Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Valtioneuvoston ihmioikeusselonteko
Ulkoministeriölle 28.4.2014
Viite: Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko; kutsu kuulemis- ja keskustelutilaisuuteen 15.4.2014 sekä lausuntopyyntö/ sähköposti 31.3.2014
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Yleistä
Lapsiasiavaltuutettu osallistui vuonna 2013 perus- ja ihmisoikeustoimijoiden paneelin työskentelyyn. Paneeli antoi lausunnon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta ja sen seurannasta sekä valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmasta. [1] Lapsiasiavaltuutettu tukee paneelin esityksiä ja arvioita ja pitää erittäin tärkeänä niiden huomioimista myös ihmisoikeusselontekoa laadittaessa.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan on välttämätöntä, että seuraavan hallitusohjelman yhteydessä linjataan seuraavaan valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman painopisteet ja tärkeimmät tavoitteet. Näin voitaisiin ehkäistä monia niistä puutteista, joita ensimmäisessä toimintaohjelmassa oli. Selonteolla on tärkeä merkitys näiden linjausten pohjustamisessa. Toisaalta selontekoon on valittu käsittelyyn vain eräitä ihmisoikeusteemoja. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että näitä ei tulee pitää siten rajaavina, että ne ennakoisivat jo tulevan ihmisoikeustoimintaohjelman sisältöä.
Erillisvaltuutettujen asema ja toiminta
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ihmisoikeusselonteko on oikea paikka linjata Suomen ns. ihmisoikeusarkkitehtuurin tulevaisuutta. Nykyinen ihmisoikeukisen ja perusoikeuksien valvonnan kokonaisuus on hajanainen ja kansalaisten kannaltakin sekava. Tämä vaikeuttaa pääsyä oikeuksiin (access to justice).
Lapsiasiavaltuutetun painottaa perus- ja ihmisoikeustoimijoiden paneelin kannanotossa esitettyä näkemystä siitä, että erityisvaltuutettujen riippumattomuus hallituksesta, itsenäinen asema ja riittävät toimintaresurssit ovat edellytyksiä uskottavalle ihmisoikeuksien seurannalle ja valvonnalle. [2]Ihmisoikeuksien edistämisen ja ihmisoikeusvalvonnan kokonaisarkkitehtuuria kehitettäessä on ratkaistava, miten lapsiasia-, tasa.-arvo- ja vähemmistövaltuutettujen ja Ihmisoikeuskeskuksen toimintaedellytyksiä voidaan parantaa.
Erityisen pienet voimavarat ovat lapsiasiavaltuutetulla, jonka toimiston henkilöstömäärä on alle puolet molempien muiden erityisvaltuutettujen henkilöstömäärästä sekä erittäin pieni kansainvälisessä vertailussa. Suomen kokoisissa maissa vastaavilla tehtävillä ei ole yhtään henkilöstömäärältään näin pientä erillistä lapsiasiavaltuutetun toimistoa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstömäärää tulee lisätä vastaamaan tehtäviä ja kansalaisten kysyntää. Erityisen pieni on myös Ihmisoikeuskeskuksen henkilöstömäärä.
Tehtävien itsenäistä hoitamista tukisi lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan parhaiten se, että erillisvaltuutetut kooottaisiin koota hallinnollisesti eduskunnan ja sen Ihmisoikeuskeskuksen/Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen. Tämä antaisi mahdollisuuden myös nykyistä suorempaan lapsiasiavaltuutetun raportointiin myös eduskunnalle, mikä vastaisi myös itsenäiselle ihmisoikeusvalvonnalle kansainvälisesti asetettuja kriteerejä.
Lapsen oikeuksien valtavirtaistaminen
Ihmisoikeusselontekoon on valittu tietyt esimerkkialueet: sananvapaus, TSS-oikeuksien täytäntöönpano, LBTHI-ihmisten oikeuksien edistäminen sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien täytäntöönpano. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lapsen oikeuksia tulee tarkastella kaikkien selontekoon valittujen aihepiirin kohdalla valtavirtaistaen ja läpinäkyvästi.
Lasten oikeuksien valtavirtaistaminen edellyttää, että lapsen oikeuksien yleissopimuksessa säädetyt lapsen oikeudet nähdään aidosti ihmisoikeuksina. Yleissopimuksessa taatut oikeudet täydentävät lapsien osalta Suomea sitovissa muissa ihmisoikeussopimuksissa sekä perustuslain perusoikeuksina taattuja oikeuksia. Lapsen oikeuksien yleissopimus ei poissulje lapsilta perusoikeuksien ja muiden ihmisoikeussopimusten takaamia oikeuksia. Lapset ovat ensisijaisesti lapsia, jotka tarvitsevat erityistä suojelua, mutta samanaikaisesti lapsen ovat myös (ensijaisesti) ihmisiä, joita koskevat pääsääntöisesti samat perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisiakin ihmisiä.
Tarkastelussa tulee painottaa niitä teemoja, joihin YK:n lapsen oikeuksien komitea viimeisimmissä suosituksissaan Suomen valtiolle (2011) kiinnitti huomiota. YK- komitean suositukset ja yleiskatsaus lasten hyvinvointiin Suomessa YK-sopimuksen ja tuoreen tilastotiedon valossa lapsiasiavaltuutettu on kirjannut tuoreeseen vuosikirjaansa "Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa" [3]
Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus
Lapsiasiavaltuutettu painottaa ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen tärkeyttä lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Lapset kokevat syrjintää yleisimmin koulussa. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan ihmisoikeuskasvatus on otettava osaksi koulujen opetussuunnitelmaa. Ihmisoikeuskasvatusta olisi annettava eri ikäluokille sopeuttaen ja sitä olisi annettava kaikilla kouluasteilla. Myös päiväkotien toimintaan olisi tärkeää sisällyttää ihmisoikeuskasvatusta.
Lapsiasiavaltuutettu viittaa tältä osin Ihmisoikeuskeskuksen helmikuussa 2014 julkaisemaan selvitykseen ihmisoikeuskasvatuksen ja -koulutuksen toteutumista Suomen koulutusjärjestelmässä ja siinä esitettyihin suosituksiin. [4] Selvityksen keskeiset suositukset tulee huomioida ihmisoikeusselonteossa. Erityisen tärkeä on sitoutuminen valtioneuvoston ihmisoikeuskasvatuksen toimintaohjelman laatimiseen.
Erityiset lapsen oikeuksien ongelmakohdat, jotka selonteossa tulisi huomioida
Lapsiasiavaltuutettu tuo lausunnossaan seuraavaksi esiin asioita ja ongelmia, erityisesti TSS-oikeuksiin liittyen, jotka tulisi huomioida seuraavassa valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa.
1) Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden koordinointi
Valtiolla ei ole lasten, nuorten ja perheiden palveluita ja politiikkoja kokonaisuutena koordinoivaa ministeriötä tai muuta tahoa. Kokonaisuuteen tulisi kuulua mm. sosiaalihuolto, terveyshuolto, koulu, nuorisotyö, lapset oikeusjärjestelmässä jne. Tästä seuraa politiikan hajanaisuutta, tiedonsiirron pulmia ja tehottomuutta. Jopa huostaanottojen määrän kasvu osin ilmentää tätä.
Etenkin yksilö - ja perhekohtaisessa lastensuojelussa valtion johtaminen on ylipäätään liian heikko ja sijaishuollon valvonnan resurssit liian vähäiset. Valtion tasolta vaikutetaan lähinnä vain lainsäädännön keinoin. Kunnat saavat määritellä pitkälti itse lastensuojelun sisällön. Tämän ristiriidan on havainnut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea.
2) Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat [5]
Suomen oikeusjärjestelmän yhdenmukaisuutta Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivojen kanssa ei ole arvioitu eikä selvitetty kokonaisvaltaisesti. Ilmeistä kuitenkin on, että puutteita on runsaasti. Kehitettävää olisi mm. lapsiystävälliset tilojen järjestämisessä, lasten ja nuorten informoimisessa, heidän neuvonnassa ja valmentamisessa, kun kyse on oikeudenkäyntiin osallistumisesta, seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan lapsiuhrien tuen järjestämisessä. Menettelytavat eri toiminnoissa olisi kehitettävä sellaisiksi, että ne olisivat lasta mahdollisimman vähän haittaavia, esimerkkeinä lapsen mielipiteen selvittäminen huoltoriidoissa ja edunvalvojan määrääminen lapselle huoltoriitatilanteissa (tästä jäljempänä tarkemmin).
Parhaillaan meneillään olevassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa Lastenasiaintalo-hankkeessa (LASTA) kehitetään lapsilähtöisesti tuotettua poikkihallinnollista erityispalvelua alle 18-vuotiaille, joiden epäillään joutuneen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. [6] Kehittämisen tavoitteena on lapsiuhrien kohtelun parantaminen. Hankkeen tavoitteena on aloittaa valtakunnallinen toiminta v. 2017.
Lastenasiaintalo-mallilla olisi mahdollisuus varmistaa moniammatillisen yhteistyön toimivuus lapsen erityistarpeita vastaavaksi. Työssä on tullut esille suuri tarve yhtenäistää eri viranomaisten toimintaa sekä luoda yhteisiä tavoitteita, jotka edistävät lapsen etua. Kehitystyö on kuitenkin vielä alkuvaiheessa ja nykyisellään toimintatavat eivät vastaa kansainvälisesti asetettuja vaatimuksia.
3) Lasten oikeusturva
Lasten pääsy oikeuksiinsa (access to rights) on toimimatonta. Erityisesti valitusmekanismit ja muut ns. jälkikäteiset oikeusturvakeinot ovat puutteellisia. Lapsilla ja nuorilla ei ole riittävästi tietoa, kuinka toimia, jos he ovat tyytymättömiä viranomaisen toimintaan. Käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista ei tiedoteta lapsille ja nuorille ymmärrettävästi ja heidät tavoittavasti. Suomen tulisi käytännössäkin sitoutua tältä osin Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivoihin.
Kansallisten valitusmenettelyiden tulisi olla lapsiystävällisempiä. Tämä vaatisi mm., että nykyinen kovin hajanainen viranomaisjärjestelmä yhtenäistettäisiin. Kansallisten valitusmenettelyiden kehittäminen lapsiystävällisempään suuntaan olisi huomioitava YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan ratifiointiprosessissa, jota ulkoministeriö on luvannut edistää jo tämän vuoden aikana. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii pöytäkirjan voimaansaattamista Suomessa.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa etenkin sijaishuollossa olevien lasten oikeutta tietää paremmin oikeuksistaan, sijaishuollon valvonnasta ja käytettävissä olevista valitusmenettelyistä. Tähän vaatimukseen on otettu kantaa mm. YK:n lapsen oikeuksien komitean julkaisemassa yleiskommentissa, joka koskee lapsen osallisuutta (art 12) [7] sekä Ihmisoikeuskomitean sijaishuoltoa koskevissa suuntaviivoissa [8].
4) Lapsen osallisuus erotilanteissa
Lasten mielipiteiden selvittäminen ja lasten kuuleminen huoltoriita-asioissa on puutteellista ja monelta osin se ei toteudu ollenkaan. Lasten mielipiteitä ei selvitetä järjestelmällisesti myöskään uudessa huoltoriitojen asiantuntijasovittelussa tuomioistuimissa.
Lapsiasiavaltuutettu on huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua koskevassa lausunnossaan vaatinut, että asiantuntija-avustajan velvollisuutena tulisi olla lapsen mielipiteen selvittäminen sekä sovitteluprosessista lapselle tiedottaminen. Myös eduskunnan lakivaliokunta totesi tämän puutteen lakiehdotusta koskevassa mietinnössään. Valiokunta katsoi, että jatkossa olisi aiheellista arvioida erikseen, onko lapsen asemaa ja kuulemista koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä tarpeen kehittää. Valiokunnan mukaan aihetta olisi perusteltua lähestyä laaja-alaisesti niin, että huomioon otettaisiin paitsi huoltoriitojen oikeudenkäynnit ja tuomioistuinsovittelu myös muut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat viranomaismenettely. [9] Toukokuun alussa voimaan tulevaan lakiin ei edellytetty muutoksia lapsen kuulemista koskeviin säännöksiin, joten lapsen mielipiteen selvittäminen on laissa ja sen esitöissä nyt nähty ennemminkin poikkeuksena kuin säännönmukaisena osana sovittelua. [10]
Lisäksi puutteena on, että lapselle ei voida määrätä edunvalvojaa vaikeissakaan huoltoriidoissa, ellei samanaikaisesti ole kyse lastensuojeluasiasta. Tämä on ristiriidassa EN lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivojen kanssa.
5) Lasten osallisuus lastensuojelun palveluiden kehittämisessä
Lasten mielipiteitä lastensuojelun ja sijaishuollon palveluiden laadusta ei selvitetä järjestelmällisesti eikä lapsia myöskään säännönmukaisesti kuulla sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Eduskunnan oikeusasiamies on kohentanut käytäntöjään viime aikoina asiasta käydyn keskustelun perusteella. Valtion aluehallintovirastojen ja kuntien omassa valvonnassa on tässä suhteessa vielä paljon puutteita.
6) Laitossijoituksen ongelmia
Perhesijoituksen tulisi olla ensisijainen sijoitusmuoto, mutta siitä huolimatta paljon lapsia on sijoitettu edelleen laitoksiin.
Laitoshuollossa olevien lasten oikeus perusopetukseen ei toteudu aina yhdenvertaisesti. Syynä tähän on, että he eivät aina käy normaalisti kunnan järjestämässä koulussa vaan koulunkäynti (peruskoulu) on voitu järjestää laitoksen omana toimintana. Vaatimus ns. normaalista perusopetuksesta on todettu myös YK:n lapsen oikeuksien komitean antamissa suosituksissa Suomen valtiolle v. 2011.
Laitoksissa olevien lasten mahdollisuudet osallisuuteen on vielä puutteellista. Laitoksissa ei ole säännönmukaisesti oppilaskuntatyyppisiä lasten "raateja", joissa lapset voisivat vaikuttaa ja kertoa mielipiteensä laitoksen arjen asioihin. Tämä on tuotu esiin myös edellä mainitussa YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa lapsen osallisuudesta.
7) Perheen jälleenyhdistämisen edistäminen
Jos huostaanottotilanteissa on tavoitteena perheen jälleenyhdistäminen, tulisi huostaanoton aikana kuntouttaa myös vanhempia. Vanhempien kuntoutus on tällä hetkellä puutteellista. Siitä on osoituksena ns. toistuvien sijoitusten määrän kasvu. Lapsen edun mukaista ei koskaan voi olla, että häntä pompotellaan edestakaisin sijoituspaikan ja kodin välillä.
8) Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ja ihmiskaupan lapsiuhrit
Yksin tulevien alaikäisten turvapaikanhakijalapset ovat eriarvoisessa asemassa suomalaisten ilman vanhempiensa turvaa olevien lasten kanssa. Yhdenvertaisen kohtelun vuoksi olisi perusteltua, että heidän asioitaan hoidettaisiin lastensuojelupalveluissa. Toinen vaihtoehto on, että ulkomaalaislain mukaisissa palveluissa alaikäisten kohdalla noudatettaisiin samoja toimintaperiaatteita kuin lastensuojelussa. Näin ei nykyisellään toimita.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että ihmiskaupan uhriksi joutuneiden lasten tunnistaminen ja tuki on nykyisellään puutteellista. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan ihmiskaupan lapsiuhrien tuki olisi toimivampaa toteuttaa lapsiuhrien yleisen tuen kautta. Tällöin voitaisiin tehokkaammin varmistaa, että toiminta olisi lapsiystävällistä. Myös lastensuojelun tarpeet tulisi näin tehokkaammin huomioitua.
9) Erityistä tukea tarvitsevat lapset perusopetuksessa
Erityistä tukea tarvitsevien lasten saama tuki perusopetuksessa on edelleen kuntakohtaisesti epätasaista. Lasten omia mielipiteitä ja näkemyksiä ei juurikaan näissä ratkaisuissa selvitetä.
Oikeutta perusopetukseen, sen käytännössä toteutumisen osalta, tulisi selvittää erikseen seuraavien ryhmien osalta: kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset, mielenterveyssairaat lapset, erityisesti suljetuilla osastoilla sairaalassa olevat lapset ja nuoret, erilaisista oppimisvaikeuksista ja käytöshäiriöstä kärsivät, erityisesti asperger-oireyhtymän kirjoa sairastavat lapset ja nuoret, yksin tulevat turvapaikanhakijalapset, säilössä olevien turvapaikanhakijavanhempien lapset ja ns. paperittomat lapset. Yhteydenotot ja tuntuma kuntien arkeen antaa viitteitä siitä, että toimintamallit ovat vaihtelevia eikä kaikkien lasten oikeus perusopetuksen toteudu.
LHBTI lapset ja nuoret
Lasten ja nuorten kuolemia koskevassa onnettomuustutkintakeskuksen raportissa (vielä julkaisematon) on kiinnitetty huomiota LBTHI lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niistä seuraaviin itsemurhariskeihin. [11] Onnettomuustutkintakeskus piti erityisen huolestuttavana niiden itsemurhatapausten määrää, joissa taustatekijänä olivat koulukiusaamiseen ja seksuaali-identiteettiin liittyvät kysymykset. LHBTI nuoret sekä sukupuolista identiteettiä hakevat lapset ja nuoret kohtaavat paljon syrjintää ja kiusaamista koulussa.
Raportin mukaan sosiaalinen syrjäytyminen liittyy sekä kiusaamiseen että seksuaali-identiteettiin. Näihin taustatekijöihin vaikuttaminen on mahdollista sekä konkreettisin toimin että asennekasvatuksen keinoin. Kouluissa tulisi lisätä asian huomioimista kiusaamisen vastaisessa työssä sekä ymmärtää paremmin lasten sukupuolen moninaisuutta.
Vammaisten lasten oikeudet
Suomalainen vammaispolitiikka on ollut ja on edelleen aikuiskeskeistä, mikä käy ilmi myös YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointi valmistelleen työryhmän työstä. Lapsiasiavaltuutettu näkee välttämättömäksi, että vammaiset lapset otetaan entistä vahvemmin huomioon sekä lainsäädännön keinoin että vammaispolitiikassa. Lapsiasiavaltuutettu on julkaissut asiasta vuonna 2011 selvityksen "Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi" [12].
Selvitys osoitti, että lapsia tarkastellaan liiaksi puutteiden ja vajeiden, ei mahdollisuuksien ja vahvuuksien kautta. Lapsen omaa osallisuutta ja vaikuttamista palveluihin tuetaan heikosti. Vammaisten lapsen vanhemmat joutuvat usein toimimaan monimutkaisen palveluverkoston yhteen kokoajina sekä viestin viejänä ammattilaiselta toiselle. Perheet eivät saa tarpeeksi arkista tukea jaksamiseensa. Uudistamista tarvitaan niin lainsäädännössä, toimintakäytännöissä kuin asenteissakin. Lapsi tulee nähdä ensisijaisesti lapsena eikä vammansa tai diagnoosinsa määrittämänä. [13]
Lapsiasiavaltuutetun raportti (2011) tiivisti suositukset vammaisten lasten oikeuksien edistämiseksi seuraavasti:
- Palveluohjaus paremmaksi - lainsäädäntö selkeämmäksi
- Vanhemmille enemmän tukea jo varhaisessa vaiheessa
- Jokaiselle vammaiselle lapselle ensisijainen oikeus kotiin ja perheeseen
- Vammaisia lapsia tulee erityisesti suojella väkivallalta ja hyväksikäytöltä
- Leikki ja vapaa-aika kuuluvat kaikille lapsille yhdenvertaisesti
- Syrjintä ja kiusaaminen kitkettävä koulusta ja vapaa-ajalta
- Enemmän tukea vammaisille lapsille osallistumiseen ja kuulluksi tulemiseen
- Vammaisella nuorella on oikeus itsenäistyä sekä suunnitella tulevaisuuttaan
Jyväskylässä 28.04.2014
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/254295/140122ihmisoikeuspaneelin-loppulausunto-Suomen-ihmisoikeuspolitiikasta.pdf
[2] http://seta.fi/ihmisoikeuspaneelin-lausunto-suomen-ihmisoikeuspolitiikasta-ja-sen-seurannasta-seka-valtioneuvoston-perus-ja-ihmisoikeustoimintaohjelmasta/
[3] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1880713
[4] http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/mita-teemme/ihmisoikeuskasvatus-ja-koulutus/
[5] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
[6] http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147
[7] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-15691.pdf
[8] http://www.unicef.org/aids/files/UN_Guidelines_for_alternative_care_of_children.pdf
[9] http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/lavm_1_2014_p.shtml
[10] http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+186/2013&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD ja http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1875061
[11] Lapsiasiavaltuutetun lausunto tutkimusraporttiin (vielä julkaisematon, julkaisupäivä 28.4.2014) http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1879547
[12] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1571902
[13] Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2013, s. 31, verkossa. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-27312.pdfv
