Ulkoasiainministeriölle
VIITE
HEL7848-30/22.12.2009, HEL7852

ASIA
Lausunto ulkoasiainministeriölle; luonnos Euroopan Neuvoston yleissopimukseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja niiden vastaisesta toiminnasta

LAUSUNTO
Yleistä              
Lapsiasiavaltuutettu on antanut lausunnon yleissopimuksen aiemmissa valmisteluvaiheissa 21.1.2010 ja 29.4.2010. Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että sopimuksessa viitataan nyt YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Aikaisemmissa lausunnoissaan lapsiasiavaltuutettu korosti mm. sitä, että sopimustekstistä tulisi selkeästi ilmetä, että sen ala koskee myös lapsia (tyttöjä). Nyt artiklassa 3 kohdassa f on erikseen määritelty, että termillä "woman" tarkoitetaan myös alle 18-vuotiasta tyttöä.

Lapsiasiavaltuutettu tuo tässä yhteydessä esille myös, että lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on nimetty Euroopan Neuvoston kansalliseksi ns. focal point- tahoksi väkivallan vähentämisen asioissa.
Artikla 2: Scope of the convention             
Artiklassa 2 määritellään sopimuksen ala. Sopimus koskee artiklan mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta osapuolia "rohkaistaan" soveltamaan sopimusta  kaikkiin lähisuhdeväkivallan uhreihin. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa, että Suomi soveltaisi sopimusta myös alaikäisiin lähisuhdeväkivallan uhreihin. Vaikka sopimus painottaakin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, liittyvät sen haitat myös perheen mahdollisiin lapsiin; väkivallan ilmapiirissä eläminen aina lapsen kehitystä vaarantava riskitekijä. Suomesta on tietoa siitä, että väkivalta on usein perhetason ilmiö: jos perheessä on vanhempien keskinäistä väkivaltaa, lisää se todennäköisyyttä myös lapsiin kohdistuvaan kuritus- ja muuhun väkivaltaan. Tässä suhteessa alaikäisten tyttöjen ja poikien suojelun tarpeen välillä ei ole perusteltua tehdä eroa. Sopimuksen soveltaminen kaikkiin alaikäisiin väkivallan uhreihin olisi perusteltua myös Euroopan Neuvoston oman lapsen oikeuksien strategian näkökulmasta.
Artikla 7: Comprehensive and co-ordinated policies
Aikaisemmissa yleissopimusta koskevissa lausunnoissaan lapsiasiavaltuutettu on tuonut esille tuolloin valmisteilla olleen kuritusväkivallan vastaisen ohjelman. Ohjelma on valmistunut ja on julkaistu (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1087414&name=DLFE-12720.pdf). Ohjelman laatimisen yhteydessä lapsiasiavaltuutetun toimisto toteutti kyselyn, jossa selvitettiin yli 7-vuotiaiden lasten (375 vastaajaa) näkemyksiä, miksi vanhemmat käyttävät väkivaltaa kasvatuksessa ja mitä sen estämiseksi tulisi tehdä.

Useimmissa vastauksissa lapset pitivät kuritusväkivallan käyttöä osoituksena vanhemman keinottomuudesta lapsen kasvattamisessa. Monissa vastauksissa tuotiin esille vanhempien uupumisen, mielenterveysongelmien tai päihteiden käytön vaikutus kuritusväkivallan käyttöön. Kuritusväkivallan vähentämisen keinona sai eniten kannatusta vanhempien auttaminen heidän ongelmissaan.

Kyselyssä selvitettiin myös sitä, mitkä syyt voivat estää lapsia saamasta apua. Lapset ilmoittivat pelkäävänsä seurauksia, kun asiasta kerrotaan ulkopuoliselle. Lapset pelkäsivät vanhempien reaktioita (väkivallan lisääntymistä) tai joutumista sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Lapsilla ei myöskään ollut riittävästi luottamusta palveluihin tai tietoa niistä. Lapset tarvitsivat myös enemmän tietoa siitä, että kuritusväkivalta on kiellettyä. He toivoivat saavansa tietoa etenkin koulusta ja Internetin kautta.
Artikla 10: Co-ordinating body
Artikla velvoittaa nimeämään tai perustamaan yhden tai useamman elimen koordinoimaan sopimuksen tarkoittaman väkivallan ehkäisemistoimenpiteitä. Suomessa ei tällä hetkellä ole selkeää yksittäistä vastuutahoa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ja yleisyyttä koskevan tiedon keräämisessä ja kansallisten toimenpiteiden koordinoinnissa.
THL:n perustaman lähisuhdeväkivalta-asioita koordinoivan yksikön roolia näissä asioissa tulisi vahvistaa.
Artikla 11: Data collection and research
Artikla velvoittaa keräämään mm. tilastollista tietoa sopimuksen alaan kuuluvista väkivallan muodoista. Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä nostanut esille tarpeen tutkia lapsen kaltoinkohtelua ilmiöinä säännöllisesti ja selvittää sitä myös lapsille ja nuorille suunnattujen kyselyiden avulla. Lasten väkivaltakokemuksia kartoittavaan, heille itselleen tehtyyn kyselyyn perustuvat tiedot tulisi kerätä esimerkiksi 4-5 vuoden välein säännöllisesti. Edellinen lapsiuhritutkimus tehtiin vuonna 2008 ja sitä edellinen vuonna 1988.
Artikla 14: Education
Lasten turvataitokasvatus tulee järjestää kattavasti ja siten, että se alkaa jo päiväkodissa. Turvataitokasvatuksen tärkeä osa on, että lapset saavat tietoa lapsen oikeuksista, mm. oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen. Myös tiedottaminen vanhemmille on tärkeää; lapsen oikeus koskemattomuuteen tarkoittaa vanhemman velvollisuutta taata väkivallaton lapsuus.

Lapsille tulee myös antaa enemmän tietoa siitä, mihin ottaa yhteyttä, kun he ovat joutuneet lähisuhdeväkivallan uhriksi, mm. miten ja kenelle rikosilmoitus voidaan tehdä. Alaikäiset uhrit eivät useinkaan tiedä, mihin heidän tulee ilmoittaa kaltoinkohtelustaan. Tarvitaankin matalan kynnyksen palveluita, joiden kautta lapsi itse voi tehdä ilmoituksen häneen kohdistuneesta rikoksesta. Kouluissa annettava turvataitokasvatus on tässä tiedottamisessa tärkeää, samoin tiedottaminen lasten yleisesti käyttämillä foorumeilla, kuten Internetissä. Lisäksi hätäkeskusten toimintaa tulee kehittää lapsiystävällisemmiksi.
Artikla 15: Training of professionals; Artikla 28: Reporting by professionals
Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä tärkeämmässä roolissa on lasten lähiympäristö -vanhemmat, muut läheiset, ammattilaiset ja viranomaiset - havaitsemaan lapseen kohdistuneita rikoksia. Tietoa sekä lastensuojelu- että rikosilmoituksen tekemisestä tulee edelleen jakaa eri tahojen perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Lastensuojelusta ei aina johdonmukaisesti ilmoiteta lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia poliisille. Kuritusväkivaltaa ei aina viranomaistenkaan piirissä mielletä rikosvastuun aiheuttavaksi asiaksi, vaan pelkästään lastensuojelullista puuttumista edellyttävänä ongelmana. Lisäksi viranomaisten vaitiolovelvollisuutta ja salassapitoa koskevat säännökset ovat edelleen hajanaiset, mikä aiheuttaa tulkinta- ja tiedonkulkuongelmia. Lainsäädäntöä tuleekin selkiyttää eri ammattilaisten salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden osalta.
Artikla 18: General measures; Artikla 20: General support services
Artiklassa velvoitetaan varmistamaan tehokas yhteistyö viranomaisten ja muiden asiaan liittyvien tahojen kesken. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa  [1] ilmeni useita ongelmakohtia liittyen viranomaisten väliseen yhteistyöhön lapseen kohdistuneen väkivallan selvittämisessä. Olisi tarpeen edistää monialaista yhteistyötä edistävän ns. lastenasiaintalo-mallin käyttöönottoa Suomessa lapseen kohdistuneen väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön rikosten selvittämisessä. Malli perustuu siihen, että rikostutkintaa tekevät viranomaisten työskentelevät lapsilähtöisesti yhteistyössä lastensuojelun ja psykososiaalista tukea tarjoavien tahojen kanssa. Yhteistyön ansiosta lapsi ei joudu useita kertoja haastateltavaksi uhrikokemuksestaan.
Artikla 24: Telephone help lines
Kansalaisjärjestöjen tuottamista puhelin- ja nettipalveluista on hyviä kokemuksia. Ne kuitenkin toimivat edelleen pääasiassa vapaaehtoistyön voimin ja useimmiten Raha-automaattiyhdistyksen vuosittain erikseen päätettävällä rahoituksella. Lasten ja nuorten auttavien puhelinten nettipalveluiden toiminnalle tulisikin taata pysyvä ja riittävä rahoitus.
Artikla 49: General obligations
Artikla sisältää velvoitteen taata, että tutkinta ja oikeuskäsittely suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä. Suurin ongelma lasten kaltoinkohtelun selvittämisessä on oikeuskäsittelyn pitkä kesto poliisitutkinnasta tuomioistuimen ratkaisuun. Eniten prosessia viivästyttävät oikeuspsykiatriset asiantuntijalausunnot.

Lapsen fyysisen pahoinpitelyn rikosepäilyyn liittyvät asiantuntijalausunnot eivät kuitenkaan kuulu valtion rahoitusvastuulle, vaan niistä vastaavat edelleen kunnat. Olisi tarpeellista, että myös fyysisten pahoinpitelyrikosten selvittäminen kuuluisi saman valtion rahoitusvastuun piiriin kuin seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen.
Artikla 56: Measures of protection
Lapseen kohdistuneen rikoksen tutkinnan lapsiystävällisyys vaihtelee maan eri osissa. Lapsiystävällisen oikeusprosessin takaamiseksi tarvitaan mm. rikostutkijoiden ja tuomareiden koulutusta. Lapsen asemaa rikosprosessissa vahvistaisi myös, jos lapsen tarve saada edunvalvoja prosessiin, jossa käsitellään vanhemman tai huoltajan lapseen kohdistamaa rikosta, tiedostettaisiin riittävästi poliisin ja tuomioistuinlaitoksen piirissä.

Jyväskylässä 25.2.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies