Sosiaali- ja terveysministeriölle 2.11.2010
Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle opiskeluhuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Yleistä
Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut yhtenäisen oppilashuoltolain säätämistä jo 21.6.2006 lausunnossaan oppilashuoltolainsäädäntöä uudistaneen työryhmän mietinnöstä. Nyt käsillä olevista luonnoksista lapsiasiavaltuutettu kannattaa ns. laajaa esitystä. Lapsiasiavaltuutettu katsoo nyt esillä olevan luonnoksen olevan tärkeä edistysaskel, kun tavoitellaan oppilaan parempaa hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta kouluyhteisössä.

Nykyisen hajanaisen oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevan lainsäädännön kokoaminen yhteen vahvistaa palveluiden monialaista suunnittelua, johtamista, arviointia sekä palveluiden tasa-arvoisempaa saatavuutta.  Viimeksi mainittua vahvistaisi kuitenkin vielä se, että sosiaalityöntekijän ja psykologin palveluiden mitoituksesta säädettäisiin tarkemmin ja velvoittavammin.

Lapsiasiavaltuutettu ei pidä kuitenkaan osuvana ratkaisuna lain nimeämistä "opiskeluhuoltolaiksi". Vaikka se onkin sinällään nimenä naseva, se on kuitenkin kankeahko uudissana. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa että lain nimi olisi paremmin palveluiden ja lain tavoitteiden sisältöä kuvaava. Tällainen nimi olisi esimerkiksi "Laki oppilaan hyvinvointia tukevista palveluista"

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa opiskeluhuollon määrittelyä niin, että se kattaa sekä yksittäiselle oppilaalle järjestettävän tuen että hyvinvointia edistävän työn kouluyhteisössä. Myös opiskeluhuollon henkilökunnan käytännön työssä tämän tulisi näkyä ryhmämuotoisen ja yhteisöä tukevien toimintatapojen lisääntymisenä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että laki edistää sosiaali- ja terveydenhuollon ns. KASTE -ohjelman yhteydessä omaksuttua tavoitetta lasten ja perheiden palveluiden kehittämisestä. Sen mukaan lapsen tarvitsema apu ja tuki tuodaan ensisijaisesti lapsen arkiympäristöön ja tarjotaan mahdollisimman matalan kynnyksen palveluna. Palveluita tulee myös suunnitella ja johtaa sekä toteuttaa monialaisesti. Käytännössä tämä edellyttää opetus- ja opiskeluhuollon henkilöstön verkostoitumista tiiviisti peruspalveluiden kanssa sekä entistä tiiviimpää yhteistyötä kodin kanssa.

Opiskeluhuoltosuunnitelma kytkeytyy laissa sekä perusopetuksen opetussuunnitelmaan että kunnan lastensuojelulain mukaiseen lasten hyvinvointisuunnitelmaan. On tarpeen silti korostaa lain perusteluissa nykyistä enemmän kunnanvaltuuston hyväksymän lastensuojelulain mukaisen suunnitelman merkitystä yleisenä lasten hyvinvointipalveluita kunnassa ohjaavana eri hallinnonalat ylittävänä strategisena asiakirjana.

Lakiluonnoksessa todetaan aivan oikein, että opiskeluhuollossa tulee painottaa ehkäisevää työtä. Kuitenkaan luonnoksessa ei ole avattu opiskeluhuollon roolia osana lastensuojelulain 3 a §:n mukaista ehkäisevää lastensuojelua.  Tämä näkökulma tulisi lisätä perusteluihin. Tuoreen selvityksen (Lastensuojelun Keskusliitto ja Talentia) mukaan ehkäisevän lastensuojelun johtamisessa ja sen edellyttämässä peruspalveluiden ja lastensuojelun välisessä yhteistyössä on paljon parantamisen varaa.  Ammattilaisten välistä yhteistyötä haittaavat salassapitosäännösten epäselvyyden lisäksi epätietoisuus ennaltaehkäisevän työn roolista sosiaalityöntekijöiden työssä.

4 § Opiskeluhuollon sisältö
Kodin ja koulun yhteistyö. Kodin ja koulun yhteistyö on mainittu laissa osana opiskeluhuoltoa mutta sitä on käsitelty hyvin niukasti. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kodin ja koulun yhteistyössä tulee omaksua perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita pohtineen työryhmän esittämä kasvatuskumppanuuden periaate. Kodin ja koulun yhteistyölle tulee luoda kouluille nykyistä yhtenäisemmät ja myös yläkouluiässä vanhempia paremmin sitouttavat toimintamallit. 4 § 3 momentin lause voisi kuulua  "Palveluilla tulee edistää kodin ja koulun tai oppilaitoksen välistä yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta".
Koulun sosiaalityön kokonaisuutta ei ole lakiesityksen perusteluissa avattu. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että koulun sosiaalityön osaksi jatkossa nähtäisiin myös  koulun perhetyö, jonka tavoitteena olisi tarjota matalan kynnyksen kotikasvatuksen tukea.  Lakiesityksen 4 §:n opiskeluhuollon sisällössä edellä mainittu muotoilu mahdollistaisi kotien kasvatustehtävää tukevan toiminnan silloin kun se on tarpeen oppilaan opiskeluedellytysten tukemiseksi.

Moni opettaja myös tunnistaa koulussa tilanteet, joissa lapsen kouluvaikeuksien taustalla ovat vanhempien ongelmat.  Kyse voi olla esimerkiksi kasvatustaitojen puutteista tai erotilanteen riitelystä.  Matalan kynnyksen ja kotiin menevä tuki vanhemmille voisi auttaa lapsen opintietä tehokkaammin kuin pelkästään lapselle yksilönä tarjottu tuki. Kasvatuksen tuen ja neuvojen vastaanottaminen koulun välityksellä olisi todennäköisesti vanhemmille helpompaa kuin esimerkiksi lastensuojelun kautta.  Perheiden ongelmat ehtivät usein turhaan kasautua ja monimutkaistua, kun nopealla tuella olisi päästy paljon vähemmällä.

Nuorisotyö. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että opiskeluhuollon sisältöä kuvaava 4 §:ä tulee kirjoittaa niin, että se kattaa myös  nuorisotyön.                                                                                                                           Nuorisotyöstä koulussa on monista kunnista ja kouluista erittäin hyviä kokemuksia koko kouluyhteisön toimivuuden ja oppilaiden vertaisryhmätoiminnan sekä ryhmäytymisen vahvistajana. Nyt ehdotettu määritelmä sijoittaa nuorisotyön opiskeluhuollon suunnitelman 5 § 2 mom 5) kohdan mukaiseksi yhteistyötahoksi. Myös lakiesityksen perusteluissa opiskeluhuollon linkittymistä etsivään nuorisotyöhön tulisi painottaa, samoin liittymistä yleisesti nuorisolain uusiin säännöksiin monialaisesta yhteistyöstä.

Lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (§ 5 -7 )
Lapsiasiavaltuutettu pitää erinomaisena, että luonnoksen perusteluihin 5 §:ään on sisällytetty YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja perustuslain velvoittama oppilaan oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Asiaa on konkretisoitu 7 §:ssä ja 5 §:ssä. 7 § mukaan oppilaalla tai opiskelijalla on oikeus saada tietoa itseään koskevista asioista ja tulla kuulluksi. Kuulemisen käsitettä ei ole kuitenkaan riittävästi avattu perusteluissa. Lapsen kuulemisella voidaan tarkoittaa kaiken ikäisen lapsen mielipiteen ja lapsen näkemysten selvittämistä ja sitä, että ne otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tehtäessä lasta koskevia päätöksiä. Kuulemisella voidaan tarkoittaa kuitenkin rajaavasti myös hallintolain mukaista kuulemista, jolloin esimerkiksi lastensuojeluasiassa kuullaan 12 vuotta täyttäneitä lapsia.

Kuulemista ja osallistumista ei myöskään pidä rajata pelkästään yksilöä itseään koskevien asioiden käsittelyyn. Opiskeluhuollon kokonaisuuteen liittyy monia asioita, joissa lapset itse ovat arvioinnissa ja suunnittelussa parhaita asiantuntijoita. Näitä ovat esimerkiksi kouluruokailu, koulukuljetukset ja välituntitoiminta. Lasten ja nuorten mielipiteitä tulee selvittää myös varsinaisten opiskeluhuollon palveluiden (kouluterveydenhoito, koulupsykologi, koulukuraattori) arvioimiseksi.

Lakiluonnoksen 5 §:ssä on todettu, että opiskeluhuoltosuunnitelman laadinnassa on kuultava oppilaiden edustajia. Tämä on hyvä mutta turhan rajaava esitys. Opiskeluhuollon suunnittelussa on tärkeä selvittää kaikenikäisten lasten mielipiteitä ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon palveluiden laadun parantamiseksi. Asiasta on perusteluissa mutta se ei ilmene itse lakitekstistä.

Lisäksi 6 §:ssä velvoitetaan asettamaan opiskeluhuoltoryhmä, joka yleisesti kehittäisi ja suunnittelisi opiskeluhuoltoa. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että perusteluissa mainittu oppilaiden ja opiskelijoiden osallistuminen opiskeluhuoltoryhmiin ja sen kautta opiskeluhuollon suunnitteluun kirjataan velvoitteeksi itse lakitekstiin.

Lakiesityksen 7 § 2 momentissa säädetään oppilaan tai opiskelijan kielto-oikeudesta eli oikeudesta kieltää yhteistyö laillisen edustajansa kanssa. Perusteluissa kielto-oikeus rajataan tilanteisiin, joissa oppilaan tai opiskelijan terveys ja turvallisuus ovat vaarassa. Esityksessä on sivuttu potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta (812/2000) annetun lain mukaista alaikäisen kielto-oikeutta, mutta ei ole riittävästi perusteltu opiskeluhuoltolakiesityksen tiukempaa rajausta kielto-oikeudessa. Kyse on alaikäisen oppilaan tai opiskelijan itsemääräämisoikeudesta, joten asia edellyttäisi tarkempaa selvitystä.

Tiedottaminen käytettävissä olevista opiskeluhuollon palveluista
Lapsen ja nuoren oikeus saada tietoa on osallistumisen ja vaikuttamisen yksi edellytys. Nyt lakiesityksen 7 §:ssä on säädetty yksilöä koskevissa asioissa opiskelijan oikeus saada tietoa mutta lakiesitys ei edistä yleisesti lasten ja nuorten oikeutta saada tietoa heidän tuekseen tarkoitetuista palveluista.

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että lakiin kirjataan erikseen velvollisuus tiedottaa palveluista oppilaille ja opiskelijoille. Esimerkiksi 5 § 2 momentin mukaiseen opiskeluhuoltosuunnitelmaan voitaisiin säätää velvollisuus sisältää tiedottamisen muodot. Tiedottamisen tulee olla oppilaat ja opiskelijat yleisesti tavoittavaa ja heidän ikätasonsa mukaista.

Oppilaitoksissa tulisi myös kehittää uusia, oppilaat ja opiskelijat paremmin tavoittavia verkkopohjaisia palvelumuotoja, joiden kautta he saisivat tietoa ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Suhde muutoksenhakua koskevaan perusopetuslain 42 §:ään jää avoimeksi
Perusopetuslain 42 § 1 momentin mukaan opetuksen järjestäjän päätökseen, joka koskee mm. 31 a §:ssä säädettyä etua tai oikeutta, on oikeus hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Kyseinen 31 a § koskee oppilashuoltoa. Lakiesityksessä ei ole tätä kohtaa perusopetuslaista avattu tai sivuttu. On tarpeen tarkistaa, huononeeko oppilaan tai opiskelijan oikeusturva tämän lakiesityksen toteutuessa.

Lasten ja nuorten näkemyksiä opiskelijahuollosta
Lapsiasiavaltuutetun yhtenä tehtävänä on selvittää lasten ja nuorten mielipiteitä heitä koskevista asioista ja välittää niitä päättäjille. Sen vuoksi lapsiasiavaltuutetun työn tueksi on perustettu lasten ja nuorten neuvonantajaryhmä, jonka kanssa käydään keskusteluja esimerkiksi heitä läheisesti koskettavista lakiuudistuksista. Opiskeluhuoltolakia varten pyydettiin ryhmän jäsenten näkemyksiä ja kokemuksia oppilashuollon toimivuudesta ja toiveista sen kehittämiseksi. Tässä lausunnossa on otettu näitä näkemyksiä huomioon.

Nuorten mielestä yksi suurimpia epäkohtia on oppilashuollon puutteellinen resursointi. Terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi ovat liian harvoin paikalla ja kun he ovat paikalla, keskustelemaan pääsyä joutuu odottamaan pitkään. Kaikissa kouluissa ei myöskään ole psykologia. Oppilashuolto toimii parhaiten nuorten mielestä silloin kun sen ammattilaiset ovat läsnä kouluyhteisössä ja nuorten parissa ihmisinä tunnettuja.

Toisena epäkohtana pidettiin oppilashuollon palveluita koskevan yleisen tiedotuksen puutetta. Kaikki oppilaat eivät tiedä, onko mahdollista päästä esim. psykologin vastaanotolle tai he eivät tunne kuraattorin toimenkuvaa, esim. miten se eroaa oppilaanohjaajan roolista. Erityisesti toivottiin parannusta netin kautta tapahtuvaan  tiedotukseen tarjolla olevista palveluista. Palveluita koskeva tieto voisi olla myös osana oppitunteja ja myös opettajat voisivat olla ohjaamassa oppilaita oikean tuen ja avun piiriin.

Psykologin työnkuvan tuntemattomuus tai tuntemattomuus kouluyhteisössä voi nuorten mielestä johtaa siihen, että hänen palveluitaan ei käytetä. Ryhmän jäsenet pitivät psykologin luokse menemistä helposti nuorta leimaavana. Nuorilla oli myös kokemuksia siitä, että oppilashuollon työntekijöiden vaitiolovelvollisuuteen esimerkiksi opettajiin nähden ei ollut voinut luottaa. On siis aiheellista, että säädetään tietojen antamisesta oppilaalle tai opiskelijalle.

Lasten ja nuorten neuvonantajaryhmä toi toki esille myönteisiäkin kokemuksia ja näkemyksiä oppilashuollon toimivuudesta. Nuoret näkivät nuorisotyön tärkeänä osana oppilashuoltoa ja siitä heillä oli paljon myönteistä sanottavaa. Erityisesti korostettiin etsivän nuorisotyön merkitystä myös kouluissa.

Jyväskylässä 2.11.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies