Sosiaali- ja terveysministeriölle 13.2.2012

ASIA
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -hankkeen kuulemistilaisuus 13.2.2012; Lapsiasiavaltuutetun lausunto

TAUSTAA                       
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus - työryhmä on antanut alustavat ehdotuksensa asiakkaan itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Linjauksissa ja kehittämisehdotuksissa lähdetään asiakkaan perus- ja ihmisoikeuksin kunnioittamisesta ja vapaaehtoisuuteen perustuvasta hoidosta ja huolenpidosta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan itsemääräämisoikeudesta poiketa vain tarkoin laissa määritellyin edellytyksin. Lisäksi työryhmä on laatinut lainsäädäntöehdotukset päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten, kehitysvammaisten sekä vanhusten osalta.Lapsiasiavaltuutettu arvioi lausunnossaan työryhmän yleisiä linjauksia sekä ehdotusta raskaana olevien päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon toteuttamiseksi.

LAUSUNTO
Työryhmän yleiset linjaukset ja kehittämisehdotukset
Lapsiasiavaltuutettu pitää työryhmän yleisiä linjauksia kehittämisehdotuksia pääosin hyvinä ja perusteltuina. Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon järjestämiseen liittyvät linjaukset ovat ehdotuksessa johdonmukaisia.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin suosittelee, että työryhmä pohtisi linjauksia myös niiden tilanteiden varalta, joissa perusoikeuksien rajoituksia ja pakkohoitoa kohdistetaan alaikäiseen potilaaseen tai kehitysvammaiseen. Potilaslainsäädäntö antaa eräissä tilanteissa myös alaikäiselle varsin pitkälle menevän itsemääräämisoikeuden. Toisaalta lapsen vanhemmalla tai huoltajalla on päätösvaltaa alaikäisen hoidosta. Alaikäisen hoidossa voivat myös olla tarpeellisia hoitopäätökset lapsen vanhemman tai huoltajan tahdon vastaisesti.Yleislinjausten kohdassa 6. korostetaan potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan informointia oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että tiedon jakamisessa huomioidaan erikseen myös lapset ja nuoret eli alaikäiset. Tiedon potilaan asemasta ja oikeuksista tulee olla myös lapsille ja nuorille ymmärrettävää sekä saatavilla heille luontaisilla foorumeilla (esimerkiksi internet).

Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset
Yksi lainsäädännön kehittämisehdotuksista koskee raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumatonta hoitoa. Työryhmän ehdotukset pohjautuvat sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän ehdotuksiin (  Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen -työryhmän raportti, sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:4).

Lapsiasiavaltuutettu oli mukana tuossa työryhmässä ja kannatti sen ehdotusta päihdehuoltolain muuttamiseksi niin, että tahdon vastaisen hoidon yhdeksi perusteeksi säädetään sikiön terveysvaara.

Itsemääräämisoikeus- työryhmä on laatinut hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen päihdehuoltolain muuttamiseksi. Lakiin lisättäisiin uusi 1 a luku, joka sisältäisi säännökset raskaana olevanpäihdeongelmaisen naisen tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksistä, päätöksentekoon liittyvästä menettelystä ja täytäntöönpanosta. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä liittyen hoidon aikaisiin rajoitustoimenpiteisiin.

Työryhmä ehdottaa, että tilanteissa, joissa vapaaehtoinen hoito ei ole mahdollista, raskaana oleva päihteitä käyttävä nainen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon. Ehdotuksen mukaan on oltava ilmeistä, että ilman päihteiden käytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa syntyy terveysvaaraa sikiölle.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa työryhmän tavoin sitä, että tahdonvastaisen hoidon tulee aina olla viimesijaista. Vapaaehtoisen hoidon esteenä ei voi olla, että tarjolla ei ole riittävästi tai soveltuvaa hoitoa. Tahdonvastaisen hoidon viimesijaisuus takaa sen, että jokaisella raskaana olevalla naisella on oikeus saada hoitoa niin halutessaan.

Tätä oikeutta vahvistaisi, että  päihdehuoltolakiin tai terveydenhuoltolakiin kirjattaisiin raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen subjektiivinen oikeus välittömästi hoidon tarpeen arviointiin ja arvioinnin mukaiseen hoitoon. Tämä sisältyi myös edellä mainittuun STM:n ns. päihdeäitityöryhmän (2009:4) esityksiin. Lisäksi yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi vielä tarkentaa "soveltuvien ja riittämättömien vapaaehtoisten palveluiden" käsitesisältöä.

Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistaminen on tarpeen, koska tutkimusnäyttö kiistattomasti osoittaa raskaana olevan naisen päihteiden, erityisesti alkoholin, käytön riskit sikiön ja lapsen terveydelle.

Kuten edellä mainitussa ns. päihdeäitityöryhmän mietinnössä ja nyt käsillä olevassa lakiehdotuksessa on tuotu esille, syntymätön lapsi ei Suomen lainsäädännön mukaan suoranaisesti ole vielä oikeussubjekti. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1989)  esipuheessa (preamble)  on viittaus lapsen oikeuksien julistuksessa (1959) mainittuun tavoitteeseen  "...että lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoito sekä ennen syntymää että sen jälkeen"  
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 1. artiklan sanamuoto jättää lapsuuden alkamisajankohdan avoimeksi  [1]. Sopimus jätti tarkoituksellisesti kunkin valtion omaan kansalliseen lainsäädäntövaltaan ja tulkintaan sen, miten lapsen suojelusta ennen syntymää säädetään ja toimeenpannaan. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, useissa maissa raskaana olevan naisen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan sikiön ihmisarvon suojaamisen nimissä raskausviikkojen määrän lisääntyessä..

Tahdonvastaisella hoidolla tuetaan  syntyneen lapsen oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan (art 24) sekä lapsen oikeutta elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (art 6). Lisäksi yleissopimuksen artiklassa 3 sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun kaikissa lapsia koskevissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa. Artiklassa 24 valtio on myös sitoutunut tarjoamaan odottaville äideille  asianmukaisen  terveydenhoidon  ja neuvonnan.

Lapsiasiavaltuutettu pitää aiheellisena, että ehdotukseen on otettu säännös, jonka mukaan tahdonvastainen hoito voi kestää enintään raskauden keston ajan. Samoin hoidon suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta sekä jatkotuen järjestämistä edesauttaa se, että edellytetään laadittavaksi jatkohoitosuunnitelma, jonka laatimiseen osallistuisivat myös äidin kotikunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden edustajat.

Jyväskylässä 13.2.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies

[1]  Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. UNICEF. Käännetty suomeksi 2011.