Ulkoasiainministeriölle 12.8.2011
VIITE
HEL7828-42

ASIA
Lausunto ulkoasiainministeriölle määräaikaisraporttiluonnoksesta/ YK; Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus; Suomen 20, 21 ja 22 yhdistetty määräaikaisraporttiluonnos

TAUSTAA 
Ulkoasiainministeriö on pyytänyt kommentteja ja huomautuksia luonnokseen elokuussa Yhdistyneille kansakunnille toimitettavasta määräaikaisraportista koskien kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Raportti yhdistää 20.-22. määräaikaisraportit. Lapsiasiavaltuutettu on antanut raportin valmisteluvaiheessa 13.5.2011 perusteellisen lausunnon ulkoministeriölle.

LAPSIASIAVALTUUTETUN KOMMENTIT RAPORTTILUONNOKSEEN
1)  Lisäysehdotus kohtaan C:TUTKIMUKSET SELVITYKSET JA PROJEKTIT tai kohtaan Aiemmat suositukset. ( komitean loppupäätelmä 12 )

Komitea on suositellut, että Suomen valtio tuottaisi eri etnisiä ryhmiä koskevaa tietoa. Myös lasten osalta tietoa erilaisten haavoittuvien ja vähemmistöryhmien tilanteesta on nykyisin hajanaista ja sitä on riittämättömästi.

Tähän liittyen lasten eli alle 18-vuotiaiden hyvinvoinnin seurantaa selvittänyt opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen kansallisiksi lasten hyvinvoinnin indikaattoreiksi. Vuoden 2011 alussa julkaistu ehdotus liittyi valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan.

Raportissa  työryhmä ehdottaa (s. 67) tilastoviranomaisten eli Tilastokeskuksen ja THL:n parempaa yhteistyötä syrjimättömyyden seurannan mahdollistamiseksi sekä tähän liittyviä ratkaisumalleja.

Raportti on nimeltään:  Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit. Tavoitteena tietoon perustuva lapsipolitiikan johtaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3.

Myös uuden hallituksen ohjelmassa on sitouduttu työryhmän aloittamaan lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden kehittämistyöhön.

2)  Lisäysehdotus kohtaan C .TUTKIMUKSET SELVITYKSET JA PROJEKTIT: (raportti luonnos s. 14) tai kohtaan jossa käsitellään sopimuksen 5 artiklaa; Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja valtion antamaan suojaan väkivaltaa tai ruumiillista loukkausta vastaan
Raporttiluonnoksessa käsitellään maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Raportissa ei kuitenkaan oteta esille selvitystyötä ja hankkeita, jotka liittyvät maahanmuuttajalasten kohtaaman väkivallan vähentämiseen. Tässä kohtaa olisi tarpeen viitata Sosiaali- ja terveysministeriön raportin  Älä lyö lasta!  Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaan 2010-2015, jonka mukaan maahanmuuttajalapset ja perheet tulee ottaa erityiseksi kohderyhmäksi kuritusväkivallan vähentämisen työssä. Tämä johtuu siitä, että monet maahanmuuttajaperheet tulevat maista ja kulttuureista, joissa lapsen ruumiillinen rankaiseminen eli väkivallan käyttö kasvatustarkoituksessa ei ole Suomen tavoin kiellettyä.

Vuoden 2008 lapsiuhritutkimus  myös antoi tutkimustietoa siitä, että maahanmuuttajaperheiden lapset kokevat enemmän kuritusväkivaltaa kuin perheet joiden vanhemmat ovat syntyneet Suomessa.

Raha-automaattiyhdistys on tähän teemaan liittyen rahoittanut Maria-Akatemian hankkeen maahanmuuttajanaisten parissa (MASU-projekti 2011 - 2015, avaimet maahanmuuttajanaisten väkivaltaisuuden vähentämiseen,  http://www.maria-akatemia.fi/index_fi.html).  Myös muut järjestöt ovat suunnitelleet hankkeita joissa kohderyhmänä ovat juuri maahanmuuttajaperheet ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen (Yhteiset Lapsemme ry:n hanke).

STM:n em. toimintaohjelmassa korostetaan, että suomalaisten viranomaisten tulee olla näistä ongelmista tietoisia ja toimia aktiivisesti näiden ehkäisemiseksi. Lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevässä työssä tulee huomioida myös lapset. Perheiden on tärkeä saada sekä tietoa omalla kielellään, että myös ohjausta ja tukea myönteiseen kasvatukseen ja rajojen asettamiseen lapsille ilman väkivaltaa. Nämä tukitoimet voisivat sisältyä esim. koko perheen kotouttamissuunnitelmaan.

Maahanmuuttajalasten kokemaa väkivaltaa kotona selvitettiin siis aikoinaan osana ns. lapsiuhritutkimusta: Ellonen - Kääriäinen - Salmi - Sariola:  Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta.Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja

3)  Kommentti raportin s. 38 Poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä
Raportissa on kuvattu nykyistä tilannetta liittyen poikien ympärileikkaukseen uskonnollisista syistä. Lapsiasiavaltuutettu on antanut STM:lle asiasta lausunnon, jonka johtopäätös on seuraavanlainen:

"Kysymys poikien ympärileikkauksen sallimisesta terveydenhuollon toimenpiteenä on luonnollisesti ongelmaton. Sen sijaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus aiheuttaa ongelmia suhteessa muihin lapsen oikeuksiin (mm. itsemääräämisoikeus ja uskonnonvapaus, terveyden suojeleminen).

Ihmisoikeusnäkökulmasta terveydenhuollon toimenpiteiden lähtökohtaisena edellytyksenä on potilaan tietoinen suostumus toimenpiteisiin. Itsemääräämisoikeuden kannalta lapsen oman pätevän suostumuksen merkitys liittyy arvioon toimenpiteen merkityksestä lapsen persoonallisuudelle ja terveydelle. Sinänsä ympärileikkaus on peruuttamaton toimenpide, ja tästä syystä sitä voidaan pitää vakavana.

Lapsen oikeuksien valossa tarkasteltuna myös poikien ei-lääketieteellinen y  mpärileikkaus loukkaa  lapsen henkilökohtaista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, jos lapsella ei ole ollut mahdollisuutta ilmaista mielipidettään esim. ikänsä vuoksi. Ympärileikkaus saatetaan tehdä niin pienelle lapselle, ettei hänellä ole edellytyksiä arvioida toimenpiteen merkitystä.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että pitkän tähtäimen  tavoitteena tulee olla luopuminen poikien ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista. Tähän tarvitaan paljon valistus- ja tiedotustyötä sekä keskustelua uskonnollisten yhteisöjen sisällä. Kyse ei ole yksin suomalaisesta tilanteesta vaan globaalista tarpeesta avata keskustelu uskonnollisten yhteisöjen kanssa lapsen oikeuksien näkökulmasta. Suomen valtion tulee olla asiassa aktiivinen myös kansainvälisesti sekä YK:n että Euroopan Neuvoston foorumeilla.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että yksinomainen leikkausten kieltäminen johtaisi lapsen edun vastaiseen tilanteeseen, koska leikkauksia saatettaisiin kuitenkin tehdä epäasiallisissa olosuhteissa.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että ohjeistus, jonka mukaan on julkisen terveydenhuollon yksikön omassa harkinnassa, suoritetaanko poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia, johtaa lasten eriarvoiseen kohteluun. Olisi siten tarpeen säätää lailla toimenpiteen tekemisestä, jotta käytännöt olisivat yhtenäiset ja yhdenmukaiset kaikkialla maassa. Tulisi säätää siitä, että toimenpiteen suorittaa aina lääkäri ja että käytetään kivunlievitystä. Lapsen mielipide leikkaukseen tulee selvittää sen mukaan kuin se iän ja kehitystason mukaan on mahdollista."

Näin ollen se poikkeaa raporttiluonnoksessa esitetystä kannasta, jossa ei puolleta asiasta lailla säätämistä.

4)  Lisäysehdotus kohtaan jossa käsitellään perusopetusta ja esiopetusta (esim. 7 Artikla opetus ja koulutus s. 58):
Lapsiasiavaltuutettu on kartoittanut sekä saamelais- että romanilasten kokemuksia omasta arjestaan ja oikeuksiensa toteutumisesta. Selvitykset on tehty vuosina 2008 ja 2009. Molemmat selvitykset osoittavat romani- ja saamelaislasten ja nuorten kokevan ongelmaksi sen, että muut lapset eivät tiedä näistä kansallisista vähemmistöistä eikä kouluopetus ole tilannetta korjannut siitä huolimatta, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on tähän liittyviä tavoitteita. Romanilasten kohdalla tietämättömyys romanikulttuurista lisää ennakkoluuloja ja oudoksuntaa. Saamelaislasten osalta kyse voi olla myös heidän oikeuksiensa ja erityispiirteidensä laiminlyönnistä ja sivuuttamisesta. Saamelaislapset pitävät harmillisina myös saamelaisiin liittyviä stereotypioita, jotka he kokevat leimaavina.

Lasten ja nuorten kokeman syrjinnän vähentämisen kannalta on siis tarpeellista lisätä kouluopetukseen kaikille oppilaille jaettavaa tietoa kansallisista vähemmistöistä romaneista ja saamelaisista.

Romani- sekä saamelaislasten ja nuorten edustajat ilmaisivat asiasta näkemyksensä myös YK:n lapsen oikeuksien komitean edustajalle joka vieraili toukokuussa 2011 Jyväskylässä. (  http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1560421).-
5)  Huomio kohtaan jossa käsitellään sopimuksen 6 artiklaa (Tiedottaminen kansallisista oikeusturvakeinoista) s. 51-
Lapsilla eli alaikäisillä tulee olla tosiasiasiallinen mahdollisuus tuoda tarpeellisille viranomaisille esille heihin kohdistunut syrjintä. Tämä edellyttää, että lasten ja nuorten tulee myös itse tietää, mitä syrjintä tarkoittaa ja mihin he voivat ottaa asiasta yhteyttä. Tiedotuksen tulee olla eri-ikäisten lasten ikätason mukaista. Tiedon jakamisessa oikeusturvakeinoista tulee siis huomioida erikseen alaikäisten eli lasten ja nuorten tarpeet. Tämä tarpeellista myös siksi, että sisäministeriön tekemät tutkimukset (YES 3 hanke) osoittavat, että lapset ja nuoret kokevat arjessaan paljon syrjintää.

Nykyinen ihmisoikeusviranomaisten järjestelmä on varsin hajanainen eikä siitä jaeta tietoa lapsiystävällisesti. Lapsiasiavaltuutettu on aloittanut yhteistyötä Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston kanssa tavoitteena lapsiystävällisyyden lisääminen. Tämä tulee ottaa huomioon myös uuden ihmisoikeusinstituution toiminnassa.

Yhteistyötä asiassa on tehty myös vähemmistövaltuutetun toimiston kanssa. Vähemmistövaltuutetun ilmoituksen mukaan vuonna 2008 noin 13 %  heidän käsittelemistään kanteluista oli lapsiin liittyviä. Alaikäisen tekemiä niistä oli vain muutama.

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitean tuoreissa suosituksissa Suomen valtiolle kiinnitetään huomiota oikeusturvakeinojen ja ihmisoikeuksien valvonnan kehittämiseen lapsiystävällisempään suuntaan. Tämä liittyy siihen, että lapsiasiavaltuutettu ei Suomessa käsittele (alaikäisten tekemiä) valituksia ja kanteluita.

6)  Muutosehdotus s. 67: Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia
Raportissa todetaan että Suomessa julkaistiin vuonna 2010 lapsia koskeva tiedotusstrategia. Tässä tarkoitetaan varmaankin  lapsen oikeuksia koskevaa kansallista viestintästrategiaa, joka luovutettiin opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Strategiassa ehdotettiin OKM:öä valtioneuvoston sisällä vastuutahoksi lapsen oikeuksien kansallisessa tiedotuksessa ja koulutuksessa.  Liittyen strategian toimeenpanoon opetushallitus päätti kesäkuussa 2010 täydentää perusopetuksen opetussuunnitelman kansallisia perusteita ja korostaa ihmisoikeussopimuksien asemaa. Koulujen tulee täydentää opetussuunnitelmansa tältä osin 1.8.2011 mennessä.  Tästä onkin raportissa mainittu.

Raportin nimi on kokonaisuutena:

Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia. Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14.

Jyväskylässä 12.8.2011
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu