ASIA
Lapsiasiavaltuutetun lausunto; YK; Ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (UPR); Suomen toisen kansallisen raportin laatiminen

VIITE
HELM543-60

LAUSUNTO
Yleistä
Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta lausuntoa Suomen ihmisoikeustilanteesta YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisen määräaikaistarkastelun kansallista raporttia varten.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat esim. lainsäädännössä, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1990). Lapsiasiavaltuutettu siis edistää toiminnassaan kaikkia yleissopimuksen kattamia lapsen ihmisoikeuksia.

Suomen vuonna 2008 saamista suosituksista raportointi: lapsiin kohdistuva väkivalta perheissä
Lapsiasiavaltuutettu pitää puutteena sitä, että Suomen valtio ei ole 25.8.2008 YK:lle antamassaan vastineessa suositusten toimeenpanosta todennut mitään lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä. Suosituksessa pyydettiin Suomea kokoamaan tietoa lapsiin perheissä kohdistuvasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulu on toteuttanut vuoden 2008 lopulla julkaistun ns. lapsiuhritutkimuksen, jossa on kartoitettu laajasti lasten väkivaltakokemuksia niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Tutkimuksen tulokset löytyvät linkistä:

http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/pages/05456D9A303DDD31C225770B0032F2C7.

Edellinen lapsiuhritutkimus toteutettiin vuonna 1988. Tutkimuksia vertailemalla voidaan havaita etenkin lapsiin kohdistuvan lievän fyysisen väkivallan ja ns. kuritusväkivallan vähentyneen kahdenkymmenen vuoden aikana noin puoleen. Vakava väkivalta ja henkinen väkivalta eivät ole vähentyneet vastaavasti. Vuoden 2010 lopulla valmistui lisäksi kansallinen kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma, jossa aihetta on käsitelty laajasti. (lisätietoa esim.  http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1538419).

Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä esittänyt, että lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee jatkossa seurata säännöllisesti, esimerkiksi 4-5 vuoden välein. Tämä suositus sisältyy myös em. kuritusväkivallan vastaiseen ohjelmaan.

Kuritusväkivallan vastaisen toimintaohjelman tavoitteena on vauhdittaa ja jatkaa myönteistä kehitystä. Keskimäärin noin 10 % 14 vuotiaista kertoi vuoden 2008 tutkimuksessa edelleen kokeneensa perheesssä lievää väkivaltaa elämänsä aikana. Yleisin kuritusväkivallan muoto on tukistaminen, jota kertoi kokeneensa noin kolmannes 14-vuotiaista elämänsä aikana.

Aikuisten asenteita on kartoitettu Lastensuojelun Keskusliiton tutkimuksissa. Tuoreimman kartoituksen mukaan 26 % aikuisista piti kuritusväkivaltaa hyväksyttävänä keinona ainakin poikkeustilanteissa. Lähes 70 % suhtautui kuritusväkivaltaan kasvatuskeinona kielteisesti.

Kuritusväkivaltaan liittyy usein vanhempien päihteidenkäyttö tai uupumus. Riskiryhmä kuritusväkivallan kannalta ovat myös maahanmuuttajaperheet, joiden kotimaissa kuritusväkivalta on voinut olla sallittua.

Vanhempien tulee saada tukea lapsen kasvatustehtävässään; erityisen tärkeää on päihdepalveluiden riittävyys ja oikea-aikaisen tuen järjestäminen peruspalveluiden piirissä. On tärkeää, että kouluissa ja jo päiväkodeissa annetaan kaikille lapsille turvataitokasvatusta, että he oppisivat tiedostamaan oikeutensa saada suojaa väkivallalta ja parantaisivat valmiuksia suojata itseään. Lapsille tulee myös nykyistä paremmin tiedottaa, mihin voi ottaa yhteyttä, kun on joutunut tai joutumassa väkivallan tai muun rikoksen uhriksi.

YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten toimeenpano
Lapsiasiavaltuutettu antoi YK:n lapsen oikeuksien komitealle valtion lapsen oikeuksien yleissopimuksen neljättä määräaikaisraporttia täydentävän lisäraportin lapsen oikeuksien tilasta Suomessa  [1]. Komitea antoi Suomelle suositukset valtion raportin johdosta kesällä 2011. Lapsiasiavaltuutettu pitää suosituksia osuvina ja aiheellisina ja kiirehtii suositusten kansallista toimeenpanoa.

Ihmisoikeuskasvatus ja tiedottaminen lapsen oikeuksista
Lapsiasiavaltuutettu on työssään vuodesta 2005 alkaen eri tavoin tiedottanut lapsen oikeuksista sekä lapsille itselleen että aikuisille. Järjestöt ovat myös julkaisseet tiedotusmateriaalia lapsen oikeuksista.  Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuitenkin ottaa tiedottamisesta ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämisestä koordinointivastuu kansallisen lapsen oikeuksien viestintästrategian ehdotuksen mukaisesti. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että muutoinkin  lapsen oikeuksien kansallisen viestintästrategian  [2]  ehdotukset tulee toimeenpanna Suomessa.Tämä tarkoittaa tiedottamista lapsen oikeuksista lapsille, nuorille ja myös aikuisille. Myös lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen ja oppisisältöihin tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista.

Lapsen oikeuksista tiedottamisen lisäksi  ihmisoikeuskasvatuksen tulee olla integroituna osana perusopetusta ja jo varhaiskasvatusta. Lisäksi ihmisoikeuskasvatuksen tulee toteutua mm. lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa. Ihmisoikeuskasvatuksesta on puuttunut Suomessa opetusmateriaalia. Lapsiasiavaltuutettu on yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön ja eräiden järjestöjen kanssa julkaisemassa suomen kielellä Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskasvatuksen COMPASITO - aineiston, jonka Lasten Keskus julkaisee loppuvuodesta 2011.

Lapsiasiavaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun keväällä 2011 julkaisemissa suosituksissa syrjinnän vähentämiseksi  [3] esitettiin toimenpiteitä, joiden avulla lasten ja nuorten kokemaa syrjintää vähennetään. Yksi tärkeimmistä on sekä lapsiin että aikuisiin kohdistettava arvo- ja asennekasvatus, jonka avulla voidaan edistää erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta lasten ja nuorten parissa.

Ihmisoikeus- ja laillisuusvalvonta lasten näkökulmasta
Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota myös siihen, että lasten ihmisoikeuksien kannalta ihmisoikeus- ja perusoikeusvalvonta ei toteudu yhdenvertaisesti aikuisten kanssa. YK:n lapsen oikeuksien komitea suositti Suomen 3. lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa koskevan määräaikaisraportin johdosta antamissaan loppupäätelmissä, että lasten oikeusturvan paremmaksi takaamiseksi alaikäisillä tulisi olla mahdollisuus tehdä yksilövalituksia ja -kanteluita lapsiasiavaltuutetulle. Neljännen määräaikaisraportin johdosta annetuissa päätelmissä kantaa oli kuitenkin lievennetty siten, että jo olemassa olevien  ihmis- ja perusoikeusvalvojien toimintaa tulee kehittää lapsiystävällisemmäksi.

Perus- ja ihmisoikeusvalvontajärjestelmä on hajanainen ja osin päällekkäinen. Lasten ja nuorten on vaikea hahmottaa nykyisen järjestelmän kokonaisuutta, samoin usein myös lasten vanhempien. Eri toimijoiden rooli on epäselvä, mikä aiheuttaa epätietoisuutta siitä, mikä on oikea taho ottamaan kantaa koettuun epäkohtaan (sosiaali- ja potilasasiamiesten, valtion aluehallintovirastojen, eduskunnan oikeusasiamiehen, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja lapsiasiavaltuutetun roolit).

Lapsille ja nuorille tulee olla tietoa lapsen oikeuksista ja oikeusturvakeinoista heille ymmärrettävällä tavalla. Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus ottaa viranomaisiin helposti yhteyttä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kodin ulkopuolelle laitoksiin sijoitettujen lasten tietoisuuteen kantelu- ja valitusmenettelyistä. Samoin tarkastuskäyntejä tekevien laillisuusvalvojien tarkastuskäynteihin tulee aina kuulua lasten ja nuorten tapaaminen henkilökohtaisesti.

Ihmisoikeusloukkauksia koskevien kanteluiden käsittely kestää nykyisellään liian pitkään. Lapsen näkökulmasta asiat ovat jo ehtineet muuttua ennen ratkaisun antamista. Etenkin erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten vanhemmat joutuvat usein peräämään oikeuksiaan muutoksenhaun ja kanteluiden kautta.

Alueellinen eriarvoisuus peruspalveluiden saatavuudessa
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kaikissa suosituksissaan Suomen valtiolle vuoden 1991 jälkeen ottanut esille kuntien väliset erot lasten ja perheiden palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Komitean tuoreissa suosituksissa erityisen vahvasti on esillä lastensuojelupalveluiden ja sijaishuollon palveluiden laadun varmistaminen.

Lapsiasiavaltuutettu yhtyy tähän komitean huomioon ja pitää lasten ja perheiden eriarvoisuutta palveluiden saatavuudessa vakavimpana lapsen oikeuksien puutteena Suomessa. Julkisen vallan tehtävänä on taata, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet toteutuvat koko maassa. Valtio ei ole riittävästi huolehtinut siitä, että kunnilla olisi tasaveroiset mahdollisuudet järjestää kuntalaisilleen esim. sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Valtion mahdollisuutta valvoa kuntien lakisääteisten velvoitteiden toteutumista on osin viime vuosina parannettu säätämällä normeista aiempaa yksityiskohtaisemmin (esim. lastensuojelulaki ja neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annettu Valtioneuvoston asetus).  Lisäksi lakien toteutumisen valvontaa on ryhdytty tehostamaan ja johdonmukaistamaan.

Lastensuojelutarpeen, etenkin huostaanottojen ja sijaishuollon ehkäisemistä tukevat palvelut ovat kuitenkin monissa kunnissa edelleen riittämättömät. Säädösohjauksen lisäksi tulee vahvistaa valtion aluehallintovirastojen resursseja valvoa peruspalveluiden riittävyyttä ja lainmukaisuutta esim. takaamalla riittävä henkilökuntamäärä valvontaan.

Jyväskylässä 9.12.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies

[1]  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderId=2835211&name=DLFE-14625.pdf.
[2]  Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia.  Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14.

[3]  http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderId=2835211&name=DLFE-15227.pdf