Lapsiasiavaltuutetun lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle valtioneuvoston LANUKE-ohjelmasta 2012-2015
Opetus- ja kulttuuriministeriölle 18.10.2011
VIITE
OKM/14/600/2011
ASIA
Lausuntopyyntönne 20.9.2011 Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisesta kehittämisohjelmasta 2012-2015
LAUSUNTO
Yleistä: ohjelman perusteista
Lapsiasiavaltuutettu pitää valtioneuvoston lapsi ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa tärkeänä välineenä monialaiseen ja hallinnonalat ylittävään lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Toinen kehittämisohjelma (2012-2015) perustuu ensimmäistä ohjelmakautta vahvemmin hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseen. Myös hallitusohjelma toteaa ohjelman olevan hallinnonalojen välisen yhteistyön väline. Tästä syystä ohjelman on tarpeen kattaa laajasti lasten ja nuorten eri ikäryhmät sekä palveluiden kokonaisuus.
Ohjelman perustana on luvussa 6 mainittu myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä tärkeänä. Lapsiasiavaltuutettu arvioi ehdotusta kehittämisohjelmaksi myös yleissopimuksen valossa.
Lukuun 6 on tarpeen lisätä, että YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi kesäkuussa 2011 päätelmänsä liittyen lapsen oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Näiden päätelmien mukaisten suositusten toteuttamisen tulee olla myös valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman tavoitteena - hallitusohjelman toteuttamisen ohella.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimus on kokonaisuus, joka sisältää sekä lasten (alle 18-vuotiaiden) oikeuden suojeluun ja turvalliseen elämään että oikeuden osallistua vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Lisäksi se velvoittaa suuntaamaan lasten ja nuorten palveluihin riittävän osuuden yhteiskunnan voimavaroista sekä varmistamaan perheiden toimeentulon. Luvussa 6 on mainittu yleissopimuksen neljä yleisperiaatetta. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että "syrjimättömyyden" sijasta käytettäisiin tässä kohtaa käsitettä "yhdenvertaisuus" eli kaikki oikeudet kuuluvat kaikille alle 18-vuotiaille.
Lapsiasiavaltuutetun arvio ohjelmasta perustuu myös lapsille ja nuorille eri yhteyksissä tehtyihin selvityksiin sekä keskusteluun erityisesti lapsiasiavaltuutetun nuorten neuvonantajaryhmän kanssa. Lisäksi keskustelu lapsiasianeuvottelukunnassa on ollut lausunnon kannalta tärkeä. Lapsiasianeuvottelukunta on antanut ohjelmasta myös oman lausuntona.
YK-suositusten vaikutus kehittämisohjelmaan
YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen valtiolle antamissa suosituksissa lapsen oikeuksien toimeenpanosta korostuivat lastensuojelun laadun ja kouluhyvinvoinnin parantaminen, vähemmistöjen elinolojen parantaminen mukaan lukien vammaiset lapset sekä lasten kanssa työskentelevien ammattitaidon kehittäminen lapsen oikeuksissa ja lasten kohtaamisessa.
Lisäksi suositukset korostivat tarvetta parempaan lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan koordinaatioon. Lapsen oikeuksien komitea painottaa yleensäkin, että valtioilla on tarpeen olla selkeästi yleissopimukseen nojautuva hallituksen hyväksymä strateginen eri hallinnonalarajat ylittävä ohjelma lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kehittämisohjelman ehdotukset sisältävät monia komiteankin päätelmiin kirjattuja tavoitteita. Lastensuojelupalveluiden ja sijaishuollon laadun varmistaminen sekä perhehoidon vahvistaminen ovat kuitenkin päätelmien aihealue, joka ohjelmaluonnoksesta jää puuttumaan.Tämä tulisi lisätä ohjelman alakohtaan "vanhemmuuden tukeminen".
Kehittämisohjelman tulee kattaa myös pienet lapset
Edellä mainituista lähtökohdista seuraa, että kehittämisohjelman tulee kattaa riittävästi eri-ikäisten lasten hyvinvointia koskevat tavoitteet hallituskaudella. Nuorisolaki määrittelee nuoriksi 0-29-vuotiaat.
Lapsiasiavaltuutettu pitää puutteena sitä, että ohjelma ja sen toimenpidesuositukset keskittyvät nyt nuoriin, yli 13-vuotiaiden ikäluokkiin. Alle kouluikäisten ja alakouluikäisten osalta tulisi esittää enemmän kehittämistavoitteita ja toimenpiteitä. Tämä on perusteltua huomioiden myös lasten varhaisten vuosien hyvinvoinnin suuri merkitys ihmisen myöhempien elämänvaiheiden terveyden ja toimintakyvyn kannalta.
Lapset ja nuoret ovat osa perhettään
Ohjelma käsittelee lapsia ja nuoria koululaisina, harrastajina, palveluiden käyttäjinä, kansalaisina ja vertaisryhmiensä jäsenenä. Nuorten osalta käsitellään työllistymistä ja itsenäistymistä. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ohjelmassa tulisi ehdotettua paremmin huomioida lapset ja nuoret osana perhettään. Myös lapsen oikeuksien yleissopimus korostaa vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta ja julkisen vallan velvoitetta tukea vanhempia.
Esimerkiksi tiivistelmästä (s. 4) perhenäkökulma puuttuu kokonaan. Perhenäkökulma ei myöskään luontevasti sijoitu strategien tavoitteen 2 (Yhdenvertaisuus) alle, johon se nyt on sijoitettu. Perheiden tukeen liittyvät asiat kuuluisivat luontevammin osaksi arjen hallinnan alateemaa tai luonnoksen strategista tavoitetta 9 (Lasten ja nuorten terveyttä edistetään).
Perhenäkökulman vähäisyys ohjelmassa liittynee siihen, että ehdotetut toimenpiteet painottuvat yli 13-vuotiaisiin pienempien lasten jäädessä vähäisemmälle huomiolle. Kuitenkin myös nuorten kannalta perhe ja omat vanhemmat ovat edelleen tärkeitä, mikä näkyi myös ohjelman valmisteluvaiheessa nuorille tehdyn kyselyn tuloksissa.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen siirtyessä yläkouluikään painopiste kääntyy usein liian nopeasti lapsen suojelemisen tarpeesta hänen itsemääräämisoikeutensa korostamiseen. Kuitenkin myös yläkouluikäisillä ja sitä vanhemmillakin on oikeus saada suojelua ja perheen turvaa. Tämän oikeuden toteutumista edistäisi ohjelmassa mainittu nykyistä tiiviimpi koulun ja vanhempien yhteistyö mutta myös nuorisotoimen ja vanhempien välinen yhteistyö ja vuoropuhelu.
Monialaista tukea perheille hyvissä ajoin
Lasten ja nuorten pahoinvointi aiheutuu usein siitä, että heidän vanhempansa eivät ole saaneet ajoissa tukea ongelmiinsa (esim. mielenterveysongelmat, parisuhteen kriisit, erotilanteet, väkivalta, päihteiden väärinkäyttö ja puutteet vanhemmuudessa). Siksi kotikasvatuksen matalan kynnyksen tuki eri palveluiden yhteydessä (neuvola, päivähoito, koulu) sekä ylipäätään varhainen tuki vanhempien ongelmiin on välttämätöntä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tueksi. Näistä vanhempien päihteiden käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen on mainittu tavoitteessa 9.3.
On kannatettavaa, että kappaleessa 3 on esitetty perhekeskustoiminnan kehittäminen yhtenä toimenpiteenä ja korostettu lapsiperheiden kotipalvelun parantamista. Perhekeskustoiminta on omiaan luomaan paikallista yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien tahojen välillä. Palveluiden sektoroituneisuus ja eri ammattilaisten välinen puutteellinen yhteistyö vaikeuttaa lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemista, ehkäisevää työtä sekä myös pahoinvoinnin vähentämistä ja korjaavaa työtä. Ohjelman tavoitteena tulee olla vähentää sektoroituneisuutta ja lisätä monialaista johtamista lasten, nuorten ja perheiden palveluissa niin valtion kuin kuntatasollakin.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden osalta ohjelma ei tuo riittävästi esille tarvetta vähentää kuntien välisiä eroja palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Tavoitteen 2. kappaleessa alueellista yhdenvertaisuutta käsitellään liian suppeasti vain oppilaitosverkoston kehittämisen näkökulmasta. Lasten yhdenvertaisuuden kannalta on laajemminkin ongelmallista, jos hänen saamansa palvelut ja niiden laatu ovat riippuvaisia hänen asuinkunnastaan. Kansallisen tason ohjaus ei ole ollut riittävää alueellisten erojen ja hajanaisuuden välttämiseksi ja myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa tulisi esittää keinoja asian korjaamiseksi. Riittävä ja tehokas lakien toimeenpanon valvonta on yksi keino tilanteen korjaamiseksi.
Lisäksi lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että ohjelmasta puuttuvat perheen ja työn yhteensovittamista koskevat tavoitteet, joita kuitenkin hallitusohjelmassa on useita (mm. vanhempien osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen).
Lasten ja nuorten osallistumiseen laajempi lähtökohta
Ohjelmassa korostetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa ja sitä, että jokaisen lapsen tulee saada yhtäläiset mahdollisuudet lähtökohdistaan riippumatta. Ohjelman toteutuksen osalta lasten ja nuorten osallistuminen konkretisoidaan kuitenkin lähinnä edustuksellisten menetelmien avulla. Ohjelmassa korostetaan aktiivista kansalaisuutta, oppilaskuntien ja nuorisovaltuustojen kehittämistä ja tukemista, kunnallisten palvelujen ja lapsivaikutusten arviointia jne. Nämä ovat tärkeitä foorumeja ja menetelmiä ja ansaitsevat oman mainintansa.
Lisäksi olisi kuitenkin tärkeää painokkaasti korostaa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämistä ja tukemista kaikkialla, missä toimitaan lasten ja nuorten kanssa, ei vain muodollisissa rakenteissa. Ohjelmaluonnoksessa näkökulma osallistumiseen on liian rakennekeskeinen. Lasten ja nuorten osallistumisen edistämisessä on kyse myös paremmasta arkisesta lasten ja aikuisten kohtaamisesta eri tilanteissa (koulu, kirjasto, nuorisotyö, sosiaali- ja terveyspalvelut). Lisäksi lasten ja nuorten kokemustietoa tulee paremmin hyödyntää palveluiden kehittämisessä.
Kolmantena osallistumisen tapana on lasten ja nuorten äänen vahvistaminen ja vuorovaikutus päättäjien kanssa erilaisissa rakenteissa (oppilaskunnat, nuorisovaltuustot). Näissäkään rakenteet eivät yksin riitä, vaan haasteena on toiminnan laadun parantaminen ja aikuisten vuorovaikutustaidot. Tämä tuli esille myös aluehallintovirastojen tuoreimmassa peruspalveluiden arvioinnissa.
Ohjelman osallistumista koskevassa osassa tulisi tuoda esille sukupolvien välisen vuorovaikutuksen tärkeys sekä aikuisten asenteiden ja toimintatapojen uudistamisen merkitys. Lasten omien kansalaistaitojen ja asenteiden parantamisen lisäksi on korostettava lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien ammattilaisten ja muiden aikuisten kouluttamista sekä informoimista niin, että he ymmärtävät lasten osallisuuden olevan periaatteena tärkeä ja koskettavan myös heidän toimintaansa. Aikuisten asenteiden muuttaminen tuli esille yhtenä tärkeimmistä uudistustarpeista myös Euroopan neuvoston viimevuotisessa maatutkinnassa, jossa arvioitiin lasten ja nuorten osallistumisen tilaa Suomessa.
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä ja tärkeänä, että ohjelma korostaa nuorten tieto- ja neuvontapalveluita sekä parempaa lapsiystävällistä tiedotusta lapsille ja nuorille heidän oikeuksistaan ja osallistumismahdollisuuksistaan. Myös lapsen oikeuksien viestintästrategian toimeenpano on tärkeää. Tiedotuksen tulee koskea myös lapsille, nuorille ja perheille tarkoitettuja palveluita yleisesti, mukaan lukien lasten ja nuorten oikeusturvan kannalta olennaiset viranomaiset ja toimijat. YK:n lapsen oikeuksien komitea on suosittanut Suomelle myös kaikkien perus- ja ihmisoikeusviranomaisten parempaa tiedottamista alaikäisille.
Ihmisoikeuskasvatus mukaan ohjelmaan
Ohjelmassa ehdotetaan (tavoite 1.2) demokratia-, globaali- ja ympäristökasvatuksen lisäämistä lapsille ja nuorille. Lisäksi kohdassa 2.1 korostuu kasvatus toisten kunnioittamiseen. Lapsiasiavaltuutettu pitää näitä tavoitteita erittäin tärkeinä mutta katsoo, että molemmat tavoitteet tulisi nähdä osana laajempaa ihmisoikeuskasvatuksen kokonaisuutta. I hmisoikeuskasvatus kokoaa niin demokratia- ja globaalikasvatusta kuin myös suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä.
Ihmisoikeuskasvatuksen sisällyttäminen kouluopetukseen oli tavoitteena myös lapsen oikeuksien viestintästrategiassa. Ihmisoikeuskasvatuksen merkitys tulisi todeta esimerkiksi ohjelman johdanto-osassa.
Syrjinnän vähentämiseen vaikutetaan myös aikuisten valmiuksia parantamalla
Ohjelma korostaa yhdenvertaisuuden tavoitetta ja erilaisten vähemmistöjen ja eri kulttuureista tulevien sekä vammaisten lasten kokeman syrjinnän vähentämistä. Tämä on lapsiasiavaltuutetun mielestä erinomainen tavoite.
Rasismin, syrjinnän ja suvaitsemattomuuden vastaista toimintaa (tavoite 2.1) käsitellään ohjelmassa lasten ja nuorten kasvattamisen asiana. Tämä onkin tärkeää mutta lasten asenteisiin ja suhtautumistapoihin vaikuttamisen lisäksi on kehitettävä lasten parissa toimivien aikuisten valmiuksia havaita lasten kokemaa syrjintää ja puuttua siihen. Aikuisten tulee myös tunnistaa oman toimintansa mahdollisia syrjiviä vaikutuksia. Aikuisten esimerkki kasvattajina on tärkeä.
Tämä koskee kaikkia lasten toimintaympäristöjä, kuten kouluja ja harrastus- ja nuorisotiloja. Havaitsemiseen ja puuttumiseen tulee kehittää selkeitä toimintamalleja. Samoin tulee tiedottaa lapsia ja nuoria siitä, miten he voivat toimia havaitessaan ikätovereihinsa kohdistuvaa syrjintää. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa myös, että ohjelmassa ei ole huomioitu lasten ja nuorten kokemaa ikäsyrjintää. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi tarvitaan myös uutta yhdenvertaisuuslakia, joka laajentaa yhdenvertaisuussuunnittelun oppilaitoksiin.
Kouluhyvinvointi (Strategiset tavoitteet 8.2 Kiusaaminen ja 9.2 Opiskelija- ja oppilashuolto)
Kouluun ja koulukasvatukseen liittyviä asioita on ohjelmassa mukana kiitettävästi. Koulun yhteisöllisyyden parantaminen on erittäin kannatettava tavoite. Kuitenkin lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi käsitellä ohjelmassa laajemmin.
Suomessa oppimistulokset ovat erinomaisia, mutta lasten ja nuorten kouluviihtyvyydessä on paljon parantamisen varaa. YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa Suomelle, että koulusta pitämisen ja kouluviihtyvyyden taustaa selvitetään lasten ja nuorten omasta näkökulmasta. Kyse on myös siitä, miten paljon lapset otetaan koulussa mukaan arkiympäristön kehittämiseen. Tätä tukee toki kohdassa 8.1 mainittu oppilaskuntatoiminta, mutta ohjelma ei selkeästi aseta tavoitteeksi, että oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia omaan arkeensa koulussa parannetaan.
Kouluhyvinvoinnin pulmat ovat lähinnä kiusaaminen, yksinäisyys, osallistumisen puute, häiriökäyttäytyminen ja epäterveelliset elämäntavat. Kouluissa lapset eivät saa riittävästi apua tällaisissa ongelmissa. Kyse on myös tarpeesta tiiviimpään kasvatuskumppanuuteen vanhempien kanssa.
Koulua on kehitettävä lapsen sosiaalisena, psyykkisenä, pedagogisena ja fyysisenä kasvuympäristössä monitoimijaisesti ja hallintokuntarajat ylittävänä yhteistyönä. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi kouluissa tarvitaan uusia ja tehokkaita toimenpiteitä, jotka suunnitellaan ja toimeenpannaan tiiviissä yhteistyössä koulujen henkilökunnan, vanhempien ja oppilaiden kesken.
On hyvä, että luonnoksessa tuodaan esille tavoite kaventaa opiskelija- ja oppilashuollon alueellisia eroja. Toisaalta ei esitetä säädösohjausta; erojen kaventamista tehostaisi opiskelijahuoltolain säätäminen. Koulujen terveyspalveluiden kehittämisen tulee koskea myös 7-12-vuotiaiden ikäluokkaa. Lisäksi tulee huolehtia koulukuraattoripalveluiden riittävyydestä.
Strateginen tavoite 10 ( Yhteistyötä ja osaamista lasten, nuorten ja perheiden asioissa parannetaan.)
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että yhteistyön ja koordinaation parantaminen lasten, nuorten ja perheiden politiikoissa ulottuu yli ministeriörajojen sekä myös valtion ja kuntien välille. Valtion toimien tulee tukea myös kuntatasolla lasten, nuorten ja perheiden palveluiden monialaista johtamista ja kehittämistä. Tämä tulee nähdä myös osana ajankohtaista kuntarakenteen uudistustyötä.
Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on antanut kehittämisohjelmasta lausunnon, jossa käsitellään laajasti tavoitetta 10 eli parempaa yhteistyötä ja osaamista lasten, nuorten ja perheiden asioissa. Lapsiasiavaltuutettu yhtyy näihin ehdotuksiin.
Lapsiasiavaltuutettu pitää neuvottelukunnan tavoin tärkeänä seuraavia asioita:
- nuorisolain mukaisen valtioneuvostotason tavoitteenasettelun sekä lastensuojelulain 12 §:n mukaisten kuntien lasten, nuorten hyvinvointisuunnitelmien välistä yhteyttä on tarpeen vahvistaa. Esitetty lastensuojelulain muutos ei ole siihen kuitenkaan riittävä vaan tarvitaan laajempaa lastensuojelulain uudistustarpeiden arviointia yhteistyön ja eri hallinnonalojen välisen koordinaation näkökulmasta.
- päätösten lapsivaikutusten arviointi tulee vakiinnuttaa osaksi sekä valtion että kuntien päätöksentekoa ja se tulee sisällyttää tavoitteeseen 10 eri hallinnonaloja yhdistäväksi toimintatavaksi.
- tietoon perustuva lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittäminen tulee ottaa osaksi eri hallinnonalojen yhteistyötä ja tästä syystä lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden kehittäminen tulee lisätä kohtaan 10 omaksi toimenpiteekseen.
- Eri ministeriöiden lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia koskevien ohjelmien (LANUKE, KASTE/Lasten, nuorten ja perheiden osaohjelma sekä KESU) tulee tukea toisiaan ja myös kuntatasolla eri palveluiden ja hallinnonalojen välisen yhteistyön sujuvuutta. Valtioneuvoston tulee asettaa näiden kolmen ohjelman koordinoitua toimeenpanoa tukemaan yhteinen johtoryhmä (ei pelkästään LANUKE-ohjelmalle).
Lapsivaikutusten arvioinnin tukena tulee hyödyntää lasten ja nuorten kokemustietoa esim. kunnallisten palveluiden tarpeesta ja laadusta. Esimerkiksi lastensuojelun ja sijaishuollon kehittämisessä tämä olisi hyvin tärkeää. Lasten ja nuorten näkemys laatuun vaikuttavista tekijöistä voi olla erilainen ja painottua toisin kuin aikuisten.
Lasten ja nuorten näkemyksiä
Lapsiasiavaltuutetun yhtenä tehtävänä on välittää lasten ja nuorten näkemyksiä heidän oikeuksiensa toteutumisesta ja hyvinvointinsa tilasta aikuisille, erityisesti lainsäätäjälle ja muille päättäjille. Tätä tarkoitusta varten lapsiasiavaltuutetun toimiston yhteydessä toimii lapsista ja nuorista koostuva neuvonantajaryhmä. Lapsiasiavaltuutettu haluaa lausunnossaan esittää myös kootusti nuorten esille tuomat ohjelmaluonnoksen kehittämistarpeet, jotka on huomioitu myös edellä lausunnossa.
Neuvonantajaryhmän jäsenet toivat ohjelmaluonnoksesta esille, että lasten ja nuorten osallistuminen on luonnoksessa painottunut liiaksi edustukselliseen demokratiaan. Lasten ja nuorten osallistuminen tulee nähdä laajemmin; kyse on jo kotona alkavasta lapsen kuulemisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista arjen asioihin. Myöhemmin tämä jatkuu varhaiskasvatuksen ja opetuksen piirissä. Lasten osallistuminen edellyttää myös lapsen oikeuksista tiedottamista erityisesti lasten parissa työskenteleville aikuisille. Osallistumisen edistämisen tulee sisältyä ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukseen. Toivottiin myös, että erityisryhmien osallistuminen olisi huomioitu paremmin.
Samoin lapset ja nuoret kiinnittivät huomiota siihen, että lasta ei ole riittävästi huomioitu osana perhettä ja siten on tarvetta tukea perheitä ja vanhemmuutta.
Myös kehittämisohjelman laatimisprosessista annettiin palautetta. Nuoret neuvonantajat toivat esiin, ettei prosessin aikana ole riittävästi käyty suoria keskusteluja lasten ja nuorten kanssa; pelkkää verkkopohjaista kommentointimahdollisuutta ei pidetty riittävänä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuuksia tai kiinnostusta käydä keskusteluja verkossa. Lisäksi nuoret kokivat, ettei ole selvää, missä määrin heillä on mahdollisuus tosiasiallisesti vaikuttaa ohjelman sisältöön ja sitä kautta lapsi- ja nuorisopolitiikkaan.
Koulukiusaamista koskevaan osuuteen toivottiin myös enemmän konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. KiVa-koulu - hanke ei ole kaikissa kouluissa saanut koulukiusaamista vähenemään. Pelkkä hankkeessa mukana oleminen ei riitä siihen, että koulussa toimivilla aikuisilla olisi rohkeutta ja taitoa puuttua kiusaamiseen. Toivottiin, että koulukiusaamiseen liittyvien hankkeiden vaikuttavuuden arviointiin panostettaisiin riittävästi. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että opinto-ohjausta on käsitelty puutteellisesti.
Nuorten työllistymisen ja syrjäytymisen ehkäisyn osalta toivottiin, että maahanmuuttajanuorten tilanteeseen olisi enemmän puututtu. Maahanmuuttajanuorten kotoutumisesta ja integroitumisesta lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan tulisi huolehtia nykyistä paremmin.
Ohjelman tavoitteiden uudelleenryhmittelyn ehdotus
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että ohjelman rakenteen selkiyttämiseksi sen tavoitteita ryhmiteltäisiin uudella tavalla. Kokoaviksi tavoitteiksi sopivat s. 7 mainitut Arjenhallinta, Osallisuus, Yhdenvertaisuus ja Yhteistyö. Näistä tavoitteista sivulla 7 ehdotettu jaottelu on paljon toimivampi kuin ohjelmassa jatkossa käytetty "lajittelu" strategisten tavoitteiden ja niiden alakohtien mukaan.
Etenkin yhdenvertaisuutta koskevat teemat ovat nyt ohjelmassa hajallaan ja toisaalta yhdenvertaisuuden alla on käsitelty perheasioita, jotka sopisivat paremmin arjenhallinta-osaan. Myös sukupuolten tasa-arvo on pohjimmiltaan yhdenvertaisuusasia, vaikka sitä on käsitelty ohjelmassa erillisenä tavoitteena. S. 7 Arjen hallinta- osioon on kuitenkin tarpeen lisätä kohta "Vanhemmuutta tuetaan" ja vahvistaa sen sisältöä edellä esitetyllä tavalla.
Jyväskylässä 18.10.2011
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Johanna Kiili
Ylitarkastaja
Jaana Tervo
Lakimies
