Lapsiasiavaltuutetun lausunto lasten seksuaalisen hyväksikäytön, riiston ja lapsipornografian torjumista koskevan EU direktiivin toimeenpanosta
Oikeusministeriölle 27.9.2013
Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriön laatimaan luonnokseen arviomuistioksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun EU direktiivin suhteesta Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöihin
Asia: Lausuntopyyntö 15.7.2013 Viite: OM 4/481/2010
Arviomuistion sisältö
Arviomuistion luonnoksessa selvitetään mitä lainsäädäntö tai muita toimenpiteitä Suomen valtiolta edellyttää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumiseksi vuonna 2011 hyväksytyn EU direktiivin toimeenpano. Direktiivin asettamat velvoitteet on pantava täytäntöön viimeistään 18.12.2013. Suomen jo ratifioima Euroopan Neuvoston ns. Lanzaroten sopimus sisältää samanlaisia elementtejä kuin direktiivi.
Arviomuistion luonnoksen johtopäätöksenä on, että Suomen lainsäädäntö vastaa jo varsin kattavasti direktiivin vaatimuksia. Lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämistä koskevan 10 artiklan toimeenpano edellyttää lainsäädäntömuutoksia. Lisäksi oikeusministeriö tuo esille tarpeen kehittää rikoksentekijöille suunnattavia interventio-ohjelmia tai -toimia.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Yleiset kannanotot arviomuistion luonnoksesta
Lapsiasiavaltuutettu arvioi tässä lausunnossa arviomuistion luonnoksessa esitettyjen kansallisten toimeenpanotoimien riittävyyttä ottaen huomioon samalla myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteet. Yleissopimus on sinällään otettu kattavasti huomioon itse direktiivin valmistelussa.
Keskeisin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kannalta on sen 34 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus suojeluun kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Valtiolla on velvollisuus järjestää toimenpiteitä, joilla estetään lapsen houkutteleminen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin, lasten hyväksikäyttö prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa sekä lasten hyväksikäyttö pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.
Lapsiasiavaltuutettu yhtyy oikeusministeriön arviomuistion yleiseen johtopäätökseen siitä, että Suomen lainsäädäntö pääsääntöisesti on jo direktiivin edellyttämällä tasolla. Lainsäädäntöä on jo tarkistettu direktiivin suuntaiseksi Euroopan Neuvoston ns. Lanzaroten sopimuksen ratifioinnin yhteydessä. Lapsiasiavaltuutettu on em. sopimuksen käsittelyn eri vaiheissa antanut aiheesta useita lausuntoja ja toimiston edustaja on osallistunut ratifiointia valmistelleen työryhmän työhön.
Keskeisin puute lainsäädännössä on myös lapsiasiavaltuutetun arvioin mukaan vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista koskevan lainsäädännön puuttuminen. Myös muussa rikostaustan tarkistamisessa on eräitä puutteita. Lisäksi on hyvin tärkeää ministeriön esittämällä tavalla järjestää toimia, joilla mahdollisille rikoksentekijöille suunnattuja interventio-ohjelmia ja tukitoimia lisätään osana sosiaali- ja terveyspalveluita.
Arviomuistion luonnos keskittyy lainsäädännön tilaan. Lapsiasiavaltuutettu haluaa muistuttaa, että lainsäädännön olemassaolo ei yksin riitä lapsen oikeuksien toteutumiseksi ja direktiivin toimeenpanemiseksi. Myös toimeenpano ja lapsen oikeuksia tukevien toimintakäytäntöjen kehittäminen on keskeistä. Näihin tulisi kiinnittää lopullisessa arviomuistiossa enemmän huomiota. Lapsiasiavaltuutettu ottaa esille rikoksen lapsiuhrien saaman tuen ja suojelun sekä oikeudenkäytön, hyväksikäytön ehkäisyä koskevan valistuksen ja koulutuksen nykytilan parantamisen tarpeen.
Vapaaehtoisten rikostaustan tarkistaminen
Lapsiasiavaltuutettu haluaa kiirehtiä vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista koskevan lain antamista eduskunnalle sekä muiden rikostaustan tarkistamiseen liittyvien puutteiden kartoittamista. Lasten kanssa työskentelevien vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista koskeva lainsäädäntö tulisi saattaa voimaan direktiivissä asetettuun määräaikaan 18.12.2013 mennessä.
Lapsiasiavaltuutettu on tuonut vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista koskevan lainsäädännön tarpeen esille jo Lanzaroten sopimuksen ratifioinnin yhteydessä sekä tehnyt asiaa koskeva aloitteen oikeus- ja työministeriölle tammikuussa 2012 [1]. Lapsiasiavaltuutettu on ollut kuultavana lakiehdotusta laativassa työryhmässä sekä antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksen sisältävään työryhmämuistioon elokuussa 2013 [2].
Oikeusministeriön työryhmän valmistelussa ollut lakiluonnos täyttää lapsiasiavaltuutetun aloitteessa esitetyt vaatimukset vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamisen osalta. Se sisältää menettelytavat, joilla voidaan taata lasten suojelemisen tavoitteet, mutta ei vaikeuteta tarpeettomasti vapaaehtoistyötä.
Lapsiasiavaltuutetun aloite sisälsi kuitenkin myös muita kehittämistarpeita, joilla lasten turvallisuutta voitaisiin varmistaa. Tällaisia ehdotuksia ovat mm. rikostaustan tarkastusmenettelyn ulottaminen myös yritystoiminnan harjoittajiin ja tarkistusten tekeminen säännöllisin väliajoin, ei ainoastaan työntekijän valinnan yhteydessä. Näiden uudistusten valmistelua tulisi jatkaa pikaisesti. Kehittämistarpeet tulisi mainita myös arviomuistiossa.
Lapsiuhrien auttamista, tukemista ja suojelua koskevat velvoitteet
Lapsiuhrien auttamista, tukemista ja suojelua koskevien velvoitteiden täyttämisen osalta Suomen lainsäädännön sinänsä voi katsoa täyttävän direktiivin velvoitteet. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että samalla on varmistettava lainsäädännön toimeenpanon yhtenäisyys eri puolilla maata sekä eri viranomaisten yhteistoiminnan sujuvuus. Lakien toimeenpano ratkaisee sen tulevatko lapset käytännössä suojelluksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä direktiivin edellyttämällä tavalla.
Lisäksi ns. lastenasiaintalomallin pilotointi voi tuoda esille tarpeita myös muuttaa lainsäädäntöä, jotta viranomaisten välinen yhteistyö sujuisi paremmin ja hyväksikäyttörikoksen uhriksi joutuneille lapsille aiheutuvat haitat minimoitaisiin. Lastensuojelulainsäädännön osalta on myös ollut esillä useita yleisiä kehittämistarpeita, joita on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Toimiva lastensuojelu - työryhmässä (2013). Osa näistä sivuaa myös hyväksikäyttörikoksen uhriksi joutuneen lapsen samaa suojelua. Lastensuojelulain osuutta on arviomuistiossa käsitelty hyvin niukasti.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että käytännön toiminnan kannalta Suomessa on edelleenkin paljon haasteita hyväksikäyttörikosten lapsiuhrien auttamisessa, tukemisessa ja suojelemisessa. Näitä puutteita tulisi ottaa esille arviomuistion kohdissa, jotka käsittelevät direktiivin artiklojen 18, 19 ja 20 toimeenpanoa.
Ensinnäkin viranomaisprosessien vaihtelevuus ja lasten eriarvoisuus olivat keskeisiä johtopäätöksiä Noora Ellosen ja Sanna-Mari Humpin tutkimuksessa " Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö" (2010) [3], jossa kartoitettiin rikostapausten tunnistamista, rikosprosessia ja viranomaisten yhteistyötä käytännössä. Selvityksen mukaan uhriksi joutuneen lapsen kohtelu voi vaihdella esimerkiksi sen mukaan tuleeko asia vireille sosiaalitoimen vai poliisin kautta. Arviomuistiossa olisi syytä viitata em. tutkimuksessa esille tulleisiin haasteisiin.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että arviomuistiossa tulee kiinnittää enemmän huomiota tavoitteeseen varmistaa koulutuksella ja ohjeistuksella yhtenäiset toimintatavat hyväksikäyttörikosten tutkinnassa eri puolilla maata. Lisäksi erityisen tärkeää on varmistaa tutkimusten ripeys.
Em. Ellosen ja Humpin selvityksessä tulee myös esille tietosuojasäännöksiin liittyvien epäselvyyksien aiheuttamat ongelmat (ks. selvitys s. 195) lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa. Ellosen ja Humpin selvityksen mukaan lainsäädäntö ei tue riittävästi monialaista yhteistyötä, joka on rikoksen uhriksi joutuneen lapsen kannalta kuitenkin välttämätöntä. Asiaan liittyviä haasteita on selvitetty laajasti em. tutkimuksessa. Sen johtopäätöksenä on, että lapsiin kohdistuvien rikosten ilmitulon ja tutkinnan näkökulmasta tietojen vaihtoa koskeva lainsäädäntö ei ole tyydyttävällä tolalla. Lainsäädäntö on hajanainen ja altis eri ammattikuntien erilaisille tulkinnoille. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että arviomuistiossa tulisi ottaa huomioon tutkimuksen tuloksia tietojen vaihdon toimivuudesta.
Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevia ongelmia on käsitelty myös Toimiva lastensuojelu -työryhmän loppuraportissa. Työryhmä suosittelee lainsäädännön yksinkertaistamista ja selkiyttämistä sekä oppaan laatimista sekä koulutusta viranomaisille lapsia ja perheitä koskevaan tiedonvaihtoon liittyvistä velvoitteita. Myös ns. lastenasiaintalomallin pilotoinnin suunnittelussa on arvioitu, että lastensuojelun toimet jäävät uhrien auttamisessa usein puolinaisiksi, koska yhteistyöstä poliisin ja terveydenhuollon kanssa puuttuu yhteisiä toimintamalleja. Tämä tulisi ottaa arviomuistiossa huomioon etenkin artiklan 18 osalta.
Rikostutkinnan epätasaisuuden ohella suuria puutteita on rikosten uhrina olleiden lasten saamassa tuessa. Tämä on todettu myös THL:n lastenasiaintalohankkeen taustaselvityksissä. Lastenasiaintalohankkeen tavoitteena on myös parantaa lapsiuhrien saamaa tukea.
Artiklojen 18 ja 19 osalta tulisi todeta, että lapsiuhrien saama tuki ei ole nykyisellään riittävää. Myös lastenasiaintalomallin selvitystyöhön sisältyy lapsen akuutin kriisiavun, kriisi- ja traumahoidon, perheen tuen ja ohjauksen sekä lapsen ja perheen tilanteen seurannan kehittäminen. Lastenasiaintalomallia on arviomuistiossa käsitelty vain rikostutkinnan asiana (artikla 20).
Artiklan 20 (lapsiuhrien suojelu rikostutkinnassa ja oikeudenkäynnissä) osalta arviomuistiossa todetaan, että "direktiivin velvoitteet toteutuvat myös käytännössä suhteellisen hyvin". Ottaen huomioon edellä sanottu lapsiasiavaltuutettu ei voi yhtyä tähän arvioon. Lastenasiaintalomallin kehitystyö on aloitettu juuri siksi, että lasten suojelun, tuen ja rikostutkinnan kokonaisuus on hajanainen ja koordinoimaton. Vaikka lainsäädännössä sinällään ei ole puutteita, ovat käytännön toiminnan kehittämisessä paljon haasteita, joita on käsitelty edellä mainitussa Ellosen ja Humpin tutkimuksessakin.
Lapsiasiavaltuutettu haluaa muistuttaa, että lapsiin liittyvän oikeudenkäytön tilaa kansallisesti on hyödyllistä direktiiviäkin toimeenpantaessa pitää mielessä myös Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat. [4] Euroopan unioni on lapsiuhrien aseman kohentamisessa sitoutunut em. suuntaviivoihin.
Ennaltaehkäisyä koskevat toimet, koulutus ja turvataitokasvatus
Direktiivin 23 artiklan ennaltaehkäisyä koskevassa kohdassa edellytetään yleisiä eli myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvia valistuskampanjoita sekä viranomaisten koulutusta hyväksikäyttörikosten ehkäisyssä ja tunnistamisessa. Arviomuistiossa todetaan jatkotoimina, että artiklan velvoitteet tulee huomioida viranomaisten koulutusta suunniteltaessa.
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa lisättäväksi, että velvoitteet tulee huomioida myös koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmia ja tutkintovaatimuksia laadittaessa. On keskeistä, että jo eri ammattilaisten peruskoulutukseen sisällytetään osaamista lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyssä ja tunnistamisessa. Lisäksi on tärkeää, että lapset itse saavat ikätasoon sopivalla tavalla turvataitokasvatusta, tietoa omista ihmisoikeuksistaan ja oikeudesta oman kehon koskemattomuuteen. Tämän tulee sisältyä perusopetuksen opetussuunnitelmiin.
Lapsiasiavaltuutettu suosittaa, että lapsille ja nuorille annettavaa turvataitokasvatusta ja sitä tukevaa yleistä kampanjointia koordinoitaisiin kansallisesti nykyistä paremmin. Yksittäiset kampanjat eivät toteuta direktiivin velvoitteita vaan toiminnan tulee olla jatkuvaa ja säännönmukaista. Koordinointitehtävä soveltuisi parhaiten Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.
Jyväskylässä 27.9.2013
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1576830
[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1861407.
[3] http://www.poliisiammattikorkeakoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Tutkimuksia%2040_web_valmis/$file/Tutkimuksia%2040_web_valmis.pdf
[4] Suomenkielinen käännös EN lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivoista http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
