Lapsiasiavaltuutetun lausunto selvityksestä ”Arviomuistio isyyslain uudistamistarpeista”

Oikeusministeriölle 23.9.2011

VIITE
Lausuntopyyntö, OM 1/41/2011, OM018:00/2011 
ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto selvityksestä "Arviomuistio isyyslain uudistamistarpeista". Oikeusministeriö, selvityksiä ja ohjeita 37/2011.

KESKEISET EHDOTUKSET
Oikeusministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa lainsäädäntöneuvos Markku Helinin arviomuistiosta koskien isyyslainsäädännön uudistamistarpeita. Pääministeri Kataisen hallitusohjelman mukaan isyyslaki uudistetaan ja avoliitossa syntyneiden lasten isyyden tunnustamista sääntely uudistetaan.

Muistiossa esitetään useita uudistamistarpeita isyyden selvittämiseen, tunnustamiseen, vahvistamiseen ja riitauttamiseen liittyen sekä pohdittavaksi äitiyteen liittyvien kysymysten lainsäädäntötarpeet.

LAUSUNTO
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulma
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lausunnossaan ehdotuksia lapsen oikeuksien näkökulmasta.. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on mm. vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseksi lainsäädännössä ja välittää lasten ja nuorten mielipiteitä päättäjille. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1991). Sen mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle kaikkia lapsia koskevissa lainsäädäntöelinten ja tuomioistuinten toimissa (artikla 3).

Yleissopimuksen artiklan 2 mukaan lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan "lapsen tai hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua".

Isyyslain valmistelun kannalta olennainen on lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 artikla. jonka mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea molemmat vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Lisäksi 8 artikla sisältää lapsen oikeuden säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa. 
Yleisarvio muistion sisältämistä ehdotuksista
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvin tarpeellisena sitä, että isyyslain uudistamistarpeet on arvioitu.

Lapsiasiavaltuutettu voi pääosin yhtyä arviomuistion johtopäätöksinä oleviin linjauksiin. Ne antavat hyvän perustan isyyslain uudistamiselle.

Erityisesti lapsiasiavaltuutettu kannattaa linjauksia, joiden tavoitteena on selkiyttää ja sujuvoittaa nykyistä lainsäädäntöä ja menettelyä isyyttä koskevissa asioissa. On lapsen edun mukaista, että etenkin vastasyntyneiden lasten vanhempien on siviilisäädystä riippumatta mahdollisimman sujuvaa hoitaa isyyden tunnustamiseen liittyvät asiat silloin kun lapsen biologisesta isästä ei ole epäselvyyttä.

Seuraavassa esitän lapsiasiavaltuutetun tarkempia kannanottoja muistion pääkohtiin.

Isyysolettama
Arviossa pohditaan isyysolettaman ulottamista avoliittoon, koska huomattavan suuri osa lapsista syntyy nykyisin tilanteissa, joissa vanhemmat eivät ole avioliitossa.

Muistion kantana on, että isyysolettamaa ei ole mahdollista laajentaa koskemaan avoliiton aikana syntyneitä lapsia. Muistio suosittaa pitäytymistä nykyisessä sääntelyssä, jonka mukaan olettama koskee vain avioliiton aikana syntyneitä lapsia.

Perusteluna muistiossa pidetään sitä, että avoliittoa ei ole mahdollista todentaa samalla tavoin yksiselitteisesti kuin avioliittoa, josta on merkintä väestötietojärjestelmässä. Virheiden syntymisen riski lisääntyisi, koska isyysolettamaan ei sovelleta äidin ja miehen kuulemista. Jos kuulemista edellytettäisiin, ei voitaisi enää puhua isyysolettamasta. Arviomuistiossa ehdotetaan myös, että isyysolettamaa ei jatkossakaan sovellettaisi avioeron jälkeen syntyneisiin lapsiin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotuksen perusteluita varteenotettavina. Lapsen oikeuksien kannalta on tärkeää, että juridinen isyys vastaa biologista todellisuutta. Ei ole lapsenkaan edun mukaista, jos virheiden vuoksi isyys joudutaan jälkeenpäin kyseenalaistamaan.

Toisaalta lapsiasiavaltuutettu esittää, että koska kyseessä on laajakantoinen ja periaatteellinen asia, tulisi kysymystä vielä tarkemmin selvittää. Avioliitonomaisissa parisuhteissa syntyneiden lasten osuus on nykyisin korkea.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että vielä selvitettäisiin, voisivatko avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät syntyvän lapsen vanhemmat tehdä yhdessä rekisteröinnin tai ilmoituksen ilman kuulemista tai viranomaisessa käyntiä siitä, että heidän kohdallaan noudatetaan isyysolettamaa. Ainakin isyyden  tunnustamismenettelyn tulisi olla yksinkertaisempaa nykyiseen verrattuna (vrt. kohta  Isyyden vahvistaminen tunnustamisella). Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sosiaaliviranomainen voisi vahvistaa tunnustamisen tai että tunnustamislausuma voitaisiin lähettää lastenvalvojalle eräissä tilanteissa postitse tai sähköisesti. Viimeksi mainittu voisi soveltua tilanteisiin, joissa vanhemmat ovat eläneet pitkään yhdessä ja perheeseen on jo syntynyt aiempia lapsia.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa, että muutetaan säännöstä isyyden määräytymisestä tilanteissa, joissa aviomies on kuollut ennen lapsen syntymää.
Isyyden selvittäminen
Arviomuistiossa ehdotetaan, että isyyden selvittäminen olisi mahdollista myös avioliitossa syntyneiden lasten kohdalla tilanteissa, joissa vanhemmilla on perusteltua syytä epäillä, että isyys ei vastaa biologista todellisuutta. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta edellyttäen, että selvityksen vireille saattamiselle annetaan määräaika, kuten muistiossakin esitetään. On lapsen etu, että mahdolliset epäselvyydet isästä poistetaan ja mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Lapsiasiavaltuutettu pitää aiheellisena sitä, että DNA-tutkimuksen antaessa poissuljennan kumoamisesta päättäisi sosiaalilautakunta.

Isyyden selvittämisen käyttöalan rajaus lapsen iän perusteella
Lapsiasiavaltuutettu on aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota epäjohdonmukaisuuksiin, joita lainsäädännössä on alaikäisten kohdalla tiettyjen ikärajojen suhteen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsia ovat kaikkia alle 18-vuotiaat. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että isyyden selvittämistä koskeva ikäraja (nykyisin mahdollista vain jos lapsi ei ole täyttänyt 15 vuotta ja jos mies tunnustaa isyyden)  joko poistetaan tai nostetaan 18 ikävuoteen.

Äidin vastustamisen merkitys
Muistiossa on pohdittu puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja äidin oikeudelle kieltää isyyden selvittäminen, mikäli kukaan ei tunnusta isyyttä.  Lapsen oikeuksien kannalta olisi johdonmukaista, että äidillä ei olisi mahdollisuutta kieltää isyyden selvittämistä. Voi olla lapsen edun vastaista, että isyys selvitetään äidin vastustuksesta huolimatta tilanteissa, joissa äiti on raiskauksen tai hyväksikäytön uhri. Toisaalta on myös lapsen edun vastaista, että äiti voi itsekkäisiin syihin vedoten kieltää lapselta isän.

Isyyden vahvistaminen tunnustamisella
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa joustavuutta tunnustamisen välittömyysperiaatteeseen. Joustavuutta tarvitaan tilanteissa, joissa voi olla vaikea päästä lastenvalvojan luokse. Samoin lapsiasiavaltuutettu kannattaa, että i  syyden tunnustamisen voisi vahvistaa sosiaalilautakunta ainakin tilanteissa, joissa vanhemmat elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Se, että tunnustamista ei voida nykyisin tehdä ennen lapsen syntymää, on johtanut tietyissä tapauksissa kohtuuttomiin tilanteisiin.  On siten kannatettavaa, että säädettäisiin menettelystä, jossa tunnustaminen voitaisiin tietyissä tilanteissa antaa jo ennen lapsen syntymää. Lapsiasiavaltuutettu pitää lapsen edun mukaisena sitä, että  ainakin pienten lasten osalta olisi mahdollista tunnustaa lapsi myös lapsen kuoltua; onhan mahdollista, että kuolema on tullut yllättäen eikä aikaa ole saatu lastenvalvojalle ajoissa.

Edellä mainittuun liittyy tilanne, että lapsi syntyy avopuolisoille keskosena ja/tai kuolemanvakavasti sairaana. Vanhemmille olisi tärkeää, että lasta pidettäisiin virallisesti heidän yhteisenä lapsenaan. Isyyden tunnustamisen hoitamiseen näissä tilanteissa liittyy monia käytännön ongelmia. Lapsella voi olla vain vähän elinaikaa ja vanhemmat voivat olla etäällä kotipaikkakunnastaan. Näitä tapauksia auttaisi mahdollisuus tunnustaa lapsi kuoleman jälkeen. Mikäli tämä ei ole mahdollista,  tulisi selvittää mahdollisuus tunnustamismenettelyyn esim. sairaalassa tai muulla tavoin luotettavasti mutta nopeasti.

Isyyden riitauttaminen
Muistiossa on pohdittu lainsäädännön mahdollisuutta toisaalta suojata virheellisiltä isyyssuhteilta ja toisaalta antaa suojaa perhe-elämälle. Kuten muistiossa todetaankin, on lapsen edun mukaista, että mahdollisuus riitauttaa isyys on sidottu lyhyeen määräaikaan, jos erityisiä perusteita ei ole pidemmälle määräajalle. Isänä itseään pitävän miehen mahdollisuutta riitauttaa aviomiehen isyys on myös pohdittu monesta eri näkökulmasta. Mikäli riitauttaminen olisi mahdollista, voisi todellakin syntyä tilanteita, että kanteita nostettaisiin kiusantekotarkoituksessa. On myös tilanteita, joissa ei muutenkaan ole lapsen edun mukaista, että ns. sosiaalinen vanhemmuus rikkoutuisi eikä lapsi-vanhempi - suhdetta vastaavasti syntyisi lapsen ja biologisen isän välille.

Toisaalta on lapsen oikeus tuntea vanhempansa. Voi olla muutoinkin lapsen edun mukaista, että virheellisen isyyden kumoamiskanteen nostamiseen on mahdollisuus myös muilla kuin aviopuolisoilla ja 15 vuotta täyttäneellä lapsella. Lapsi alkaa yleensä viimeistään kouluiässä tuntea kiinnostusta juuriaan kohtaan ja voi saada selville, että on mahdollista, ettei hänen isänsä olekaan hänen biologinen isänsä. Lapsen identiteetin muodostumisen kannalta on siis edelleen tärkeää tuntea alkuperänsä. Olisi myös lapsen kannalta parempi, että mahdollinen virheellinen isyys korjataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Biologisen isän tunteminen voi olla tarpeellista myös tutkittaessa ja hoidettaessa perinnöllisiä sairauksia.

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmin pitänyt mahdollisena, että näissä tapauksissa oikeus viedä asiaa eteenpäin annettaisiin lastenvalvojalle. Lapsiasiavaltuutettu on myös todennut tarpeen, että lastenvalvojilta tulisi voida edellyttää nykyistä vahvempaa psykososiaalisen työskentelyn osaamista. Muistiossa pidetään kuitenkin ongelmallisena sitä, että isyyden riitauttamisasian eteenpäin viemisessä harkintaoikeus annettaisiin lastenvalvojalle.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tätä mahdollisuutta tulisi isyyslain valmistelussa kuitenkin vielä harkita. On huomioitava, että muistiossa on ehdotettu muutoinkin lastenvalvojan harkintavallan lisäämistä. Siten lapsiasiavaltuutettu kannattaa, että lastenvalvojalla olisi mahdollisuus päättää myös isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamisesta tilanteissa, joissa sille on erityisen painavia syitä.

Jyväskylässä 23.9.2011
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies