Lapsiasiavaltuutetun lausunto varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän esityksistä
Opetus- ja kulttuuriministeriölle 27.5.2014
Viite: OKM059:00/2012
Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän esityksistä
Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän raportin keskeinen sisältö
Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän esityksistä (OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:11, luvut 2.1.-2.4.). Lausunnon kohteena on lakityöryhmän esitykset. Esitys ei vielä ole valmiina hallituksen esityksen vaatimassa muodossa.
Keskeiset uudistamisesitykset nykyisiin säädöksiin verrattuna ovat varhaiskasvatuksen määrittely ja tavoitteet, monialaisen yhteistyön korostaminen ja toiminnan järjestäjälle esitetty velvoite seurata varhaiskasvatusympäristön kehittävyyttä, terveellisyyttä ja turvallisuutta kolmen vuoden välein. Lapsille kehityksen ja oppimisen tuki esitetään järjestettäväksi kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet esitetään Opetushallituksen laadittavaksi ja velvoittavasti noudatettaviksi. Paikallinen opetussuunnitelma sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma esitetään laadittavaksi velvoittavina. Varhaiskasvatuksen järjestäjällä olisi myös velvollisuus arvioida antamaansa varhaiskasvatusta.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Johdanto
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamista kokonaisuutena. Työryhmän raportti on vielä monelta keskeisiltä osin keskeneräinen eikä työryhmä ole käsitellyt esimerkiksi esitykseen sisältyviä luonnoksia pykäläkohtaisiksi perusteluiksi. Raporttiin on jätetty myös 10 eriävää mielipidettä. OKM on todennut, ettei esitys kaikilta osin ole hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjauksien ja päätösten mukainen. Siten lapsiasiavaltuutettu keskittyy tässä vaiheessa lausunnossaan ensisijaisesti arvioimaan esityksen sisältämiä pykäläluonnoksia.
Työryhmän esityksessä vaikutusarviointi on jätetty pääasiassa jatkotyössä tehtäväksi. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että varhaiskasvatuslainsäädännön keskeisin ja tärkein arviointi on lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi on tehtävä sekä yksittäisen lapsen että lapsiryhmän näkökulmasta. Sen tulee sisältää vaikutusten arvioinnin pitkällä tähtäimellä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lasten kehitykselle, hyvinvoinnille ja oppimiselle, joten sen seurakset on nähtävissä läpi lapsen elämän aikuisuuteen asti.
Lapsiasiavaltuutetun virassa 1.5.2014 aloittanut Tuomas Kurttila on ollut mukana varhaiskasvatuslainsäädäntöä valmistelleessa työryhmässä. Edellinen lapsiasiavaltuutettu on antanut työryhmälle lausunnon helmikuussa 2013 [1]. Lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu korosti erityisesti lapsen edun ensisijaisuutta sekä lapsen oikeutta osallistua ja vaikuttaa lain uudistamisen lähtökohtana. Lapsiasiavaltuutettu esitti tuolloin myös ehdotuksia päivähoitolain uudistamiseen lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta.
Myös lapsiasiavaltuutetun tukena työskentelevä lapsiasiainneuvottelukunta antoi työryhmälle lausunnon huhtikuussa 2013 [2]. Neuvottelukunnan lausunnossa korostettiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) asemaa laisäädännön lähtökohtana. Lainsäädännön kantavana ja läpileikkaavana ajatuksena olisi oltava näkemys lapsen oikeudesta saada korkeatasoisia varhaiskasvatuksen palveluja. Lainsäädännöllisten ratkaisujen tulisi perustua lapsen edun ensisijaisuuteen. Neuvottelukunta painotti erityisesti lapsen oikeutta osallisuuteen (LOS 12 art) ja sen ohella perustuslain 6.3 §:ä , jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että nyt lausuttavana olevassa työryhmän esityksessä on lapsen oikeuksien yleissopimus huomioitu pääasiassa hyvin. Erityisesti lapsen osallisuus on huomioitu melko kattavasti. Lainsäädännön tavoitteeksi määriteltäisiin pykälätasolla, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa ja järjestettäessä olisi ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.
Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille
Lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmän esitystä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen yleisperiaatteet ovat:
- lapsen edun ensisijaisuus kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3 art)
- lapsen oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua (2 art)
- lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, erityisesti lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä (12 art),
- lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art)
- Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä, jossa tehtävässä lapsen edun on ohjattava heidän toimintaansa. Valtion on tuettava vanhempia ja muita laillisia huoltajia lapsen kasvatustehtävässä ja työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita ja -laitoksia. (18 art)
- lapsen oikeus kulutukseen, jonka tulee kehittää lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien, lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristön suojelua (29 art)
- lapsen oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä vapaaseen osallistumiseen taide- ja kulttuurielämään (31 art)
Arvio uudistamistyöryhmän esityksistä
1 luku. Yleiset säännökset
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan ensimmäisen luvun säännökset takaavat lapselle oikeuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, joka toteutettaisiin ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti.
Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että 3§ 2 momentin kohtaan 11 lisättäisiin maininta yhteistyöstä myös lapsen kanssa. Tämä osaltaan vahvistaisi lapsen osallisuutta ja lapsen asemaa aktiivisena toimijana itseään koskevissa asioissa. Lapsen osallisuus ja lapsen mielipiteen selvittäminen sekä sen huomioiminen ovat tärkeä osa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Kohta 11 kuuluisi siten seuraavasti: "toimia yhdessä lapsen ja lapsen huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi ja ...".
2 luku. Varhaiskasvatuksen järjestäminen
4 § Kunnan yleinen järjestämisvelvollisuus
Pykälän kolmannessa momentissa säädettäisiin, että varhaiskasvatusta olisi järjestettävä suomeksi, ruotsiksi ja saameksi ja, että sitä voitaisiin järjestää viittomakielellä, romaniksi tai muulla kielellä.
Perustuslain (628/1998) 17 § 3 momentissa säädetään seuraavasti: "...Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla ". Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättämänä, että viittomakielen asemasta säädettäisiin varhaiskasvatuslaissa sitovasti, vastaavalla tavalla kuin saamen kielen asemasta ehdotetaan säädettävän.
5 § Järjestämisestä vastuussa oleva kunta
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin, että varhaiskasvatusta olisi järjestettävä kunnassa oleskelevalle lapselle vaikka lapsi ei olisi kunnan asukas, jos siihen on erityistä syytä. Perusteluissa viitataan esimerkkinä mm. tilanteisiin, joissa lapsen huoltajat asuvat eri paikkakunnilla.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että myös ns. paperittomilla lapsilla tulisi olla oikeus varhaiskasvatukseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomen valtiota mm. kannustamaan haavoittuvassa tilanteessa olevien lapsiryhmien vanhempia yhä useammin ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin, jotta lasten suomen kielen taito ja sosiaaliset taidot kehittyisivät ja estettäisiin mm. koulupudokkuutta myöhemmässä vaiheessa. [4]
Paperittomat-hanke on Pakolaisneuvonta ry:n hanke [5], jossa tarjotaan paperittomille ja heitä työssään kohtaaville oikeudellista neuvontaa sekä tiedotetaan paperittomien oikeuksista. Hankkeen ensimmäisenä vuonna kartoitettiin erityisesti paperittomien oikeutta ja pääsyä terveyspalveluihin. Tällä hetkellä siinä keskitytään paperittomien oikeuteen perusopetukseen. Hankkeelta saatujen tietojen perusteella oikeus perusopetukseen toteutuu jo jossain määrin, osassa kuntia melko hyvinkin.
Ongelmana perusopetukseen osallistumisessa on, kuten myös terveyspalveluiden käytön osalta, että paperittominen lasten huoltajat eivät useinkaan uskalla tuoda lapsiaan palveluiden piiriin. Varhaiskasvatukseen osallistuminen saattaisi alentaa kynnystä osallistua myöhemmin perusopetukseen ja auttaa muullakin tavoin näitä perheitä saamaan tarvitsemansa palvelut. Paperittomien pääsy varhaiskasvatukseen tulisi siten varmistaa yhtälailla, jolloin parannettaisiin heidän mahdollisuuksiaan päästä perusopetukseen ja pärjätä siellä.
8 § Kehittävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö
Toiminnan järjestäjän vastuu seurata varhaiskasvatusympäristön kehittävyyttä, terveellisyyttä ja turvallisuutta koskisi päiväkoteja ja muita kuin kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja. Säädöksen ulkopuolelle jäisi siten perhepäivähoito silloin, kun sitä järjestetään perhepäivähoitajan tai lapsen kodissa. Pääsääntöisesti perhepäivähoidossa hoitajalla on aina hoidettavanaan myös muita kuin omia lapsia, joten hoitopaikka on ainakin osalle ryhmän lapsista muu kuin oma koti.
Tilojen turvallisuus ja terveellisyys ovat erityisen tärkeitä tekijöitä laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestämisessä, riippumatta siitä missä tiloissa päivähoitoa järjestetään. Perhepäivähoidossa hoidetaan usein pienimpiä lapsia, jotka eivät itse osaa kertoa vaaratilanteista tms. Turvattomista tai epäterveellisistä tiloista eivät välttämättä osaa kertoa vähän isommatkaan lapset. Tieto hoitopaikan puutteista ei siten välttämättä aina kulkeudu lasten vanhemmillekaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää siten tärkeänä, että toiminnan järjestäjä tavalla tai toisella seuraisi varhaiskasvatusympäristöä kaikissa toimintamuodoissa. Seuranta tulisi luonnollisesti perhepäivähoidon osalta järjestää kunnioittaen perhepäivähoitajan/lapsen oikeutta kotirauhaan.
9 § Ravinto
Terveellinen ja tarpeellinen ravinto on järjestettävä sekä päiväkodissa että perhepäivähoidossa. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomioita siihen, että 8 §:ssä säädetty toiminnan järjestäjän velvollisuus seurata varhaiskasvatusympäristön terveellisyyttä ei kohdistu hoitajan tai lapsen kotona järjestettyyn perhepäivähoitoon. Siten laskiehdotus jättää epäselväksi, kuinka perhepäivähoidossa tarjottavan ravinnon terveellisyys ja ruokailun tarkoituksenmukainen järjestäminen ja ohjaus varmistetaan.
3 luku. Lapsen ja lapsen huoltajien asema ja oikeudet
11 § Oikeus varhaiskasvatukseen ja 12 § Osa-aikainen oikeus varhaiskasvatukseen
Samaan aikaan tämän lausuntopyynnön kanssa käsiteltävänä on subjektiivisen päivähoidon rajoittamista koskeva hallituksen esitysluonnos (viite OKM046:00/2014). Lapsiasiavaltuutettu antaa lausuntonsa myös tähän esitysluonnokseen.
Lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu vastustaa rajoittamista perustellen kantaansa erityisesti lasten yhdenvertaisen kohtelun vaarantumisella. Esityksellä pyritään yksinomaan taloudellisiin säästöihin, eikä siinä osoiteta millään tavoin, että rajoittaminen olisi lapsen edun mukaista. Lapsiasiavaltuutettu pitäisi tärkeänä, että päivähoito-oikeuden rajoittamista käsiteltäisiin osana varhaiskasvatuslainsäädäntöä, ei erillisenä esityksenä, jos siitä edelleenkin halutaan pitää kiinni.
14 § Varhaiskasvatuksen keskeyttäminen ja paikan säilyminen
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että päivähoito paikka säilyisi samana vaikka lapsi perhetilanteen vuoksi oliskin välillä pois päivähoidosta. Lapselle on tärkeää säilyttää tutut ihmissuhteet ja myös tuttu paikka helpottaa paluuta taas päivähoidon piiriin.
Toisessa momentissa kuvatuissa tilanteissa hoitopaikka pyrittäisiin säilyttämään, edellyttäen, että lapsi on poissaolonsa aikana kotona hoidossa. Tilanteisiin on sisällytetty myös "muu syy" poissaololle. Muu syy voisi mahdollisesi olla esimerkiksi lapsen pitkäaikainen hoito sairaalassa. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että momentin viimeisen lauseen loppu muutettaisiin esimerkiksi muotoon ".... lapsen hoito on muutoin järjestetty".
15 § Kielelliset oikeudet
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että myös tässä kohdin olisi huolehdittava oikeudesta saada varhaiskasvatusta viittomakielellä ja viittaa tältä osin edellä 4 §:ää koskevaan kommenttiin.
19 § Osallisuus ja vaikuttaminen
Säännöksessä on hyvin huomioitu lapsen oikeus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Perusteluissa todetaan, että lapsen mielipide on selvitettävä myös suoraan lapselta itseltään ja, että mielipiteiden selvittämisen tulisi olla osa jokapäiväistä lapsen ja henkilöstön välistä luottamuksellista vuorovaikutusta. Tämä on erityisen positiivista ja korostaa lapsen asemaa aktiivisena toimijana itseään koskevissa asioissa.
Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että lapselle on annettava myös riittävästi tietoja hänelle ymmärrettävällä tavalla, jotta lapsi voisi osallistua täysipainoisesti varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Osallistuminen tulee myös muuten järjestää lapsiystävällisin tavoin.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa lisäksi, että varhaiskasvatuksessa on erityisesti huomioitava siihen osallistuvien vammaisten lasten tai muuten erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuus. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan suosituksissa vuonna 2011 todennut, että myös vammaisten lasten mielipiteille olisi annettava asianmukainen paino lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Vammaiset lapset voivat tarvita tukea tai apua (esim. tulkkauspalveluita) kyetäkseen ilmaisemaan mielipiteensä ja osallistumaan muutenkin täysipainoisesti. Osallistumista ei saisi rajoittaa tai evätä sillä perusteella, että se vaatii erityisiä toimia henkilökunnalta tai lapsen huoltajilta onnistuakseen täysipainoisesti.
5 luku. Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja arviointi
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksessa tehdään lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat. Suunnitelma toimii hyvänä välineenä varhaiskasvatuksen henkilöstön, lapsen huoltajien ja lapsen välisessä keskustelussa sekä varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Kirjallisella suunnitelmalla voidaan paremmin varmistaa tiedon välitys esimerkiksi henkilöstön vaihtuessa tai lapsen vaihtaessa hoitopaikkaa. Lapsen näkökulmasta kirjallinen suunnitelma voi olla hyvä siksikin, ettei lapsen esimerkiksi tarvitse kertoa uudelleen samoista asioista.
Nykyiselläänkin jo noin 80 %:lle lapsista tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, vaikka se ei olekaan laissa säädetty pakolliseksi. Tämä osoittaa sen tarpeellisuuden, eikä suunnitelman säätäminen pakolliseksi muuta paljoakaan jo vallitsevaa tilannetta.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että myös lapsi on otettava aktiivisesti mukaan suunnitelman laatimiseen. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että toisen momentin ensimmäinen lausee muutettaisiin muotoon "Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön , lapsen huoltajien ja lapsen kanssa".
6 luku. Henkilöstön tehtävät ja kelpoisuusvaatimukset sekä
7 luku. Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että 6 ja 7 lukujen arviointiin tarvittava ammattitaito on muualla, joten emme ota kantaa yksittäisiin säännösehdotuksiin.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että henkilöstön mitoitus, rakenne sekä koulutus mukaan luettuna täydennyskoulutus on suunniteltava ja toteutettava siten, että se mahdollistaa laadukkaan varhaiskasvatuksen, joka todetaan jo lain 1 §:ssä.
Henkilöstön mitoituksessa, rakenteessa ja koulutuksessa on huomioitava lisäksi, että ne mahdollistavat myös vammaisten lasten tai muuten erityistä tukea tarvitsevien lasten osallistumisen yhdenvertaisesti laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on edellä mainituissa suosituksissaan kehottanut Suomen valtiota varmistamaan vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluita sekä parantamaan opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja lapsia, joilla on erityistarpeita. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan nämä vaatimukset on toteutettava jo varhaiskasvatuksesta alkaen.
Lausunnon keskeinen sisältö
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamista kokonaisuutena. Koska työryhmän raportti on vielä monelta keskeisiltä osin keskeneräinen, lapsiasiavaltuutettu on keskittynyt lausunnossaan ensisijaisesti arvioimaan esityksen sisältämiä pykäläluonnoksia.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että varhaiskasvatuslainsäädännön keskeisin ja tärkein vaikutusarviointi on lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi on tehtävä sekä yksittäisen lapsen että lapsiryhmän näkökulmasta.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että nyt lausuttavana olevassa työryhmän esityksessä on lapsen oikeuksien yleissopimus huomioitu pääasiassa hyvin. Erityisesti lapsen osallisuus on huomioitu melko kattavasti. Lapsen osallisuutta ja aktiivista toimijuutta korostaisi vielä paremmin, jos varhaiskasvatuksen tavoitteeksi määriteltäisiin velvollisuus toimia yhdessä lapsen huoltajan ja lapsen kanssa tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi. Lapsen osallisuutta tulisi tukea myös huolehtimalla siitä, että lapsi saa riittäväsi tietoa hänelle ymmärrettävässä muodossa itseään koskevista asioista.
Esityksen mukaan varhaiskasvatusta olisi järjestettävä suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että myös varhaiskasvatuksen järjestäminen viittomakielellä säädettäisiin velvoittavaksi.
Kehittävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö sekä terveellinen ja tarpeellinen ravinto on varmistettava kaikissa varhaiskasvatusympäristöissä. Sen vuoksi myös seuranta on ulotettava järjestettynä myös perhepäivähoitoon, huomioiden toki perhepäivähoitajan oikeus kotirauhaan.
Käsiteltävänä olevassa esitykseen ei sisälly ehdotusta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamiseksi. Samaan aikaan tämä ehdotus on kuitenkin käsiteltävänä erillisenä esitysluonnoksena. Lapsiasiavaltuutettu on ilmaissut tähän kielteisen kantansa. Lapsiasiavaltuutettu pitäisi tärkeänä, että päivähoito-oikeuden rajoittamista käsiteltäisiin osana varhaiskasvatuslainsäädäntöä, ei erillisenä esityksenä, jos siitä edelleenkin halutaan pitää kiinni.
Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimista. Suunnitelma toimii hyvänä välineenä varhaiskasvatuksen henkilöstön, lapsen huoltajien ja lapsen välisessä keskustelussa sekä varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Varhaiskasvatussuunnitelma on tehtävä yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön, lapsen huoltajien ja lapsen kanssa.
Jyväskylässä 27.5.2014
Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1851034 . Myös lapsiasiavaltuutetun julkaisussa "Lasten varhaisten vuosien palveluista parempi kokonaisuus" (2009) on myös koottu lapsiasiavaltuutetun linjaukset lasten varhaisten vuosien palveluiden kehittämiseksi. http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1565235
[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1854347
[3][3] http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f7%2fRev.1&Lang=en ja http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f17&Lang=en
[4] Lapsen oikeuksien komitean suositukset Suomelle 2011 http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}
[5] http://www.pakolaisneuvonta.fi/index_html?lid=160&lang=suo
