Maahanmuuttovirastolle 20.12.2012
ASIA: Lapsiasiavaltuutetun lausunto toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevan ohjeen päivitetystä luonnoksesta  (MigDno/2012/1348)

VIITE: MIGDno/2012/1348

KESKEISET EHDOTUKSET
Maahanmuuttovirasto pyytää Lapsiasiavaltuutetun lausuntoa viraston toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevan ohjeen päivitetystä luonnoksesta. Maahanmuuttoviraston toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevalla ohjeella on tarkoitus korvata aiemmin annettu toimeentulo-ohje  [1]. Maahanmuuttoviraston toimeentuloedellytyksen soveltamista koskeva ohje pyrkii yhdenmukaistamaan ulkomaalaislain 39 §:n mukaisen toimeentuloedellytyksen soveltamista.

Toimeentuloedellytyksiä tutkitaan tilanteissa, joissa harkitaan turvapaikan hakijoiden oleskeluluvan myöntämistä. Kyse on siitä, millaiset tulot hakijalla pitää olla, jotta oleskelulupa voitaisiin myöntää. Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavan ohjeen tarkoituksena on toimeentuloedellytyksen yhtenäinen soveltaminen, silloin kun harkitaan oleskeluluvan myöntämistä  .
Toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevassa ohjeessa on tarkasteltu toimeentulon suuntaa-antavia euromääriä, joiden määrittelyssä on otettu huomioon elinkustannusten nousu verrattuna ulkomaalaisviraston vuonna 2005 antamaan toimeentulo-ohjeeseen. Toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevassa ohjeessa on myös huomioitu ulkomaalaislain 114 §:n 2 momentin muutos toimeentuloedellytysten soveltamisesta kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saaneen henkilön ns. uusiin perheenjäseniin liittyen.

Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa on pyritty aiempaa selkeämmin tuomaan esiin toimeentuloedellytyksestä poikkeamisen mahdollisuutta lapsiperheiden kohdalla yksittäistapauksen olosuhteiden ja lapsen edun perusteella.

Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavan ohjeen tavoitteena on tukea viivytyksetöntä päätöksentekoa, hakijoiden tasavertaista kohtelua sekä neuvontavelvoitteen ja palveluperiaatteen asianmukaista toteutumista.

LAPSIASIAVALTUUTETUN LAUSUNTO Lapsiasiavaltuutetun näkökulmana on YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus
Lapsiasiavaltuutetun arvioi lausunnossaan ohjetta toimeentuloedellytyksen soveltamisesta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) näkökulmasta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset periaatteet toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavan ohjeen kannalta:

artikla 2: Lasten syrjinnän kielto ja lasten oikeuksien takaaminen kaikille lapsille riippumatta lapsen omista tai hänen vanhempiensa ominaisuuksista, vakaumuksesta tai mielipiteistä.

artikla 3: Kaikissa valtion toimissa jotka koskevat lasta, on aina ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sitoumus taata lapsen hyvinvoinnin kannalta välttämätön suojelu ja huolenpito ottaen huomioon vanhempien tai laillisten huoltajien velvollisuudet.

artikla 9: Lasta ei tule erottaa vanhemmistaan paitsi, jos se on välttämätöntä lapsen edun vuoksi. Lapsella on oikeus ylläpitää suhteita ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa.

artikla 10: Lapsen ja hänen vanhempiensa turvapaikkahakemusten käsittely sekä lapsen oikeus yhteydenpitoon vanhempiinsa tilanteissa, joissa vanhemmat asuvat eri valtiossa.

artikla12: Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa.

artikla 22: Lapsen oikeus suojeluun ja humanitaariseen apuun hänen anoessaan pakolaisen asemaa sekä valtion velvollisuus osallistua perheen jäljittämiseen.

Yleistä
Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei ulkomaalaislaissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii. Ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Ulkomaalaislain 39 §:n 3 momentin mukaan jatkolupaa myönnettäessä ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu, kuten 2 momentissa on säädetty. Tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen ei ole jatkoluvan myöntämisen esteenä.

Maahanmuuttovirasto tuo esille toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavaan ohjeeseen liittyen, että ohjeen tarkoituksena on antaa suuntaviivat lain yhdenmukaiselle soveltamiselle. Ohje ei kuitenkaan yksittäistapauksessa ole ratkaisijaa sitova, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla. Toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevassa ohjeessa todetaan, että jos ohje on yksittäisessä tapauksessa ristiriidassa ulkomaalaislain, hallintolain, perustuslain, muiden velvoittavien normien tai kansainvälisten velvoitteiden kanssa, ohjetta ei tule soveltaa.  [2]
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen toteaa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen  [3], että maahanmuuttovirasto käyttää oleskelulupaharkinnassaan apuna tulorajoja, jotka ovat tarkoitettu päätöksenteon avuksi, mutta ne eivät ole ehdottomia.

Toimeentuloedellytyksistä voidaan poiketa, jos lapsen etu tai muu painava syy sitä vaatii. Linjauksilla on sisäasiainministerin mukaan pyritty siihen, ettei toimeentuloedellytysten ja suuntaa-antavien euromäärien soveltaminen johda kohtuuttomaan lopputulokseen ja estä perheenyhdistämistä. Tulorajoja, erityisesti lapsiperheiden kohdalla, tarkastellaan perheenyhdistämisselvityksen osana.

Lapsen edun arvioinnille tarvitaan yhtenäiset kriteerit
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavan ohjeen tavoitetta tukea viivytyksetöntä päätöksentekoa, hakijoiden tasavertaista kohtelua sekä neuvontavelvoitteen ja palveluperiaatteen asianmukaista toteutumista oleskeluluvan myöntämisessä.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin korostetusti tuo esille tässä kohden, että LOS 3 artiklan mukainen lapsen etu on asetettava etusijalle kaikissa viranomaisten päätöksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että toimeentuloedellytystä ja siitä poikkeamista on ehdottomasti arvioitava lapsiperheiden osalta yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti perheen olosuhteiden perusteella ja lapsen edun kannalta. Tähän velvoittaa myös ulkomaalaislain 6 §, joka velvoittaa lapsen edun huomioimista päätöksenteossa.

Hallintovaliokunnan mietinnössä  [4] ulkomaalaislain 6 §:ään liittyen todetaan  : "Lapsen edun arvioiminen ja lapsen kuuleminen korostuu ulkomaalaislain mukaisessa päätöksenteossa erityisesti turvapaikka-asioissa ja myönnettäessä oleskelulupia perhesiteen perusteella. Lasta koskevissa ratkaisuissa on keskeistä, että päätöksentekijä selvittää, mikä ratkaisu on juuri kyseessä olevan lapsen edun mukainen. Lapsen etu on aina yksilöllinen ja sidottu lapsen kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Lapsen etu tulee harkita kokonaisuudessaan ottaen huomioon mahdollisuuksien mukaan lapsen toivomukset, mielipiteet ja yksilölliset tarpeet. Lapsen edun toteutumisessa lapsen kuulemisella on olennainen merkitys."
Maahanmuuttoviraston ohjeen soveltamisen kannalta keskeinen asia ovat kriteerit, joilla lapsen etua arvioidaan. Lapsiasiavaltuutettu korostaa,  että vaikka lapsen etua arvioidaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen, lapsen edun yleiset kriteerit eivät ole yksilölliset tai subjektiiviset vaan muodostuvat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta kokonaisuutena sekä Suomessa erityisesti lastensuojelulain 4§:n määrittämistä kriteereistä.  Lapsen edun arviointia toimeentuloedellytysten osalta tekevillä viranomaisilla tulee edellä mainittuihin linjauksiin perustuvat yhtenäiset kriteerit ja riittävä asiantuntemus.

Lastensuojelulain 4 §:n mukaisesti lapsen etua arvioitaessa on tarkasteltava, miten eri ratkaisuvaihtoehdot turvaavat lapsen "  1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6)mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen."
Lapsen edun määrittelyyn liittyy olennaisesti myös lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa (LOS 12 artikla). Lapsen edun arviointi edellyttää, että lapsen oma mielipide on selvitetty osaksi päätöksenteon perustana olevaa tietopohjaa.

Toimeentuloedellytyksiä koskevassa ohjeessa olisikin perusteltua viitata lapsen etua koskevissa kohdissa (mm. luku 4.) lastensuojelulain 4 §:ään. Ohjeen luvun 4. s. 11 kohta voisi siis kuulua näin: "Toimeentuloedellytyksestä voidaan siis poiketa yksittäistapauksessa lapsen edun sitä vaatiessa. Lapsen edun arvioinnissa otetaan huomioon lastensuojelulain 4§:n kriteerit.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myös tärkeänä, että oleskelulupaa haettaessa perheille tiedotetaan siitä, että toimeentuloedellytyksen arvioinnissa erityisen painavat syyt ja lapsen etu ovat määrääviä tekijöitä ja velvoittavat viranomaisia yksilölliseen harkintaan.

Lapsen näkemysten selvittäminen viranomaisten päätöksenteossa
Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa korostetaan lapsen edun selvittämistä viranomaisaloitteisesti, kun toimeentuloedellytyksestä poikkeamista arvioidaan. Tarpeen mukaan tämä tapahtuu yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa.  [5]
Lapsen edun määrittämisen perustaksi on siis selvitettävä lapsen oma mielipide ja otettava se mahdollisuuksien mukaan huomioon.  Ulkomaalaislain 6 §:n 2 momentissa on säädetty, että  "ennen kaksitoista vuotta täyttänyttä lasta koskevan päätöksen tekemistä on lasta kuultava, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Lapsen mielipiteet tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös nuorempaa lasta voidaan kuulla, jos hän on niin kehittynyt, että hänen näkemyksiinsä voidaan kiinnittää huomiota."
Tähän velvoittaa myös LOS 12 artikla, jossa säädetään lapsen oikeudesta tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa. LOS 12 artikla velvoittaa viranomaisia ottamaan lapsen näkemykset huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa ei huomioida lapsen oman näkemyksen selvittämisen merkitystä tai mielipiteen ottamisen tärkeyttä lapsen etua arvioitaessa.

Perheen yhtenäisyys tärkeä tavoite
Lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyyden periaate (artikla 2) tarkoittaa, että kaikkia valtion alueella oleskelevia lapsia tulee kohdella lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti. Yksin maahan tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohtelussa tulee siis vertailukohdaksi ottaa vastaavasti ilman huoltajan turvaa olevan suomalaisen alaikäisten kohtelu ja oikeudet.

LOS 9 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on johdonmukaisesti esittänyt huolensa maahanmuuttolinjauksista, jotka haittaavat perheen yhdistymistä. Komitea on painottanut, että lapsen etua on harkittava ensisijaisesti.

LOS 10 artiklan mukaan lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Myös ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaan alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti. Lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa siitä, että eri maissa rajoitetaan perheen jälleenyhdistämistä enenevässä määrin. Komitea on nostanut esimerkiksi tilanteen, jossa valtiot vaativat hakijoita osoittamaan, että heillä on riittävät resurssit tukea maahanmuuttajien perheenjäseniä. Muun muassa tätä rajoitusta komitea pitää yleissopimuksen rikkomisena.  [6]
Näistä syistä johtuen on ehdottoman tärkeää, että toimeentuloedellytyksestä poiketaan  toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa esitetyllä tavalla tilanteessa, jossa Suomeen yksin tulleen alaikäisen vanhemmat hakevat oleskelulupaa Suomeen perhesiteiden perusteella [7] . Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt aiemmin lausunnossaan sisäasiainministeriölle  [8], että lasten ollessa kyseessä perheenyhdistäjänä ei asetettaisi toimeentuloedellytystä laisinkaan.

Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa todetaan lisäksi, että toimeentuloedellytyksestä on lähtökohtaisesti perusteltua poiketa lapsen etu ja perhe-elämän suoja huomioon ottaen  myös  tilanteessa, jossa Suomessa syntyneelle lapselle haetaan ensimmäistä oleskelulupaa, siitä riippumatta kykenevätkö hänen vanhempansa turvaamaan lapsen toimeentulon. Tämän tuominen selkeästi esille ohjeistuksessa on tärkeää samoin kuin se, että lasten osalta toimeentulotasosta voitaisiin yksittäistapauksessa poiketa kokonaan, kun molempien vanhempien toimeentulo perustuu sellaisiin työtuloihin tai vastaaviin tuloihin, jotka riittävät laskennallisesti vanhempien toimeentuloon. Monilapsisten perheiden kohdalla ohjeistuksen euromääräisen tason määräytymisen muutos, jonka mukaan toimeentuloedellytys lasten kohdalla pienenisi jokaisesta lapsesta, on oikean suuntainen. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin korostaa, että perheenyhdistämiseen vaadittavat tulorajat ovat liian korkeat, ottaen huomioon, että maahanmuuttajat työskentelevät tavallisesti pienipalkkaisilla aloilla.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että toimeentuloedellytyksen asettaminen saattaa muodostua lapsiperheille kohtuuttomaksi vaatimukseksi ja estää myös jatkoluvan tai pysyvän oleskeluluvan myöntämisen. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapselle on saattanut muodostua läheinen ja turvallinen elämänpiiri ja yhteisö Suomeen. Tästä syystä lapsen edun tarkastelu kaikissa lapsiperheitä koskevissa oleskelulupa-asioissa on ensisijaisen tärkeää.
Lapsen edun mukaista on tarkastella perheen yhdistämisen merkitystä muualla asuvan vanhemman tai muiden perheenjäsenten toimeentuloedellytysten puuttumisesta huolimatta. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ulkomaalaislain sääntely tukee tätä tavoitetta. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa kuitenkin, että viranomaisohjeiden on varmistettava se, että lapsen etu keskeisenä arviointiperusteena velvoittaa viranomaisia yksilökohtaiseen harkintaan, missä päätöksenteon perusteiksi muodostuvat lapsen elämään vaikuttavien erilaisten olosuhteiden arviointi ja niiden välisten syy- ja seuraussuhteiden punninta em. lastensuojelulain 4§:n sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kokonaisuuden valossa.    
Lopuksi lapsiasiavaltuutettu korostaa LOS 22 artiklan sopimusvaltioille asettamaa velvoitetta ryhtyä tarpeellisiin toimiin, jotta pakolais- ja turvapaikanhakijalapset saavat asianmukaista suojelua ja humanitaarista apua, myös perheenjäsenten jäljittämiseen.
Lausunnon tiivistelmä
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavan ohjeen tavoitetta tukea viivytyksetöntä päätöksentekoa, hakijoiden tasavertaista kohtelua sekä neuvontavelvoitteen ja palveluperiaatteen asianmukaista toteutumista.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä myös sitä, että toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annettavassa ohjeessa on pyritty tuomaan aiempaa selkeämmin esiin toimeentuloedellytyksestä poikkeamisen mahdollisuutta lapsiperheiden kohdalla lapsen edun sitä vaatiessa.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää erityisesti huomiota siihen,  että voimassa oleva lainsäädäntö (ulkomaalaislaki 6§ ) sääntelee ylipäätään lapsen edun määrääväksi näkökulmaksi, kun arvioidaan lain soveltamista alaikäisiin. Tällainen asia on perheen velvoite turvata toimeentulonsa oleskeluluvan edellytyksenä. Toimeentuloedellytyksen soveltamisesta annetun ohjeen merkitys on siten arvioida lapsen edun käsitteen vaikutusta yleisenä periaatteena, mutta myös yksittäistapauksellisena harkintanormina.
Lapsiasiavaltuutettu pitää korostetun tärkeänä toimeentuloedellytyksestä poikkeamista tilanteessa, jossa yksin maahan tulleen turvapaikanhakijalapsen vanhemmat hakevat oleskelulupaa Suomesta.

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmassa lausunnossaan Sisäasiainministeriölle tuonut esille, että jos lapsi on perheenyhdistäjänä, ei vanhemmille asetettaisi toimeentuloedellytystä laisinkaan  [9]. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (LOS) perheen yhtenäisyys on tärkeä tavoite. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 9 artikla velvoittaa jäsenvaltioita takaamaan, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahdonvastaisesti, paitsi jos se on välttämätöntä lapsen edun vuoksi. Lapsen oikeuksien yleissopimus myös edellyttää valtioita käsittelemään perheenyhdistämistä "myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti" (LOS 10 artikla). YK:n lapsen oikeuksien komitea on johdonmukaisesti esittänyt huolensa maahanmuuttolinjauksista, jotka haittaavat perheen yhdistymistä. Komitea on painottanut, että ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen etua painottaen.  [10]
Maahanmuuttoviraston ohjeen soveltamisen kannalta keskeinen asia ovat kriteerit, joilla lapsen etua arvioidaan. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen edun kriteerit muodostuvat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta kokonaisuutena sekä Suomessa erityisesti lastensuojelulain 4§:n määrittämistä kriteereistä.  Lapsen edun määrittelyyn liittyy olennaisesti myös lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa (LOS 12 artikla). Lapsen edun arviointi edellyttää, että lapsen oma mielipide on selvitetty osaksi päätöksenteon perustana olevaa tietopohjaa.

Vaikka lapsen edun arviointi tehdäänkin kussakin yksittäistapauksessa erikseen, tulee arvioinnin tekijöillä olla siihen edellä mainittuihin linjauksiin (LastensuojeluL, YK-sopimus) perustuvat yhtenäiset kriteerit ja riittävä asiantuntemus. Ohjeeseen lukuun 4. jossa lapsen edun arviointia erityisesti käsitellään, tulee lisätä viittaus lastensuojelulain 4§:ään.
Jyväskylässä 20.12.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Kirsi Pollari
Ylitarkastaja

[1] Maahanmuuttoviraston toimeentulo-ohje Dnro 1665/0031/2008, voimassaoloaika 3.4.2009-31.12.2012.

[2] Ohjeluonnos: Toimeentuloedellytyksen soveltaminen, s. 1.

[3] KK 308/2011 vp - James Hirvisaari / ps. Työllistyneiden maahanmuuttajien epätasa-arvoinen kohtelu.

[4] Hallintovaliokunnan mietintö 4/2004 vp

[5] Ohjeluonnos: Toimeentuloedellytyksen soveltaminen, kohta 4. s. 10.

[6] Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja, UNICEF 2011, s. 107.

[7] Ohjeluonnos: Toimeentuloedellytyksen soveltaminen, kohta 4, s. 10.

[8] Lapsiasiavaltuutetun lausunto 7.8.2009 sisäasiainministeriölle selvityksestä "Näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan. Kehitysehdotuksia ja pohjoismaista vertailua."

[9]  Lapsiasiavaltuutetun lausunto 7.8.2009 sisäasiainministeriölle selvityksestä "Näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan. Kehitysehdotuksia ja pohjoismaista vertailua."

[10] Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja, UNICEF 2011, s. 99.