Sosiaali ja terveysministeriölle 22.1.2010
VIITE
STM/4195/2009

ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto Suomen romanipoliittisesta ohjelmasta (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:48).

KESKEISET EHDOTUKSET
Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa Suomen romanipoliittisesta ohjelmasta. Ohjelma sisältää ehdotukset romanien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Ohjelmaa valmistellut työryhmä ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä määritellen kuusi painopistealuetta ja näihin toimintalinjaukset, jotka sisältävät keinojen ja vastuutahojen määrittelyn. Toimintalinjoja läpäisee mm. eri ikäryhmien huomioon ottaminen.

Ohjelmassa on painopisteiksi määritelty:
  • Romanilasten ja -nuorten koulutukseen osallistumisen vahvistaminen kaikilla tasoilla.
  • Aikuisen romaniväestön koulutukseen hakeutumisen vahvistaminen ja romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistäminen.
  • Romaniväestön yhdenvertaisen kohtelun ja palveluihin pääsyn edistäminen.
  • Romanikielen ja -kulttuurin säilymisen ja kehittymisen tukeminen.
  • Romaniväestön yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän ehkäiseminen.
  • Romanipolitiikan kehittäminen ja romaniväestön osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen.
Lausuntopyynnössä pyydetään erityisesti kiinnittämään huomiota lausunnonantajan mahdollisuuksiin toteuttaa esitetyt toimenpiteet sekä niiden toiminnallisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin ja aikatauluihin. Lisäksi pyydetään arvioimaan priorisoitavia toimenpiteitä ja romaniväestön osallistumismahdollisuuksia toimenpiteiden toteuttamiseen.

LAUSUNTO

Lapsen oikeuksien näkökulma

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on yhteistyössä muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien muiden toimijoiden kanssa edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista. Lapsiasiavaltuutettu mm. tiedottaa lapsen oikeuksista. Pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Lapsiasiavaltuutettu on kääntänyt lapsen oikeuksien yleisesitteen myös romanikielelle (  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8257.pdf, paperiversiossa liitteenä).

Sopimuksen 2 artiklan mukaan lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman heihin tai heidän vanhempiensa kieleen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään perustuvaa erottelua. Lasta tulee suojella kaikelta syrjinnältä.

Artiklan 3 mukaan kaikissa viranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä ja tulla kuulluksi lasta koskevissa asioissa (12 artikla). Artiklan 17 mukaan tiedotusvälineitä tulee rohkaista kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten kielellisiin tarpeisiin.

Lapsen oikeutta saada opetusta tulee tukea ja säännöllistä koulunkäyntiä tulee edistää. Koulutuksen tulee pyrkiä edistämään lapsen kunnioitusta kieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Kaikkia lapsia tulee valmistaa suvaitsevaisuuteen. Lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan tai käyttää omaa kieltään (28-30 artiklat).

Ohjelmassa on huomioitu hyvin sekä lapsen oikeudet yleisesti että yllä mainitut oikeudet. Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että ohjelmassa on otettu yhdeksi painopistealueeksi romanilasten ja -nuorten koulutukseen osallistumisen vahvistaminen ja että kaikissa toimintalinjoissa on pyritty huomioimaan eri ikäryhmät.

Ohjelmassa on mainittu vuonna 2009 julkaistu lapsiasiavaltuutetun selvitys romanilasten oikeuksien toteutumisesta Suomessa  [1]. Lapsiasiavaltuutetun selvityksen perusteella annettuja kehittämis- ja toimenpidesuosituksia vastaavia ehdotuksia on huomioitu hyvin myös tässä ohjelmassa  [2]. Seuraavassa kuitenkin eräitä yksityiskohtaisia huomioita ohjelmaesityksen toimintalinjoista.

Romanilasten osallistuminen koulutukseen

On myönteistä, että ohjelmassa on kiinnitetty huomiota romanilasten osallistumiseen jo varhaiskasvatukseen. On myös tärkeää, että esitetään toimenpiteitä siihen, että lapsi saa tukea koulunkäynnilleen kotona omilta vanhemmiltaan.

Lapsiasiavaltuutetun selvityksen perusteella ilmeni erityisiä ongelmia romanikotien ja koulun välisessä yhteistyössä. Opettajat eivät välttämättä koe osaavansa tai eivät halua lähestyä romanivanhempia oppilaaseen liittyvissä asioissa samalla tavoin kuin valtaväestön vanhempia. Kyse on osittain opettajien arkuudesta, osittain asennoitumisesta ja osittain myös romanikulttuurin tuntemuksen puutteesta, jolloin esimerkiksi romanilasten koulupoissaolojen syyksi hyväksytään helposti kulttuuriin liittyviä selityksiä eikä niitä välttämättä tarkisteta vanhemmilta. Romanioppilaat saattavat näin oppia käyttämään hyväkseen opettajien tietämättömyyttä.

Ohjelmassa olisi siis hyvä kiinnittää vahvemmin huomiota kodin ja koulun välisen yhteistyön edistämiseen. Nyt se tulee esiin vain lyhyenä mainintana ja yksittäisenä toimenpiteenä liittyen toimintalinjaukseen 2. Myös vanhemmuuden tukea käsitellään ohjelmassa ensisijaisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta, mutta yhtälailla perusopetuksen vaihe on tältä kannalta tärkeä (kohta 4.1.1.4).

Ohjelman sivulla 39 kohdassa   4.1.2.1 Kehitetään toimia ja yhteistyömuotoja romanilasten ja -nuorten koulunkäynnin tukemiseksi
ja peruskoulun suorittamiseksi mainitaan, että lapsiasiavaltuutetun tekemän selvityksen mukaan romanitaustaisilla koulunkäyntiavustajilla on suuri merkitys romanilasten koulunkäynnin kannalta. Romanitaustainen koulunkäyntiavustaja helpottaa myös kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja edellä mainittujen vuorovaikutusongelmien ratkomista.

Lapsiasiavaltuutettu suosittaa myös kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tietoisuuden lisäämistä romanikulttuurista ja romanilasten erityistarpeista. Romanitaustainen henkilökunta lisäisi lasten yleistä tietämystä romanikulttuurista myös niissä tilanteissa, joissa koulussa ei ole romanioppilaita.    [s1]  Yleisesti ottaen sekä koulun ammattilaiset että lapset ovat hyvin huonosti tietoisia romanikulttuurista, mikä aiheuttaa ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita.

Romanilasten ja -nuorten osallistumis- ja harrastusmahdollisuudet

Ohjelmassa on toimintalinjaus 2:n yhdeksi tavoitealueeksi mainittu  romanilasten ja -nuorten osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksien lisääminen. Osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksien edistäminen jää kuitenkin tässä yhteydessä turhan vähälle huomiolle. Se on ohjelmassa sijoitettu yhtenä kohtana (4.1.2.5) toimintalinjaukseen, jonka päänäkökulmana on osallisuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen  perusopetuksessa ja  toisen asteen koulutuksessa.

Vapaa-ajan toiminta ja romanilasten ja -nuorten osallistumismahdollisuudet myös koulun ulkopuolella ovat erittäin merkittäviä hyvinvoinnin kannalta ja lapset itse pitävät niitä tärkeinä.   Siksi osallistumis- ja harrastusmahdollisuudet olisi suotavaa nostaa omaksi toimintalinjauksekseen eikä vain käsitellä niitä koulutukseen liittyvän linjauksen sisällä.
Romanilasten harrastusmahdollisuudet kytkeytyvät myös kulttuuritoimintaan, jota on käsitelty luvussa 4.4.1.4. Tässä kohtaa tulisi toimenpiteenä mainita myös  romanilasten ja nuorten valtakunnallisen kulttuuritapahtuman aloittaminen ja säännönmukainen järjestäminen. Saamelaislasten ja nuorten osalta siitä on hyviä kokemuksia.

Jos osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksia käsiteltäisiin omana toimintalinjauksenaan, saisivat myös siihen liittyvät toimenpiteet enemmän tilaa ja niitä voitaisiin osallistumisen osalta nykyisestä tarkentaa. Esimerkkinä mainittakoon alaluvun viimeinen toimenpide, jossa parannetaan romanilasten ja -nuorten mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi omissa asioissaan sekä yhteiskunnassa yleensä että romaniyhteisön omissa rakenteissa. Tätä on ohjelmatekstissä avattu niukasti.

Tällä kohtaa olisi tarvetta konkretisoida, millaisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja missä asioissa romanilapsille ja nuorille tulisi kehittää. Näitä voivat olla erilaiset edustukselliset vaikuttamiskanavat kuten oppilaskunnat tai nuorisovaltuustot tai sitten yksinomaan romanilapsille -ja nuorille tarkoitetut osallistumiskanavat. Romanilasten ja nuorten asiantuntemusta olisi tarpeen hyödyntää myös kasvatus-, terveys- ja sosiaalipalveluiden kehittämisessä.

Romanilasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisen vastuutahoksi on nimetty opetusministeriö. Muistutan, että myös  RONK on keskeisessä asemassa edistämässä romanilasten ja -nuorten kuulemista romaniyhteisön omissa rakenteissa. Myös se voisi olla vastuutahona  osaltaan tällä kohtaa. Tästä syystä lasten ja nuorten osallistumisen rakenteiden kehittämiseen tulisi palata myös toimintalinjauksessa 9:  Kehitetään romaniasiain hallinnollisia rakenteita ja vahvistetaan romanipolitiikkaa. 
Omana toimenpiteenään olisi tarpeen todeta rakenteiden luominen romanilasten ja -nuorten osallistumiselle romanien omissa päätöksenteko- ja yhteistyöjärjestelmissä. Vertailukohtana toimii saamelaisnuorten osallistumisen edistämiseksi saamelaiskäräjien yhteyteen perustettu nuorisolautakunta, joka muodostuu siis nuorista itsestään. Esimerkiksi alue-RONK:t voisivat kehittää toimintaansa niin, että lapsille ja nuorille olisi omia osallistumiskanavia. Nämä voisivat olla osin myös verkkopohjaisia, koska lapsiasiavaltuutetun selvityksen mukaan romanilapset ovat hyvin aktiivisia sosiaalisen median ja mobiilipalveluiden käyttäjiä.

Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistäminen 
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että ohjelmassa esitetään toimenpiteitä moniperustaisen syrjinnän torjumiseksi. Samoin esitetään, että romaniväestön tietoutta moniperusteisesta syrjinnästä ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä lisätään. Tässä yhteydessä on aiheellista tuoda esille myös lapsen oikeuksista tiedottaminen.  Romanilapsille on aktiivisesti tiedotettava heidän omista oikeuksistaan. Lapsen oikeuksien tiedotukseen osallistuvana tahona voisi olla myös lapsiasiavaltuutettu. 
Muita huomioita
Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä ilmeni, että romanilasten ja -perheiden hyvinvointiin vaikuttaa suuresti vanhempien työllisyystilanne. Romanivanhempien työssäkäynti ja kokemukset työelämässä vaikuttavat myös lasten motivaatioon opiskella ja hakeutua ammattiin ja työelämään. Sen vuoksi myös aikuisiin suunnatut toimenpide-ehdotukset ovat omiaan lisäämään romanilasten ja -nuorten oikeuksien toteutumista.

Tekstissä käytetään termiä  lapsiasiainvaltuutettu, vaikka on oikea termi on  lapsiasiavaltuutettu. Pienenä virheenä mainittakoon myös sivun 23 termi YK:n  lasten oikeuksien komitea, joka oikeasti kuuluu  lapsen oikeuksien komitea (Committee on the Rights of the Child).

Lopuksi
  • Ohjelmassa lapsiasiavaltuutettu on ehdotettu osallistuvaksi tahoksi seuraavissa toimenpiteissä:
  • Tuetaan sijaishuollon piirissä olevien romanilasten kasvatusta ja oikeuksia omaan kieleen ja kulttuuriin.
  • Otetaan romanilapset ja -nuoret huomioon kunnallisia lastensuojelulain mukaisia lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia laadittaessa ja toimenpiteitä suunniteltaessa.
  • Parannetaan romanilasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi omissa asioissaan sekä yhteiskunnassa yleensä että romaniyhteisön omissa rakenteissa.
Yllä mainitut toimenpide-ehdotukset ovat hyviä ja kannatettavia ja lapsiasiavaltuutettu on valmis osaltaan tukemaan niiden toteutumista. Lapsiasiavaltuutettu on valmis yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa näissä asioissa. Ehdotukset ovat kuitenkin vielä sen verran yleisluonteisia, ettei voida sanoa, minkä verran niiden toteuttamiseen on mahdollista varata esim. aikaresursseja, mutta mielellään osallistumme jatkokeskusteluun ja ohjelman toimeenpanoon.

Tämän lisäksi lapsiasiavaltuutettu on halukas osallistumaan moniperustaisen syrjinnän vähentämiseen ja siihen liittyen lapsen oikeuksista tiedottamiseen romanilapsille itselleen.

Jyväskylässä 22.1.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Elina Nivala
Ylitarkastaja (osa-aikainen)
Jaana Tervo
Lakimies

[1] Junkala, Pekka & Tawah, Sanna.  Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2.

[2] Lapsiasiavaltuutetun toimenpidesuositukset selvityksen sivulla 63.