Opetus- ja kulttuuriministeriölle 9.9.2010
VIITE
20/040/2009

ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto perusopetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uuditamistan valmistelevan työryhmän ehdotuksista

LAUSUNTO

Yleistä

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perusopetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi annettu esitys ja sen perusteluosa ovat erittäin hyviä. Esitys kuvastaa uudenlaista ajatusta perusopetuksen kokonaisvaltaisemmasta kasvun tukemisen tehtävästä.

Kuitenkaan esitys perusopetuksen tuntijaoksi  ei vielä varmista sitä, että tavoitteet muuttuisivat käytännöksi koulujen tasolla.  Tuntijaossa ei tehdä uusia linjauksia, jotka avaisivat perusopetuksessa tilaa aiempaa laaja-alaisempien tavoitteiden toteuttamiselle. Oppiainekokonaisuuksien muodostaminen lienee askel tähän suuntaan, mutta edelleen tuntijako sitoo opetustunnit vahvasti oppiaineisiin eli tavoitteiden toteuttaminen jätetään kunkin oppiaineen uudistamisen varaan. Siten käytännön uudistuksen linjaukset jäävät tehtäväksi vasta, kun laaditaan uudet opetussuunnitelman perusteet.

Lapsen oikeuksien näkökulma perusopetuksen uudistamiseen

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmassa lausunnossa arvioinut tarkemmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen merkitystä perusopetuksen uudistamisessa. Lausunnossa on uudistusta tarkasteltu etenkin sopimuksen läpileikkaavien yleisperiaatteiden kannalta. Niiden mukaan 1) kaikki lapset ovat tasa-arvoisia, 2) kaikissa hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelinten toimissa on ensisijaisesti otettava huomion lasten etu, 3) lapsilla on oikeus elämään ja kehittymiseen täyteen potentiaaliinsa omassa tahdissaan ja 4) lasten näkemykset on otettava huomioon heitä koskevissa asioissa.

Perusopetuksen yleiset tavoitteet

Työryhmän esittämät perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja varsinkin esityksessä kuvattu tavoitteiden taustoitus ja perustelut ovat erinomaisia ja vastaavat hyvin lapsiasiavaltuutetun tekemiä perusopetuksen uudistamisen linjauksia (ks. www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1486138).

Esimerkiksi toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutusta koulutyöhön kuvaavassa osiossa korostuvat lapsiasiavaltuutetullekin keskeiset asiat: 1) oppimisympäristöjen monimuotoisuus, joka edistää yhteisöllistä kasvua, oppimisen toiminnallisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta sekä opitun yhdistämistä omiin kokemuksiin ja arkielämään, 2) koulun näkeminen ja kehittäminen yhteisönä huomioiden samalla oppilaiden yksilölliset tuen tarpeet, 3) tulevaisuuden osaamistarpeissa identiteetin ja itseluottamuksen kehityksen sekä vuorovaikutuksen ja yhdessä työskentelyn taitojen keskeisyys muuttuvassa ja moninaisessa toimintaympäristössä.

Uudistuksen keskeiset tavoitteet vastaavat lapsiasiavaltuutetun näkemyksiä uudistuksen painopisteistä. Lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa perusopetuksen kasvatustehtävää sekä oppilaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kouluyhteisössä. Tavoitteet on kirjattu hyvin etenkin ensimmäisen ja kolmannen painopisteen kohdalla (  sivistystehtävän syventäminen ja perusopetuksen eheys ja  oppilaan kehityksen yksilöllinen ohjaus ja tuki, s. 76 - 82).

Lähtökohtana kansalaisen taidot

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden määrittelyssä työryhmä on lähtenyt liikkeelle tavoitteiden konkretisoimisesta määrittelemällä tulevaisuudessa tarvittavat kansalaisen taidot. Kansalaisen taidot nähdään keskeisinä koulun sivistystehtävän toteuttamisessa ja sivistystehtävän tarkastelussa korostetaan koulun kasvatuksellista roolia. Koulu ei vain jaa tietoa vaan sen tulee omilla käytänteillään kasvattaa kansalaisia, jotka kykenevät toimimaan yhteiskunnassa ja kehittämään sitä. Tämä on erinomainen lähtökohtainen painotus perusopetuksen tavoitteiden määrittelyssä. Koulun kasvatusroolin ja kansalaisen taitojen merkityksen korostaminen toivottavasti edistää perusopetuksen kehittämistä niin, että myös käytännön koulutyössä perinteisen tietopainotteisuuden tilalle tulee elämässä tarvittavien valmiuksien painotus.

Kansalaisen taidot on työryhmän esityksessä (s. 85) jäsennetty selkeästi ja onnistuneesti. Kansalaisen taitojen määrittelyssä on erinomaista, että osallistumisen ja vaikuttamisen taidot on määritelty yhdeksi viidestä taitoryhmästä. Samoin itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taitojen esittäminen omana ryhmänään on hyvä asia.  Osallistumisen ja vaikuttamisen taitoihin voisi kuitenkin lisätä mediataitojen rinnalle kuluttajataidot. Samoin voisi täsmentää alakohdaksi "aloitteellisuus ja  itsensä johtamisen taidot"

Huolta kuitenkin herättää se, että kansalaisen taitojen jäsennys ei erityisen selvästi näy työryhmän esittämässä asetustekstissä. Asetuksessa tavoitteet on jäsennetty vanhan asetuksen jäsennystä mukaillen ja vain asetuksen tekstisisältöä muuttaen. Kansalaisen taitojen pääryhmittely luetellaan osana toista tavoitetta (  Tarpeelliset tiedot ja taidot sekä elinikäinen oppiminen) mutta varsinainen taitojen jäsennys hukkuu asetustekstiin. Näin ollen kansalaisen taitojen hyvä ja selkeä jäsennys saattaa jäädä elämään vain työryhmän esityspaperissa muuttumatta todellisuudeksi opetussuunnitelmissa ja niiden kautta koulujen arjessa.  Asetuksen sisältö tulisikin jäsentää uudelleen esitettyjen kansalaisen taitojen mukaiseksi.

1. tavoite: Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen

Kasvu ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen on perusopetuslain asettama tavoite perusopetukselle ja siten oikeutetusti ja perustellusti ensimmäisenä tavoitteena myös työryhmän esityksessä. Aiempaan perusopetuksen yleisten tavoitteiden määrittelyyn verrattuna työryhmä on tässä tavoitteessa korostanut ihmisoikeuksien kunnioittamista ja yhteiskunnan demokraattisia arvoja. Tämä tavoite on kehittynyt aiemmasta jäsentyneempään suuntaan ja on sisällöltään erittäin hyvä.

2. tavoite: Tarpeelliset tiedot ja taidot sekä elinikäinen oppiminen

Tavoite on rakennettu aiempaa selkeämmän kansalaisen taitojen jäsennyksen mukaiseksi. Valitettavasti  kansalaisen taitojen jäsennys kuitenkin jossain määrin katoaa asetustekstissä. Positiivista asetuksen tekstissä on, että taitojen, valmiuksien ja arvojen kehittäminen korostuu tietojen antamisen rinnalla merkittävänä tavoitteena. Elinikäisen oppimisen tavoitteen sisällyttäminen tähän yhteyteen on hyvä ratkaisu.  Talousosaamisen sijata voitaisiin käyttää myös käsitettä "kuluttajataidot" tai talous- ja kuluttajaosaaminen.

3. tavoite: Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen

Kolmannessa tavoitteessa on erityisen hienoa, että yhteistyö kotien kanssa ja kasvatukseen liittyvä kumppanuus nostetaan keskeiseen asemaan. Tavoitteen muotoilussa todetaan myös, että huomiota kiinnitetään oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja voittamiseen sekä oppilaiden sosiaaliseen vahvistamiseen. Tämä on hyvä toteamus, vaikkakin  sosiaalisen vahvistamisen käsite on jossain määrin epäselvä ja saman asian voisi ilmaista selkeämmin puhumalla esimerkiksi monipuolisen tuen tarjoamisesta oppilaille heidän  sosiaalisessa kehityksessään. Oppilashuollon mainitseminen oppilaiden terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä on myös hyvä asia, samoin koulun toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen huomioiminen tässä yhteydessä.

Opetuksen järjestäminen ja työaika

Oppimisympäristöt

Esityksessä perusopetuksen yleisten tavoitteiden yhteydessä käsitellään myös oppimisympäristöjä koskevaa säännöstä. Työryhmä esittää asetuksen 2 lukuun (  Opetuksen järjestäminen ja työaika) omaa säännöstä oppimisympäristöistä. On erittäin hyvä, että oppimisympäristöön kiinnitetään huomiota ja korostetaan, että ympäristöjen tulee edistää mm. monipuolista työskentelyä, aktiivista osallistumista ja vuorovaikutusta sekä olla turvallisia ja terveyttä edistäviä.

Määreisiin tulisi lisätä sana "viihtyisä" (".. turvallinen, viihtyisä ja tuettava oppilaan terveyttä".)  Viihtyisä -termillä viitattaisiin tarpeeseen aina selvittää lasten omaa näkemystä mukavasta koulusta. Lapsiasiavaltuutetun selvitysten perusteella fyysisen ympäristön (koulurakennuksen ja pihan) merkitys korostuu lasten hyvän koulun kriteereissä.

Oppimisympäristöjen ja työskentelytapojen monipuolisuuden merkitys tulee työryhmän esityksessä esiin monissa kohdissa. Kuitenkin konkreettiset toimet kouluympäristön kehittämiseksi oppilaiden osallistumista ja vuorovaikutusta edistävänä toimintaympäristönä saavat esityksessä kovin vähän huomiota. Tuntijaossa tähän ei osoiteta tunteja vaan oppimisympäristöjen monipuolistaminen jätetään oppiaineiden tehtäväksi. Avoimeksi jää tällöin, miten ja millä ajalla koulua itseään kehitetään toiminta- ja oppimisympäristönä niin, että lasten näkemykset otettaisiin huomioon.

Opetuksen vuosittainen ja viikoittainen määrä
Työryhmän esitys perusopetuksen aikaisen vähimmäistuntimäärän korottamisesta ja korotuksen suuntaamisesta varsinkin 1. ja 2. vuosiluokalle on kannatettava. Sen sijaan vuosiluokkien 5 ja 6 vähimmäistuntimäärän korottamiseen lapsiasiavaltuutettu suhtautuu varauksellisemmin. Tämä perustuu lasten esiin tuomiin kokemuksiin, joiden mukaan 5. ja 6. luokalla päivät ovat jo raskaita ja läksyjä on paljon. Esitystä voidaan kuitenkin puoltaa, jos lisätunnit hyödynnetään  siten, että ne vähentävät kiireen tuntua ja edistävät koulupäivän väljyyttä.

Kaiken kaikkiaan vähimmäistuntimäärän korotuksen tuomat  lisätunnit tulee käyttää toisaalta oppiaineisiin, jotka edistävät oppilaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia koulussa (erityisesti taito- ja taideaineet)  ja toisaalta siihen, että opetussuunnitelman asettamat opetussisällöt toteutetaan väljemmässä aikataulussa. Lisätuntien varjolla opetussisältöjä ei saa laajentaa nykyisestä vaan päinvastoin opetussisältöjen nykyisestä laajuudesta on karsittava, vaikka tunteja tulisi lisää. Jos lisätunnit käytetään koulupäivän väljentämiseen, ei koulupäivien pidentyminen uhkaa oppilaiden jaksamista.

Koulupäivien pidentäminen tulee kuitenkin toteuttaa sellaisin järjestelyin, ettei koulupäivä pitene kohtuuttomasti kuljetuksessa olevien oppilaiden kohdalla.  Koulukuljetusten järjestämisessä on panostettava laatuun eli kuljetusreittien ja odotusaikojen lyhentämiseen; tähän tarvittaneen kohdennettuja lisäresursseja. Lapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, jota kuljetusmatka ei saa kohtuuttomasti verottaa.

Tuntijako

Työryhmän esitystä uudeksi tuntijaoksi on tarkasteltava vasten työryhmän itsensä asettamaa tavoitetta, jonka mukaan perusopetuksen sivistystehtävän toteuttaminen edellyttää tietoaineksen eheyttämistä ja keskittymistä olennaiseen. Tämä tavoite sinänsä on linjassa lapsiasiavaltuutetun näkemysten kanssa. Perusopetuksen aikana opiskeltavan tietomäärän supistaminen on toivottava kehitys nykytilanteeseen verrattuna. Tarvitaan "rohkeutta karsia ja fokusoida tietoainesta sekä keskittymistä olennaisten perustietojen ja -taitojen sekä laaja-alaisten kansalaisen taitojen opiskeluun." (s. 79). Työryhmä esittää tämän näkemyksen monessa yhteydessä, mutta varsinaisen karsimis- ja fokusoimistyön työryhmä jättää opetussuunnitelman perusteiden laatijoille. Jatkotyötä ajatellen lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa, että opetussuunnitelman perusteissa asetettavia oppiainekohtaisia tietotavoitteita on karsittava, jotta asioiden käsittelyssä jää tilaa vuorovaikutuksellisten ja toiminnallisten opetusmenetelmien käyttämiselle ja niiden mahdollistamalle asioiden syvällisemmälle yhteiselle käsittelylle. Tämä voi paitsi syventää ja omakohtaistaa opittua ja siten edistää tiedollisia ja taidollisia oppimistuloksia myös edistää oppilaiden viihtymistä ja jaksamista koulussa.

Oppiainekokonaisuudet
Perusopetuksen tietoaineksen eheyttämiseksi työryhmä esittää kuuden oppiainekokonaisuuden muodostamista. Tämä on kannatettavaa, jos kokonaisuuksien muodostaminen todella auttaa opettajia kehittämään oppiainerajat ylittävää opetusta, jossa opiskeltavia asioita on mahdollista käsitellä kokonaisvaltaisemmin ja oppilaiden arkielämään liittyvistä näkökulmista. Varsinkin oppiainekokonaisuuksiin sisällytettäviä valinnaisia tunteja tulee tietoisesti kehittää niin, että kuhunkin kokonaisuuteen keskeisesti liittyvät kansalaisen taidot ovat niissä keskeisinä oppimistavoitteina.

Suunnitellut oppiainekokonaisuudet vaikuttavat muilta osin perustelluilta, mutta  Yksilö, yritys ja yhteiskunta -kokonaisuuden otsikointi herättää kysymyksiä.  Yleisesti ottaen oppiainekokonaisuuksien otsikointi on perusteltu hyvin, mutta "yritys" - termin osalta perustelut jäävät epäselviksi. Onko tavoitteena saada kokonaisuuden valinnaisiin aineisiin yrittäjyyskasvatusta vai vahvistaa yrittäjyystematiikkaa yhteiskuntaopin opetuksessa ja oppilaanohjauksessa?

Perustellumpaa olisi, että  yrittäjyyskasvatus tuotaisiin vahvemmin esiin kokonaisuuden sisällöllisissä tavoitteissa, mutta kokonaisuus otsikoitaisiin loogisemmin esimerkiksi Yksilö, yhteisöt ja yhteiskunta. Varsinkaan uskonnossa, elämänkatsomustiedossa, etiikassa ja historiassa tuskin käsitellään niin merkittävässä määrin yrittäjyyttä, että asian nostaminen oppiainekokonaisuuden otsikkoon on perusteltua - elämää erilaisissa yhteisöissä niissä kuitenkin väistämättä käsitellään.  Yritys-termi saa siis kokonaisuuden otsikossa suhteettoman suuren roolin kokonaisuuden määrittelijänä.

Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuteen liittyvänä yksityiskohtana lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin hyvänä sitä, että työryhmä määrittelee lapsen oikeudet, osallistumisen ja yhteisössä toimimisen keskeisiksi näkökulmiksi vuosiluokkien 3 - 6 valinnaisessa opetuksessa. Samoja teemoja on  kuitenkin tarpeen korostaa edelleen vuosiluokilla 7 - 9.

Uudet oppiaineet: etiikka ja draama

Työryhmä esittää uusiksi oppiaineiksi etiikkaa ja draamaa.  Esitys etiikan ja draaman ottamisesta uusiksi oppiaineiksi on kannatettava, jos se vahvistaa ja laajentaa opetuksessa sellaisia sisältöjä, jotka edistävät yhteiselämän taitojen ja asenteiden kehittymistä. Molemmat uudet oppiaineet on mahdollista toteuttaa luonteeltaan eheyttävinä eli oppiaineiden välisiä raja-aitoja ylittävinä (etiikka esimerkiksi uskonnon, elämänkatsomustiedon, historian ja maantiedon opetusta yhdistävänä ja draama esimerkiksi musiikin, liikunnan ja äidinkielen opetusta yhdistävänä). Lisäksi molemmat oppiaineet ovat tavoitteitaan sellaisia, että ne melkeinpä edellyttävät toiminnallista ja vuorovaikutuksellista opetusta.

Jos etiikka otetaan perusopetuksen uudeksi oppiaineeksi, on olennaista, että koulut velvoitetaan järjestämään yhteistä etiikan opetusta kaikkiin katsomusryhmiin kuuluville oppilaille. Työryhmän esityksessä annetaan mahdollisuus opettaa etiikkaa osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta, jolloin se ei välttämättä toimi kulttuuriset ja uskonnolliset raja-aidat ylittävän keskustelun edistäjänä.

Kielten opetus

Työryhmän esittää kielen opetuksen aikaistamista sekä kielivalikoiman laajentamista. Muutokset kielten opetukseen ovat kannatettavia siinä, että ne mahdollistavat oppilaille nykyistä laajemman kielivalikoiman ja yhtenäistävät näitä mahdollisuuksia valtakunnallisesti.

Näiden uudistusten  hyötyjä tulee kuitenkin tarkastella suhteessa niiden taloudellisiin vaikutuksiin ja erityisesti kuntien talouteen aiheutuviin paineisiin. Kokonaisuutta tulee arvioida lapsen edun näkökulmasta: Johtavatko nämä kielten opetukseen kohdistuvat uudet vaatimukset tilanteisiin, joissa kuntien on esimerkiksi lakkautettava pieniä kouluja, jotta ne pystyvät turvaamaan uusien vaatimusten toteutumisen?

Liikunta

Liikunnan yhteisen tuntimäärän lisääminen neljällä vuosiviikkotunnilla on kannatettavaa. Opetussuunnitelman perusteita laadittaessa tulee kiinnittää huomiota näiden lisätuntien hyödyntämiseen oppilaiden tämänhetkisen hyvinvoinnin edistämiseen kilpailullisen liikunnan lisäämisen sijaan. Lisäksi on kehitettävä liikunnanopetusta, jossa lapset ja nuoret oppivat terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta olennaisia valmiuksia ja tapoja myös tulevaisuutta ajatellen. Koululiikunnan tulisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille sopivan ja mielekkään liikuntaharrastuksen löytäminen erilaisia liikuntalajeja kokeilemalla.

Toisaalta on selvää, että lasten terveyden kannalta hyvin merkittävää on lasten arkiliikkuminen välitunnilla, koulumatkoilla ja vapaa-aikana sekä koulun iltapäivätoiminnassa. Koulun tulee rohkaista välituntiliikkumista sekä antaa virikkeitä liikkumiseen myös koulun ulkopuolella.

Valinnaisuuden toteutuminen

Valinnaisuus alakoulussa
Valinnaisuuden lisääminen on tavoitteena kannatettava, mutta  tavoitteen toteuttamisen keinoja on arvioitava kriittisesti: Johtavatko työryhmän esitykset todelliseen valinnaisuuden lisääntymiseen? Valinnaisten opintojen sijoittaminen 3. - 6. vuosiluokille on kannatettavaa, jos se todella lisää oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa opiskeluunsa. Opetuksen järjestäjän päättäessä valinnaistuntien käyttämisestä tämä ei todennäköisesti toteudu. Varsinkin pienillä paikkakunnilla voi kuitenkin olla vaikeaa järjestää oppilaiden valittavissa olevia vaihtoehtoisia valinnaisaineita, jolloin oppilailla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa valinnaisainepäätöksiin. Jos siis oppilaat eivät voi tehdä valinnaisainevalintoja henkilökohtaisesti,  täytyy opetuksen järjestäjän turvata heidän mahdollisuutensa vaikuttaa niihin opetuksen järjestäjän päätöksiin, joilla valinnaisaineista päätetään.

Jos valinnaisuutta toteutetaan vuosiluokilla 3 - 6, eivät oppiainevalinnat siinä vaiheessa saa olla senkaltaisia, että ne aikaistavat lasten ja nuorten paineita tehdä tulevaisuuden ammatinvalintansa kannalta välttämättömiä valintoja. Valinnanmahdollisuudet eivät siis saa olla sellaisia, että valitsemalla ns. "väärin" oppilas saattaa sulkea itseltään pois joitakin tulevia valintoja ja pitkällä tähtäimellä jatkokoulutuspaikkoja. Vuosiluokilla 3 - 6 toteutettavaa valinnaisuutta ei tule käyttää myöskään siten, että sen avulla aletaan aiempaa varhemmin valikoida oppilaita erilaisiin koulutusputkiin.

Valinnaisuuden lisäämisellä halutaan tukea koulujen omaleimaisuutta ja paikallisten mahdollisuuksien huomioimista. Tämä on sinänsä myönteistä. Toisaalta valinnaisuus alakoulussa voi tuoda myös ongelmia perheiden muuttaessa kunnasta toiseen.

Alakoulussa valinnaisia aineita tulee voida toteuttaa myös eri ikäisten ja eri luokka-asteille kuuluvien oppilaiden yhteisinä oppitunteina.
Valinnaisuus yläkoulussa
Valinnaisuudella on vuosiluokilla 7 - 9 ollut perinteisesti suurempi rooli. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että yläkoulussa valinnaisuutta lisättäisiin nykyisestään. Koulumotivaation varmistamiseksi on tärkeä, että erilaiset oppilaat saavat myönteisiä ja itsetuntoaan vahvistavia oppimiskokemuksia. Tämä vaikuttaa myös nuorten haluun jatkaa opintojaan toiselle asteelle. Koulutuksen jatkamisen motivaatio ja keskeyttämisen ehkäiseminen on nuorten tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä

Työryhmä onkin viitannut ns. joustavan perusopetuksen järjestelyihin, joista on saatu hyviä kokemuksia. Nämä kokemukset tulee ehdotettua paremmin integroida osaksi yläkouluopetuksen valinnaisuutta.

Valinnaisten opintojen järjestelyt on toteutettava siten, että oppilaiden valinnanmahdollisuudet eivät nykyisestä kapene vaan lisääntyvät. Työryhmän esitystä tarkastelleissa kriittisissä kannanotoissa on esitetty, että tosiasiassa valinnaisuus voi vähetä kun valinnaisia tunteja sidotaan oppiainekokonaisuuksiin.

Siksi olisi tarpeen arvioida yläkoulun valinnaisuusjärjestelyjä uudelleen niin, että nuori voisi painottaa opintojaan enemmän yli oppiainekokonaisuuksien (esim. taito- ja taideaineisiin, kieliopintoihin tai matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin tai esim. korostaa "Taide ja käsityö" sekä "Terveys ja toimintakyky" -osioita).

Yhteenveto tuntijaosta

Tuntijaossa opetustunnit sidotaan entiseen tapaan varsin tiiviisti oppiaineisiin.  Tuntijaossa ei siis näy mitenkään koulupäivien väljyyden turvaamisen ja kiireen tunnun vähentämisen tavoite, joka oli vahvasti esillä esityksen valmisteluvaiheessa.  Väljyyttä koulupäiviin voisi saada määrittelemällä tuntijaossa oppiaineisiin sitomattomia tunteja, jotka velvoitettaisiin käyttämään kouluyhteisön ja -ympäristön kehittämiseen. Esimerkkeinä mainittakoon oppilaiden osallistumista ja vaikuttamista edistävä toiminta (kuten oppilaskunta- ja tukioppilastoiminta, joka nykyisin toteutetaan joko välitunneilla tai siten, että muutamat aktiivit ovat poissa jonkin oppiaineen tunnilta ja joutuvat jälkikäteen tekemään tunnin tehtävät), ryhmäytyminen ja yhteisöjen vahvistaminen sekä luokan että koulun tasolla, kiusaamisen vastainen toiminta, kouluympäristön viihtyisyyttä edistävä toiminta, jne.

Kokonaisuudessaan  tuntijako olisi yhdistettävä selkeämmin perusopetuksen tavoitteisiin:  konkreettisesti tavoitteena oleviin kansalaisen taitoihin. Tuntijakomäärittelyssä olisi esitettävä kootusti, minkä oppiaineiden opetuksessa on panostettava mihinkin kansalaisen taitojen osa-alueisiin. Tätä tarkastelua tehdään työryhmän esityksessä oppiaineittain, mutta kokonaisuutta ei esitetä selkeästi ja velvoittavassa muodossa esimerkiksi kokoavana taulukkona. Tällainen saadaan toivottavasti opetussuunnitelman perusteisiin, jolloin yhteys perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja oppiainekohtaisten tavoitteiden välillä vahvistuu. Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden valmisteluun kohdistuu suuria odotuksia sen konkretisoimisessa, miten kukin oppiaine edistää kansalaisen taitoja, esimerkiksi miten "matematiikka vaikuttaa oppilaan henkiseen kasvamiseen sekä edistää - - sosiaalista vuorovaikutusta" (s. 126).

Yläkoulun uudistamiseen on tuntijaossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Ehdotetun "kansalaisen taidot" - näkökulman vahvistaminen edellyttää aineopettajien opintojen laajentamista niin, että nuoren kasvun tukeminen sekä heidän osallistumisensa rohkaiseminen saavat suuremman paino-arvon.   Yläkoulussa on myös välttämätöntä varata tuntijaossa tunteja ns. luokanvalvojan tunteihin ja luokan yhteisöllisyyttä vahvistaviin tunteihin. Aineenopettajavetoisuus myös helposti jakaa oppimisen entiseen tapaan yksittäisiin oppiaineisiin, mikäli tuntijaolla ei anneta rakenteita oppiainerajat ylittävien kokonaisuuksien muodostamiseen.

Muita näkökohtia

Oppilaan kehityksen yksilöllinen ohjaus ja tuki

On tärkeää, että työryhmän esityksessä korostetaan oppilaiden yksilöllisiä lähtökohtia opiskelun perustana ja jokaisen oikeutta tarvitsemansa tuen ja ohjauksen saamiseen. Tämän teeman käsittely painottuu kuitenkin lähinnä valinnaisuuden, taito- ja taideaineiden ja liikunnan tuntimäärien tarkasteluun.

Oppilaan yksilöllisten vahvuuksien löytämisessä ja tukemisessa näillä asioilla on toki keskeinen merkitys, mutta  yksilöllisen ohjauksen ja tuen mahdollisuuksien kehittäminen koulussa edellyttää myös oppilaanohjauksen merkityksen painottamista ja oppilashuollollisen työskentelyn tarkastelua osana kouluyhteisön toimintaa.

On myönteistä että oppilaanohjaus on erillisenä oppiaineena. Oppilaan ohjauksen sisällöissä on tärkeä painottaa ohjaajan taitoja nuorten omien näkökulmien kuunteluun ja heidän vaikuttamismahdollisuuksiinsa.

Uskonnon opetuksen ryhmäkoot

Työryhmä ehdottaa, että lapsen oman uskonnon opetuksessa muiden kuin luterilaisen ja ortodoksiuskonnon opetuksen minimiryhmäkoko nostettaisiin kymmeneen oppilaaseen. Luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon osalta ryhmäkokovaatimus pysyisi nykyisenä kolmena oppilaana.

Lapsiasiavaltuutettu ei kannata ehdotusta uskonnon opetuksen ryhmäkokovaatimuksen nostamisesta ja pitää sitä lasten yhdenvertaisuuden vastaisena ja lyhytnäköisenä. Eri uskontoihin kuuluvia lapsia ei voida asettaa eri asemaan koulussa. Lisäksi ehdotus vaarantaa maahanmuuttajien kotoutumista ja tuo paineita etenkin islamin uskonnon opetuksen painopisteen siirtymiseen kaikille yhteisen koulun ulkopuolelle. Ryhmäkokovaatimus tulee säilyttää kaikkien uskontojen osalta kolmessa oppilaassa.

P erusopetuksen toteuttamisperiaatteiden selkiyttäminen

Työryhmän esitys lisäisi toteutuessaan perusopetuksen valtakunnallista ohjausta. Tämä on kannatettava kehityssuunta lasten ja nuorten alueellisen yhdenvertaisuuden takaamiseksi keskeisissä asioissa. Toisaalta on selvää, että suomalaisen hyvän koulujärjestelmän perustana on myös luottamus ammattitaitoisten opettajien taitoihin sekä paikallisen opetussuunnitelmatyön merkityksen korostaminen.

Taloudelliset ja muut vaikutukset

Jotta esityksen sisältämät monet hyvät perusopetuksen tavoitteet muuttuisivat toimintakäytännöiksi kouluissa,  tarvitaan merkittävää panostusta opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen. Tätä olisi esityksessä voinut vahvemmin painottaa.

Uudistus luo taloudellisia paineita kuntatasolle (esim. kielten opetuksen varhaistaminen ja kielivalikoiman laajentaminen, uudet oppiaineet, valinnaisuuden lisääminen), joten  on huomioitava erilaisessa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien oppilaiden tasavertaisuuden turvaaminen. On mahdollista, että uudet taloudelliset vaatimukset lisäävät painetta esimerkiksi pienten kyläkoulujen lakkauttamiseen.

Lasten ja nuorten osallistuminen ja kuuleminen koulussa

Esityksen mukaisissa perusopetuksen tavoitteissa, erityisesti kansalaisen taitojen määrittelyssä, korostuu osallistumisen ja vaikuttamisen valmiuksien omaksuminen. Nämä valmiudet eivät kehity pelkästään oppitunneilla, vaan niiden omaksumiseen vaikuttavat merkittävästi koulun omat toimintakäytännöt ja koulussa vallitseva ilmapiiri.  Rehtorin ja koulun johdon esimerkki ja tahtotila on tältä kannalta ratkaiseva. Rehtoreiden täydennyskoulutuksessa tämä on huomioitava erikseen.
Koulun rakenteiden ja toimintakulttuurin on edistettävä lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa.  Koulun tulee kiinnittyä myös kunnan laajempiin lasten ja nuorten osallistumisrakenteisiin. Muutoin koulu viestittää lapsille ja nuorille, ettei heidän osallistumisensa ole toivottavaa tai merkityksellistä, vaikka niin oppitunneilla opetettaisiinkin.

Ei siis riitä, että osallistumistaitojen oppiminen on tavoitteena.  Osallistumisen on oltava periaatteena myös koulun jokapäiväisessä elämässä - ja tämän tulee näkyä tuntijaossa. Vain näin voidaan velvoittaa kaikkia kouluja antamaan aikaa oppilaiden osallistumismahdollisuuksien kehi  ttämiselle ja toteutumiselle.

Osallistumisen merkitystä koulun kulttuurissa vahvistaisi myös se, että velvoite oppilaskuntatoimintaan sekä ala- että yläkouluissa kirjattaisiin lainsäädäntöön.

Lasten ja nuorten omia näkemyksiä

Lapsiasiavaltuutetun yhtenä tehtävänä on välittää lasten ja nuorten näkemyksiä heidän oikeuksiensa toteutumisesta ja hyvinvointinsa tilasta aikuisille, erityisesti lainsäätäjälle ja muille päättäjille. Tätä tarkoitusta varten lapsiasiavaltuutetun toimiston yhteydessä toimii lapsista ja nuorista koostuva neuvonantajaryhmä. Ryhmän jäseniltä kysyttiin mielipidettä työryhmän esityksestä. Lisäksi lausunnossa on huomioitu Suomen lasten parlamentin jäseniltään kokoamat kannanotot.

Esitetyissä kommenteissa painottuivat oppilaiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa sekä näistä mahdollisuuksista tiedottaminen (esim. oppilaskunnan hallitukseen tai tukioppilastoiminaan osallistuminen). Draaman opettamista kannatettiin mutta ja etiikan tarpeellisuudesta oltiin eri mieltä. Kehittämistä kaipaavia asioita ovat tällä hetkellä mm. yhteisöllisyyden puuttuminen, koulukiusaaminen ja koulujen sisäilmaongelmat.
  • "Olisi tärkeää, että oppilaat itse tietäisivät kuuluvansa koulun oppilaskuntaan ja, että heistä valitaan oppilaskunnan hallitus."
  • "Jos oppilas ei kuitenkaan halua osallistua mihinkään, koska ei jaksa/viitsi niin olisi hyvä olla olemassa esim. koulukyselyitä joissa kysyttäisiin mitä mieltä olet milloin mistäkin asiasta näitä kyselyitä olisi noin 1-2 kertaa lukukaudessa ja sen suorittaa kaikki luokka-asteet"
  • "Draamaa voisi olla 1h. viikossa (Pakollinen oppiaine), eikä siinä aluksi tarvitsisi tapahtua kovin suuria: pieniä esitelmiä/näytelmiä ennen kaikkea iloista ryhmätyöskentelyä jossa tutustutaan toisiin ja opitaan samalla tuntemaan iteään"
  • "Suurimpana ongelmana pidän koulun yhteisöllisyyttä. Se on tärkeä osa koko koulun kannalta ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät: koulurakennus,oppilaat, opettajat, toisiin suhtautuminen..."
 

Lapsiasiavaltuutettu kokosi lasten näkemyksiä koulun kehittämisestä myös vuonna 2009 toteutetussa kirjoituskilpailussa, jossa aiheena oli "Iloisten lasten koulu". Kirjoitusten perusteella on tehty opinnäytetyö  [1], jonka perusteella lasten näkemyksissä korostuvat seuraavat pääteemat.
  1. Koulukiusaamisen lopettaminen
  2. Ystävien tärkeys
  3. Moni-ikäinen yhteisö koulun tukena
  4. Maistuva ja riittoisa kouluruoka
  5. Taianomainen koulu. jossa on mielikuvitukselle tilaa
  6. Urheileva ja leikkivä koulu
  7. Turvallinen koulu, jossa vallitsee työrauha
  8. Värikäs ja vihertävä kouluympäristö
  9. Kansainvälisyys ja globaalikansalaisen vastuu
  10. Innostava opetus
  11. Lasten paremmat vaikutusmahdollisuudet
Yhteenveto lausunnosta
  • Esityksen keskeiset tavoitteet ja taustalla oleva ajatus perusopetuksen kokonaisvaltaisemmasta kasvun tukemisen tehtävästä ovat erittäin kannatettavia, mutta tuntijaon linjaukset eivät nyt kaikilta osin tue sitä, että tavoitteet muuttuisivat käytännöiksi kouluissa. Oppilaiden osallistumiseen ja yhteisöllisyyden tukemiseen tulee osoittaa oppitunteja.
  • Kansalaisen taitojen jäsennys on onnistunut, muttei välity säädöstekstiin. Kuluttajataidot olisi tarpeen lisätä taitoihin.
  • Oppimisympäristöjen ja työskentelytapojen monipuolisuuden merkityksen korostaminen on kannatettavaa, mutta konkreettiset toimet kouluympäristön kehittämiseksi oppilaiden osallistumista ja vuorovaikutusta edistävänä toimintaympäristönä saavat esityksessä liian vähän huomiota.
  • Tuntijaon uudistamisessa ei ole huomioitu tarvetta lisätä väljyyttä koulupäiviin ja vähentää kiireen tuntua. Tämä tulee taata määrittelemällä oppiaineisiin sitomattomia tunteja.
  • Tuntijako tulee yhdistää selkeämmin perusopetuksen tavoitteisiin: konkreettisesti tavoitteena oleviin kansalaisen taitoihin.
  • Peruskouluasetus tulee kirjoittaa nyt esitettyjen kansalaisen taitojen jäsennyksen mukaisesti.
  • Vähimmäistuntimäärän korotuksen tuomat lisätunnit tulee käyttää oppiaineisiin, jotka edistävät oppilaiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä koulussa (etenkin taito- ja taideaineet).
  • Koulumatkojen järjestämisessä on panostettava kuljetusreittien ja odotusaikojen lyhentämiseen ja tähän tulee osoittaa lisää resursseja.
  • Oppiainekohtaisia tietotavoitteita on karsittava, jotta tilaa jää vuorovaikutuksellisten ja toiminnallisten opetusmenetelmien käyttämiselle ja niiden mahdollistamalle asioiden syvällisemmälle yhteiselle käsittelylle
  • Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuden nimeksi tulee vaihtaa Yksilö, yhteisöt ja yhteiskunta.
  • Draama yhteisenä oppiaineena on kannatettava
  • Jos etiikka otetaan perusopetuksen uudeksi oppiaineeksi, tulee koulut velvoittaa järjestämään yhteistä etiikan opetusta kaikkiin katsomusryhmiin kuuluville oppilaille. Vuoropuhelun lisääminen uskontojen kesken myös koulun sisällä on tärkeää.
  • Uskonnon opetuksen ryhmäkokovaatimus tulee säilyttää kolmessa oppilaassa kaikkien uskontojen osalta. Tämä tukee lasten yhdenvertaista kohtelua sekä maahanmuuttajien kotoutumista.
  • Esitetyt muutokset kielten opiskeluun ovat sinänsä kannatettavia, mutta on myös huomioitava muutosten mahdolliset vaikutukset kokonaisuutena. Kunnille tulevat taloudelliset lisäpaineet saattavat johtaa esim. koulujen lakkauttamisiin, mikä on lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin kannalta ei-toivottava kehityssuunta.
  • Valinnaisten oppiaineiden lisäämisen tulee johtaa oppilaiden tosiasialliseen mahdollisuuteen vaikuttaa valinnaisiin aineisiin. Jos vaikuttaminen ei ole mahdollista yksilötasolla, tulee se varmistaa koulu- tai kuntatasolla.
  • Yläkoulun uudistamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Joustavan perusopetuksen toimintamallia tulee integroida yläkoulun sisään. Oppilaiden mahdollisuuksia painottaa opintojaan myös eri oppiaineryhmien välillä tulee lisätä. Etenkin yläkoulun tuntijakoon tarvitaan yhteisöllisyyttä ja osallistumista mahdollistavia tunteja. Lapsen oikeuksien teema opetuksessa ei pidä rajoittua vain alakouluun.
  • Oppilaanohjauksen merkitystä tulee painottaa ja oppilashuollollista työskentelyä tarkastella osana kouluyhteisön toimintaa.
  • Esityksessä ei ole riittävästi painotettu opettajien täydennyskoulutuksen merkitystä. Etenkin aineenopettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutus on tärkeää uudistuksen toteuttamisessa.
  • Esityksessä ei ole riittävästi huomioitu eri kuntien oppilaiden välisen tasa-arvon toteutumista. Toteutuessaan esitys aiheuttaa kunnille taloudellisia paineita, mikä voi monissa kunnissa johtaa oppilaiden edun vastaisiin säästötoimiin.
 

Jyväskylässä 9.9.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Elina Nivala
Ylitarkastaja

[1] Susanna Myllylä ja Teija Rantala: Kohti ilon koulua - Lasten näkökulmia viihtyisään kouluympäristöön. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämishanke 8VE-2009.