OIKEUSMINISTERIÖ
Kuulemistilaisuus 30.11.2009

VIITE
OM6/41/2009

ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriön ihmisoikeusinstituutiotyöryhmälle. Kuulemistilaisuus 30.11.2009.

TAUSTA
Oikeusministeriö on asettanut 26.6.2009 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää mahdollisuuksia järjestää eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perus- ja ihmisoikeuksien yleiseen edistämiseen Suomessa keskittyvä kansallinen ihmisoikeusinstituutio neuvottelukuntineen. Lisäksi työryhmä arvioi ylimpien laillisuusvalvojien vastaanottamien kanteluiden käsittelyyn liittyviä menettelyitä.

Oikeusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa, jossa on pyydetty yleisesti arviomaan kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamiseen liittyviä kysymyksiä.

LAPSIASIAVALTUUTETUN TEHTÄVISTÄ SUHTEESSA KAAVAILTUUN IHMISOIKEUSINSTITUUTIOON

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon  siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat, välittää lasten mielipiteitä päättäjille, edistää alan toimijoiden yhteistyötä ja tiedottaa lapsen oikeuksista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva  yleissopimus ja sen edistäminen. Työn tukena toimii lapsipolitiikan alan toimijoita kokoava lapsiasianeuvottelukunta.  Neuvottelukunnassa on edustettuna ministeriöitä, muita viranomaistoimijoita, kansalaisjärjestöjä, kirkko sekä alan tutkimus.

Lapsiasiavaltuutetun tulee asetuksen mukaan tehdä vuosittain valtioneuvostolle toimitettava toimintasuunnitelma sekä toimintakertomus, jossa oman toiminnan lisäksi arvioidaan lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumista. Tässä tarkoituksessa lapsiasiavaltuutettu julkaisee vuosikirjaa, joka lähetetään laajasti päättäjille, viranomaisille ja alan kansalaisjärjestöille. Verkkopalvelu  www.lapsiasia.fi tiedottaa lapsen oikeuksista suomen, ruotsin, pohjoissaamen ja englannin kielillä. YK:n lapsen oikeuksista kertova esite on saatavilla näiden kielten lisäksi inarin ja koltansaamen, venäjän ja viittomakielellä (DVD). Alakouluikäisille on suunnattu lapsen oikeuksista tiedottava  www.lastensivut.fi.

Lapsiasiavaltuutettu ei  viranomaisena käsittele tai ratkaise yksittäistä lasta tai perhettä koskevia asioita tai  anna niistä kannanottoja. Lapsiasiavaltuutettua perustettaessa on katsottu, että lapsen oikeuksien lainvalvonta kuuluu eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin. Lapsiasiavaltuutettu vastaanottaa kuitenkin vuosittain 500-600 kansalaisten yhteydenottoa lapsiin liittyvistä asioista. Yhteydenotoissa pyydetään neuvoja, ohjeita ja ajoittain myös kannanottoja. Osa näistä ohjataan eteenpäin valituksia ja kanteluita käsitteleville viranomaisille (EOA, lääninhallitukset, Viestintävirasto, Kuluttajavirasto, Valtion elokuvatarkastamo tai paikallisille neuvontaviranomaisille kuten sosiaaliasiamies ja potilasasiamies).   Yhteydenottojen tuomaa tietoa käytetään tukena lapsiasiavaltuutetun vaikuttamistyössä. Yhteydenottojen pääsisältöä sekä lapsiasiavaltuutetun johtopäätöksiä niistä on raportoitu lapsiasiavaltuutetun vuosikirjoissa.

Lapsiasiavaltuutetun toiminta perustuu mielipidevaikuttamiseen. Vaikuttamistyö voi lain mukaan suuntautua paitsi viranomaisiin myös esimerkiksi joukkotiedotusvälineisiin eli yksityisen elinkeinoelämän toimijoihin.

Lapsiasiavaltuutetun toiminta perustuu lisäksi verkostoitumiseen ja yhteistyöhön lapsen oikeuksia ja hyvinvointia edistävien eri tahojen - sekä kansalaisyhteiskunnan että viranomaisten - kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toiminta ei suuntaudu jälkikäteiseen valvontaan vaan ennakoivaan vaikuttamiseen. Yhteydenpito lapsiin ja nuoriin on työssä keskeistä.

Tämän hallituskauden aikana (2007 - 2011) lapsiasiavaltuutetun tärkeänä viranomaiskumppanina lapsen oikeuksien tiedottamisessa on ollut hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma. Politiikkaohjelma on muun muassa organisoinut eri tahojen yhteistyöhön perustuvan laajan lapsen oikeuksien 20-vuotisjuhlavuoden viestintäkampanjan.  Vireillä on kansallinen lapsen oikeuksien viestintästrategia.

Lapsiasiavaltuutettua koskeva lainsäädäntö on sinällään toimiva. Työn itsenäisyyttä ja riippumattomuutta on valtioneuvoston taholta kunnioitettu. Kuitenkin käytännön työtä rajoittavat toimiston pienet henkilöstövoimavarat. Väkiluvultaan vastaavankokoisissa maissa (esim. Ruotsi, Norja, Skotlanti) lapsiasiavaltuutetun toimistojen  henkilöstömäärä on yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna vaikka laissa määritellyt tehtävät ovat näissä maissa hyvin samanlaiset kuin Suomessa (eivät käsittele yksittäistapauksia).

Johtopäätökset yleisen ihmisoikeusinstituution perustamisen, tehtävien ja sen tuoman lisäarvon kannalta:
  • Lapsiasiavaltuutettu toimii jo nyt lain mukaan lapsen oikeuksien edistäjänä ja vaikuttajana sekä yhteistyön rakentajana alan toimijoiden kesken. Uuden instituution muodostamisessa on syytä välttää päällekkäistä työtä.
  • Hallituksen politiikkaohjelman kautta on muodostunut toimiva yhteistyöverkosto lapsen oikeuksien tiedottamisen edistämisessä. Sen kautta suunnitellaan kansallista lapsen oikeuksien viestintästrategiaa, jossa määritellään myös valtiovallan vastuutahot asiassa.  Tällä voi olla yhtymäkohtia mahdollisen ihmisoikeusinstituution työhön ja tässäkin päällekkäisyyttä on syytä välttää.
  • Lapsiasiavaltuutettu on mielellään edustettuna yleisen ihmisoikeusinstituution neuvottelukunnassa tai muissa rakenteissa, mikäli sellaisia muodostetaan
  • Uuden instituution lisäarvo voisi syntyä ihmisoikeuksia valvovien ja edistävien nykyisten eri toimijoiden tiiviimmän ja säännönmukaisen vuoropuhelun ja yhteydenpidon organisoinnista. Tätä kautta paranisi lasten, naisten, vammaisten, etnisten vähemmistöjen ja muiden yleisten ihmisoikeuksien edistäjien tietoisuus toistensa toiminnasta ja aikaa myöten voisi löytyä yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita.

HUOMIOITA PARIISIN PERIAATTEISTA LAPSINÄKÖKULMASTA

Työryhmän tehtävänä on selvittää uuden instituution perustamista ns. Pariisin periaatteet huomioon ottavalla tavalla. Pariisin periaatteet antavat ohjeita kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden kriteereiksi. Ohjeet on laadittu 1990-luvun alussa. Niissä ei kuitenkaan näy vuonna 1989 YK:n yleiskokouksessa hyväksytyn lapsen oikeuksien sopimuksen tuomat lisäkriteerit ihmisoikeusinstituution toiminnalle.  Erityisen tärkeä on YK-sopimuksen artikla 12 lapsen oikeudesta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin vuonna 2002  antanut aiheesta ns. Yleiskommentin No 2 (The role of independent national human rights institutions in the promotion and protection of the rights of the child  [1]). Nämä ohjeet tulisi työryhmän työssä huomioida Pariisin periaatteita täydentävinä kun kansallisia ihmisoikeusinstituutioita muodostetaan.

YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa perustettavien yleisten ja erityisinstituutioiden toiminnan lapsilähtöisyyttä, koska lapset ovat erityisen suojelun tarpeessa, he eivät alaikäisinä saa ääntään kuuluviin perinteisen edustuksellisen demokratian kautta ja toisaalta heidän voi olla vaikea saada itseensä kohdistuneita ihmisoikeuksien loukkauksia oikeusjärjestelmänkään tutkittavaksi.

YK-komitea korostaa yleiskommentissaan instituution kykyä olla käytännössä tekemisissä lasten ja nuorten (alaikäisten) kanssa, saada heiltä tietoa, tehdä tarkastuksia lasten ja nuorten laitoksissa ja myös toimia niin, että alaikäiset voivat ottaa yhteyttä ja tehdä valituksia/kanteluita.

Johtopäätös ihmisoikeusinstituution perustamisen kannalta:
  • Työryhmän työssä tulee huomioida Pariisin periaatteita täydentävänä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti (2002) itsenäisten ihmisoikeusinstituutioiden toiminnasta lapsen oikeuksien edistämisessä ja suojelussa. Se korostaa perustettavien instituutioiden lapsilähtöisyyttä eli sitä, että myös lasten ja nuorten on voitava helposti olla niihin yhteydessä ja tietää niiden olemassaolosta.

ARVIOITA YLIMPIEN LAINVALVOJIEN JA MUIDEN IHMISOIKEUSVIRANOMAISTEN TOIMINNASTA LAPSINÄKÖKULMASTA

Lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt kehittämään omaa toimintaansa YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaisesti mutta lapsiasiavaltuutettu ei ratkaise kanteluita/valituksia eikä tee tarkastuksia laitoksiin. Näiltä osin lainvalvontatehtävä on eduskunnan oikeusasiamiehellä. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa on käyty vuoropuhelua mm. lapsiasianeuvottelukunnan puitteissa. Eduskunnan oikeusasiamieheen ottavat yhteyttä pääasiassa aikuiset / lasten vanhemmat. Myös lapsiasiavaltuutettuun puhelimitse, sähköpostitse ja kirjeitse yhteyttä ottavat ovat valtaosin aikuisia, jotka toki katsovat toimivansa lapsen puolesta tai lapsen asialla.

Myös muut erityisvaltuutetut ottavat kantaa yksittäisten yhteydenottojen perusteella asioissa, jotka ovat lasten ja nuorten kannalta merkittäviä. Tämä koskee etenkin vähemmistövaltuutettua, jonka kanssa lapsiasiavaltuutettu onkin tehnyt viime vuosina paljon yhteistyötä.

Lapsia koskevissa asioissa käytännössä toimivinta olisi ratkaista ongelmat paikallisesti. Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt lapsiasioiden näkyvyyttä kuntien sosiaaliasiamiesten työssä. Selvitys (v. 2008) osoitti, että sosiaaliasiamiehet eivät yleensä tiedota toiminnastaan lapsille ja nuorille (esimerkiksi oppilaitoksissa).  Potilasasiamiehiä koskeva vastaava selvitys on tarkoitus tehdä vuoden 2010 aikana. Kouluasioissa vastaavaa paikallista toimijaa ei ole olemassa. Paikallisesti on myös merkitystä nykyisten lääninhallitusten (jatkossa aluehallintovirastojen) toiminnalla. Myöskään näiden ei voi sanoa tähän mennessä  aktiivisesti tiedottaneen valvontatehtävästään sen paremmin aikuisille kuin alaikäisillekään.

Lasten ja nuorten kannalta merkittäviä ovat myös ns. palvelevat puhelimet ja netit, joiden toiminnasta vastaavat kansalaisjärjestöt RAY:n tuella (esim. MLL, Ensi- ja turvakotien liitto, Väestöliitto, A-klinikkasäätiö, Pelastakaa Lapset ry). Nämä toimijat antavat lasten ja nuorten kannalta hyvin tärkeää neuvontaa ja toimivat nekin niukoilla voimavaroilla.

JOHTOPÄÄTÖS IHMISOIKEUSVALVOJIEN JA OIKEUSTURVAVIRANOMAISTEN TOIMINNAN KEHITTÄMISEN KANNALTA:

  • Aikuiset ja omat vanhemmat ovat tärkeitä lapsen äänen vahvistajia myös ihmisoikeuksia valvovien ja oikeusturvaviranomaisten suuntaan. Kuitenkaan aina tämä ei riitä eivätkä vanhemmatkaan aina toimi lapsen edun mukaisesti. Siitä syystä olisi tärkeää, että myös lapset ja nuoret itse olisivat tietoisia omista oikeuksistaan ja tahoista, joihin he voivat niiden loukkauksissa ottaa yhteyttä. Toimivinta olisi, jos nämä tahot olisivat mahdollisimman paikallisia/alueellisia. Lapsiasiavaltuutettu omalta osaltaan pyrkii (yhdessä mm. kansalaisjärjestöjen ja kirkon kanssa) lisäämään lasten ja nuorten tietoa omista oikeuksistaan.
  • Lasten ja nuorten näkökulmasta ihmisoikeusvalvonnan ja oikeusturvaviranomaisten kokonaisuudessa on parantamisen varaa. Yksittäistapauksia tutkivat tahot eivät tiedota toiminnastaan niin, että lasten ja nuorten olisi edes periaatteessa helppoa ottaa näihin tahoihin yhteyttä.
  • Hallintokanteluiden käsittelyt kestävät hyvin pitkään niin, että lapsen näkökulmasta asiat ovat jo ehtineet muuttua ennen kuin ratkaisu saadaan. Etenkin erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten vanhemmat joutuvat usein peräämään oikeuksiaan muutoksenhaun ja kanteluiden kautta.
  • Lapsille ja nuorille ei myöskään ole tarjolla matalan kynnyksen palvelua, johon he voisivat tehdä rikosilmoituksen heihin kohdistuneesta väkivallasta tai hyväksikäytöstä.
  • Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kansallisen ihmisoikeuksien valvontajärjestelmän toimivuutta yksittäistapauksien (kantelut) tutkinnassa on syytä arvioida myös lapsinäkökulmasta ja lisätä myös eri toimijoiden tiedottamista lapsille ja nuorille. Tämä tulee ottaa huomioon työryhmän työssä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toiminnan kehittämisessä.
  • Lapsen oikeuksien mahdolliset loukkaukset eivät rajoitu yksinomaan viranomaistoimintaan vaan voivat liittyä myös yksityisen elinkeinoelämän toimintaan (media ja mainonta). Näillä aloilla ovat Kuluttajavirasto (Kuluttaja-asiamies), Viestintävirasto ja Valtion elokuvatarkastamo tärkeitä toimijoita.
Jyväskylässä 30.11.2009

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


[1]  http://www.unhchr.ch/tbs/doc.nsf/(symbol)/CRC.GC.2002.2.En?OpenDocument