Lapsiasiavaltuutetun lausunto: kirjallinen kuuleminen lapsille tarkoitetuista rikoksen uhrien palveluista
Oikeusministeriölle 17.3.2014
Viite: Kysymykset lapsiuhrien näkökulmasta/vastauspyyntö 17.2.2014 Asia: Kirjallinen kuuleminen lapsille tarkoitetuista rikoksen uhrien palveluista
Uhripoliittisen toimikunnan tehtävä
Uhripoliittisen toimikunnan valmisteleman Kansallinen rikosuhripolitiikka ja uhrien tukipalvelut -hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää kansallinen strategia rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestämiseksi ja niiden edellyttämän rahoituksen turvaamiseksi. Yleisten uhripalveluiden lisäksi huomiota kiinnitetään erityisiin tukipalveluihin, joilla vastataan haavoittuvassa asemassa olevien uhrien erityistuen tarpeisiin. Toimikunta on julkaissut väliraporttinsa syksyllä 2013. [1]
Toimikunta on jatkotyötään varten pyytänyt lapsiasiavaltuutettua pohtimaan vastauksia alla esitettyihin kysymyksiin lapsiuhrien näkökulmasta.
Lapsiasiavaltuutetun vastaukset esitettyihin kysymyksiin
Johdanto
Kansallisen strategian luominen rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestämiseksi on erittäin kannatettavaa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa lapsiuhrien saaman tuen ja suojelun sekä oikeusturvakeinojen, erilaisten lapsiin kohdistuvien rikosten ehkäisyä koskevan valistuksen ja koulutuksen nykytilan parantamisen tarpeita. Kehittämishankkeessa olisi arvioitava myös suomalaista oikeudenkäyttöä Euroopan neuvoston lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskevien suuntaviivojen toimeenpanon kannalta.
Lapsiasiavaltuutettu perustaa vastauksensa esitettyihin kysymyksiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59-60/1991) taattuihin lapsen oikeuksiin.
Yleissopimuksen mukaan kaikki lapset ovat yhdenvertaisia (2 art). Kaikkia alle 18-vuotiaita on kohdeltava ensisijaisesti lapsina. Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3(1) art). Kaikilla lapsilla on oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art).
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lapsen oikeuksien yleissopimus on huomioitava myös toimikunnan jatkotyössä. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja toteutumista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut, että lapsen etu toteutuu täysimääräisesti, kun kaikki yleissopimuksessa taatut oikeudet täyttyvät.
Lapsiuhrien näkökulmasta muita keskeisiä lapsen oikeuksien yleissopimuksen artikloja ovat:
- Lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon (3(2) art)
- Lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavien laitosten ja palveluiden velvollisuus noudattaa toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa (3(3) art)
- Lapsen oikeus ilmaista vapaasti näkemyksensä itseään koskevissa asioissa sekä saada näkemyksensä huomioiduksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (12(1) art)
- Lapsen oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa joko henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä (12(2) art)
- Lapsen suojelu seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (34 art)
- Lapsen suojelu kaikenlaisen ryöstämisen, myymisen tai kauppaamisen uhriksi joutumiselta (35 art)
- Lapsen suojelu kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta (36 art)
- Kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, kidutuksen tai muun epäasiallisen kohtelun uhriksi joutuneen lapsen toipumisen ja sopeutumien edistäminen (39 art)
1. Mitä rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia erityisesti lapsille tarkoitettujen rikoksen uhrien tukipalvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä mielestänne on?
Nykyiset lapsiuhrien tukipalveluita tuottavat järjestelmät ovat hajanaisia eikä perheillä ja lapsilla itsellään ole riittävästi tietoa, mitä palveluita on tarjolla tai mistä ja miten niitä olisi saatavilla. Valtakunnallisesti palvelut eivät myöskään ole yhdenvertaisesti kaikkien lasten saatavilla.
Lapsi voi joutua rikoksen uhriksi hyvin monin eri tavoin ja erilaisissa yhteyksissä. Rikos voi yhtä lailla tapahtua lapsen kotona tai muussa lapsen asuinpaikassa, päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa, vapaa-aikana tai nuoren työpaikalla. Rikoksen tekijänä voi olla lapselle vieras tai hyvinkin tuttu ja läheinen aikuinen tai toinen lapsi. Lapsi voi joutua myös välillisesti rikoksen uhriksi, kun rikos varsinaisesti kohdistuu lapsen läheisiin, kuten vanhempiin tai sisaruksiin.
Lasten kanssa toimivilla viranomaisilla ja muilla työtekijöillä ei ole aina riittävästi tietoa ja osaamista tunnistaa ja auttaa lapsiuhreja edellä mainituissa moninaisissa tilanteissa. Sekä lapsiuhrin tunnistamiseen että auttamiseen tarvittaisiin yhtenäisiä menettelyjä ja lisää koulutusta.
Lapsiuhrien tukipalvelut ovat painottuneet jo tapahtuneen rikoksen uhriksi joutuneen lapsen auttamiseen, toki tämä on ymmärrettävääkin. Lievät rikokset, kuten kuritusväkivalta, ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Aika ajoin lapsiasiavaltuutetulle tulevissa kansalaisyhteydenotoissa tulee myös esille kokemuksia siitä, että sosiaaliviranomaiset eivät ole ryhtyneet ollenkaan toimiin kuritusväkivaltaa koskevissa ilmoituksissa. Entistä enemmän olisi kiinnitettävä huomiota ammattilaisten osaamiseen ja yhteistyöhön sekä ennaltaehkäisevään toimintaan, kuten tiedottamiseen, valistustyöhön ja lasten turvataitokasvatukseen. Ennaltaehkäisevä työ olisi tärkeää integroida varsinaisiin tukipalveluihin, jotta ammatillinen osaaminen ja tieto voitaisiin hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan rikoksen uhriksi joutuneen lapsen tulisi saada ammattitaitoista apua viivytyksettä ja "yhden luukun" periaatteella, riippumatta lapsen asuinpaikasta ja rikoksen vakavuusasteesta.
Tämän kysymyksen vastauksiin liittyviä lapsiasiavaltuutetun näkemyksiä on kuvattu tarkemmin seuraavassa kysymyksen 2 vastauksissa.
2. Mitä erityiskysymyksiä lapsiin rikoksen uhreina mielestänne liittyy?
Lapsiuhrin tunnistaminen ja kohtaaminen
Lapset voivat joutua rikoksen uhreiksi hyvin erilaisissa tilanteissa. Lapsiuhreja kohdataan myös monissa erityyppisissä palveluissa. Lapsi voidaan kohdata henkilökohtaisesti (esim. koulujen oppilashuolto, terveydenhuolto, sosiaalihuolto) tai puhelin- nettipalveluiden välityksellä, joissa lapsi voi pysyä myös anonyyminä (esim. MLL:n lasten ja nuorten puhelin ja netti). Aina ei ole mitään selvää merkkiä siitä, että rikos on tapahtunut. Lapsen avun saaminen on siten riippuvainen siitä, että lapsi itse kertoo rikoksesta tai että lapselle läheinen aikuinen tai lapsen kohtaava ammattihenkilö osaa tunnistaa merkkejä rikoksesta.
Lapsiuhrin tunnistaminen vaatii erityistä osaamista. Lapsien kohdalla heidän tunnistamisensa rikoksen uhriksi voi olla erityisen vaikeaa, koska lapset eivät välttämättä osaa itse kertoa tilanteestaan eivätkä aina edes ymmärrä, että kyse on rikoksesta. Rikoksesta kertominen voi tuntua lapsesta häpeälliseltä tai muuten vaikealta. Lapsi voi kokea, että hän on jollain tavoin itse syyllinen siihen, että rikos on tapahtunut. Lapselle voi olla myös vaikeaa luottaa viranomaiseen, joka on hänelle vieras ihminen eikä lapsi tiedä viranomaisten velvollisuuksista tai tehtävistä. Luottamuksellisen suhteen syntyminen voi kestää pitkään.
Aikuisilla tulisi olla kyky tunnistaa lapsiuhri sekä tiedot ja taidot lapsen auttamiseksi ja ohjaamiseksi lapsen tarvitseman palvelun piiriin. Erityisen tärkeää on, että aikuinen kykenee luomaan luottamuksellisen suhteen lapseen, kun epäily hänen joutumisestaan rikoksen uhriksi herää tai jo selvää, että lapsi on uhri. Luottamuksellisen suhteen syntyminen voi kestää pitkään ja vaatia lapsen ja aikuisen kohtaamista useita kertoja. Tämä kaikki vaatii lasten kanssa työskenteleviltä erityisiä taitoja. joiden saavuttaminen edellyttää yleensä koulutusta sekä erityisesti koskien lasta rikoksen uhrina, mutta myös yleisesti koulutusta lapsen kehityksestä ja lapsen kanssa vuorovaikutuksessa toimimiseen.
Koulutukseen tulisi sisältyä opetusta menetelmistä ja taidoista, joita vaaditaan, kun asiaa selvitetään eri-ikäisten lasten kanssa, jotka ovat voineet kokea hyvinkin traumatisoivia asioita. Erityisesti on huomioitava lapset, joilla ei ole läheistä aikuista, esim. omaa vanhempaansa tukenaan. Erityistä osaamista tarvitaan myös eri kulttuureista tulevien lapsien kohtaamiseen ja auttamiseen.
Koulutuksessa tulisi huomioida, miten lapsille annetaan tietoa eri tilanteissa. Tiedon antaminen tulee aina sopeuttaa lapsen ikään ja kehitystasoon sekä kyseessä olevaan tilanteeseen. Huolimatta siitä, onko lapsella tukena läheinen aikuinen vai ei, on aina huolehdittava siitä, että myös lasta itseään kuunnellaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen mielipiteen selvittämisestä tulisi luopua vain silloin, kun ei löydetä menettelyä, jolla se voitaisiin hoitaa niin, että se olisi lapsen edun mukaista. Lapsella tulee olla aina oikeus myös olla hiljaa.
Esimerkiksi lapsiasiavaltuutetulle tulevien kansalaisyhteydenottojen perusteella on selkeästi havaittavissa, että kansalaisten yleinen tietämys lapsiuhrien tukipalveluista ja niihin liittyvistä menettelyistä on puutteellista. Siten olisi tarpeen lisätä yleistä tietämystä lapsiin kohdistuvista rikoksista ja niihin liittyvistä tukipalveluista ja menettelyistä, mm. mihin ja miten ilmoitetaan rikosepäilystä tai muusta lapsen kaltoinkohtelusta. Jokaisen aikuisen tulisi kantaa vastuuta lasten suojelemisesta, jos epäilee tai havaitsee lapsiin kohdistuvaa ei-sallittua toimintaa.
Lapsen oma tietämys siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, mikä on rikos, on usein hyvin merkityksellistä, jotta hän osaa siitä kertoa ja saada tarvitsemansa avun sekä myös omalta osaltaan välttää tilanteita, joissa voi olla riski joutua uhriksi. Lapsen on myös koettava, että on sallittua kertoa tapahtumista ilman, että häntä itseään syyllistetään siitä. Hänen on pystyttävä luottamaan aikuisiin, joille hän asiasta kertoo ja siihen, että palvelut todella toimivat siten kuin hänelle on kerrottu niiden toimivan.
Ennaltaehkäisevä toiminta on lasten kohdalla hyvin tärkeää. Tavoitteena tulisi lapsiuhrien tukipalveluissakin olla, että mahdollisimman harva lapsi joutuisi rikoksen uhriksi. On siis lisättävä lasten turvataitokasvatusta ja yleistä tietämystä siitä, mikä on rikos ja minkälainen lapsen kohtelu on sallittua ja mikä ei. Kaveripiiri voi olla hyvinkin tärkeä, kun tähdätään siihen, että lapset osaisivat välttää tilanteita, joissa on riski joutua rikoksen uhriksi. Kaverit ovat tärkeitä myös jo uhriksi joutuneen lapsen tukemisessa ja toipumisessa.
Turvataitokasvatuksen tulee sisältyä niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja sitä tulee antaa lapsille jo aivan pienestä pitäen. Turvataitokasvatusta on annettava lapsille aina lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Myös koulupoliisien toimintaan olisi hyvä sisällyttää tiedon jakamista ja turvataitokasvatusta myös lapsista rikoksen uhrina sekä lähisuhdeväkivallasta.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen tilanne ja mahdollinen uhriutuminen on selvitettävä myös silloin, kun on kyse ns. välillisestä uhriutumisesta eli lapsen huoltajan tai muun läheisen aikuisen joutuessa sellaisen rikoksen uhriksi, jolla voi olla vaikutusta myös hänen perheeseensä tai läheisiinsä. Lapset on aina huomioitava aikuisille suunnatuissa palveluissa.
Lapsiasiavaltuutettu on korostanut esimerkiksi ns. Istanbulin sopimuksen ratifiointia koskevassa lausunnossaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille suunnattuja palveluita järjestettäessä tulee huomioida tarvittaessa perhe kokonaisuutena ja huolehtia siitä, että lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään toteutuu. Myös puhelinpalvelujen järjestämiselle on varattava riittävät resurssit, jotta palvelun laatu ja saatavuus tulevat turvatuiksi. Erilaisten palveluiden järjestämisessä ja niistä tiedottamisessa on huomioitava myös lapset kohderyhmänä. [2]
Lapsen oma vanhempi rikoksen tekijänä
Lapsi voi joutua myös oman vanhempansa tekemän rikoksen uhriksi. Näissä tilanteissa lapsiuhrien tukipalveluissa on huomioitava erityisesti tilanteen erityislaatuisuus. Rikoksen tekijänä on näissä tapauksissa henkilö, johon lapsen erityisesti pitäisi voida luottaa ja jonka pitäisi myös suojella lasta kyseisiltä tilanteilta.
Lapsi pyrkii usein suojelemaan vanhempiaan hyvinkin vaikeissa tilanteissa eikä siksi ole välttämättä halukas kertomaan rikoksesta. Vaikka lapsi kertoisikin tapahtumista, hän siltikin on usein huolissaan mm. siitä, mitä sen jälkeen vanhemmalle tapahtuu. Lapsen kanssa työskentelevän on ymmärrettävä lapsen huoli ja pelko sekä kyettävä tukemaan ja auttamaan lasta myös tästä näkökulmasta.
Huomiota olisi kiinnitettävä myös tilanteisiin, joissa lapsi kertoo kuritusväkivallasta eli yleensä vanhemman tekemästä ns. lievästä rikoksesta, kuten esimerkiksi tukistamisesta. Näitä tilanteita varten tulisi olla selkeät menettelyt ja ohjeistukset, jotta kaikilla osapuolilla olisi tiedossa mitä tapahtuu, kun lapsi asiasta kertoo.
Lapsi hyvin todennäköisesti jättää jatkossa kertomatta edellä mainitun kaltaisista tilanteista ja sitä myötä myös todennäköisesti vakavammista tapahtumista kotona, jos hän kokee kertomisesta aiheutuvan hänelle negatiivisia seurauksia, joihin hän ei kertoessaan osannut edes varautua. Menettelyiden on oltava sellaisia, että rikokset eivät jää ilmoittamatta ja selvittämättä sen vuoksi, että lapsi pelkää siitä seuraavia negatiivisia seurauksia itselleen tai vanhemmilleen.
Kuritusväkivallan ja muun kotona tapahtuvan väkivallan vähentämisessä on tärkeää tunnistaa sen taustalla olevat syyt. Kuritusväkivalta liittyy karkeasti jakaen tilanteisiin, joissa vanhempi on uupunut ja itsehillintä pettää sen vuoksi, hänellä on mielenterveys- tai päihdeongelmia tai vanhempi pitää oikeutenaan käyttää väkivaltaa kasvatuksessa. [3] Parisuhdeväkivallassa lapsi on usein välillinen uhri, mutta väkivalta saattaa kohdistua myös suoraan lapseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä, jonka tuotti Kansallisen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan toimintaohjelman 2010-2015 tunnisti tärkeiksi kohderyhmiksi pienten lasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat sekä maahanmuuttajaperheet. Tarvittavia toimenpiteitä ovat mm. valistus, myönteisen vanhemmuuden ja kotikasvatuksen konkreettinen tuki ja aikuisten osaamisen kehittäminen palveluissa, joissa kohdataan lapsiperheitä. [4]
Toimintaohjelma sisältää 16 toimenpide-ehdotusta, joihin sisältyy tilanteen uudelleenarviointi vuonna 2015. [5] Tätä arviointia tulee hyödyntää myös jatkossa lapsiuhrien palveluiden toteuttamisessa ja kehittämisessä.
Lapsen kanssa työskentelevä viranomainen tai muu toimija rikoksen tekijänä
Lapsi voi joutua rikoksen uhriksi ammattihenkilöiden toimesta tai harrastustoiminnassaan mukana olevien henkilöiden toimesta. Näissä tilanteissa on kyse myös henkilöistä, joihin lapsen tulisi voida luottaa ja joiden tulisi suojella lasta. Tilanteeseen liittyy samankaltaisia ongelmia kuin vanhemman ollessa rikoksen tekijänä.
Laitoksessa asuva lapsi on aina jossain määrin alisteisessa asemassa laitoksen henkilökuntaan ja siten erityisen haavoittuvainen, jos työtekijä käyttää asemaansa väärin. Henkilökunnalla on suuri vastuu lapsen turvallisuudesta. Lapsella tulisi olla tiedossaan ja käytettävissään keinot, joilla saattaa itseensä kohdistunut kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai väkivalta luotettavan aikuisen tietoon. Lapsen on myös pystyttävä luottamaan siihen, että aikuinen, jolle hän rikoksesta kertoo, vie asian eteenpäin ja häneen kohdistettu rikos ei enää toistu.
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista laajennetaan toukokuussa 2014 koskemaan vapaaehtoistoimintaa. Lapsiasiavaltuutettu on korostanut kuitenkin sitä, että edelleen jatkossa on tärkeää kehittää sääntelyä siten, että myös yritystoiminnan harjoittajat tulevat selvitysmenettelyn piiriin. Lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin tosiasiallinen varmistaminen edellyttää, että missään toimintamuodossa ei laiminlyödä toimenpiteitä, joilla sitä voidaan edistää. [6]
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että yleiset suojelutoimet, kuten toiminnan järjestäminen lapselle turvallisella tavalla ja työntekijöiden kouluttaminen tunnistamaan riskitilanteet ja jo tapahtuneet rikokset, ovat rikostaustaotteiden tarkistamista tehokkaampia ennaltaehkäiseviä keinoja lasten suojelemiseksi. Lapsiasiavaltuutettu painottaa tässäkin yhteydessä lasten oman turvataitokasvatuksen merkitystä.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lasten laitoshoitoa toteuttavat yhä useammin yksityiset liiketoimintaa harjoittavat yritykset tai muut toimijat. Kuntien on ostaessaan lapsille suunnattavia palveluita yksityissektorilta vaadittava ja varmistettava, että toimijat ovat huolehtineet edellä mainituista yleisistä suojelutoimista. Toimintaa on seurattava myös lapsiin kohdistuvien rikosten näkökulmasta.
Vammaiset lapset
Vammaisilla lapsilla ja nuorilla on kohonnut riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi. Lapsiasiavaltuutettu painottaa tässä yhteydessä myös ennaltaehkäiseviä toimia. Vammaisten lasten on yhtälailla saatava ikäänsä ja kehitystasoonsa sopivalla tavalla turvataitokasvatusta, tietoa omista ihmisoikeuksistaan ja oikeudesta oman kehon koskemattomuuteen.
Lapsiuhreille suunnatuissa palveluissa on vammaiset lapset huomioitava yhdenvertaisesti lapsina. Tämän lisäksi tarvittaessa on heidän kohdallaan huolehdittava positiivisesta erityiskohtelusta, jotta vammaisuudesta johtuvat seikat eivät estä lapsen tarvitseman avun saamista.
Vammaisen lapsen kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomioita uhriksi joutumisen tunnistamiseen, tietojen antamiseen lapselle sekä lapsen oman mielipiteen ja näkemyksen selvittämiseen. On löydettävä vammaiselle lapselle sopivat tavat, joilla hän voi itse kertoa rikoksesta tai ilmaista näkemyksensä tapahtuneesta ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Tarvittaessa on huolehdittava mm. tulkkauspalveluista.
Lapsiuhrien tukipalvelut "yhden luukun" periaatteella
Lapsiuhrien tunnistaminen ja auttaminen laadukkaasti edellyttää erityisosaamista ja -menetelmiä sekä lapsille soveltuvia tiloja. Lähtökohtana tulee olla, että kaikkia rikoksen uhriksi joutuvia lapsia kohdellaan Suomessa yhdenvertaisesti ja yhtä laadukkaasti.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lapsiuhrien tukipalvelut lapselle ja hänen perheelleen olisi tarpeen järjestää "yhden luukun"- periaatteella. Sekä lapsiuhrien tunnistamisessa että lapsiuhrien auttamisessa on tehtävä moniammatillista yhteistyötä.
Parhaillaan meneillään olevassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa Lastenasiaintalo-hankkeessa (LASTA) kehitetään lapsilähtöisesti tuotettua poikkihallinnollista erityispalvelua alle 18-vuotiaille, joiden epäillään joutuneen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. [7] Kehittämisen tavoitteena on lapsiuhrien kohtelun parantaminen. Hankkeen tavoitteena on aloittaa valtakunnallinen toiminta v. 2017. Lastenasiaintalo-mallilla olisi mahdollisuus varmistaa moniammatillisen yhteistyön toimivuus lapsen erityistarpeita vastaavaksi. Työssä on tullut esille suuri tarve yhtenäistää eri viranomaisten toimintaa sekä luoda yhteisiä tavoitteita, jotka edistävät lapsen etua. Kehitystyö on kuitenkin vielä alkuvaiheessa.
Lasten yhdenvertainen kohtelu ja lapsen edun määrittely
Lapsiuhrien tukipalveluiden järjestämisessä yhdenvertaisesti kaikille apua tarvitseville lapsille edellyttää sen huomioimista, että lapset ovat hyvin moninainen joukko. Luettelo on pitkä: tytöt ja pojat, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, lastensuojelun ja sijaishuollon asiakkaat, vammaiset lapset, erikieliset lapset, viittomakieltä tai pistekirjoitusta käyttävät lapset, rikoksia tehneet lapset, rikoksen uhriksi joutuneet lapset, eri uskontokuntiin kuuluvat lapset, eri vähemmistöihin tai kansanryhmiin kuuluvat lapset, vilkkaat tai rauhalliset lapset jne. Lasten ominaisuuksistaan tai muista seikoista tai heidän vanhempien ominaisuuksista tai muista seikoista huolimatta kaikkia lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
Erityisen tärkeä tekijä rikoksen uhriksi joutuneiden lasten tukipalveluiden järjestämisessä on lapsen edun määrittely. Käytännön toimijoilla tulisi olla käytettävissä yleisen tason ohjeistus siitä, miten lapsen etua arvioidaan, kun lapsi on joutunut rikoksen uhriksi. Lapsen edun arviointi on tehtävä läpinäkyvästi ja se on dokumentoitava.
Lapsen edun arvioimisen kriteerit on johdettava lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Yksittäisessä tapauksessa lapsen edun kannalta parhaan ratkaisun määrittely ei ole kaavamaista eikä yksiselitteistä, vaan se vaatii lähes aina tapauskohtaista arviointia. Lapsen edun arviointi ei myöskään ole mahdollista ilman, että lapsen oma mielipide on selvitetty silloin, kun selvittäminen on mahdollista. Suuntaviivoja lapsen edun arviointiin löytyy YK:n lapsen oikeuksien komitean lapsen oikeuksien sopimuksen tulkintaa koskevista yleiskommenteista, erityisesti lapsen etua koskevasta yleiskommentista nro 14. [8]
Kansallisessa lainsäädännössämme lapsen edun käsitettä ei ole kovinkaan paljon käsitelty. Lastensuojelulaissa (417/2007) on tuotu esiin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomioita lapsen etua arvioitaessa (4 §). Ne ovat sovellettavissa yleisinä ohjenuorina myös muihin kuin varsinaisiin lastensuojelutilanteisiin.
Lapsiystävälliset palvelut
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lasten kanssa työskennellessä on aina noudatettava lapsiystävällisiä toimintatapoja. Niitä on noudatettava luonnollisesti silloin, kun on epäily, että lapsi on joutunut rikoksen uhriksi ja silloin, kun lapsi on jo todettu rikoksen uhriksi. Lapsiystävällisyyteen kuuluu myös se, että tilat, joissa lapsia kohdataan, on suunniteltu heille soveltuviksi.
Lapsille suunnatuissa palveluista on huomioitava mm. seuraavia asioita [9]:
- Ihmissuhteet; työntekijöiden vaihtuvuus, tavoitettavuus, tunnettavuus
- Vanhempien, sisarusten ja kavereiden huomiointi
- Onko aikuinen palvelussa kiinnostunut lapsesta kokonaisena ihmisenä?
- Tilojen kauneus ja värit, ilmapiiri, ruoka/tarjoilut
- Onko lapsilla tietoa palveluista?
- Aikuisten aika ja vuorovaikutustaidot
- Aikuisten antamat perustelut päätöksille
- Ammattikuntien yhteistyökyky ja tieto toisistaan
Lasten kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lapsi saa riittävästi tietoa, oikeaan aikaan ja lapselle ymmärrettävällä tavalla. Pelkästään lapsen huoltajalle annettava tieto ei ole riittävää, vaan pienellekin lapselle on annettava tietoa hänen ikänsä tai kehitystasonsa mukaisella tavalla. Useimmissa tilanteissa vaatimuksena tulisi olla, että tieto annetaan lapselle henkilökohtaisesti, ei esitteen tms. muodossa. Lapsella tulee olla mahdollisuus kysyä asioista, jotka hänelle ovat epäselviä.
Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa myös Euroopan neuvoston (EN) ministerikomitean vuonna 2010 hyväksymistä lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskevista suuntaviivoista. [10] Suuntaviivojen perustan muodostavat sen johdanto-osassa mainittuihin välineisiin kirjatut periaatteet sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tällaisia välineitä ovat erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus.
Suuntaviivojen perusperiaatteita ovat lapsen osallistumisoikeus, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen ihmisarvon kunnioittaminen, lapsen suojelu syrjinnältä sekä oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen lapsiin yhtä täysipainoisesti kuin aikuisiinkin.
EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat soveltuvat kaikkiin tilanteisiin, joissa lapset joutuvat tekemisiin rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellisen järjestelmän kanssa, riippumatta siitä missä asemassa tai millä perusteella lapsi on tilanteeseen joutunut.
Suuntaviivojen tavoitteeksi on määritelty (kohta 3):
" ... varmistaa, että kaikissa edellä mainituissa menettelyissä noudatetaan tinkimättömästi kaikkia lasten oikeuksia, kuten oikeutta saada tietoa ja käyttää edustajaa sekä oikeutta osallistua menettelyihin ja saada suojelua, ja otetaan samalla asianmukaisesti huomioon lapsen kehitys- ja tietämystaso sekä tapauksen olosuhteet. Lasten oikeuksien kunnioittaminen ei saisi vaarantaa muiden osapuolten oikeuksia."
3. Minkälaisia yhteistyön mahdollisuuksia palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä mielestänne olisi olemassa? Kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö? Valtion ja kuntien välinen yhteistyö? Järjestöjen välinen yhteistyö?
Lapsiasiavaltuutettu viittaa ensisijaisena yhteistyömuotona 2. kysymyksessä esille tuotuun LASTA-hankkeessa kehitettävään lastenasiantalo-malliin. Tämä malli kattaa tilanteet, joissa rikosta ryhdytään jo selvittämään.
Moniammatillista yhteistyötä olisi tehtävä myös jo ennaltaehkäisevässä työssä ja heti, kun epäily mahdollisesta rikoksesta herää. Ennaltaehkäisevässä työssä, kuten esim. lasten turvataitokasvatuksessa ja vanhempien tukemisessa kotikasvatusasioissa, tulisi tehdä kiinteää yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Lapsiuhrin tunnistaminen on myös kaikkien lasten kanssa työskentelevien tehtävänä, riippumatta siitä, onko toiminta viranomaistoimintaa, yksityistä liiketoiminta, kansalaisjärjestöjen tai muiden vapaaehtoistoimijoiden järjestämää toimintaa.
Esimerkiksi erilaiset helposti tavoitettavat netti- tai puhelinpalvelut, joista saa ohjeita, neuvoja tai vertaistukea myös rikosuhritilanteissa, ovat usein kansalaisjärjestöjen järjestämiä. Tiiviillä yhteistyöllä tukipalveluja järjestävien viranomaisten kanssa varmistettaisiin, että kansalaisjärjestöjen palveluissa osataan antaa ajantasaisia neuvoja niitä tarvitsevalle, sekä tarvittaessa viivytyksettä ohjata yhteydenottaja tarvitsemaansa tukipalveluun. Yhteistyötä tulisi tehdä sekä palveluiden kehittämistyössä että tukipalveluiden tuottamisessa.
Valtion ja kuntien yhteistyössä on tärkeää varmistaa, että lapsiuhrien palvelut on yhdenvertaisesti saatavilla koko massa. On tärkeää, että käytössä on yhtenäiset menettelyt sekä ennaltaehkäisevässä työssä että varsinaisissa lapsiuhrien tukipalveluissa.
Lapsiasiavaltuutettu on ns. Istanbulin sopimuksen ratifiointia koskevassa lausunnossaan pitänyt kannatettavana yhteistyötä järjestöjen kanssa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille suunnattujen tukipalvelujen järjestämiseksi. [11] Järjestöt ovat tehneet asian edistämiseksi jo vuosia laadukasta työtä ja heillä on olemassa rakenteita, joita olisi mahdollista palveluiden kehittämisen osalta hyödyntää. Ensisijainen vastuu palveluiden järjestämisestä tulisi selkeästi osoittaa yhdelle viranomaistaholle.
4. Muita lapsiuhrien asemaan liittyviä huomioita ja ongelmia?
Lapset ihmiskaupan uhrina
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston johdolla valmistellaan parhaillaan muutoksia ihmiskaupan uhrin tunnistamista ja auttamista koskevaan lainsäädäntöön. Lausunnossaan koskien ko. lainsäädännön lapsivaikutusten arviointia lapsiasiavaltuutettu ehdotti, että kaikki lapsiuhrien palvelut, mukaan lukien ihmiskaupan uhrien auttaminen, keskitettäisiin yhteen paikkaan eli esim. LASTA-hankkeessa kehitettävään lastenasiaintaloon. [12] Tällä voitaisiin paremmin varmistaa moniammatillinen yhteistyö ja laadukas auttamisjärjestelmä kaikille rikoksen uhreiksi joutuneille lapsille yhdenvertaisesti.
Monikulttuurisuuden huomioiminen
Monikulttuurisuuden huomioiminen myös lapsiuhrien näkökulmasta on nykypäivänä entistä tärkeämpää, kun maahanmuutto lisääntyy, samoin mm. avioliitot eri maista ja kulttuureista tulevien henkilöiden välillä. Kotikasvatus ja lasten asema ovat hyvin kulttuurisidonnaisia asioita. Esim. kuritusväkivalta ei kaikissa maissa ole kiellettyä eikä lasten oikeuksia tunnusteta lainkaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa.
Ennaltaehkäisevässä työssä, lapsiuhrien tunnistamisessa ja auttamisessa sekä lasten huomioimisessa aikuisille suunnatuissa palveluissa vaaditaan tiedottamista lapsen ihmisoikeuksista, tietoa eri kulttuureista sekä usein myös erityistä osaamista lapsen ja perheiden kohtaamisessa. Myös esim. tulkkauspalveluista on huolehdittava tarvittaessa. Olennaista on se, että "kulttuurien erilaisuutta" ei koskaan voida pitää perusteluna lapsiin kohdistuvien rikosten hyväksymiselle.
Tutkimustietoon perustuva tukipalveluiden kehittäminen
Lapsiuhrien tukipalveluita on jatkuvasti kehitettävä senkin jälkeen, kun ne tämän strategiatyön perustella on tarkistettu tarpeen mukaisiksi. On tärkeää seurata mm. lapsiuhrien määrän kehitystä sekä millaisia rikoksia ja millaisissa tilanteissa lapsiin kohdistuu, jotta palvelut pystyvät tehokkaasti vastaamaan kunkin hetken tarvetta. Yksi nopeasti muuttuva ja lisääntyväkin lapsiin kohdistuva rikollisuuden muoto on netissä tapahtuva rikollisuus.
Suomessa on toteutettu vuosina 1988, 2008 ja 2013 ns. lapsiuhritutkimus. Kouluterveyskyselystä on saatavilla tietoa nuorten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Valtiovallan pitäisi varmistaa lapsiuhritutkimuksen säännönmukainen toistaminen ja sitoutua toteuttamaan se jatkossa noin viiden vuoden välein.
Jyväskylässä 17.3.2014
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.oikeusministerio.fi/material/attachments/om/valmisteilla/kehittamishankkeet/7cICXkWUp/OMML_03_2014_toimik_valimietintos_lopullinen.pdf
[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1856154
[3][3] Älä Lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuva kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015, STM Julkaisuja 2010:7, s. 17.
[4] Tarkemmin Älä lyö lasta! -julkaisussa., s.18-20.
[5] Älä lyö lasta!- julkaisu, s. 21-28.
[6] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1865949 ja http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1867915
[7] http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147
[8] CRC/C/GC/14 General comment no. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interest taken as a primary consideration (art. 3, para 1).
[9] Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla, ETENE -julkaisuja 41.
[10] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
[11] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1856154
[12] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1877648
