Lapsiasiavaltuutetun lausunto Rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen komitean suositusten ja täytäntöönpanon seurannasta
Ulkoasiainministeriölle 28.4.2014
Viite: HEL7828-14/29.3.2011
Asia: YK: ROTUSYRJINNÄN POISTAMISTA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS (CERD); KOMITEAN SUOSITUSTEN NUMEROT 12,13 JA 16 TÄYTÄNTÖÖNPANON SEURANTA
Lausunnon kohteena olevista suosituksista
Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa Rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen komitean suositusten 12,13 ja 16 täytäntöönpanon seurannasta. Suositukset 12 ja 13 koskevat saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana (saamelaiskäräjien äänioikeus, maaoikeuksia koskeva lainsäädäntö) ja suositus 16 maahanmuuttajiin kohdistuvan syrjinnän torjumista, yhdenvertaisuuden edistämistä sekä kotouttamislainsäädännön toimeenpanoa.
Lapsiasiavaltuutettu arvioi suositusten toimeenpanoa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta
Lapsiasiavaltuutettu antaa lausuntonsa YK:n lapsenoikeuksien yleissopimuksen lähtökohdista ja lasten edun sekä oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tässä lausunnossa lapsiasiavaltuutettu tuo esille omat toimensa ja kannanottonsa edellä mainittujen suositusten täytäntöönpanon edistämiseksi ja muut huomionsa liittyen suositusten täytäntöönpanoon.
Lapsiasiavaltuutetun tehtävinä ovat lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisen edistäminen. Lapsiasiavaltuutettu toimii yhteistyössä muiden viranomaisten, järjestöjen ja muiden lapsipolitiikan toimijoiden kanssa.
Lapsiasiavaltuutettu on työssään korostanut ihmisoikeuskasvatuksen merkitystä ja pyrkinyt edistämään sitä yhdessä eri viranomaistoimijoiden sekä järjestöjen kanssa. Lapsiasiavaltuutettu on korostanut, että kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen ja oppisisältöihin tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista sekä käytännön taitoja lapsen ja nuoren mielipiteen selvittämisessä ja heidän osallistumisensa tukemisessa. Ihmisoikeuskasvatus on merkittävässä osassa turvattaessa eri vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia.
LOS 2 artikla velvoittaa kohtelemaan kaikkia lapsia yhdenvertaisesti ilman minkäänlaista erottelua, joka perustuu muun muassa lapsen tai hänen vanhempiensa kieleen, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään tai syntyperään
LOS 12 artikla mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.
LOS 17 artiklan mukaan valtioiden ja alan toimijoiden tulee edistää lastenohjelmien ja -kirjojen tarjontaa myös alkuperäiskansojen kielillä.
LOS 20 mukaan lapsen sijaishuollossa (lastensuojelussa) on kiinnitettävä huomiota kasvatuksen jatkuvuuteen sekä etniseen ja kielelliseen taustaan.
LOS 30 artiklan mukaan niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
LOS 39 artiklan mukaan koulutuksen tulee kehittää mm. lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta sekä suvaitsevaisuutta.
Komitean suositukset numerot 12 ja 13: lapsiasiavaltuutetun toimenpiteet saamelaislasten oikeuksien edistämisessä
Vaikka suositukset numerot 12 ja 13 eivät suoranaisesti kosketa lapsia ja nuoria, lapsiasiavaltuutettu tuo lausunnossaan esille yleisemmällä tasolla alkuperäisväestöön kuuluvien lasten ja nuorten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi tekemäänsä työtä. Tukemalla saamelaisten lasten mahdollisuutta omaan kulttuuriin ja kieleen estetään "pakkosulauttaminen" valtaväestöön ja varmistetaan saamelaisen kielen ja kulttuurin säilyminen myös tulevaisuudessa.
Lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt omalla toiminnallaan aktiivisesti edistämään Suomessa elävien alkuperäiskansaan kuuluvien lasten oikeuksia. Suomen lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä Norjan ja Ruotsin lapsiasiavaltuutettujen kanssa toteuttanut vuonna 2007 hankkeen, jossa koottiin 13-18 -vuotiaiden saamelaislasten mielipiteitä omasta hyvinvoinnistaan, koulusta, kodista, harrastuksista ja saamelaisuudestaan. Suomessa tutkija Minna Rasmus haastatteli ja tapasi lähes 90 lasta ja nuorta saamelaisalueen yläkouluissa ja lukioissa Enontekiön, Inarin, sekä Utsjoen kunnissa ja Sodankylän Vuotsossa. Lisäksi hän haastatteli lasten vanhempia ja opettajia. Hanketta ovat rahoittaneet EU:n aluekehitysrahasto (Interreg) ja Lapin lääninhallitus. Hankkeen tavoitteena oli tuoda saamelaiskulttuuria paremmin esille ja kannustaa lapsia ja nuoria olemaan ylpeitä omasta kulttuuristaan ja taustastaan. Hankkeeseen kuului olennaisena osana myös YK:n lapsen oikeuksista tiedottaminen. Lapsiasiavaltuutettu on julkaissut saamenkielistä materiaalia YK:n lapsen oikeuksista ja edellä mainitun hankkeen raportti [1] on julkaistu saamenkielellä.
Koska saamen kielilaki koskee muita vastaavia erityisvaltuutettuja Suomessa, on lapsiasiavaltuutettu oma-aloitteisesti päättänyt toimia sen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa verkkopalvelua myös pohjoissaamen kielellä: http://www.lapsiasia.fi/se/ovdasiidu
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että saamelaiset lapset ja nuoret hyötyisivät siitä, että Suomen Ruotsin ja Norjan valtiot tekisivät enemmän yhteistyötä saamelaisten opetussuunnitelmien, opettajien koulutuksen ja oppimateriaalin alalla sekä lasten ja nuorten mediatarjonnassa. Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä syksyn 2010 aikana allekirjoitettua Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden yhteistä saamelaissopimusta.
Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2008 pohjoismaisen yhteistyöhankkeen osana tekemän selvityksen "Saamelaislasten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomen saamelaisalueella" [2]suositukset ovat edelleen ajankohtaisia. Selvityksessä korostui se, että saamelaisnuoret arvostavat suuresti saamen kielen ja saamenkielistä opetusta. Kielellä on identiteetin rakentamisessa suuri merkitys.
Lapset ja nuoret olivat kuitenkin saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen suhteen edelleen hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään. Enemmistö alle 18-vuotiaista saamelaisnuorista ja -lapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella [3] ja he jäävät suurelta osin vaille kieliopetusta. Saamen kielen ja kulttuurin opetusta tulisi tarjota riittävä tuntimäärä myös saamelaisalueen ulkopuolella asuville saamelaisille lapsille. Heidän oikeutensa opetukseen tulisi kirjata perusopetuslakiin. Tämän lapsiasiavaltuutettu on tuonut esille myös lausunnossaan Euroopan neuvostolle 11.4.2013. [4]
Lapsiasiavaltuutettu esitti vuonna 2011 antamassaan raportissa YK:n lapsen oikeuksien komitealle, että perusopetuslakia on välttämätön muuttaa niin, että saamelaislapsille turvataan oikeus saamen kielen ja kulttuurin opetukseen asuinpaikasta riippumatta. [5] Myös päivähoidossa tulee huomioida saamenkielisten lasten ja perheiden tarpeet koko maassa. Tämä tulee varmistaa varhaiskasvatuslain uudistuksen yhteydessä.
Lapsiasiavaltuutettu pitää edelleen tarpeellisina toimia, joilla vahvistetaan inarin- ja koltansaamen kielisten lasten mahdollisuuksia opiskella äidinkieltään ja kulttuuriaan. Ylipäätään saamenkielistä oppimateriaalia tarvitaan lisää ja materiaalin tuottamisessa tulee huomioida kaikki saamenkielet.Saamenkielisen opetuksen perusongelmaksi nähtiin jo lapsiasiavaltuutetun selvityksessä jatkuvuuden puute, sillä saamenkielisistä, pätevistä aineenopettajista on edelleenkin pulaa. YK:n lapsen oikeuksien komitean jäsen Maria Herczog tapasi saamelaisnuoria vierailullaan Suomessa vuonna 2011. Nuoret kertoivat Maria Herczogille oppimateriaalin vähäisyydestä, omakielisen koulunkäynnin puutteista sekä myös median yksioikoisesta saamelaiskuvasta, joka nuoria on vaivannut.
Saamelaiset nuoret toivat esille YK-raportoijallekin, että saamelaisista ja saamelaiskulttuurista tiedetään hyvin vähän ja esimerkiksi koulun oppimateriaalissa sekä mediassa saamelaiset ovat varsin näkymättömiä. Kieliperuskirjan asiantuntijakomitea on huomioinut raportissaan lapsiasiavaltuutetun selvityksen, jossa tuli esille, ettei median ja joukkoviestinnän antama kuva saamelaisuudesta ei vastaa lasten näkemystä nykyajan saamelaisuudesta. Tilanne ei ole tässä suhteessa juurikaan muuttunut. Media suosii edelleen stereotyyppistä kuvaa saamelaisuudesta, mikä synnyttää helposti väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Lapset ja nuoret haluaisivat enemmän saamenkielisiä palveluita radiosta, televisiosta ja Internetistä. Etenkin saamelaisalueen ulkopuolella lapset tietävät vähäisesti saamelaisista tai saamelaiskulttuurista eikä se sisälly heidän opintoihinsa. Myös opettajia tulisi kouluttaa ymmärtämään pohjoisen monikulttuurisuutta ja kaksikielisyyttä saamelaisten näkökulmasta. Tämä tulee ottaa huomioon perusopetuksen opetussuunnitelmien meneillään olevassa uudistuksessa.
Saamelaiset nuoret ovat tuoneet esille, että vaikka saamen kielilaki koskee laajasti monia valtiollisia viranomaisia ja niitä, joilta valtio ja kunnat ostavat palveluita, käytännössä kuitenkin saamen kieli viranomaisasioinnissa on tulkki ja käännöspalveluiden varassa. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon osallistuminen vaatii tietoa lapsille ja nuorille ymmärrettävällä tavalla, heidän omalla kielellään. Lapsiasiavaltuutettu tuo esille, että sosiaali- ja perhepalveluissa, etenkin lastensuojelutyössä, tulee vahvistaa saamen kielen ja kulttuuritaustan huomioimista. Lastensuojelulain (4 §) sisältämä lapsen edun määritelmä sisältää lapsen etnisen ja kielellisen taustan huomioimisen mutta tähän liittyvää käytännön kehittämistyötä on tehty vielä hyvin vähän.
Saamelaisnuorten vaikuttamisessa otettiin merkittävä askel, kun saamelaiskäräjillä päätettiin perustaa nuorisoneuvosto vuonna 2011. Nuorisoneuvoston tehtävänä on valmistella saamelaisnuoria tai saamelaisnuorten elinoloja ja hyvinvointia koskevat lausunnot, aloitteet ja muut kannanotot. Nuorisoneuvoston tehtävänä on edistää saamelaisnuorten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia ympäri Suomen sekä vahvistaa saamelaisnuorten kuuluvuutta saamelaiskulttuuriin. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolla on myös siinä mielessä erityinen asema, sillä nuorisoneuvoston jäsenillä on puhe- ja läsnäolo-oikeus saamelaiskäräjien yleiskokouksessa. Nuoret ovat tuoneet esille, että saamelaisnuorten halu, mahdollisuus ja kyky vaikuttaa omiin ja yhteiskunnan asioihin on vahvistunut.
Lasten oikeuksien parantamiseksi on pantava toimeen opetus- ja kulttuuriministeriön laatima saamen kielen elvytysohjelma. Merkittävä edistysaskel olisi myös alkuperäiskansan kieltä ja kulttuuria tukevan toiminnan saaminen osaksi kansallisia instituutioita kuten esimerkiksi opetushallitusta tai terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Toiminnan tulisi tapahtua yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.
Lapsiasiavaltuutettu on antanut kannanoton saamelaislasten oikeuksista myös YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoijalle vuonna 2010 [6].
Lapsiasiavaltuutettu on seurannut aktiivisesti saamelaislasten ja -nuorten tilannetta ja oikeuksien toteutumista Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu on mm. tavannut säännöllisin väliajoin saamelaiskäräjien nuorten edustajia ja kuullut heidän näkemyksiään saamelaisten lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta ja eteenpäin viemisestä. Lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt tukemaan saamenkielisten lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon, esimerkiksi saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston kautta.
Komitean suositus numero 16: lapsiasiavaltuutetun toimet maahanmuuttajalasten yhdenvertaisuuden edistämisessä
Lapsiasiavaltuutettu on pyrkinyt omalla toiminnallaan ja tiedottamisellaan edistämään maahanmuuttajaperheiden tilannetta ja ehkäisemään erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa syrjintää. Lapsiasiavaltuutettu jakaa komitean huolen maahanmuuttajavastaisuuden lisääntymisestä Suomessa.
Keskeisin keino syrjinnän vähentämiseksi lapsiasiavaltuutetun toiminnassa on ollut YK:n lapsen oikeuksista tiedottaminen ja lausunnot aiheesta. Lapsiasiavaltuutettu on ollut aktiivisesti mukana Yhdenvertaisuus etusijalle (YES)-hankkeen ohjausryhmässä sen eri vaiheissa. Lapsiasiavaltuutettu on mukana myös maaliskuussa 2013 Suomessa lanseeratun No Hate Speech Movement- kampanjan kansallisessa toimikunnassa. Kampanjan tavoitteena on puuttua erityisesti netissä tapahtuvaan vihapuhekirjoitteluun ja edistää yhdenvertaisuutta nuorten keskuudessa.
Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyökumppanina v. 2013 toteutettavassa Palmenian Edustaja - hankkeessa (vailla huoltajaa Suomessa olevien turvapaikanhakija- ja pakolaislasten edustajien koulutushanke), jossa kehitetään yksintulleiden maahanmuuttajalasten edustajatoimintaa ja selvitetään myös lasten omia kokemuksia turvapaikan hakemisesta.
Lapsiasiavaltuutettu julkaisi yhteistyössä vähemmistövaltuutetun kanssa vuonna 2011 suositukset lasten ja nuorten kokeman syrjinnän ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. [7] Julkaisussa lapsiasiavaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu korostavat lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten ammatillisen osaamisen tärkeyttä syrjinnän tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Lapsiasiavaltuutettu on myös pyrkinyt rohkaisemaan lapsia ja nuoria kertomaan aikuisille kokemastaan syrjinnästä.
Lapsiasiavaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun esittämät suositukset olivat:
- Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatiminen kouluille
- Lasten kanssa työskentelevien koulutuksellisten valmiuksien kehittäminen
- Lapsille ja nuorille enemmän tosiasiallista tietoa vähemmistöryhmistä
- Tuen antaminen syrjintää kokeneille lapsille ja nuorille
- Yhdenvertaisuuden toteutumista valvovien viranomaisten lapsiystävälli-syyden kehittäminen ja tekeminen helpommin lähestyttäviksi lapsille ja nuorille.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa edelleen tarvetta kehittää lapsen edun periaatteen huomioimista turvapaikanhakuun liittyvissä ratkaisuissa niin, että arvio dokumentoidaan ja se perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sekä Suomen lastensuojelulain kriteereihin. Lapsen etu tulee ottaa huomioon sekä perheiden turvapaikkapäätöksissä että yksittäisten lasten päätöksissä. Turvapaikanhakijalapsia tulisi kohdella samojen periaatteiden mukaan kuin vastaavassa tilanteessa, esimerkiksi ilman huoltajan tukea olevaa suomalaista lasta. Tämä ei kaikilta osin vielä toteudu. Myös lastensuojelussa maahanmuuttajalapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Lapsiasiavaltuutetun lapsiasianeuvottelukunta on tehnyt asiasta kannanoton 2010. [8]
Lapsiasiavaltuutettu on todennut lausunnossaan Maahanmuuton tulevaisuus 2020 - työryhmän ehdotuksesta [9] muun muassa seuraavaa lasten ja nuorten kotouttamisen osalta:
"Maahanmuuttajalasten ja -nuorten kotoutumiseen tulee sisältyä mahdollisuuksia harrastustoimintaan sekä kaverisuhteiden solmimiseen. Sitä edistävät eri väestöryhmien keskinäinen vuorovaikutus eri elämän vaiheissa ja tilanteissa. Lasten ja nuorten osalta tärkeä merkitys on eri järjestöjen- ja urheiluseurojen toiminnalla. Näissä maahanmuuttajat ja kantaväestö toimivat yhdessä tasavertaisella ja luontevalla tavalla. Lasten ja nuorten kulttuuripalvelut ovat tärkeä työväline kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisessä.
Tärkeää lasten ja nuorten osallistumisen mahdollistumisen kannalta on maahanmuuttajalasten mahdollisuus aktiiviseen kaksikielisyyteen eli oman äidinkielensä sekä suomen tai ruotsin kielen opiskeluun yhdenvertaisesti koko maassa. Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että maahanmuuttajien etenkin kotona lapsia hoitavien äitien suomenkielen opetusta on järjestettävä useammalla eri tavalla.
Lasten ja nuorten osallistumista ei pidä rajata pelkästään yksilöä itseään koskevien asioiden käsittelyyn vaan kysymys on myös lapsiryhmien oikeudesta. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että on tarpeen nostaa esille maahanmuuttajalasten ja -nuorten oman äänen kuuleminen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisääminen ja lasten oman tietämyksen arvostaminen. Lapset ja nuoret ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Heidän tärkeysjärjestyksensä on usein erilainen kuin aikuisten ja he huomaavat arjestaan erilaisia asioita kuin aikuiset. On tärkeää, että maahanmuuttajalapset ja -nuoret pääsevät vaikuttamaan asioihinsa osallistumalla ja vaikuttamalla lapsiryhmänä esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai kunnassa lapsia ja nuoria koskevien asioiden käsittelyssä sekä siihen liittyvässä päätöksenteossa."
Kotoutumisen kannalta on tärkeää huomioida maahanmuuttajaperheiden jäsenten eritahtinen kotoutuminen ja sen aiheuttamat paineet lapsille. Lapset kotoutuvat yleensä huomattavasti vanhempiaan nopeammin ja se synnyttää kuilun lasten ja vanhempien välille. Lapsi saattaa joutua hoitamaan asioita vanhempien puolesta, koska osaa paremmin suomea. Tämä ei ole lapsen edun mukaista.
Lapsiasiavaltuutettu pitääkin erittäin tärkeänä, että maahanmuuttaja perheiden vanhempia tuettaisiin lastensa kasvattajina ja turvallisen kasvuympäristön luojina perheille suunnatuin palveluin. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota ihmisoikeuskasvatukseen ja lapsen oikeuksien tiedon jakamiseen vanhemmille. Lasten keskuudessa tehty ns. lapsiuhritutkimus (2008) on osoittanut että maahanmuuttajalapset kokevat perheissään enemmän väkivaltaa kuin suomalaiset lapset. Lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen, valistustyö ja vanhempien tukeminen tulee ottaa vahvemmin esille kotouttamispalveluissa.
Jyväskylässä 28.4.2013
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Hanna Ikonen
Ylitarkastaja
[1] Linkit julkaisuihin:
http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1570943
http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1569332
[2] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8153.pdf. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2008.
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8158.pdf
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14626.pdf
[3] Suomen saamelaislapsista 70% asuu nykyisin saamelaisalueen ulkopuolella.
[4] Lapsiasiavaltuutetun lausunto EN: alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja; Suomen viidennen määräaikaisraportin laatiminen (LINKKI)
[5] Raportti YK:n lapsen oikeuksien komitealle Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:2 http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14625.pdf
Report to the UN Committee on the Rights of the Child
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-14624.pdf
[6] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1493965
[7] Linkki julkaisuun:
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-15227.pdf
[8] Linkki kannanottoon: http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=1412332&name=DLFE-11148.pdf
[9] Linkki lausuntoon: http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1852681
