Lapsiasiavaltuutetun lausunto 26.9.2008

Opetusministeriölle
Taustaa
Kuvaohjelmalain muutosehdotuksessa kevennetään nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna kuvaohjelmien ennakkotarkastusvelvollisuutta. Tarve on syntynyt tv-toimialan yritysten liiketoiminnan muutosten seurauksena. Perinteisesti tv-ohjelmat on esitetty televisiosta tiettyyn aikaan, jonka televisioyhtiö on sille määrittänyt. Katsoja on voinut tallentaa ohjelman itse myöhemmin katsottavaksi. Teknologian muutos on mahdollistanut ns. epälineaariset palvelut eli tilaus-ohjelmapalvelut, joissa tv-ohjelma on internetin kautta katsottavissa katsojan itse valitsemana aikana.

Kuvaohjelmalaki velvoittaa tarkastamaan ennakkoon ns. tilausohjelmapalveluna tarjolle asetetun kuvaohjelman. Televisioyhtiöiden internetin kautta tarjoamien tilausohjelmapalveluiden määrä on kuitenkin kasvanut niin suureksi, että käytännössä niiden ennakkotarkastaminen Valtion elokuvatarkastamossa ei nykyvoimavaroilla ole mahdollista.

Ratkaisuna uuteen tilanteeseen esitetään tilausohjelmapalveluina esitettävien ohjelmien  ennakkotarkastustehtävän osittaista siirtämistä Valtion elokuvatarkastamolta televisioyhtiöille. Televisioyhtiöiden vastuulle siirtyisi niiden ohjelmien tarkastaminen, jotka voidaan heidän oman arvionsa mukaan esittää televisiossa ennen klo 21. Näihin ohjelmiin tulee merkitä suositeltu ikäraja (K 13, K 11, K 7 tai S). Elokuvatarkastamolla säilyisi edelleen mahdollisuus ottaa erikseen myös näitä ohjelmia tarkastettavakseen.

Klo 21 jälkeen esitettävät ja K-15 sekä K-18 -merkittävät ohjelmat jäävät tilausohjelmapalveluinakin edelleen Valtion elokuvatarkastamon tarkastettavaksi. Näitä ei saisi edelleenkään asettaa tilausohjelmapalvelunakaan tarjolle niin, että ne ovat alaikäisten saatavilla. K-15 ja K-18 -ohjelmien jakaminen ikärajaa nuoremmille olisi edelleen kuvaohjelmalain mukaan rangaistavaa.

Ehdotukset pohjautuvat vahvasti televisiokanavien ns. itsesäätelysopimukseen, jossa on asetettu ns. vedenjakaja-aikoja eri ikäisille lapsille soveltuvien ohjelmien lähettämiselle.

Lausunto
Lapsiasiavaltuutetun lausunnon perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Sopimuksen 17 artiklan mukaan lapsella on oikeus saada tiedotusvälineiden kautta sellaista tietoa, joka on tärkeää hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta tiedolta ja aineistolta. Sopimuksen 13 artiklan mukaan lapsella on mielipiteidensä ilmaisemiseksi oikeus hakea, vastaanottaa ja levittää tietoa ja ajatuksia vapaasti, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia.

Lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan suosituksissa v. 2005 edellyttänyt Suomelta tehokkaampia toimia lasten suojaamiseksi haitalliselta tiedolta erityisesti internetissä.
Ehdotuksen arviointia

Lakiehdotuksen lähtökohtana oleva lasten suojelu kehitykselle haitalliselta materiaalilta on ensiarvoisen tärkeä.  Kuvaohjelmalain muutoksessa myönteistä on se, että lapsen kehitykselle haitalliset mediasisällöt tullaan tarkastamaan sen myötä myös laajemmassa kuvaohjelmaympäristössä kuin pelkästään elokuvateattereissa. Samoin ikärajojen uskottavuuden kannalta on merkittävää, että uuden lain myötä lapsille sallittujen kuvaohjelmien merkitseminen 18+ -materiaaliksi tarkastusmaksujen välttämiseksi saataisiin lopetettua.

Ehdotuksessa tuodaan ansiokkaasti esille televisioyhtiöiden ja muiden palvelujen tarjoajien vastuullisuus ikärajojen määrittelyssä, sisältökuvausten tuottamisessa vanhempien kasvatuksen tueksi sekä palvelun tuottajien velvollisuus ottaa käyttöön tarjolla oleva tekniikka, jolla voidaan estää alaikäisten pääsy lapsille haitallisiin sisältöihin. Laki itsessään ei kuitenkaan velvoita muuhun kuin ikärajan selkeään merkintään.

Lakiehdotus on pääasiassa selkeä ja yksinkertainen. On ymmärrettävää, että tv-toiminnan muuttumisen myötä kaikkia tilausohjelmapalveluna esitettäviä ohjelmia ei ole käytännössä mahdollista ennakkotarkastaa. Vedenjakajana toimiva klo 21 määrittelee, mitkä ohjelmat tulee tarkastaa ja mitkä saa esittää tarkastamattomana. Ehdotetun lain myötä myös Valtion Elokuvatarkastamon resurssit kyetään paremmin käyttämään haitallisten sisältöjen arviointiin.

Itsesäätelyyn siirtyminen edellyttää kuitenkin tv-toimijoiden kesken yhtenäisiä toimintamalleja ja kriteeristöjä, joiden kehittämisestä Valtion elokuvatarkastamon johdolla on pidettävä kiinni. On syytä muistaa, että lakiesityksen mukaan myös muut tilausohjelmapalveluita organisoivat yritykset kuin tv-toimijat voivat jatkossa suoraan soveltaa tv-toimijoiden ennen klo 21 esitetyille ohjelmille asettamia ikärajoja. Huonossa tapauksessa epätasaiset arviointikriteerit tulisivat heikentämään toiminnan uskottavuutta.

Koska myös tuoreimmat kansalliset tutkimukset median vaikutuksista osoittavat, että muun muassa mediapelkoja syntyy paljon lapsille suunnatuista ohjelmista, tuoteselosteet ja sisältömerkinnät vanhempien kasvatusvastuun tueksi kaiken ikäisille suunnattuihin ohjelmiin, palvelun tarjoajien vastuu sekä asiantuntijuus sisällönarvioinneissa on entistä tärkeämpää.

Lakiesityksen tavoitteissa mainitaan työn jatkuminen kuvaohjelmalain kokonaisuudistuksena. Sen yhteydessä on nostettava perusteellisemmin esille tv-toimijoiden ja elokuvatarkastamon yhtenäiset menettelytavat ja kriteeristö sekä mediakasvatuksen lisääntyneet tarpeet, kuten esityksessä ehdotetaan. Laissa tulisi jatkossa säätää tarkemmin seuraavista asioista:


  1. miten varmistutaan televisioyhtiöiden toiminnan laadukkuudesta kuvaohjelmalain soveltamisessa. Tv-yhtiöt tulisi velvoittaa lailla ilmoittamaan valtion elokuvatarkastamolle, ketkä henkilöt vastaavat yhtiössä ohjelmien tarkastamisesta ja ikärajamerkinnöistä kuvaohjelmalain edellyttämällä tavalla.
  2. yhtiöt tulee velvoittaa tiedottamaan aktiivisesti vanhemmille ja tv-katsojille ikärajoista sekä myös palauteväylistä, joiden kautta katsojat voivat antaa palautetta tv-kanavien toiminnasta ja tekemistä ikärajamerkinnöistä. Samoin viestintäviraston tulee aktiivisesti tiedottaa omasta roolistaan tv-kanavien valvonnassa.

Lakiesityksen perusteluita olisi myös syytä täsmentää niin, että mediakasvatusta tarvitaan sekä lapsille että ennen kaikkea vanhemmille, jotta he osaavat kantaa vastuunsa kuvaohjelmaympäristössä. Perusteluissa korostuu nyt lähinnä lasten medialukutaidon edistämisen merkitys.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvin keskeisenä sitä, että EU:n av-direktiivin edellyttämällä tavalla varmistutaan siitä, etteivät alaikäisille haitalliset kuvaohjelmat ole internetin kautta heidän ostettavissaan. Lain perusteluissa tulisi sen vuoksi myös mainita liikenne- ja viestintäministeriössä valmistelussa olevasta syksyllä 2008 eduskunnalle annettavasta lakiesityksestä, jossa edistetään ns. vahvan tunnistamisen järjestelmien kehittymistä internet- ja mobiiliympäristöön. Alaikäisten tunnistamiseksi eivät riitä ns. heikon tunnistamisen menettelytavat (salasanaan tms. perustuvat pankkitunnisteet). Ns. vahvan tunnistamisen tekniikkojen kehittyminen parantaa olennaisesti alaikäisten suojelun mahdollisuuksia. Kuva-ohjelmalaissa tuleekin jatkossa edellyttää, että tilausohjelmapalveluissa käytetään ns. vahvaa tunnistamista.

Lain perusteluissa tulee myös viitata perustuslain ohella YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteisiin artikloissa 13 ja 17.

Viimeaikaiset tragediat maassamme osoittavat, että median suhde lapsuuteen ja nuoruuteen on keskeinen niin hyvässä kuin pahassa. Lasten ja nuorten suojelu, nykyistä turvallisemman mediaympäristön luominen sekä kriittisyyden lisääminen kuluttajien keskuudessa ovat erittäin tärkeitä tavoitteita maassamme.

Tilausohjelmapalvelut ovat vain yksi mediasisältö nykyisessä kuvaohjelmaympäristössä. Kuluttajat itse ovat jatkuvasti aktiivisempia sisällöntuottajia. Lastensuojelullinen näkökulma tulee laajentaa vuorovaikutteisen median sisällöntuottamiseen toimivien pelisääntöjen sekä turvallisuusmallien kautta.

Jyväskylässä 26. päivänä syyskuuta 2008

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu