Oikeusministeriölle 25.2.2011 VIITE ASIA Lapsiasiavaltuutetun lausunto työryhmämietinnöstä  Adoptiolainsäädännön uudistaminen. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 84/2010. LAUSUNTO Yleistä Lapsiasiavaltuutettu pitää työryhmän esityksiä pääosin hyvinä ja kannatettavina. Erityisen myönteistä on, että työryhmä on huomioinut YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti velvoitteen asettaa lapsen etu määrääväksi tekijäksi (2 § ja 3 § 1 mom). Lakiehdotuksen 3 § 2 mom sisältää myös lapsen omien toivomusten ja mielipiteiden huomioimisen, mikä tukee yleissopimuksen 12 artiklan mukaista velvoitetta lapsen oikeudesta ilmaista vapaasti mielipiteensä häntä koskevissa asioissa ja aikuisten velvollisuudesta ja antaa mielipiteille lapsen iän ja kehitystason mukainen painoarvo. Työryhmän mietinnössä on huomioitu myös sopimuksen 21 artiklan adoptiota koskevat sopimusvelvoitteet. Mietinnöllä ja lakiehdotuksella on yhtymäkohtia myös yleissopimuksen 7 artiklaan, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Ikärajat Työryhmä ehdottaa, että adoption hakija ei saa olla täyttänyt 50 vuotta, jos adoptoitava on alaikäinen (6 § 1 mom). Alaikäistä adoptoitaessa lapsen ja adoptionhakijan välisen ikärajan on oltava vähintään 18 vuotta ja se saa olla enintään 42 vuotta (7 § 1 mom). Vaikka 50 vuoden ikäraja on korkeampi esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna, kannattaa lapsiasiavaltuutettu työryhmän ehdotusta. Enimmäisikäeron laskeminen 42 vuoteen tukee tavoitetta, jonka mukaan lapsella tulisi olla mahdollisimman pysyvä vanhemmuus aikuisikään saakka. Lisäksi lakiehdotuksen 6 § 2 momentti mahdollistaa poikkeamisen ja antaa mahdollisuuden yksilölliselle harkinnalle erityisissä tilanteissa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa erityisesti lapsen ja adoptionhakijan välisen kiintymyssuhteen merkityksen huomioimista, mikä voi tulla kyseeseen esimerkiksi lapsen ollessa jo jonkin aikaa sijoitettuna samaan sijaisperheeseen lastensuojelulain nojalla. Aviopuolisoita koskevat edellytykset (lakiehdotuksen 8 §) Yhteisadoptio (9 §), Muut suostumukset (lakiehdotuksen 13 §) Mietinnössä ehdotetaan, että vain aviopuolisot voivat adoptoida yhdessä. Avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli voi kuitenkin adoptoida alaikäisen yksin. Perusteluissa todetaan, että lapsi pyritään ensisijaisesti sijoittamaan kahden vanhemman perheeseen. Ehdotuksen 13 § mukaan avopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ei ole mahdollista adoptoida alaikäistä lasta ilman toisen osapuolen suostumusta 4 mom kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Käytännössä on siis mahdollista, että lapsi sijoitetaan perheeseen, jossa on kaksi vanhempaa mutta vain toinen on saanut adoptioneuvontaa. Työryhmän näkemyksen mukaan avioliiton solmimista voidaan pitää indikaationa parisuhteen pysyvyydestä. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että avioliitossa elävien lisäksi myös j  o tietyn aikaa (esim. viisi vuotta) yhdessä avioliitonomaisissa oloissa eläneet puolisot voisivat hakea adoptiota yhdessä. Tämä tukisi myös sen tavoitteen toteutumista, että kaikki tosiasiallisesti lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuvat puolisot olisivat saaneet adoptioneuvontaa. Lisäksi on mahdollista, että rekisteröidyn parisuhteen osapuolen adoptoitua lapsen voi myös toinen osapuoli tehdä näin saman lapsen suhteen. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että lakiesitystä harkittaisiin tältä osin vielä uudestaan ja estettäisiin kyseisen käytännön muodostuminen. Vanhempien suostumus (lakiehdotuksen 11 §) Lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta teki työryhmälle aloitteen 11.3.10 koskien ns. lastensuojelullista adoptiota. Aloitteessa esitettiin, että työryhmä tarkastelisi mietinnössään myös tilanteita, joissa lapsi on ollut jo tietyn ajan sijaishuollossa eikä lapsella ole mahdollisuutta palata vanhempiensa hoitoon. Mietinnössä ei ole kuitenkaan ole juurikaan sivuttu sijaisvanhempina toimineiden mahdollisuutta adoptoida huostaanotettu ja pitkään samassa perheessä kasvanut lapsi vanhempien vastustuksesta huolimatta. Lakiehdotuksen 11 § 2 momentti sinänsä mahdollistaa lapsen adoption momentin edellyttämin kriteerein myös vanhempien kieltäydyttyä antamasta suostumustaan tai peruutettua suostumuksensa. Samoin ehdotuksen 8 luvun säännökset yhteydenpidosta tuovat osaltaan parannusta siihen, että lapsi voi adoptiosta huolimatta paremmin säilyttää suhteensa vanhempiinsa. Kuten lapsiasianeuvottelukunnan aloitteessa tuotiin esille, mahdollisuutta adoptoida pitkään samassa sijaisperheessä ollut lapsi käytetään harvoin. Tämä johtuu osittain viranomaisten tiedon puutteista. Olisikin tarpeen, että lakiesityksessä tai sen perusteluissa tuotaisiin nimenomaisesti esille tämä lastensuojelun ja adoption välinen suhde. On myös tarpeen varmistaa riittävä perehdytys ja ohjeistus adoptiomahdollisuudesta lastensuojelussa toimiville viranomaisille ja ammattilaisille. Lapsiasiavaltuutettu esittääkin, että  ns. avoimen adoption käyttöönoton mahdollisuutta selvitettäisiin vielä tarkemmin oikeusministeriössä, samoin sen yhteyttä lastensuojelulakiin. Adoption suhde vanhemmuuden vahvistamiseen (lakiehdotuksen 12 §) Työryhmä ehdottaa, että jos vanhemmuutta ei ole vahvistettu mutta on aihetta otaksua, että vanhemmuus voitaisiin myöhemmin vahvistaa, adoptio voitaisiin vahvistaa vain erityisin edellytyksin. Esimerkkinä aiheesta otaksua mainitaan tilanne, jossa äiti tietää isän henkilöllisyyden, muttei halua tätä paljastaa. Säännösehdotus merkinnee käytännössä, että aina äidin vastustaessa isyyden selvittämistä jouduttaisiin ottamaan huomioon erityisten edellytysten täyttyminen. Säännösehdotus jättää tulkinnanvaraa ja sen käyttöalaa olisi tarpeen tarkentaa ainakin vielä yksityiskohtaisissa perusteluissa. Adoptioneuvonta (lakiehdotuksen 4 luku) Kuten työryhmän mietinnössäkin todetaan, tarvitsee yhä useampi adoptoitava lapsi erityistä tukea kasvatuksessaan ja hoidossaan. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lakiehdotuksen adoptioneuvontaa koskevia säännöksiä. On tärkeää, että adoptioneuvonta käynnistetään ilman viivytystä ja että se on suunnitelmallista sisältäen myös adoption jälkipalvelun. On myös hyvä, että hakijalle nimetään oma kelpoisuusehdot täyttävä sosiaalityöntekijä, jolla on myös työpari. Tämä tukee adoptionhakijan edellytysten arvioinnin ammattimaisuutta ja asianmukaisuutta. On myös hyvä, että sosiaalityöntekijältä edellytetään perehtyneisyyttä adoptioasioihin. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tehtävään varataan riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja, jotta hyvät tavoitteet toteutuisivat myös käytännössä ja alueellisesti tasa-arvoisesti. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että pelkkä adoptioneuvonta ei ole riittävää takaamaan lapsen kannalta onnistunut adoptio. Neuvonnan lisäksi  tulisi kaikilta adoptionhakijoilta edellyttää adoptiovalmennus, joka on luonteeltaan vuorovaikutuksellista ja prosessinomaista. Tämä lisäisi adoptionhakijan valmiutta varautua esiin nouseviin kysymyksiin ja ongelmiin, mikä olisi omiaan vaikuttamaan lapsen kotiutumiseen myönteisellä tavalla. Lapsen mielipiteen selvittäminen Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että adoptioneuvontaa koskevaan 4 lukuun on otettu nimenomainen säännös (26 §) alaikäisen lapsen mielipiteen selvittämisvelvollisuudesta. 1 momentissa kuitenkin esitetään, että lapsen kanssa tulee keskustella henkilökohtaisesti vain, jos se on mahdollista huomioiden lapsen ikä ja kehitystaso. Lapsen edun arviointi edellyttää kuitenkin aina sitä, että otetaan selvää lapsen omasta mielipiteestä  lapsen iästä riippumatta. Esimerkiksi lastensuojelulain 20 § 1 mom mukaan  lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että  pykälään kirjataan velvollisuus selvittää kaikkien alaikäisten adoptoitavien mielipide. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota myös siihen, ettei mietinnössä ole juurikaan sivuttu adoptionhakijan biologisten alaikäisten lasten asemaa adoptoitaessa alaikäistä perheeseen. Lakiehdotuksen 27 § 3 momentissa säädetään, että perheessä jo ennestään olevien lasten tulee olla adoptoitavaa lasta vanhempia. Perusteluosiossa todetaan, että adoptoivan lapsen etu on, että hän saa kuopuksen aseman. On myös huomioitava, ettei ole kummankaan lapsen edun mukaista, jos adoptiolla ei ole perheessä jo olevan lapsen myötävaikutusta. Laadukkaassa adoptioneuvonnassa on valmiuksia huomioida perheessä jo olevien lasten näkemykset adoptiosta. Asia tulisi kuitenkin kirjata nimenomaisesti lakiin esim. lisäämällä 24 § 1 momenttiin:  ...neuvottava ja autettava lasta, lapsen vanhempia, adoptionhakijoita ja perheessä jo olevaa lasta... Itsenäiset adoptiot Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ns. itsenäistä adoptiota koskevia ehdotuksia. Ne osaltaan ehkäisevät adoptioihin liittyviä ei-toivottavia ilmiöitä, kuten lapsikauppaa. Lisäksi ne täsmentävät ulkomailta tapahtuvien itsenäisten adoptioiden käsittelyä ja ovat omiaan nopeuttamaan lupamenettelyä. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaan(8 luku) Kuten lapsiasiavaltuutettu totesi vanhempien suostumusta koskevassa kohdassa (11 §), uusi säännös yhteydenpidon vahvistamisesta olisi askel kohti ns. avointa adoptiota, jossa lapsella on mahdollista säilyttää suhteet biologisiin vanhempiin adoption jälkeenkin. Tämä osaltaan edesauttaa pysyvien kiintymyssuhteiden säilymistä esimerkiksi sijaisperheessä kasvaneen lapsen osalta, koska yhteydenpidonsäilyminen voi edistää luvan antamista adoptioon. Yhteydenpidosta voitaisiin sopia aikaisemman vanhemman ja adoptiovanhemman välisellä sopimuksella, jonka vahvistaisi tuomioistuin. Sopimuksen muuttaminen olisi mahdollista vain tuomioistuimen vahvistamana. Ensimmäinen sopimus voidaan vahvistaa adoption vahvistamisen yhteydessä, joten käytännössä voi ilmetä tarvetta muuttaa sopimusta jo adoptioprosessin alkuvaiheessa. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että muuttamisen edellytykset vastaisivat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 §:n edellytyksiä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lapsen olosuhteiden pysyvyyden ja jatkuvuuden tavoitetta, mutta esittää, että  muutossopimuksen voisi vahvistaa myös sosiaalilautakunta. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu korostaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä myös muihin itselle läheisiin henkilöihin kuin biologisiin vanhempiinsa. Tulisikin vielä selvittää, miten uuden lain myötä voitaisiin vahvistaa tämän oikeuden toteutumista. Oikeus tietojen saamiseen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus, mikäli mahdollista, tuntea vanhempansa. Vaikka artikla ei nimenomaisesti sisällä ehtoa, että tämän on oltava lapsen edun mukaista, on kuitenkin selvää, että lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Lakiehdotuksen 93 §:n perusteluissa ei ole erikseen tuotu esille, millä perusteella 3 momentin 2. kohdassa on päädytty 15 vuoden ikärajaan (tieto aikaisemman vanhemman henkilöllisyydestä annettava aina pyydettäessä, jos 15 vuotta täyttänyt pyytää sitä yhdessä huoltajansa kanssa). Ikärajaa olisi voinut perustella ja selvittää tarkemmin; esim. lastensuojelulaissa 12 vuotta täyttänyttä lasta on velvollisuus kuulla, joten hän saattaa saada jo 12-vuotiaana paljon tietoa ja vastuuta lastensuojeluasiansa käsittelyn yhteydessä. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että ikärajaa laskettaisiin adoptiolakiesityksen 93 §:n 3 momentin 2. kohdassa 12 vuoteen. Jyväskylässä 25.2.2011 Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu Jaana Tervo Lakimies