ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto perusopetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uudistamista valmistelleen työryhmän (2012:6) ehdotuksista

TAUSTAA
Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistusta on valmisteltu opetusministeriössä jo vuoden 2009 alkupuolelta alkaen. Prosessin eri vaiheissa lapsiasiavaltuutettu on ottanut kantaa uudistukseen lausunnoissaan 18.2.2010 sekä 9.9.2010. Nyt käsillä oleva ehdotus on opetus- ja kulttuuriministeriössä laadittu aiemman valmistelun ja lausuntopalautteen pohjalta.

Ehdotuksessa on uuden hallituksen ohjelmaan perustuen vahvistettu taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä sekä kielten opetuksen monipuolisuutta. Muutokset tuntijakoon ovat hyvin maltillisia. Ehdotukseen on vaikuttanut vahvasti julkisen talouden muuttunut tilanne eli uudistus ehdotetaan tehtäväksi pääosin nykyisten määrärahojen ja tuntimäärien puitteissa.

LAPSIASIAVALTUUTETUN NÄKÖKULMA PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMISEEN
Lapsiasiavaltuutettu arvioi perusopetuksen kehittämistä, valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Aiemmissa lausunnoissamme tätä on käsitelty perusteellisesti.

Uudistuksen arvioinnissa olennaisia ovat sopimuksen läpileikkaavat yleisperiaatteet eli 1) kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti, 2) kaikissa hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelinten toimissa on asetettava ensisijalle lapsen etu, 3) lapsilla on oikeus elämään ja kehittymiseen täyteen potentiaaliinsa omassa tahdissaan ja 4) lasten näkemykset on selvitettävä ja otettava huomioon kun aikuiset tekevät lapsia koskevia päätöksiä.

Tältä kannalta lapsiasiavaltuutettu on korostanut perusopetuksen kehittämisessä seuraavia tavoitteita:
  • koulun kasvatustehtävää ja lasten hyvinvoinnin kokonaisvaltaista tukemista tulee vahvistaa tiedollisen ja taidollisen opettamisen rinnalla,
  • perusopetuksen yleisissä tavoitteissa tulee painottaa kansalaisen taitoja sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista,
  • ratkaisujen tulee vahvistaa lasten keskinäistä tasa-arvoa eli välttää ratkaisuja, jotka voivat lisätä kuntien välisiä opetuksen laatueroja,
  • kiirettä koulun arjessa tulee vähentää ja antaa tilaa lasten ja aikuisten vuoropuhelulle,
  • opetussuunnitelmien valmistelussa oppiainekohtaista tietoaineista voidaan vähentää ja antaa tilaa vuorovaikutuksellisten, kokemuksellisten ja toiminnallisten opetusmenetelmien käyttämiselle,
  • vanhempien ja koulun kasvatuskumppanuutta tulee vahvistaa,
  • lasten ja nuorten koulun arjen vaikuttamiseen ja osallistumiseen sekä kansalaisena elämisen ja toimimisen valmiuksien kehittymisen tulee olla osa koulun toimintakulttuuria mutta sille tulee varata oma aikansa koulun tuntijaossa,
  • ihmisoikeuskasvatusta tulee lisätä,
  • oppiainerajat ylittävää eheyttävää opetusta tulee lisätä,
  • osana uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen kokonaisuutta tulee kehittää eri katsomusryhmiin kuuluvien lasten keskinäistä vuoropuhelua,
  • yläkoulussa valinnaisuutta tulee lisätä ja mahdollistaa oppilaiden erilaisten kiinnostusten mukaiset painotukset,
  • myös yläkoulussa tulee tuntijaossa varata aikaa luokan yhteisöllisyyttä vahvistaviin tunteihin ja ns. "luokanvalvojan tunteihin",
  • vahvistetaan koulua moniammatillisena yhteisönä (opettajat, oppilashuolto, nuorisotyö),
  • koulun tulee antaa nykyistä paremmin tietoa myös kansallisista vähemmistöistä (saamelaiset, romanit, viittomakieliset),
  • koulupäivän näkeminen kokonaisuutena: ruokailu, välitunnit, aamu- ja iltapäivätoiminta sekä kerhotoiminta. Lasten kannalta koulun on tärkeä tukea kaverisuhteiden vahvistumista, mikä myös ehkäisee kiusaamista ja
  • oppimisympäristön kehittämisessä tulee velvoittaa koulutuksen järjestäjiä huomioimaan turvallisuus ja viihtyisyys sekä oppilaiden vaikutusmahdollisuudet.

LAPSIASIAVALTUUTETUN ARVIO UUDISTUSEHDOTUKSESTA
Lapsiasiavaltuutettu piti aiemmissa lausunnoissaan varsin hyvänä laajan työryhmän vuonna 2010 julkaisemaa ehdotusta perusopetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi sekä tuntijaoksi. Nyt käsittelyssä oleva uudistusehdotus sisältää karsitussa muodossa monia aiemman työryhmän ehdottamia uudistussuuntia.

Nyt esitetty uudistus on kuitenkin perusteluiltaan paljon pelkistetympi kuin aiemman työryhmän varsin kunnianhimoinen ja tulevaisuushakuinen ehdotus. Tosin nyt karsittuun ehdotukseen sisältyvä koulun kasvatustavoitteen määrittely on asetuksessa hyvin samansisältöinen kuin aiemman työryhmän ehdotus. Aiempi työryhmä jäsensi kuitenkin hyvin perusteellisesti ja ansiokkaasti omia ehdotuksiaan tulevaisuuden kansalaisen taitojen vahvistamiseksi. Koska näitä perusteluita ei kokonaisuudessa ole mukana, jäävät 2, 3 ja 4 §:n osin uudenlaiset jäsennykset asetuksessa taustoitukseltaan kevyiksi. Tämä siirtää uudistuksen sisällöllisen valmistelun painopistettä jatkoon eli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistukseen.

Verrattuna uudistuksen aiempiin vaiheisiin, nyt esillä olevat ehdotukset tuntijakoon ovat maltillisia ja rajattuja etenkin siksi, että lisävoimavaroja ei opetukseen juurikaan ehdoteta. Lasten tasa-arvoa konkreettisesti vahvistavat muutokset olisivat vaatineet lisäresurssien osoittamista perusopetukseen. Vahvimmin lasten tasa-arvoa lisäävä ehdotus edellisessä uudistusvaiheessa oli perusopetuksen alakoulun vähimmäistuntimäärän nostaminen, joka nyt on jäänyt uudistuksesta pois.

Lapsiasiavaltuutettu pitää nyt tehtyä ehdotusta julkisen talouden tilanteen huomioiden kohtuullisena kuitenkin eräin varauksin. Kriittinen kohta ehdotuksessa on etenkin yläkoulun valinnaisten tuntien määrän väheneminen taito- ja taideaineissa kun yläkoulussa valinnaisuutta olisi tarpeen päinvastoin lisätä. Koulun toimintakulttuuria ja oppimisympäristöä koskevissa asetuksen kohdissa (4 §) tulisi korostaa lasten näkökulmasta tärkeitä oppimisympäristön viihtyisyyttä sekä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Vanhempien ja koulun yhteistyössä tulisi esitystä enemmän vahvistaa yhteistä kasvatuskumppanuutta sekä yhteistyön tiivistämistä.

Seuraavassa on eritelty tarkemmin lapsiasiavaltuutetun näkökulmasta uudistuksen vahvuuksia ja heikkouksia:

1) Uudistusehdotuksen vahvuudet, jotka vastaavat hyvin lapsiasiavaltuutetun aiemmin perusopetuksen kehittämiselle asettamia tavoitteita:
  • on myönteistä, että koulun kasvatustehtävää korostetaan ja painotetaan lapsen kasvua aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä demokraattisia arvoja (2 §),
  • koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden turvaaminen opetuksessa maan eri alueilla on tärkeä tavoite (4 §),
  • oppiainerajat ylittävää opetuksen tavoitteiden huomioimista korostetaan paikallisten opetussuunnitelmien laadinnassa (1 §),
  • tarpeellisten tietojen ja taitojen osalta painotetaan oppimisen sosiaalisia, vuorovaikutuksellisia ja yhteistoiminnallisia prosesseja (mm. kykyä toimia ryhmässä) sekä eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia (3 §),
  • tavoitteissa halutaan rohkaista oppilaita yhteiskunnallisen tiedon käyttöön ja vaikuttamiseen arkielämässä (3 §),
  • koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen ottaminen mukaan opetustyön resurssiksi (4 §),
  • koulun toimintakulttuurin, työrauhan ja monipuolisen oppimisympäristön merkitystä korostetaan (4 §),
  • taito- ja taideaineiden sekä äidinkielen tuntimäärien lisääminen sekä sen suuntaaminen mediataitojen sekä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoihin,
  • kielen opetuksen monipuolisuuden ja vaihtoehtojen lisääminen erillisellä valtionavustuksella,
  • oppiainerajoja ylittävä ja eheyttävä ympäristö- ja luonnontiedon kokonaisuus alakoulussa,
  • uskonnon oppiaineessa painotus lapsen omaan elämään liittyvään pohdintaan sekä erilaisiin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin tutustumiseen,
  • yhteiskuntaopin aloittaminen jo 5-6 luokalla sekä painotus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sekä talous- ja kuluttajatietoon,
  • yhteisöllistä toimintakulttuuria vahvistavan aihekokonaisuuden lisääminen yläkoulun tuntijakoon,
  • erityiseen maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta koskevat rajaavat täsmennykset ovat tarpeellisia (3 §).
2) Uudistusehdotuksen heikkoudet, joilta kohdin esitys ei täysin vastaa lapsiasiavaltuutetun tavoitteita:
  • Opetuksen tasa-arvoa olisi lisännyt, että opetustuntien vähimmäistuntimäärää alakoulussa olisi lisätty edellisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti. Nykyisin eri kunnissa alakoulussa opetustuntien määrässä on varsin suuria eroja.
  • Lasten ja nuorten osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen liittyviin teemoihin on tarpeen varata oma aikansa koulun tuntijaossa. Yläkoulussa tämä on luontevasti osa uutta ns. aihekokonaisuuksien tuntimäärää. Samoin valinnaisten aineiden osuutta voidaan yläkoulussa käyttää kansalaistaitojen vahvistamiseen. Sama tavoite kuitenkin tulee huomioida myös alakoulussa.
  • Koulun toimintakulttuurin tulee yksilön ja yhteisön kasvun, oppimisen ja vuorovaikutuksen lisäksi tukea lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia sekä ryhmäytymistä (4 §).
  • Toiminnassa tulee edistää hyvän työrauhan ja oppimisympäristön turvallisuuden lisäksi oppimisympäristön viihtyisyyttä lasten näkökulmasta (4 §).
  • Yläkoulun osalta valinnaisuutta ei tulisi vähentää vaan lisätä. Yläkoulussa olisi tarpeen antaa sijaa erilaisten oppijoiden ja lahjakkuuksien huomioimiselle niin, että oppilas voisi myös oman valintansa mukaan painottaa itselleen merkityksellisiä oppiaineita, myös taito- ja taideaineita. Tämä tukisi myös jatko-opiskeluun motivoitumista.
  • Saamen kielen opetuksen järjestämisen velvollisuutta tulee vahvistaa koko Suomessa eikä sitä tule rajoittaa pelkästään saamelaisten kotiseutualueelle, koska saamenkielisistä lapsista enemmistö asuu jo kotiseutualueen ulkopuolella.
3) Jatkossa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden valmistelussa huomioitavia ja täsmennettäviä asioita:
  • Yhteisöllisyyden ja oppilaiden osallisuuden vahvistaminen osana koulun toimintakulttuuria tulee ottaa huomioon myös rehtoreiden sekä etenkin aineenopettajien koulutuksessa.
  • Ihmisoikeuskasvatuksen näkökulmaa voitaisiin vahvistaa uskonnon/elämänkatsomustiedon tunneilla. Osaltaan ihmisoikeuskasvatus ja lapsen oikeuksien tuntemus kytkeytyvät luontevasti myös yhteiskuntaopin opintoihin. Ihmisoikeuskasvatuksen vahvistaminen edellyttää sen toiminnallisten menetelmien ja tietopohjan vahvistamista myös luokanopettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa.
  • Yläkoulun aihekokonaisuuksien sisällöissä tulee huomioida myös liikennekasvatuksen merkitys osana arjen taitoja ja elämänhallintaa.
  • Kaikille oppilaille tarpeellisten tietojen ja taitojen määrittelyssä (3 § 1 mom) tulee huomioida kansallisten vähemmistöjen kulttuurin tuntemus. Kieleen liittyvän kulttuurin tuntemuksen opettamisen ei pidä rajautua vain niille oppilaille, joille annetaan kyseisen kansallisten vähemmistökielen tai muun kielen opetusta (3 § 5 mom).
  • Koulun ja kotien (vanhempien) yhteistyössä tulee korostaa yhteistä kasvatuskumppanuutta (4 §), joka tarkoittaisi koulun ja kotien yhteistyön vahvistamista nykyisestään uusin toimintatavoin myös yläkoulussa.
  • Lapsen koulupäivä tulisi nähdä koulun kehittämisessä, toimintakulttuurissa ja johtamisessa selkeämmin kokonaisuutena, jonka osana lapsen kannalta ovat myös välitunnit, ruokailu sekä aamu- ja iltapäivätoiminta sekä koulun kerhotoiminta.

LASTEN JA NUORTEN OMAT NÄKEMYKSET
Lapsiasiavaltuutetun yhtenä tehtävänä on välittää lasten ja nuorten näkemyksiä heidän oikeuksiensa toteutumisesta ja hyvinvointinsa tilasta aikuisille, erityisesti lainsäätäjille ja muille päättäjille. Tätä tarkoitusta varten lapsiasiavaltuutetun toimiston yhteydessä toimii lapsista ja nuorista koostuva neuvonantajaryhmä, joiden jäseniltä kysyttiin mielipidettä työryhmän esityksestä ja erityisesti tuntijaosta. Nuorten esittämät kommentit tukivat pääosin esitystä tuntijaon osalta. Nuoret esittivät mm. seuraavia näkemyksiä:

Äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärän lisäystä pidettiin pääosin tärkeänä:

Hyvä, että äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärää lisätään, nuorten kirjoitustaito osaa olla välillä pöyristyttävän huonoa. Etenkin luovaan kirjoittamiseen ja asiateksteihin olisi hyvä tutustua myös peruskoulussa.
Taide- ja taitoaineiden tuntien lisäämiseen suhtauduttiin kaksijakoisesti. Osa piti lisäystä tärkeänä, mutta toisaalta suhtauduttiin kriittisesti siihen, että esityksessä ehdotetaan taide- ja taitoaineiden valinnaisuutta vähennettäväksi:

Taide- ja taitoaineiden määrää ei missään nimessä pitäisi lisätä varsinkin, kun esityksessä valinnaisten aineiden määrää lasketaan. Ennemminkin valinnaisten aineiden määrää pitäisi lisätä, jotta niistä kiinnostuneet saisivat uusia kursseja ja ne eivät veisi aikaa vaikkapa äidinkielen tai reaaliaineiden opiskelulta.
Nuoret suhtautuivat enimmäkseen myönteisesti historian ja yhteiskuntaopin tuntien kasvattamiseen, erityisesti yhteiskuntaoppia kannatettiin ja nuorten kannanotot myötäilivät esitystä yhteiskuntaopin opetuksen aikaistamisesta:

Tämä on hyvä. Yhteiskuntaoppia on kuitenkin nykyään aivan liian vähän ja sen opiskelun voisi aloittaa jo aikaisemminkin kuin yhdeksännellä luokalla.
Kieltenopetuksen monipuolisuuden ja vaihtoehtojen lisäämistä erillisellä valtionavustuksella pidettiin tarpeellisena:

Kielitarjonnan määrää pitäisi lisätä ja valtion avustukset ovat hyvä tapa siihen. Erityisesti alakoulussa kolmannella luokalla, jossa oppilaat valitsevat ensimmäistä vierasta kieltä jota alkavat lukea olisi tärkeää, että vaihtoehtoja on riittävästi. Toinen vaihe, jossa laaja kielipaletti on tärkeä on yläkouluun siirryttäessä ja valinnaisia aineita valittaessa.
Jyväskylässä 23.3.2012

Maria Kaisa Aula

Lapsiasiavaltuutettu
Jouko Laaksonen

Ylitarkastaja