Lapsiasiavaltuutetun lausunto Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksesta 2014
Eduskunnan hallintovaliokunnalle 14.10.2014
Viite: Lausuntopyyntö 9.10.2014/K 19/2014 vp
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksesta 2014 (K 19/2014 vp)
Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomus 2014Kansallisen ihmiskaupparaportoijan (jatk. ihmiskaupparaportoija) kertomus 2014 keskittyy arvioimaan vuonna 2010 annetun kertomuksen perusteella eduskunnan valtioneuvostolle asettamien toimenpidevaatimusten toimeenpanoa sekä seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamista ja hyväksikäytön uhriksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteumista rikosprosessissa.
Selvityksen perusteella ihmiskaupparaportoija on todennut, että edellinen kertomus (K 17/2010 vp) ja sen sisältämät suositukset sekä eduskunnan valtiolle asettamat toimenpidevaateet ovat huomattavasti edistäneet ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien oikeuksien toteutumista, jopa nopeammin kuin ihmiskaupparaportoija toimintaansa aloittaessaan olisi uskonut. Lisäksi ihmiskaupparaportoija on edistänyt ihmiskaupan vastaisen toiminnan ihmisoikeusperusteisuutta. Ihmiskaupparaportoija toteaa kuitenkin, että edistysaskelista huolimatta tehokkaan ja uhrien oikeudet turvaavan ihmiskaupan vastaisen toiminnan tiellä on useita esteitä.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu arvioi ihmiskaupparaportoijan kertomusta lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.
Vuoden 2010 kertomuksen perusteella eduskunnan valtioneuvostolle asettamien toimenpidevaatimusten toimeenpano
Eduskunta edellytti vuoden 2010 kertomuksen perusteella valtioneuvoston toimeenpanevan useita toimenpiteitä (EK 43/2010 vp), joiden toteutumista ihmiskaupparaportoijan nyt käsiteltävänä olevassa raportissa on arvioitu.
Lapsiasiavaltuutettu antoi lausuntonsa [1] vuoden 2010 kertomuksesta eduskunnan hallintovaliokunnalle ja esitti siinä, että jatkossa kertomuksessa vahvistettaisiin esitettävien suositusten lapsinäkökulmaa. Lapsiasiavaltuutettu korosti, että alaikäisiä ihmiskaupan uhreja tulee kohdella ensisijaisesti erityistä suojaa tarvitsevina lapsina ja, että tulisi selvittää mahdollisuudet järjestää alaikäisten uhrien tunnistaminen ja auttaminen nykyistä tiiviimmin osana lastensuojelun palveluita. Lapsille tarjottavat palvelut tulisi järjestää lapsen edun mukaisesti, joka edellyttää mm. lapsen oman mielipiteen selvittämistä ja huomioimista häntä koskevassa päätöksenteossa.
Yleisenä huomiona lapsiasiavaltuutettu toteaa, että kertomuksessa on nyt huomioitu melko hyvin lapsinäkökulma. Entistä enemmän olisi kuitenkin jatkotoimenpiteissä ja tulevissa kertomuksissa huomioida lapset sekä itse uhrina että uhrin huollossa olevana lapsena. Toimenpiteissä tulisi ensisijaisesti huomioida lapsen etu siten, kun se on lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määritelty toteutuvaksi. [2]
Ihmiskaupan uhrien auttaminen
Kertomuksessa todetaan, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen nähdään kaikkialla maailmassa haastavaksi. Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisessa haasteellisuutta lisää se, että auttamisjärjestelmä on viranomaisten ylläpitämä järjestelmä. Ihmiskaupan uhrit saattavat pelätä viranomaisia tai he eivät luota viranomaisiin aiempien kokemuksiensa vuoksi.
Ihmiskaupasta kertominen viranomaisille voi saattaa uhrin ja hänen läheisensä vaaraan joutua väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Uhrit eivät myöskään aina välttämättä tunnista olevansa ihmiskaupan uhreja tai he kokevat hyväksikäytön uhriksi joutumisestaan suurta häpeää tai jopa syyllisyyttä, joten he eivät kerro välttämättä asiasta kenellekään.
Ihmiskaupparaportoijan näkemyksen mukaan yksi suurimmista haasteista ihmiskaupan uhrien auttamisessa liittyy auttamisjärjestelmään ohjautumiseen. Kertomuksessa todetaan myös, että lastensuojeluviranomaisten kyky tarjota apua ja tukea hyväksikäyttöä kohdanneille lapsille tai ihmiskaupan uhrien alaikäisille lapsille tai perheille on osoittautunut erityisen riittämättömäksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää auttamisjärjestelmään ohjautumista erityisen haasteellisena alaikäisten lasten kohdalla. Tähän tuo toivottavasti parannusta sisäministeriössä parhaillaan valmisteltavana oleva lakimuutos, joka koskee ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämistä. [3] Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä tämän syksyn aikana.
Lapsiasiavaltuutettu antoi lausuntonsa kyseiseen hallituksen esitysluonnokseen elokuussa 2014. [4]Lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu piti erityisen myönteisenä, että lainvalmistelussa oli panostettu lapsinäkökulman huomioimiseen. Lapsiasiavaltuutettu esitti lausunnossaan kuitenkin vielä myös joitain tarkennuksia; erityisesti olisi varmistettava lapselle tarjottavat auttamistoimet riippumatta siitä, onko lapsi ihmiskaupan uhri nimenomaisesti vai välillisesti. Lisäksi lastensuojelun osaamista tulisi hyödyntää entistä enemmän lapsiuhrien auttamiseksi.
Lähes poikkeuksetta ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön hoidossa oleva lapsi on aina myös jollain tavoin, suoraan tai välillisesti, ihmiskaupan uhri, joka tarvitsee auttamistoimia vanhempansa/huoltajansa ohella. Ihmiskaupan uhri, joka voi siis olla joko lapsen vanhempi tai muu lapsesta huolta pitävä aikuinen, ei välttämättä pysty huolehtimaan täysipainoisesti lapsesta. Lapsen edun toteutumiseksi auttamisjärjestelmän tulisi tukea ja auttaa sekä aikuista uhria että tarjota hänen mukanaan seuraavalle lapselle riittävät auttamistoimet.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan tulisi ihmiskaupan uhriksi epäillyn tai tunnistetun henkilön hoidossa oleva lapsi määritellä myös ihmiskaupan uhriksi, vaikka lapsi ei olisikaan suoranaisesti uhri (ehdotettu laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 3 § 7)-kohta). Tämä selkeyttäisi lapsen asemaa auttamisjärjestelmässä ja muissa tarjottavissa palveluissa ja olisi siten lapsen edun mukaista.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että auttamisjärjestelmän kehittämistä koskeva lakimuutos on erittäin tarpeellinen järjestelmän tehostamiseksi. Ehdotuksessa on huomioitu monia ihmiskaupparaportoijan edellisessä kertomuksessa esitettyjä suosituksia. Auttamisjärjestelmää koskevat säännökset kuitenkin ehdotetaan yhdistettäväksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettuun lakiin, jota on pidettävä jossain määrin huonona ratkaisuna, vaikka esitysluonnoksessa ihmiskaupan uhrin määritelmää ei sidotakaan kansalaisuuteen. Lapsiasiavaltuutettu yhtyy ihmiskaupparaportoijan näkemykseen siitä, että ehdotettujen lainsäädäntömuutosten vaikutuksia tulisi seurata ja sen perusteella tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin havaittujen ongelmien korjaamiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut sitä, että turvapaikanhakuprosessissa on tehtävä kiinteää yhteistyötä lastensuojelun kanssa aina, kun kyse on lapsesta. Erityisesti tämä olisi huomioitava silloin, kun lapsi on tullut maahan yksin tai jos on pienikin epäily siitä, että lapsi on joutunut tai on vaarassa joutua fyysisen tai psyykkisen väkivallan uhriksi. Yhteistyön tarve on olemassa myös silloin, kun on epäily siitä, että lapsi on ihmiskaupan uhri tai hänen vanhempansa tai muu lapsen hoidosta vastaava henkilö on joutunut ihmiskaupan uhriksi.
Tiivis yhteistyö lastensuojelun kanssa voi osaltaan tehostaa myös lapsiuhrien tunnistamista. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lisäksi, että yhteistyö lastensuojelun kanssa lapsiuhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää riippumatta siitä, onko kyse maahanmuuttajalapsesta, tilapäisesti Suomessa oleskelevasta lapsesta vai Suomen kansalaisesta.
Kertomuksessaan ihmiskaupparaportoija pitää mahdollisena, että erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat, mielenterveysongelmista kärsivät ja päihderiippuvaiset nuoret ovat erityisessä riskissä joutua ihmiskaupan tai siihen rinnastettavan hyväksikäytön uhreiksi (s. 37). Ihmiskaupparaportoija pitää myös tärkeänä, että tehostetaan toimia, joilla Suomessa seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit ohjautuisivat auttamisjärjestelmään.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lisäksi, että erityisessä vaarassa ovat myös ns. hatkalapset, jotka ovat karanneet joko lastensuojelulaitoksesta tai sijaishuoltopaikastaan. Heillä on erityisesti riski joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja sitä kautta mahdollisesti ihmiskaupan uhriksi.
Ihmiskaupparaportoijan suositukset 2014
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ihmiskaupparaportoijan esittämiä suosituksia, joilla tehostettaisiin ihmiskaupan vastaista toimintaa ja edistettäisiin uhrien asemaa ja oikeuksia.
Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen yksi keskeisistä periaatteista, lapsen edun ensisijaisuus kaikissa lasta koskevissa toimissa (3(1) art), on huomioitava suositusten toimeenpanossa. Lisäksi toimeenpanossa on muistettava, että lapsen edun ensisijaisuus edellyttää aina lapsen mielipiteen selvittämistä ja sen huomioimista lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla (12 art).
Ihmiskauppaa ennaltaehkäisevä toimintaohjelma ja lainsäädäntömuutosten vaikutusten seuraaminen
Kokonaisvaltainen ihmiskauppaa ennaltaehkäisevä toimintaohjelma on välttämätön (suositus 1). Sen avulla tehostettaisiin viranomaisten ja muiden ihmiskaupan vastaisessa työssä toimivien tahojen yhteistyötä. Toimintaohjelmassa tulisi erityisesti huomioida lapset, sekä maahanmuuttajat että suomalaislapset omana ryhmänään, jotta ennaltaehkäisevät toimenpiteet kohdistuisivat kaikkiin niihin lapsiin, joilla on riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön ja/tai ihmiskaupan uhriksi.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että sen seuraamisessa, parannetaanko jo ehdotetuilla lakimuutoksilla seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi Suomessa joutuneiden ohjautumista ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä (suositus 2), on myös erityisesti huomioitava lapset. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän yhteistyö lastensuojelun ja mm. Lastenasiaintalo-toimintamallia kehittävän Lasta-hankkeen [5] ja myöhemmin valtakunnallisen lastenasiaintalo-toiminnan kanssa on tässä kohdin erityisen tärkeää.
Ihmiskaupan lapsien uhrien tunnistamisen ja auttamisen vaatima erityisosaaminen
Lastenasiaintalo-toimintamalli on lapsilähtöisesti tuotettu poikkihallinnollinen erityispalvelu alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, joiden epäillään kokevan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Toimintamalli perustuu siihen, että tutkivat ja auttavat viranomaiset (mm. poliisi, syyttäjä, terveyden- ja sosiaalihuolto) toimivat yhdessä asiantuntijatyöryhmänä rikoksen esitutkinnassa. Työskentely on lapsilähtöistä: lapsi ei joudu käymään läpi useita haastatteluja, vaan samassa yhteydessä tehdään oikeuspsykologinen haastattelu, somaattinen tutkimus ja lastensuojelutarpeen selvitys. Lapsi saa myös tarvitsemansa psykologisen avun.
Viitaten suosituksiin 3-4, lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että hyväksikäytön, väkivallan ja/tai ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen tunnistaminen ja auttaminen vaativat erityisosaamista. Lapsien osalta heidän tunnistamisensa ihmiskaupan uhreiksi voi olla erityisen vaikeaa, koska lapset eivät välttämättä osaa itse kertoa tilanteestaan eivätkä edes ymmärrä, että kyse on ihmiskaupasta. Erityisen haavoittuvainen ryhmä on yksin maahan tulevat lapset.
Erityisosaaminen on varmistettava kaikkien, kuten esim. poliisin, lastensuojelun, terveydenhuollon ja turvapaikanhakuprosessin toimijoiden kohdalla. Yksin tulleiden lasten kohdalla esimerkiksi lapsen edustajalla tulee olla valmiudet tunnistaa ja auttaa hyväksikäytön, väkivallan ja/tai ihmiskaupan uhriksi joutunutta lasta.
Lapsiuhrien tunnistaminen ja auttaminen edellyttävät koulutusta ja kokemusta lasten kohtaamisesta, lapsen kuulemisesta ja muista lapsiystävällisistä menettelytavoista, mukaan lukien mm. lapsiystävälliset tilat. [6] Ihmiskaupan uhrina olleiden lasten ja traumaattisia kokemuksia omaavien lasten osalta erityinen haaste on vahvistaa heidän luottamustaan viranomaisten toimintaan.
Auttamisjärjestelmään pääsyn kynnyksen madaltaminen
Ihmiskaupparaportoija on esittänyt erityisen huolensa alaikäisen kohdalla tilanteista, joissa epäillyn menettelyyn soveltuisi sekä parituksen että ihmiskaupan tunnusmerkistöt. Asiaa tutkittaessa parituksena menettelyn kohde on todistajan asemassa ja hänelle ei määrätä avustajaa. Eduskunnalle on 28.8.2014 annettu hallituksen esitys (HE 103/2014 vp), jossa ehdotetaan mm. että paritusrikoksen kohteelle voitaisiin määrätä oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lapsiuhrin ollessa kyseessä huolehditaan siitä, että lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen, riippumatta siitä katsotaanko kyseessä oleva teko paritukseksi vai ihmiskaupaksi.
Ihmiskauppaa koskevia rangaistussäännöksiä säädettäessä (HE 34/2004 vp) lähtökohtana oli, että paritusta koskevien säännösten soveltamisala supistuisi. Parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä (HE 104/2014 vp) todetaan rikoslain 20 luvun 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa mm. " ... vakavimmat ja paheksuttavimmat toisen henkilön harjoittamaa prostituutiota koskevat teot tulee katsoa nimenomaan ihmiskaupparikoksiksi ja että alistusasema rikoksentekijän ja rikoksen kohteena olevan henkilön välillä on tyypillistä nimenomaan ihmiskaupparikokselle".
Ihmiskaupan keinoksi ehdotetaan myös lisättäväksi "toista painostamalla" (RL 25:3). Hallituksen esityksessä todetaan mm. että " [p] ainostaminen yleensä liittyy tilanteeseen, jossa rikoksentekijä on painostettua vahvemmassa asemassa ja siihen perustuen voimakkaasti taivuttaa tätä...Huomiota on kaiken kaikkiaan kiinnitettävä tilanteen sekä asianosaisten aseman ja heidän välisensä suhteen kokonaisarviointiin. Painostaminen saattaa lähestyä momentissa jo nykyisin mainittua toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttöä. Painostamisen kohteet usein ovat sellaisessa asemassa tai tilassa, ja painostamisen voidaan arvioida olevan tuloksekasta nimenomaan sellaisessa asemassa tai tilassa oleviin kohdistettuna".
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että mm. edellä mainittuihin seikkoihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota, kun kyse on lapsiuhrista. Kynnys tulkita teko ihmiskaupaksi parituksen sijaan tulisi lapsen kohdalla olla matala. Olisi myös syytä harkita, tulisiko parituksen uhriksi joutuneen lapsen tai parituksen uhrin hoidossa olevan lapsen päästä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin ja sitä kautta varmistaa lapselle eritysosaamiseen perustuva apu ja tuki.
Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivojen huomioiminen
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa lisäksi, että Suomi on sitoutunut Euroopan neuvoston (EN) ministerikomitean vuonna 2010 hyväksymiin lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskeviin suuntaviivoihin. [7] Suuntaviivojen soveltamisen edistäminen ja niiden huomioon ottaminen yksityis- ja rikosoikeuden alalla annettavissa säädöksissä sisältyy Euroopan unionin lapsen oikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan.
Suuntaviivojen perusperiaatteita ovat lapsen osallistumisoikeus, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen ihmisarvon kunnioittaminen, lapsen suojelu syrjinnältä sekä oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen lapsiin yhtä täysipainoisesti kuin aikuisiinkin. EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat soveltuvat kaikkiin tilanteisiin, joissa lapset joutuvat tekemisiin rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellisen järjestelmän kanssa, riippumatta siitä missä asemassa tai millä perusteella lapsi on tilanteeseen joutunut. Suuntaviivoissa käsitellään mm. lapsen turvallisuutta erityisesti ennalta ehkäisevät toimia, ammattihenkilöiden koulutusta ja monialaista lähestymistapaa.
Jyväskylässä 14.10.2014
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1536601
[2] Ks. esim. YK: lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti lapsen edusta http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=11437003&name=DLFE-31534.pdf
[3] http://www.intermin.fi/download/54426_IhmiskauppaHE-luonnos_24062014.pdf?e8784d5fe49ad188
[4] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1889176
[5] http://www4.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147 .
[6] Lapsiystävällisistä palveluista esim. http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=638150&name=DLFE-6303.pdf , s. 36-44.
[7] EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat, suomenkielinen julkaisu http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
