Lapsiasiavaltuutetun lausunto liittyen alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan Suomen viidennen määräaikaisraportin laatimiseen
Ulkoasiainministeriölle 11.4.2013
Viite HELM543-2
Asia EN; Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja; Suomen viidennen määräaikaisraportin laatiminen
Lapsiasiavaltuutetun lausunto ulkoasiainministeriölle liittyen alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan Suomen viidennen määräaikaisraportin laatimiseen.
Lausunnon kohde
Vuonna 1992 laaditulla Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevalla peruskirjalla [1] (Sopi 23/1998; liitteet 1, 2 ja 3) pyritään vahvistamaan vähemmistökielten asemaa.
Peruskirja kattaa ensisijaisesti ns. perinteiset eurooppalaiset vähemmistökielet, alueelliset kielet ja kielet, jotka ovat vaarassa hävitä. Kieliperuskirjan täytäntöönpanon valvonta kuuluu Euroopan neuvoston ministerikomitealle, jota avustaa asiantuntijakomitea.
Sopimusosapuolilla on velvollisuus antaa kolmen vuoden välein raportti kieliperuskirjan täytäntöönpanosta. Suomi antoi kieliperuskirjan täytäntöönpanoa koskevan neljännen määräaikaisraportin vuonna 2010. Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausuntoa viidennen määräaikaisraportin laatimista varten kieliperuskirjan täytäntöönpanosta Suomessa.
Lapsiasiavaltuutetun lausunto
Yleisesti lausunnosta
Lapsiasiavaltuutetun lausunnossa keskitytään niihin havaintoihin, joita lapsiasiavaltuutettu on tehtävässään havainnoinut liittyen alueellisiin kieliin tai vähemmistökieliin tai lapsiasiavaltuutetun toimistossa on tarkemmin selvitetty. Havainnot koskevat saamen kieliä ja romanikieltä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa myös viittomakielen asemaa lausunnossaan.
Lapsiasiavaltuutetun tehtävinä ovat lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisen edistäminen. Lapsiasiavaltuutettu toimii yhteistyössä muiden viranomaisten, järjestöjen ja muiden lapsipolitiikan toimijoiden kanssa.
Lapsiasiavaltuutettu on työssään korostanut ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä ja pyrkinyt edistämään sitä yhdessä eri viranomaistoimijoiden sekä järjestöjen kanssa. Lapsiasiavaltuutettu on korostanut, että kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen ja oppisisältöihin tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista sekä käytännön taitoja lapsen ja nuoren mielipiteen selvittämisessä ja heidän osallistumisensa tukemisessa. Ihmisoikeuskasvatus on merkittävässä osassa turvattaessa eri vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia.
Lapsiasiavaltuutettua valtion viranomaisena velvoittaa luonnollisesti kielilaki suomen ja ruotsin kielellä annettavasta palvelusta. Lapsiasiavaltuutetun keskeiset asiakirjat käännetään ruotsiksi ja verkkopalvelua tarjotaan myös ruotsin kielellä osoitteessa: http://www.lapsiasia.fi/sv/startsida
Saamen kielilaki on nykymuodossaan peräisin vuodelta 2003, jolloin lapsiasiavaltuutettu-viranomaista ei ollut vielä perustettu. Koska saamen kielilaki kuitenkin koskee muita vastaavia erityisvaltuutettuja, on lapsiasiavaltuutettu oma-aloitteisesti päättänyt toimia sen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa verkkopalvelua myös pohjoissaamen kielellä: http://www.lapsiasia.fi/se/ovdasiidu
Lapsiasiavaltuutettu on tuottanut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta esitteen, joka on käännetty ruotsiksi, pohjoissaameksi, inarin- ja koltansaamen kielelle, romanikielelle, venäjäksi, englanniksi sekä viittomakielellä [2]. Lisäksi sopimus kokonaisuudessaan on käännetty pohjoissaamen kielellä Suomen, Ruotsin ja Norjan lapsiasiavaltuutettujen EU-rahoitteisen projektin yhteydessä [3].
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (LOS) on useita kieliperuskirjan kanssa yhdensuuntaisia velvoitteita:
LOS 2 artikla velvoittaa kohtelemaan kaikkia lapsia yhdenvertaisesti ilman minkäänlaista erottelua, joka perustuu muun muassa lapsen tai hänen vanhempiensa kieleen, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään tai syntyperään.
LOS 12 artikla mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.
LOS 17 artiklan mukaan valtioiden ja alan toimijoiden tulee edistää lastenohjelmien ja -kirjojen tarjontaa myös alkuperäiskansojen kielillä.
LOS 20 mukaan lapsen sijaishuollossa (lastensuojelussa) on kiinnitettävä huomiota kasvatuksen jatkuvuuteen sekä etniseen ja kielelliseen taustaan.
LOS 30 artiklan mukaan niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
LOS 39 artiklan mukaan koulutuksen tulee kehittää mm. lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta sekä suvaitsevaisuutta
Lapsiasiavaltuutetun lausunnon kannalta oleellisia kieliperuskirjan säännöksiä ovat: 8 artikla - Koulutus, 10 artikla - Hallintoviranomaiset ja julkiset palvelut, 11 artikla - Joukkoviestimet, 12 artikla - Kulttuuritoiminta, osin 13 artikla - Talous- ja yhteiskuntaelämä, 14 artikla - Yhteydet valtakunnan rajojen yli.
Saamen kieli
Asiantuntijakomitean peruskirjaa koskevassa raportissa (2012) on ansiokkaasti otettu huomioon Suomen, Ruotsin ja Norjan lapsiasiavaltuutettujen tekemä yhteistyö saamelaislasten oikeuksien edistämisessä. Asiantuntijakomitean raportissa toteamat ongelmakohdat eivät ole edelleenkään korjaantuneet. Yleisradion saamenkielisten lastenohjelmien tarjonnan osalta tilanne on heikentynyt. Opetusministeriössä on laadittu saamen kielen elvyttämistä koskeva ohjelma, jota ei ole kuitenkaan toimeenpantu.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että saamelaiset lapset ja nuoret hyötyisivät siitä, että Suomen Ruotsin ja Norjan valtiot tekisivät enemmän yhteistyötä saamelaisten opetussuunnitelmien, opettajien koulutuksen ja oppimateriaalin alalla sekä lasten ja nuorten mediatarjonnassa. Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä syksyn 2010 aikana allekirjoitettua Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden yhteistä saamelaissopimusta.
Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2008 pohjoismaisen yhteistyöhankkeen osana tekemän selvityksen " Saamelaislasten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomen saamelaisalueella" [4]suositukset ovat edelleen ajankohtaisia. Selvityksessä korostui se, että saamelaisnuoret arvostavat suuresti saamen kielen ja saamenkielistä opetusta. Kielellä on identiteetin luojana merkittävä osuus.
Lapset ja nuoret olivat kuitenkin saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen suhteen edelleen hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään. Enemmistö alle 18-vuotiaista saamelaisnuorista ja -lapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella [5] ja he jäävät suurelta osin vaille kieliopetusta. Saamen kielen ja kulttuurin opetusta tulisi tarjota riittävä tuntimäärä myös saamelaisalueen ulkopuolella asuville saamelaisille lapsille. Heidän oikeutensa opetukseen tulisi kirjata perusopetuslakiin.
Lapsiasiavaltuutettu esitti vuonna 2011 antamassaan raportissa YK:n lapsen oikeuksien komitealle, että perusopetuslakia on välttämätön muuttaa niin, että saamelaislapsille turvataan oikeus saamen kielen ja kulttuurin opetukseen asuinpaikasta riippumatta. [6] Myös päivähoidossa tulee huomioida saamenkielisten lasten ja perheiden tarpeet koko maassa. Tämä tulee varmistaa varhaiskasvatuslain uudistuksen yhteydessä. Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä kielipesätoimintaa, jolle tulee turvata riittävät toimintaedellytykset.
Lapsiasiavaltuutettu pitää edelleen tarpeellisina toimia, joilla vahvistetaan inarin- ja koltansaamen kielisten lasten mahdollisuuksia opiskella äidinkieltään ja kulttuuriaan. Ylipäätään saamenkielistä oppimateriaalia tarvitaan lisää ja materiaalin tuottamisessa tulee huomioida kaikki saamenkielet.Saamenkielisen opetuksen perusongelmaksi nähtiin jo lapsiasiavaltuutetun selvityksessä jatkuvuuden puute, sillä saamenkielisistä, pätevistä aineenopettajista on edelleenkin pulaa. YK:n lapsen oikeuksien komitean jäsen Maria Herczog tapasi saamelaisnuoria vierailullaan Suomessa vuonna 2011. Nuoret kertoivat Maria Herczogille oppimateriaalin vähäisyydestä, omakielisen koulunkäynnin puutteista sekä myös median yksioikoisesta saamelaiskuvasta, joka nuoria on vaivannut.
Saamelaiset nuoret toivat esille YK-raportoijallekin, että saamelaisista ja saamelaiskulttuurista tiedetään hyvin vähän ja esimerkiksi koulun oppimateriaalissa sekä mediassa saamelaiset ovat varsin näkymättömiä. Kieliperuskirjan asiantuntijakomitea on huomioinut raportissaan lapsiasiavaltuutetun selvityksen, jossa tuli esille, ettei median ja joukkoviestinnän antama kuva saamelaisuudesta ei vastaa lasten näkemystä nykyajan saamelaisuudesta. Tilanne ei ole tässä suhteessa juurikaan muuttunut. Media suosii edelleen stereotyyppistä kuvaa saamelaisuudesta, mikä synnyttää helposti väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Lapset ja nuoret haluaisivat enemmän saamenkielisiä palveluita radiosta, televisiosta ja internetistä. Etenkin saamelaisalueen ulkopuolella lapset tietävät vähäisesti saamelaisista tai saamelaiskulttuurista eikä se sisälly heidän opintoihinsa. Myös opettajia tulisi kouluttaa ymmärtämään pohjoisen monikulttuurisuutta ja kaksikielisyyttä saamelaisten näkökulmasta. Tämä tulee ottaa huomioon perusopetuksen opetussuunnitelmien meneillään olevassa uudistuksessa.
Saamelaiset nuoret ovat tuoneet esille, että vaikka saamen kielilaki koskee laajasti monia valtiollisia viranomaisia ja niitä, joilta valtio ja kunnat ostavat palveluita, käytännössä kuitenkin saamen kieli viranomaisasioinnissa on tulkki ja käännöspalveluiden varassa. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon osallistuminen vaatii tietoa lapsille ja nuorille ymmärrettävällä tavalla, heidän omalla kielellään. Lapsiasiavaltuutettu tuo esille, että sosiaali- ja perhepalveluissa, etenkin lastensuojelutyössä, tulee vahvistaa saamen kielen ja kulttuuritaustan huomioimista. Lastensuojelulain (4 §) sisältämä lapsen edun määritelmä sisältää lapsen etnisen ja kielellisen taustan huomioimisen mutta tähän liittyvää käytännön kehittämistyötä on tehty vielä hyvin vähän.
Saamelaisnuorten vaikuttamisessa otettiin merkittävä askel, kun saamelaiskäräjillä päätettiin perustaa nuorisoneuvosto vuonna 2011. Nuorisoneuvoston tehtävänä on valmistella saamelaisnuoria tai saamelaisnuorten elinoloja ja hyvinvointia koskevat lausunnot, aloitteet ja muut kannanotot. Nuorisoneuvoston tehtävänä on edistää saamelaisnuorten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia ympäri Suomen sekä vahvistaa saamelaisnuorten kuuluvuutta saamelaiskulttuuriin. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolla on myös siinä mielessä erityinen asema, sillä nuorisoneuvoston jäsenillä on puhe- ja läsnäolo-oikeus saamelaiskäräjien yleiskokouksessa. Nuoret ovat tuoneet esille, että saamelaisnuorten halu, mahdollisuus ja kyky vaikuttaa omiin ja yhteiskunnan asioihin on vahvistunut.
Lasten oikeuksien parantamiseksi on pantava toimeen opetus- ja kulttuuriministeriön laatima saamen kielen elvytysohjelma. Merkittävä edistysaskel olisi myös alkuperäiskansan kieltä ja kulttuuria tukevan toiminnan saaminen osaksi kansallisia instituutioita kuten esimerkiksi opetushallitusta tai terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Toiminnan tulisi tapahtua yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.
Lapsiasiavaltuutettu on antanut kannanoton saamelaislasten oikeuksista myös YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoijalle vuonna 2010 [7].
Romanikieli
Lapsiasiavaltuutettu ja Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos käynnistivät syksyllä 2008 selvityksen romanilasten omista mielipiteistä koskien heidän hyvinvointiaan ja oikeuksiensa toteutumista. Selvitys "Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa" valmistui vuonna 2009. [8] Lapsiasiavaltuutettu esitti julkaisussa omat suosituksensa romanilasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumiseksi. Myös nämä suositukset ovat edelleen ajankohtaisia.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä Opetushallituksen ja kuntien toteuttamaa romanikielen opetuksen edistämishanketta. Lapsiasiavaltuutettu suosittelee, että perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa tulee vahvistaa romanikulttuurin ja -historian osuutta kielen opetuksen rinnalla. Lapsiasiavaltuutettu haluaa tuoda esille, että romanilasten kouluun osallistumista tukee romanitaustaisen henkilökunnan kuten kouluavustajien palkkaaminen kouluun ja varhaiskasvatukseen. Se helpottaa myös romanilasten kannalta tärkeää kodin ja koulun yhteydenpitoa. Tätä oli suositellut myös lapsen oikeuksien komitea päätelmissään Suomelle 2011 [9]. Tärkeää on myös huomioida romanilapset varhaiskasvatussuunnitelmissa sekä esikoulutoiminnassa. Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen tulee järjestää romanilapsille romanikielistä kielipesätoimintaa.
Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta ja tietoa romanikulttuurista, historiasta ja kielestä. Tällä hetkellä romanilapset eivät saa riittävästi tietoa koulussa omasta taustastaan eivätkä valtaväestön lapset myöskään opi tuntemaan romanien historiaa. Lapsiasiavaltuutettu suositteli julkaisussaan, että kaikilla romanilapsilla ja -nuorilla tulisi olla mahdollisuus osallistua romanikielen ja -kulttuurin opetukseen. Romanikielisen opetusmateriaalin tuottamista kaikille kouluasteille tulee lisätä.
Ihmisoikeusliiton vuonna 2012 tekemän selvityksen [10] mukaan romanit itse toivovat kaikille lapsille ja nuorille kouluihin romanien historian opetusta. Tämä olisi hyvä pohja ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten hälventämiselle. Lapsiasiavaltuutettu suositteli julkaisussaan, että koulujen kiusaamisen vastaisissa suunnitelmissa ja työssä tulee ottaa erityisesti tavoitteeksi romanilasten kohtaaman nimittelyn ja muun kiusaamisen vähentäminen. Sisäasiainministeriön Yhdenvertaisuus etusijalle (YES) -hankkeessa on tuotettu laaja sivusto www.romanit.fi, jolle on koottu kattavasti tietoa romaneista ja romaneille. Portaalia voidaan hyödyntää mm. kouluopetuksessa ja se on suunnattu kaikille romaniasioista kiinnostuneille, erityisesti nuorille. Sivusto tarjoaa tietoa romanikulttuurista ja historiasta myös eri viranomaistahoille.
Lapsen oikeuksien komitea on Suomen neljännen määräaikaisraportin perusteella antamissa päätelmissään kehottanut Suomea kansallisen romanipoliittisen ohjelman mukaisesti tehostamaan toimia, joilla torjutaan romanien etnistä syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä [11].
Lapsiasiavaltuutettu korosti julkaisussaan, että valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan yhteyteen tulee perustaa eri alueiden romanitaustaisia lapsia ja nuoria kokoava vaikuttajaryhmä. Lapsiasiavaltuutettu suositteli myös, että alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien ja paikallisten romanityöryhmien tulee kuulla säännöllisesti alueensa romanitaustaisia lapsia ja nuoria sekä selvittää heidän mielipiteitään. Romanilasten asiantuntemusta tulisi hyödyntää myös kasvatus-, terveys- ja sosiaalipalveluiden kehittämisessä.
Lapsiasiavaltuutettu tuo esille, että sosiaali- ja perhepalveluissa, etenkin lastensuojelutyössä, tulee vahvistaa myös romani kielen ja kulttuuritaustan huomioimista.
Suomenruotsalaiset lapset ja nuoret
Lasten oikeus perusopetukseen ja päivähoitoon ruotsinkielellä toimii ilmeisesti pääsääntöisesti hyvin. Haasteita on kuitenkin suomenkielisissä kunnissa, joilla on pieni ruotsinkielinen vähemmistö. Myös lastensuojelun osalta ongelmana on ollut ruotsinkielisten lasten mahdollisuus saada sijaishuoltopaikka muualta kuin suomenkielisestä perheestä tai laitoksesta. Erityisen haastavaa on ollut lastenpsykiatristen palveluiden saaminen ruotsinkielellä. [12]
Lapsiasiavaltuutettu selvittää mahdollisuutta aloittaa vuoden 2014 aikana selvitystä suomenruotsalaisten lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumisesta Suomessa.
Viittomakieliset lapset ja nuoret
Lapsiasiavaltuutettu teki vuonna 2012 selvityksen "Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä" [13]. Selvitys tehtiin yhteistyössä Kuurojen Liitto ry:n ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n kanssa. Julkaisussa selvitettiin kuurojen ja huonokuuloisten lasten omia kokemuksia ja näkemyksiä hyvinvoinnistaan sekä oikeuksiensa toteutumisesta.
Julkaisussa lapsiasiavaltuutettu suositteli muun muassa, että viittomakielisillä lapsilla on oltava oikeus äidinkieleen ja opetukseen omalla äidinkielellään. Viittomakieliselle oppilaalle on annettava mahdollisuus myös oman äidinkielen opiskeluun oppiaineena. Koulujen tullee ottaa huomioon viittomakielisten lasten kieli ja kulttuuri. Viittomakielisillä lapsilla on oikeus yhtä laadukkaaseen ja korkeatasoiseen opetukseen kuin muillakin lapsilla. Vanhemmat, myös viittomakieliset kuurot ja kuulevat vanhemmat, tarvitsevat tukea kasvatustehtävässään lapsen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin rakentamisessa.
Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on esittänyt Suomen viittomakielten kielipoliittisessa ohjelmassa, että viittomakielisten lasten äidinkielen opetusta on kehitettävä. Vahva äidinkielen taito on pohja muiden kielten oppimiseen ja sen avulla turvataan lapsen kaksi- ja monikielisyyden kehittyminen. Kielipoliittisessa ohjelmassa painotetaan, että opetus koulussa on järjestettävä niin, että suomalainen tai suomenruotsalainen viittomakieli on aidosti äidinkielen asemassa.
Kielipoliittisessa ohjelmassa suositellaan, että Suomen valtio huolehtii vähemmistökielien, myös viittomakielten, aseman edistämisestä Euroopan tasolla, esimerkiksi alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa ja muissa kieliä koskevissa asiakirjoissa.
Oikeusministeriön julkaisussa Viittomakielisten kielelliset oikeudet [14] todetaan: "Viittomakielisen yhteisön jäsenille myönnetyt oikeudet ja palvelut näyttävät usein tarjoutuvan vain kuurouteen liitetyn vammaisuuden määrittelyn kautta, eivätkä kieli- ja kulttuuriryhmän oikeuksien perusteella. Muihin perustuslain 17.3 §:ssä mainittuihin kieliin nähden viittomakieli mainitaan lainsäädännössä harvemmin. Vamma- ja
kielinäkökulmien rinnakkaisuus on kuitenkin mahdollista, kuten YK:n yleissopimus
osoittaa."
Suomessa on tällä hetkellä noin 4 000-5 000 viittomakieltä käyttävää kuuroa tai huonokuuloista ja 6 000-9 000 viittomakieltä käyttävää kuulevaa henkilöä. Omana vähemmistönään tämän vähemmistön sisällä ovat suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävät, heitä on arvioitu olevan noin 300 joista 150 kuuroja. Suomenruotsalaisen viittomakielen asema on tukala - on arvioitu että ilman nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä kieli tulee katoamaan 10 vuoden sisällä [15].
Parhaillaan oikeusministeriössä selvitetään viittomakielilain tarpeellisuutta [16]. Opetus- ja kulttuuriministeriö on alustavasti lupautunut kartoittamaan perusopetuksen nykytilaa viittomakielisten oppilaiden osalta. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että meneillään olevissa lainsäädäntöhankkeissa (varhaiskasvatuslaki, esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen) on vahvistettava viittomakielen asemaa. Asiasta on tehty myös kirjallinen kysymys eduskunnassa [17].
Vaikka viittomakielet eivät kuulu kieliperuskirjan soveltamisalaan, lapsiasiavaltuutettu painottaa viittomakielisten lasten ja nuorten asemaa kieli- ja kulttuurivähemmistönä. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että viittomakielisten lasten ja nuorten oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin tunnustetaan ja turvataan sekä otetaan huomioon niin lainsäädännön kuin käytännön viranomaistoiminnan ja palveluiden tasolla.
Jyväskylässä 11.4.2013
Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu Kirsi Pollari
ylitarkastaja
[1] Jatkossa kieliperuskirja
[2] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/lapsen_oikeuksien_esitteet
[3] http://www.lapsiasia.fi/se/mana_vuoigatvuodat/soahpamusdeaksta
[4] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8153.pdf.
Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2008. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8158.pdf
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14626.pdf
[5] Suomen saamelaislapsista 70% asuu nykyisin saamelaisalueen ulkopuolella.
[6] Raportti YK:n lapsen oikeuksien komitealle Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:2 http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14625.pdf
Report to the UN Committee on the Rights of the Child http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14624.pdf
[7] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1493965
[8] Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-9934.pdf http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14627.pdf
[9] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}
[10] Reetta Toivanen: Romanit ja kulttuuri. Selvitys romanien osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuritoimintaan Suomessa. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/images/pdf_files/Romanit%20ja%20kulttuuri.pdf
[11] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}
[12] Johanna Lindholm,Svenska Finlands Folkting: Suomenruotsalaisten lasten oikeudet kielellisten oikeuksien valossa, Lapsen oikeudet ja kansainvälinen lasten suojelu -neuvottelukunta, Lastensuojelun Keskusliitto, 14.2.2013.
[13] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=5535297&name=DLFE-20222.pdf
[14] http://www.om.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/242011viittomakielistenkielellisetoikeudet/Files/24_2011_Viittomakielisten_kielelliset_oikeudet.pdf
[15] Oikeusministeriön mietintö Viittomakielisten kielelliset oikeudet, 24/2011
[16] Oikeusministeriö: Arviomuistio viittomakielilain tarpeesta
http://www.om.fi/material/attachments/om/ajankohtaista/uutiset/uutiset2013/6ELrNAXpP/Arviomuistio_viittomakielilaki.pdf
[17] Kirjallinen kysymys 884/2012 vp. Viittomakielten tulevaisuus.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_884_2012_p.shtml
