
Esityksessä ehdotetaan, että äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä poistetaan. Lastenvalvojalla olisi mahdollisuus keskeyttää isyyden selvittäminen, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, jolla poistetaan äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä. Tämä on tärkeä muutos joka vahvistaa lapsen oikeutta tuntea isänsä.
Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin tärkeänä, että myös tässä kohdin tuotaisiin selkeämmin esille lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada se huomioiduksi. Lastenvalvojan tulee keskeyttämistä harkitessaan toimia lapsen edun mukaisesti.
Ehdotetun 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että alle 15-vuotiaankin mielipiteellä voi olla merkitystä keskeyttämispäätöstä tehdessä (s. 89). Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että perusteluita täsmennettäisiin tässä kohdin siten, että lastenvalvojan tehtävänä olisi aina myös arvioitava, onko tarpeen ja mahdollista selvittää alle 15-vuotiaan mielipide ja huomioida se lapsen iän ja kehitystason mukaisesti keskeyttämispäätöstä harkittaessa. Selkein ratkaisu olisi, että alle 15-vuotiaan mielipiteen selvittämisestä säädettäisiin erillisenä momenttinaan.
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että 10 §:än tarkennettaisiin myös 15 vuotta täyttäneen lapsen itsemääräämisoikeuden käyttöön liittyviä seikkoja. 10 §:n ensimmäisessä momentissa säädetään lastenvalvojan velvollisuudesta keskeyttää isyyden selvittäminen, kun 15 vuotta täyttänyt lapsi sitä vaatii. Kolmannen momentin 3 kohdan mukaan 15 vuotta täyttänyt voi vaatia selvittämisen uudelleen aloittamista.
Pääsääntönä tulee olla, että 15 vuotta täyttäneellä lapsella olisi oikeus vaatia selvittelyn keskeyttämistä tai uudelleen aloittamista ko. tilanteissa. Itsemääräämisoikeuden käyttämisessä on oleellista, että lapsi kykenee riittävällä tasolla ymmärtämään, mikä merkitys hänen esittämällä vaatimuksellaan on.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan 10 §:än olisi lisättävä vastaava rajoitus 15-vuotiaan itsemääräämisoikeuden käyttämiselle kuin lain 16 §:än on ehdotettu. 16 §:ssä säädetään tunnustamisen hyväksymisestä. 15 vuotta täyttäneen lapsen tulee hyväksyä isyyden tunnustaminen paitsi, jos lapsi ei mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene ymmärtämään asian merkitystä.
Lastenvalvojan tulisi myös antaa lapselle riittävästi tietoa ko. asiasta ja sen vaikutuksista. Tieto tulisi antaa lapselle ymmärrettävässä muodossa, joka käytännössä tarkoittaa, että tieto yleensä annettaisiin henkilökohtaisesti ja tiedon sisältö pitäisi mukauttaa aina kyseessä olevan lapsen ikään ja kehitystasoon. Myös tämä velvollisuus tulisi lisätä lakiehdotukseen.
Isyyden vahvistaminen miehen oikeudenomistajan suostumuksella
Esityksessä ehdotetaan, että tilanteissa, joissa mies on kuollut ennen lapsen syntymää, isyys voidaan vahvistaa miehen oikeudenomistajien suostumuksella. Vahvistaminen edellyttää isyyden selvittämistä ja oikeusgeneettistä isyystutkimusta, joissa on todettu miehen olevan lapsen isä.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta.
Isyyden vahvistaminen kanteella
Esityksessä ehdotetaan isänä itseään pitävän miehen kanneoikeuden laajentamista isyyden vahvistamista koskevassa asiassa. Uudessa isyyslaissa ei enää kanneoikeuden saamiseksi edellytettäisi, että mies on tunnustanut isyytensä vaikka hänen isyyttään ei ole varmistettu.
Lakiehdotuksen 6 luvussa ei ole säädetty lapsen mielipiteen selvittämisestä lainkaan eikä siitä ole mainitaan myöskään perusteluissa. Isyyden vahvistamista voi vaatia lapsi ja kun kyse on alaikäisestä, käytännössä vaatimuksen takana on yleensä äiti. Puhevaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät rinnakkain isyyden selvittämisestä vastannut lastenvalvoja, lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja sekä 15 vuotta täyttänyt lapsi itse.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lastenvalvoja tulisi selvittää lapsen mielipide isyyden vahvistamisesta oikeudenkäyntiteitse. Asiaan liittyvän tiedon antamisesta sekä mielipiteen selvittämisestä voisi siten huolehtia esim. jo isyyden selvittämisvaiheessa käydyssä neuvottelussa (kts. kohta Isyyden selvittämisen käyttöalan laajentaminen). Selvitysvelvollisuus tulisi täyttää sekä 15 vuotta täyttäneen lapsen kohdalla, mutta myös nuoremman lapsen osalta hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta kanneoikeuden laajentamisesta, jolla osaltaan poistetaan virheellisen tunnustamisen mahdollisuus.
Kanneoikeuden rajoittamista koskevassa 26 §:ssä on säädetty 15 vuotta täyttäneelle oikeus vastustaa isyyden vahvistamista. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että myös tässä kohdin olisi edellytettävä, että lapsi kykenee riittävästi ymmärtämään vastustamisen seuraukset. Lapselle on myös annettava hänen päätöksentekoansa varten riittävät tiedot, ymmärrettävässä muodossa (vrt. aiemmat kohdat, joissa kyse tiedon antamisesta lapselle).
Aviomiehen isyyden kumoaminen
Esityksessä ehdotetaan, että isänä itseään pitävä mies voi vaatia kanteella aviomiehen isyyden kumoamista, jos tosiasialliset olosuhteet ovat sellaiset, että hänen ja lapsen on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Tuomioistuimen on arvioitava kanteen olevan lapsen edun mukainen.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, jossa aviomiehen isyyden kumoamiselle on tarkasti rajatut edellytykset. Lapsen edun näkökulmasta on tärkeää, että miehellä, jolla on tosiasiallinen ja kiinteä suhde lapseen, on mahdollisuus myös saada isyys vahvistettua. Tämä on yleensä lapsen edun mukaista, mutta sen varmistaminen vaatii, että lapsen edun mukaisuus myös arvioidaan. Lapsella on näissä tapauksissa yleensä ns. sosiaalinen isä (aviomies), jonka isyys kumottaisiin biologisen isän hyväksi. Tilanteet voivat olla niin monimuotoisia, että lapsen edun tilannekohtainen arviointi on paikallaan.
Lapsen edun arviointi edellyttää, että myös lapsen mielipide selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että 38 §:än tai vähintään sen perusteluihin lisätään, että tuomioistuimen on lapsen etua arvioidessaan selvitettävä lapsen näkemys asiasta lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Kanneoikeuden käyttämistä koskevassa 38 §:ssä on säädetty kanneoikeus15 vuotta täyttäneelle lapselle itselleen. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että myös tässä kohdin olisi edellytettävä, että lapsi kykenee riittävästi ymmärtämään kanneoikeuden käyttämisen seuraukset. Jos alle 15-vuotiaalle määrätään edunvalvoja lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten, edunvalvojan olisi myös selvitettävä lapsen mielipide asiaan iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa myös tässä kohdin, että lapselle on annettavat riittävät tiedot, jotta hän voi muodostaa mielipiteensä (vrt. aiemmat kohdat, joissa kyse tiedon antamisesta lapselle).
Avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa syntyneiden lasten asema
Työryhmä ehdottaa, että nykyisessä isyyslaissa oleva kannerajoitus poistetaan. Kaikki ennen isyyslain (700/1975 ) voimaantuloa syntyneet voisivat nostaa isyyden vahvistamiskanteen samoin edellytyksin kuin sitä myöhemmin syntyneet.
Isyyden vahvistamisen oikeusvaikutuksia ehdotetaan rajoitettavan ko. tilanteissa siten, että perintöoikeus rajoitetaan lakiosaan, jos perittävä on elossa, kun kanne nostetaan. Isyyden vahvistuttaminen ei tuota perintöoikeutta lainkaan, jos perittävä on kuollut ennen isyyden vahvistamiskanteen vireille tuloa.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa työryhmän ehdotusta ja katsoo, että oikeusvaikutusten rajoittamiselle on perustellut syyt.
Jyväskylässä 15.1.2014 Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander Lakimies
[1] General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para. 1)*, kohta I.A.4. Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit netissä http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/TBSearch.aspx?Lang=en&TreatyID=5&DocTypeID=11
[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1841615
