Lapsiasiavaltuutetun lausunto lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta ja rikoslain 25 luvun muuttamisesta
Eduskunnan lakivaliokunnalle 18.4.2013
ASIA: LA 27/2012 vp laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta (Juho Eerola /ps ym.) ja LA 28/2012 vp laiksi rikoslain 25 luvun muuttamisesta (Pauli Kiuru /kok ym.).
Lakialoitteiden keskeinen sisältö
Lakialoitteissa ehdotetaan uusia keinoja toimeenpanna lastenvalvojan vahvistamia sopimuksia tai tuomioistuimen antamia päätöksiä lapsen tapaamisoikeudesta vanhempien erotilanteessa. Eerolan ym aloitteessa ehdotetaan lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) lisättäväksi toisen vanhemman ns. vieraannuttamisen kieltoa, jonka rikkomisesta voitaisiin soveltaa lain 12 §:ää. Kiurun ym aloitteessa ehdotetaan rikoslakiin lisättäväksi uusi rikosnimike "tapaamisoikeuden tahallinen estäminen", josta voitaisiin tuomita toiselle vanhemmalle rangaistuksena sakkoa tai vankeutta.
Lapsiasiavaltuutetun lausunto
Lapsen oikeuksien sopimus ja erotilanteet
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lakialoitteita YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.
Lakialoitteiden arvioimisen kannalta tärkeimmät sopimuksen artiklat ovat seuraavat:
Artikla 3: Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Artikla 8: Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa.
Artikla 9: Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
Artikla 12: Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Artikla 18: Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta. Heillä on oikeus saada tukea tehtäväänsä. Vanhempien tulee toimia lapsen edun mukaisesti.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta vastaa hyvin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita. Lapsen edun arvioimisen kriteerejä antaa YK-sopimus kokonaisuutena sekä suomalaisessa lainsäädännössä myös lastensuojelulain 4 § [1].
Lapsiasiavaltuutetun arvio lakialoitteista
Lakialoitteet kertovat suuren joukon kansanedustajista kantavan huolta vaikeista erotilanteista ja huoltoriitakierteistä, joiden seurauksena lastenvalvojan tai tuomioistuimen vahvistamat tapaamisoikeuspäätökset eivät toteudu toisen vanhemman vastustuksen takia.
Lapsiasiavaltuutettu yhtyy kansanedustajien huoleen mutta ei katso kuitenkaan aloitteissa esitettyjä toimenpiteitä lapsen edun mukaisiksi ratkaisuiksi kuvattuun ongelmaan.
Huolto- ja tapaamisoikeusasiat ovat koko lapsiasiavaltuutetun toiminnan ajan olleet yksi yleisimmistä kansalaisyhteydenottojen aiheista. Esimerkiksi vuonna 2012 vastaanotimme 89 huolto ja tapaamisoikeutta koskevaa yhteydenottoa. Iso osa näistä yhteydenotoista koski huolta tavata sitä vanhempaa, jonka luona lapsi ei asu. Monet liittyivät juuri tilanteisiin, jossa lapsen kanssa asuvan vanhemman koettiin estävän muualla asuvan vanhemman ja lapsen tapaamiset. Monet olivat samalla tilanteita, joissa huoltajuusasioista on riidelty jo pitkän aikaa, jolloin lapsesta on tullut vanhempien välisen valtataistelun välikappale. Etenkin tapaamisoikeussopimusten ja -määräysten täytäntöönpanoriitoihin toivottiin yhteydenotoissa viranomaisilta nopeampia ja tehokkaampia ratkaisukeinoja. Monet yhteydenottajat olivat tyytymättömiä siihen, ettei sosiaalitoimesta saa apua tapaamisoikeuden täytäntöönpanon tueksi vaan asiassa on edettävä oikeusteitse.
Yhteydenottajien kokemat syyt tapaamisoikeuden toteutumattomuuteen ovat olleet vuosien mittaan tulleissa tapauskuvauksissa monenlaisia. Esille on tullut tilanteita, joissa toinen vanhempi - useimmiten isä - kokee että hänet on aloitteen kuvaamalla tavalla "vieraannutettu" lapsesta. Toisaalta tuomioistuimen päätös tai sopimus on haluttu akuutisti sivuuttaa tilanteissa, joissa lapsi ei ole ollut halukas tapaamiseen ja / tai toisen vanhemman luona oli erilaisia epäiltyjä uhkatekijöitä kuten riittämätön huolenpito, päihteiden käyttö tai kovakourainen kasvatustapa. Myös isovanhemmat ottivat yhteyttä näistä samoista kysymyksistä sekä kantoivat huolta sekä lapsen turvallisuudesta että lapsen oikeudesta pitää yllä suhteita sekä isän että äidin sukuun. Lisäksi tuotiin esille tilanteita, että vanhempien riitelyn vuoksi lapset eivät olleet saaneet tavata isovanhempia, jotka olivat ennen eroa olla heille hyvinkin läheisiä.
Lakialoitteissa ehdotettuja uusia menettelytapoja tulee arvioida lapsen oikeuksien ja etenkin lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta. Lapsiasiavaltuutettu ei voi hyväksyä eikä pitää oikeina toimia, joissa toinen vanhempi estää lasta toisen vanhemman tapaamisesta, eikä kyse ole lapsen edun vaarantumisesta esimerkiksi väkivallan tai päihteiden käytön takia.
Siitä huolimatta lapsiasiavaltuutettu yhtyy oikeusministeriön arvioon siitä, että aloitteissa ehdotetut toimet ovat todennäköisesti omiaan kärjistämään riitoja ja jatkamaan riitakierteitä. On riskinä, että lapsi ajautuu entistä enemmän eroavien vanhempien valtataistelun välikappaleeksi. Vaikeissa riidoissa oikeusistuimien päätökset eivät tuo ratkaisua itse ongelmaan vaan tarvitaan vanhempien ajattelutavan muutoksia ja sovinnon hakemista. Toiseen vanhempaan kohdistuvat rangaistukset, kuten esitetty mahdollinen vankeustuomio, voivat nekin aiheuttaa haittaa lapselle. Päinvastoin erosta lapsille aiheutuvia haittoja tulisi minimoida. Tapaamisoikeuden tarkoitus on turvata nimenomaisesti lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa, ei vanhempien oikeutta lapseen.
Lapsiasiavaltuutettu ei selvitä kansalaisyhteydenotoissa kuvattuja yksittäistapauksia vaan hyödyntää tilannekuvauksia vaikuttamistyössään. Lapsiasiavaltuutettu onkin laatinut yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton ja Väestöliiton kanssa jo vuonna 2009 aloitteen eropalveluiden kehittämisestä lapsen edun näkökulmasta. Aloite on edelleen ajankohtainen.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että parisuhderiitojen ja erotilanteiden haittavaikutuksia lapsiin aliarvioidaan. Viranomaisten, etenkin oikeus- sekä sosiaali- ja terveysministeriön tulisi ryhtyä toimiin eropalveluiden kokonaisuuden kehittämiseksi niin, että eroa suunnittelevia isiä ja äitejä autetaan aikaisessa vaiheessa asettumaan lapsen asemaan sekä toimimaan sovinnollisesti. Palveluiden painopiste tulee siirtää ehkäisevään tukeen kun se nyt on jo kärjistyneiden riitatilanteiden hoitamisessa.
Eropalvelut olivat vuonna 2009 ja ovat edelleen hajanaisia, huonosti tunnettuja, alueellisesti epätasaisia ja painottuivat korjaavaan työhön ja huoltoriitoihin. Oikeusministeriö on kiitettävästi kehittänyt tuomioistuinriitojen sovittelun ns. Follo-mallia. Kuitenkin sovittelevaa työotetta sekä isän ja äidin vanhemmuuden jatkumista eron jälkeen tulisi vahvistaa palveluissa jo aiemmassa vaiheessa, etenkin silloin kun asioidaan lastenvalvojan kanssa. Lastenvalvojien osaamista tulee kehittää tästä näkökulmasta. Lasten kokemuksen parempi sanoittaminen vanhemmille myös tukisi sovinnon syntymistä. Palveluiden kehittämisessä tarvitaan eri ministeriöiden yhteistyötä mutta myös kuntien kesken seutukunnallista ja ammattiryhmien kesken monialaista yhteistyötä.
Lapsiasiavaltuutettu esittää, että lakivaliokunta edellyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön ryhtyvän ripeästi yhteistyöhön ja valmistelevan kansalliset linjaukset lapsiperheiden eropalveluiden kehittämiseksi niin, että lapselle erosta aiheutuvia haittoja minimoidaan, edistetään vanhempien sovinnollisuutta ja saadaan ehkäistyä ja katkaistua pitkät riitakierteet .
Ministeriöiden yhteistyössä tulee selvittää myös mahdolliset lainsäädännön muutostarpeet. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin suosittelee, että tulevaisuudessa j okainen eroava vanhempi saisi tukea, neuvontaa ja tietoa toimiakseen lapsen parhaaksi. Kaikkia eroamassa olevia vanhempia tulisi velvoittaa osallistumaan yhdessä neuvonpitoon, jossa autetaan lapsen edun mukaisten ratkaisujen tekemisessä ja lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Neuvonpitoa voisi edeltää asiantuntijan keskustelu lapsen/lasten kanssa niin, että lapsille tärkeistä näkökulmista erotilanteeseen olisi keskustelussa tietoa.
Nykyistä lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tulkittu niin, ettei lapsi ole erotilanteessa asianosainen. Tämän vuoksi on katsottu, ettei ole mahdollista määrätä lapselle edunvalvojaa huoltoon ja tapaamisoikeutta koskeviin kiistoihin. Lapsen osallisuutta ja lapsen äänen kuulumista vaikeissa eroriidoissa edesauttaisi, jos niihin olisi mahdollista määrätä edunvalvoja lapsen edun ajamiseksi.
Aloitteiden tarkoittamissa kiistatilanteissa ns. täytäntöönpanosovittelun onnistuminen on ratkaisevan tärkeää. Täytäntöönpanosovittelua tulisi kehittää kohti moniammatillista tiimityötä. Mallina voisi esimerkiksi olla muutama laajalla maantieteellisellä alueella toimiva yksikkö, joissa tehdään täytäntöönpanosovittelua päätoimisesti.
Tehokkaalla ja nopealla täytäntöönpanomenettelyllä voitaisiin ratkaista tilanteita, joita syntyy vanhemman omavaltaisesta toiminnasta, esimerkiksi tapaamisen estämisestä tai lapsen palauttamatta jättämisestä. Nykyään omavaltaisesti syntyneet tilanteet voivat jatkua pitkäänkin. On syytä muistaa, että näissä tilanteissa myös lapsi tarvitsee tukea ja apua.
Jyväskylässä 18.4.2013
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Hanna Ikonen
Ylitarkastaja
Lapsiasiavaltuutetun aloite: "Lapsen paras etusijalle eropalveluissa" on luettavissa verkkosivulta
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-12936.pdf
[1] Lastensuojelulaki (417/2007) 4§:
"Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä
7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen."
