Lapsiasiavaltuutetun vastaukset kysymyksiin koskien ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen liittyvien lapsivaikutusten arvioinnista
Sisäministeriön maahanmuutto-osastolle 7.3.2014
Viite: Lapsivaikutusten arviointia koskevat kysymykset/11.2.2014
Asia: Lapsiasiavaltuutetun vastaukset kysymyksiin koskien ihmiskaupan uhrien tunnustamiseen ja auttamiseen liittyvien lapsivaikutusten arvioinnissa. Ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista koskeva lakihanke; lapsivaikutusten arviointi.
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston johdolla valmistellaan parhaillaan muutoksia ihmiskaupan uhrin tunnistamista ja auttamista koskevaan lainsäädäntöön. Säädösvalmistelua taustoittavan työryhmän selvityksessä korostetaan kehittämistoimenpiteiden arvioimista lapsi- ja sukupuolinäkökulmasta.
Maahanmuutto-osasto on lähettänyt vastattavaksi sarjan kysymyksiä, joiden tarkoituksena on, että lakihankkeessa kyettäisiin ottamaan lapsivaikutukset mahdollisimman kattavasti huomioon.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot ja vastaukset esitettyihin kysymyksiin
Johdanto
Lapsiasiavaltuutettu on erittäin tyytyväinen, että ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista koskevassa lakihankkeessa panostetaan lapsivaikutusten arviointiin. Lapsivaikutusten arviointi perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (SopS 59-60/1991), jonka lähtökohta on lapsen edun ensisijaisuus kaikessa päätöksenteossa. Myös oikeusministeriön ohjeissa lainvalmistelusta on suositeltu lapsivaikutusten arviointia. [1]
Lainsäädännön kehittämistä koskevassa työryhmän selvityksessä on monin kohdin tuotu esiin erittäin tärkeitä asioita ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistamisessa ja auttamisessa. [2] Lapsiasiavaltuutettu esittää vastauksissaan näihin joitakin tarkentavia huomioita, joita tulisi ottaa huomioon sekä lapsivaikutusten arvioinnissa että lainvalmistelun jatkotyössä.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lapsivaikutusten arvioinnissa tulisi olla peruslähtökohtana, että
1) arvioinnissa "testataan" , miten esitetty toimintamalli ja ratkaisut toteuttavat lapsen oikeuksien sopimuksen kokonaisuutta. Kyse on silloin lapsen oikeuksien "valtavirtaistamisesta" työryhmän työhön ja ehdotuksiin.
2) arvioinnin perusteella muodostuu käsitys siitä, olisiko ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistaminen ja auttaminen hoidettava ihmiskaupan uhrien erillisen auttamisjärjestelmän kautta vai tulisiko heidät ohjata rikoksen uhriksi joutuneiden lasten yleisen auttamisjärjestelmän ja toisaalta lastensuojelupalveluiden piiriin. Arvioinnin tulisi siten sisältää näiden kahden vaihtoehdon erojen selvittämisen sekä lainsäädännön ja auttamisjärjestelmien kehittämistarpeiden kartoittamisen lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Lapsiuhrien tunnistaminen ja auttaminen laadukkaasti edellyttää erityisosaamista ja -menetelmiä sekä lapsille soveltuvia tiloja (tarkemmin vaatimuksista vastauksessa kysymykseen nro. 2), jotka ovat yhtä lailla tarpeen riippumatta siitä, onko lapsi joutunut ihmiskaupan uhriksi tai muun rikoksen uhriksi. Todennäköisesti lapsen ohjaaminen aina saman järjestelmän piiriin uhrinimikkeestä riippumatta olisi siksi parempi vaihtoehto ajatellen kaikkien lasten yhdenvertaista kohtelua ja lapsen edun toteutumista. Lähtökohtana tulee olla, että kaikkia rikoksen uhriksi joutuvia lapsia kohdellaan Suomessa yhdenvertaisesti ja yhtä laadukkaasti.
Parhaillaan on meneillään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima Lastenasiaintalo-hanke (LASTA), jossa on kyse lapsilähtöisesti tuotetusta poikkihallinnollista erityispalvelusta alle 18-vuotiaille, joiden epäillään joutuneen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. [3] Tavoitteena on valtakunnallisen toiminnan aloittaminen v. 2017. Hankkeessa kehitetään väkivalta ja hyväksikäyttörikosten esitutkintaa sekä lapsille annettua tukea. Lastenasiaintalon moniammatillista erityisosaamista voitaisiin hyödyntää jatkossa ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistamisessa, rikostutkinnassa sekä auttamisessa.
Työryhmän selvityksen mukaan suurin osa ihmiskaupan tähänastisista lapsiuhreista on ollut nimenomaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreja. LASTA- hankkeen pilottivaiheen aikana (2014 - 2016) olisi mahdollista selvittää voitaisiinko, ihmiskaupan lapsiuhrien rikostutkintaa sekä tuen kehittäminen ottaa Lastenasiaintalo-palvelun piiriin.
Vastaukset kysymyksiin
1. Millaista tietoa teille työnne kautta on tullut lapsista ihmiskaupan uhreina Suomessa, Euroopassa ja kansainvälisesti? Onko teille tullut tietoa erityisesti poika- ja tyttöuhrien tilanteesta, ja jos on, miten ne eroavat toisistaan?
Lapsiasiavaltuutetun tiedot lapsista ihmiskaupan uhreina liittyvät yleiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön ja kansainvälisiin yhteyksiin. Toimistolla ei ole ollut erityistä projektia tai muuta tehtävää, joka liittyisi suoraan ihmiskauppaan.
Lapsiasiavaltuutettu on ollut mukana Palmenian järjestämässä Edustaja -hankkeessa, jota kautta ihmiskauppaan liittyviä kysymyksiä on jonkin verran tullut esiin suhteessa yksin tulleisiin turvapaikanhakija-lapsiin. Nämä seikat ovat koskeneet edustajan taitoja ja kykyä tunnistaa ihmiskaupan uhri (tarkemmin vastauksessa kysymykseen nro. 2)
Ihmiskaupan lapsiuhrit
Lapsiasiavaltuutetun tiedossa on CSEC-hanke (Commercial Sexual Exploitation of Children), joka on käynnistetty vuoden 2012 alussa lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi. [4] Kyse on järjestöille ja yhteisöille suunnatusta koulutus- ja valistusprojektista. Sillä on liittymä myös lapsiin kohdistuvaan ihmiskauppaan. CSEC-hankkeessa käsitellään mm. kadonneisiin lapsiin liittyviä kysymyksiä. Kadonneilla ja karanneilla lapsilla on suuri riski joutua ihmiskaupan uhriksi.
Ihmiskaupan uhrien auttamista liittyvän lainsäädännön kehittämistä pohtineen työryhmän selvitys keskittyy vahvasti rajat ylittävään ihmiskauppaan [5]. Työryhmä toteaa, että ihmiskaupan uhri Suomessa on lähes aina maahanmuuttaja tai vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluva EU-jäsenvaltion kansalainen. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa, että ihmiskauppa voi olla jossain muodossaan myös kansallinen ilmiö. Esim. lastensuojelulaitoksista karanneet lapset ovat yleensä vailla asuinpaikkaa, joten riski joutua ihmiskaupaksi laskettavan toiminnan uhriksi on kohonnut. Myös vammaisilla alaikäisillä voi olla suurempi riski joutua ihmiskaupan uhriksi.
Suomessa on myös tapahtunut joitakin lasten kaappauksia. Vaikka kyseessä ei tähän mennessä olekaan ilmeisesti ollut ihmiskauppaan liittyvä toiminta, on tällaisiin tilanteisiin kuitenkin valmistauduttava ja luotava prosessit, jotta katoamistapaukset voidaan kiireellisesti selvittää.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan sekä Suomessa että muualla Euroopan unionissa on paremmat valmiudet tunnistaa ja auttaa kolmansista maista tulleita ihmiskaupan lapsiuhreja kuin EU:n sisältä tulleita uhreja. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että EU-valtiot ovat hyvin heterogeenisiä, joten lapsiin kohdistuva ihmiskauppa on tärkeää huomioida EU:n sisäisenäkin toimintana. Esimerkkinä voidaan mainita toisesta EU-valtiosta tulevat kerjäläislapset.
Lapsiasiavaltuutettu on tuonut nk. määritelmädirektiivin (2011/95/EU) täytäntöönpanoa koskevassa lausunnossaan esiin ihmiskauppaan liittyvän ongelman, joka koskee alaikäisten turvapaikanhakijoiden vanhempien jäljittämistilanteita. Jäljittäminen voi olla jossain tilanteissa lapsen edun vastaista ja johtaa joutumiseen uudelleen ihmiskaupan uhriksi, jos omat vanhemmat (tai lähisukulaiset) ovat syyllisiä uhriksi joutumiseen. [6] Tällaisia tilanteita ovat mm. pakkoavioliitot tai lasten lähettäminen työskentelemään kauaksi kotoa. Lapsen tunnistaminen ihmiskaupan uhriksi tulisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa turvapaikanhakuprosessia.
Vastaavasti lapsen palauttamista koskevissa tilanteissa olisi tarkkaan arvioitava, millaisiin oloihin lapset joutuisivat. Lapsen palauttaminen vanhempien tai lähisukulaisten luo ei aina ole lapsen edun mukaista, vaan siihen voi liittyä myös riski uudelleen ihmiskaupan uhriksi joutumisesta. [7]
Lapsiasiavaltuutetun tietoon on tullut ihmiskauppaan mahdollisesti liittyvä tapaus, jossa Suomeen on tullut EU:n ulkopuolelta kansainvälisen suojelutarpeen johdosta pakolaisperhe. Perheen kanssa työskennelleet sosiaaliviranomaiset olivat panneet merkille, että yhtä perheen lapsista kohdeltiin hyvin eri tavoin (mm. teetettiin kotityöt) ja muitakin seikkoja, jotka herättivät epäilyjä perhesuhteiden aitoudesta. Tästä alkaneen selvittelytyön perusteella ryhdyttiin vanhempien ja lasten sukulaisuutta selvittämään oikeuslääketieteellisin keinoin ja asian tutkinta jatkui rikosnimikkeellä törkeä ihmiskauppa. Lapsiasiavaltuutetun tiedossa ei ole asian käsittelyn jatkovaiheita. Asiasta on mahdollista antaa työryhmälle jatkotyöhön tarpeen mukaan lisätietoja.
ENOC:n kannanotot
European Network of Ombudspeople for Children (ENOC) käsitteli aihetta "Children on the move" kokouksessaan syyskuussa 2013 [8]. Kokoukseen päätteeksi annettiin julkilausuma "Children on the move: children first!" [9], jossa korostetaan lapsen oikeutta olla ensisijaisesti lapsi kaikissa tilanteissa.
Julkilausuman kohdassa 7. käsitellään lapsia ihmiskaupan uhrina. Siinä todetaan, että lapsia ei kohdella useinkaan ensisijaisesti ihmiskaupan uhrina, vaan asioita käsitellään normaalien turvapaikan hakija -prosessien kautta. Jos lapsi palautetaan maahan, jossa ei ole tarjolla riittävää tukea ihmiskaupan uhrille eikä päätöksiä tehdä perustuen lapsen edun arviointiin, asetetaan lapsi uudelleen alttiiksi ihmiskaupan uhriksi joutumiselle. ENOC kiirehti julkilausumassaan ihmiskaupan uhriksi joutuneiden lasten auttamiseksi tarpeenmukaisten instrumenttien ja standardien luomista ja käyttöönottamista.
Iän määritys
Lapsiasiavaltuutetun tietoon on tullut tilanteita, joissa ilmeisiä alaikäisiä on käännytetty toiseen EU-valtioon ilman, että alaikäisyyttä on selvitetty tai huomioitu riittävästi. Jossain maissa korruption ansiosta on mahdollista saada sellainen passi kuin haluaa, ja nuoret maasta pois haluavat ostavat passin, jossa heidät on merkitty täysi-ikäiseksi. Alaikäisellä ei useinkaan olisi mahdollista päästä lentokoneeseen yksin. Iän määritykseen ei ole enää Suomessa ryhdytty, kun nuori on muodollisten asiakirjojen mukaan täysi-ikäinen. Nuori voidaan palauttaa EU-valtioon, jossa ei ole esim. riittävästi vastaanottopaikkoja, ja nuori joutuu siten asumaan kadulla, joten riski joutua esim. ihmiskaupan uhriksi on suuri. [10]
Toisaalta vähemmistövaltuutetun toimiston tekemän selvityksen mukaan iänmääritykset ovat yksin maahan tulevan alaikäisen turvapaikanhakijoiden joukossa lisääntyneet, kun heidän ikä ja turvapaikan hakemisen perusteet on kyseenalaistettu useissa tapauksissa. [11] Ulkomaalaislakiin tehtiin vuonna 2010 muutos, jossa säädetään oikeustieteellisen tutkimuksen tekemisestä oleskelulupaa hakevan iän selvittämiseksi. Sääntely paransi turvapaikan hakijan oikeusturvaa.
Oikeuslääketieteellinen tutkimus on kuitenkin vain yksi keino iän määrittämisessä. Lapsiasiavaltuutettu pitääkin tärkeänä, että iän määritys perustuisi kokonaisvaltaiseen tutkimukseen, jossa huomioidaan fyysisten tekijöiden lisäksi psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, ja joka turvaisi luotettavammin lapsen edun ja oikeusturvan toteutumista. Kokonaisvaltaisen tutkimuksen tekemistä on edellytetty myös yllä mainitussa ENOC:n julkilausumassa sekä lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa valvovan Lapsen oikeuksin komitean yleiskommenteissa no. 6 (2005). [12]
Lapsiasiavaltuutetulla ei ole tarkempia tietoja tyttö- ja poikauhrien tilanteesta.
2. Millaisia erityiskysymyksiä lapsiuhrien auttamiseen ja tunnistamiseen mielestänne liittyy?
Lapsiuhrien tunnistaminen
Kuten edellisen kysymyksen kohdalla ilmeni, lapset voivat siis joutua lapsikaupan uhreiksi hyvin erilaisissa tilanteissa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen tilanne on aina selvitettävä erillisenä asiana, riippumatta siitä onko lapsi yksin vai vanhempiensa tai jonkun muun aikuisen hoidossa tai seurassa. Sekä lapsiuhrien tunnistamisessa että lapsiuhrien auttamisessa on tehtävä moniammatillista yhteistyötä. Lapsiuhrin ja hänen läheistensä on saatava apu "yhden luukun"- periaatteella.
Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen vaatii erityistä osaamista, joka korostuu lapsiuhrien kohdalla. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsien osalta heidän tunnistamisensa ihmiskaupan uhreiksi voi olla erityisen vaikeaa, koska lapset eivät välttämättä osaa itse kertoa tilanteestaan eivätkä edes ymmärrä, että kyse on ihmiskaupasta. Lapset eivät myöskään välttämättä luota viranomaisiin ja ammattilaisiin eivätkä tiedä viranomaisten velvollisuuksista tai tehtävistä.
Lapsien kanssa työskenteleviä ammattiryhmiä on koulutettava tunnistamaan ihmiskaupan uhrit. Koulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomioita menetelmiin ja taitoihin, joita vaaditaan kun asiaa selvitetään eri-ikäisten, usein hyvin traumatisoituneiden lasten kanssa. Erityisen haavoittuvainen ryhmä on esim. yksin maahan tulevat lapset.
Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen tärkeänä, että yksin maahan tulleiden lasten edustajien koulutuksessa huomioidaan myös lapsikaupan uhrien tunnistaminen ja heidän auttamiseen liittyvät erityispiirteet. Edustajat ovat usein avainasemassa tiedon välittämisessä lapselle sekä lapsen mielipiteen ja näkemysten selvittämisessä. Edustajan tulisi toimia lapsen tukena läpi koko prosessin. On tärkeää, että lapsella on läsnä aikuinen, johon hän voi luottaa. Luottamuksellinen suhde edellyttää ihmissuhteiden riittävää jatkuvuutta ja pysyvyyttä.
Lapsiystävälliset palvelut
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että yksin tai perheidensä tai muiden aikuisten seurassa maahan tulevien lasten vastaanottamisessa on aina noudatettava lapsiystävällisiä toimintatapoja. Niitä on noudatettava luonnollisesti myös, jos maahanmuuttaja-lapsi on jo tunnistettu ihmiskaupan uhriksi tai kyse on suomalaisesta lapsesta, jonka epäillään tai tiedetään joutuneen ihmiskaupan uhriksi.
Lapsille suunnatuissa palveluista on huomioitava mm. seuraavia asioita [13]:
- Ihmissuhteet; työntekijöiden vaihtuvuus, tavoitettavuus, tunnettavuus
- Vanhempien, sisarusten ja kavereiden huomiointi
- Onko aikuinen palvelussa kiinnostunut lapsesta kokonaisena ihmisenä?
- Tilojen kauneus ja värit, ilmapiiri, ruoka/tarjoilut
- Onko lapsilla tietoa palveluista?
- Aikuisten aika ja vuorovaikutustaidot
- Aikuisten antamat perustelut päätöksille
- Ammattikuntien yhteistyökyky ja tieto toisistaan
Maahanmuuttaja-lasten kohdalla on toki erityistarpeita, jotka on huomioitava edellä mainittujen lisäksi. Tällainen on esimerkiksi tulkkauspalvelun järjestäminen. Kaikkien lasten kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lapsi saa riittävästi tietoa, oikeaan aikaan ja lapselle ymmärrettävällä tavalla. Useimmissa tilanteissa vaatimuksena tulisi olla, että tieto annetaan lapselle henkilökohtaisesti, ei esitteen tms. muodossa. Lapsella tulee olla mahdollisuus kysyä asioista, jotka hänelle ovat epäselviä.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan mahdollisuuksia alaikäisten uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen nykyistä tiiviimmin osana lastensuojelupalveluita tulisi selvittää. Esimerkiksi Norjassa alle 15-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden vastaanotto kuuluu lastensuojelupalveluiden piiriin. Tämän näkemyksen lapsiasiavaltuutettu on tuonut esiin alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanoton osalta jo siinä vaiheessa, kun kansainvälistä suojelua hakevien vastaanottamisesta koskevaa lakia (746/201, jälj. vastaanottolaki) valmisteltiin. [14] Mm. yksin maahan tulleiden lasten asumisjärjestelyitä tulisi käsitellä lastensuojelulain (417/2007) mukaisina sijoitusasioina.
Kuten työryhmän selvityksessä todetaan, Joutsenon vastaanottokeskukseen majoitetut lapset päässeet kouluun kohtuullisessa ajassa. Myös tarvittavat terveydenhuoltopalvelut on järjestetty. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsille on tärkeää, että myös muista tarpeista huolehditaan, kuten vapaa-ajantoiminnasta, harrastuksista, leikkimismahdollisuuksista, mahdollisuudesta uskonnon harjoittamiseen jne.
Myös muut kuin suoranaisesti lasten kanssa työskentelevät tarvitsevat koulutusta lasten kohtaamiseen. Alaikäiset turvapaikanhakijat saattavat esimerkiksi hakeutua Suomen lähetystöihin tai edustustoihin. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden haastatteluun voivat siten osallistua myös lähetystöjen tai edustustojen työntekijät. Työntekijät eivät normaalisti ole lasten kanssa työskenteleviä, joten myös heidät tulisi kouluttaa lapsiystävällisiin menettelyihin sekä tunnistamaan ihmiskaupan uhrit. Muiltakin osin olisi kiinnitettävä huomioita siihen, että toiminta täyttää lapsiystävälliselle palvelulle asetetut vaatimukset siinä määrin, kun se on tarkoituksenmukaista lapsen edun toteutumisen näkökulmasta.
Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa myös Euroopan neuvoston (EN) ministerikomitean vuonna 2010 hyväksymistä lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskevista suuntaviivoista. [15] Suuntaviivojen perustan muodostavat sen johdanto-osassa mainittuihin välineisiin kirjatut periaatteet sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tällaisia välineitä ovat erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus.
Suuntaviivojen perusperiaatteita ovat lapsen osallistumisoikeus, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen ihmisarvon kunnioittaminen, lapsen suojelu syrjinnältä sekä oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen lapsiin yhtä täysipainoisesti kuin aikuisiinkin.
EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat soveltuvat kaikkiin tilanteisiin, joissa lapset joutuvat tekemisiin rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellisen järjestelmän kanssa, riippumatta siitä missä asemassa tai millä perusteella lapsi on tilanteeseen joutunut.
Suuntaviivojen tavoitteeksi on määritelty (kohta 3):
" ... varmistaa, että kaikissa edellä mainituissa menettelyissä noudatetaan tinkimättömästi kaikkia lasten oikeuksia, kuten oikeutta saada tietoa ja käyttää edustajaa sekä oikeutta osallistua menettelyihin ja saada suojelua, ja otetaan samalla asianmukaisesti huomioon lapsen kehitys- ja tietämystaso sekä tapauksen olosuhteet. Lasten oikeuksien kunnioittaminen ei saisi vaarantaa muiden osapuolten oikeuksia."
3. Millaisia palvelu- ja muita tarpeita näette ihmiskaupan uhriksi joutuneilla lapsilla olevan perustuen omiin kokemuksiinne? Miten ja miltä osin ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden lasten tarpeisiin kyetään vastaamaan palvelujärjestelmässänne tai palvelujärjestelmässä, jota ohjaatte?
Lapsiasiavaltuutettu ei suoraan toimi ihmiskaupan uhrien kanssa. Lapsiasiavaltuutetun tehtävä käytännössä voisi olla mahdollisten toimistolle yhteyttä ottavien lapsiuhrien tai heidän puolestaan yhteyttä ottavien ohjaaminen oikean viranomaistahon luo. Tässä työssä tarvitaan tietoa alueittain lapsiuhrien auttamista vastaavista viranomaisista ja mahdollisista kansalaisjärjestöistä. Selkeintä olisi, jos olisi vain yksi taho, johon lapsiuhrit ohjattaisiin.
Lapsiasiavaltuutetun käsitys on, että ihmiskaupan lapsiuhrien auttaminen ei kovin paljon perustoiminnoiltaan eroa muiden rikosten lapsiuhrien auttamisesta. Lapselle turvallisen ympäristön varmistaminen, lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen, luottamuksellisen suhteen luominen edes yhteen aikuiseen, lasten yhdenvertainen kohtelu jne. ovat perusvaatimuksia, joista on aina huolehdittava, jotta lapsiuhrin auttaminen olisi lapsen edun mukaista.
Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että työryhmämietinnössä on tunnistettu myös omana ryhmänään ihmiskaupan aikuisuhrien lapset. Myös näiden lasten tunnistaminen ihmiskaupan välilliseksi uhriksi on tärkeää. Lapsi tulee ohjata yhtälailla lapsille tarkoitettuun auttamisjärjestelmään, vaikka hän itse ei olisikaan välitön uhri.
4. Mikä on arvionne viranomaisyhteistyön toteutumisesta (ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja kunta tai kunnan sisällä tapahtuva yhteistyö), jos asiakkaana on ihmiskaupan uhriksi joutunut lapsi? Keskeiset haasteet ja kehittämistarpeet viranomaisyhteistyöhön liittyen ?
Lapsiasiavaltuutetulla ei ole tarkkaa tietoa yhteistyön toteutumisesta juuri ihmiskaupan uhrien auttamisessa. Yleisesti on kuitenkin selviä merkkejä siitä, että yhteistyössä on vielä paljon kehitettävää. Monet viranomaiset toimivat tehokkaasti omalla tehtäväkentällään, mutta mm. tiedonkulku ja aito yhteistyö muiden viranomaisten kanssa ei vielä toteudu käytännössä. Tämä hajanaisuus koskee yleisesti lasten ja perheiden palveluita sekä väkivallan ja hyväksikäyttörikosten lapsiuhreja. Juuri tämän hajanaisuuden vähentämiseksi on lähdetty kehittämään edellä mainittua lastenasiaintalo-toimintamallia (LASTA-hanke). Ei ole perusteita olettaa, että ihmiskaupan uhrien osalta tilanne olisi olennaisesti parempi kuin lasten ja nuorten palveluissa yleensä.
Viranomaisyhteistyötä ihmiskaupan lapsiuhrien auttamiseksi olisi järkevää kehittää yhdessä LASTA-hankkeen kanssa jo ennen valtakunnallisen toimintamallin käyttöönottoakin, jotta lastenasiaintalon moniammatillista erityisosaamista voitaisiin hyödyntää jatkossa ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistamisessa ja auttamisessa.
Viranomaisyhteistyötä tulisi kehittää myös rikosprosessin osalta. Ihmiskaupan lapsiuhriiin liittyvä rikosprosessi tulisi hoitaa yhdenmukaisesti muiden lapsiuhreihin liittyvien rikosprosessin kanssa.
5. Onko tiedossanne tutkimustietoa tai koottuja hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistamiseen ja auttamiseen?
EU on edellyttänyt, että jäsenmaat avaavat erityisen puhelinlinjan 11600 kadonneiden lasten auttamiseksi. Suomessa tällaista puhelinlinjaa ei toistaiseksi ole, ilmeisesti osittain siitä syystä, että ei ole löytynyt tahoa, joka olisi ottanut siitä vastuuta. Suomessa on myös toimiva viranomaisyhteistyö kadonneiden lasten auttamiseksi, joten tarvetta linjan perustamiselle ei ole pidetty kovin suurena.
Suomen järjestelmästä ja perusteluista on raportoitu EU:lle, mutta EU-komission Viviane Reding huomautti viimeksi joulukuussa 2013 pidetyssä lasten oikeuksien forumissa (8th European Forum on the Rights of the Child), että Suomi on ainoa EU-maa, josta puhelinlinja puuttuu.
Suomessa matkatoimistoala on pitkään tehnyt työtä lapsiseksiturismin ehkäisemiseksi. Alalla on Code of Conduct -ohjelma ( www.thecode.org), jossa edellytetään mm. lapsiseksiturismin torjuntaan tähtääviä toimia sekä ohjelmaan sitoutuvilta että heidän yhteistyökumppaneiltaan, henkilökunnan kouluttamista ja asiakkaille tiedottamista.
Oikeusministeriö on julkaissut oppaan "Lapsi rikoksen uhrina", joka on suunnattu lapsiuhrien vanhemmille [16]. Tämä opas voisi olla sovellettavissa myös oppaaksi ihmiskaupan lapsiuhrien auttamisessa.
Separated Children in Europe -ohjelma on julkaissut toimintasuositukset v 2004, joka sisältää myös luvun ihmiskaupan uhreista. Suosituksissa korostetaan, että eri viranomaisten toiminnan perusteena tulee olla lastensuojelu, ei maahanmuuton tai rikollisuuden estäminen. Lisäksi painotetaan lasten mielipiteen selvittämistä ja sen huomioimista heitä koskevassa päätöksenteossa. [17] Suositukset ovat hyödyllinen apu lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseen turvapaikanhakijalasten kohtelun tilanteisiin. Separated Children in Europe -ohjelman verkkosivuilta löytyy tietoa myös mm. Irlannissa tehdystä oppaasta nuorille turvapaikan hakijoille. [18] Turvapaikanhakijanuoret itse ovat olleet mukana tekemässä opasta. Kansainvälisesti on esimerkkejä siitä, miten turvapaikanhakijalapset ja nuoret ovat toimineet kokemusasiantuntijoina palveluiden kehittämisessä.
6. Muita mahdollisia huomioita?
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen huomiointi
Lapsiasiavaltuutettu näkemyksen mukaan lainsäädännön valmisteluun liittyvässä lapsivaikutusten arvioinnissa on huomioitava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen takaamat oikeudet kaikille lapsille. Muihin kysymyksiin edellä esitetyt seikat perustuvat lapsen oikeuksien sopimukseen.
Yleissopimus edellyttää, että kaikkia alle 18-vuotiaita kohdellaan ensisijaisesti lapsina.
Lapsella on oikeus 12 artiklan mukaisesti myös vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa joko henkilökohtaisesti tai edustajansa välityksellä.
Ihmiskaupan vastaisen toiminnan kannalta keskeisiä lapsen oikeuksien yleissopimuksen takaamia oikeuksia ovat:
- kaikki lapsen ovat yhdenvertaisia (2 art)
- lapsen edun asettaminen etusijalle kaikissa hallinto- ja lainsäädäntöelinten toimissa (3 art)
- lapsikaupan kielto (35 art)
- lapsen suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä (34 art)
- perheen turvaa vailla olevan lapsen oikeus suojeluun (20 art)
- lapsen oikeus suojeluun ja humanitaariseen apuun hänen anoessaan pakolaisen asemaa (22 art)
- kaltoinkohtelun, hyväksikäytön, kidutuksen tai muun epäasiallisen kohtelun uhriksi joutuneen lapsen toipumisen ja sopeutumien edistäminen (39 art)
Erityisen tärkeä tekijä lapsivaikutusten arvioinnissa, mutta myös lainsäädännön jatkovalmistelussa, on lapsen edun määrittely. Lapsen oikeuksien komitea on määrittelyt, että lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa määritellyt oikeudet täyttyvät. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että jatkovalmistelussa laadittaisiin käytännön toimijoille yleisen tason kriteeristö tai ohjeistus siitä, miten lapsen etua turvapaikanhakutilanteissa sekä erityisesti ihmiskaupan lapsiuhrien tilanteissa arvioidaan. On välttämätöntä, että lapsen edun arviointi tehdään läpinäkyvästi ja niin että se myös dokumentoidaan. Lapsen edun arvioinnin tulisi kattaa sekä tilanteet, joissa lapsi on yksin (yleensä yksin maahan tulleet lapset) että tilanteet, joissa lapsi on perheensä tai muun aikuisen kanssa.
Lapsen edun arvioimisen kriteerit on johdettava lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Yksittäisessä tapauksessa lapsen edun kannalta parhaan ratkaisun määrittely ei toki ole kaavamaista eikä yksiselitteistä, vaan se vaatii lähes aina tapauskohtaista arviointia. Lapsen edun arviointi ei myöskään ole mahdollista ilman, että lapsen oma mielipide on selvitetty silloin, kun selvittäminen on mahdollista. Suuntaviivoja lapsen edun arviointiin löytyy lapsen oikeuksien komitean yleiskommenteista, erityisesti lapsen etua koskevasta yleiskommentista nro 14. [19]
Kansallisessa lainsäädännössämme lapsen edun käsitettä ei ole kovinkaan paljon käsitelty. Lastensuojelulaissa (417/2007) on tuotu esiin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomioita lapsen etua arvioitaessa (4 §). Ne ovat sovellettavissa yleisinä ohjenuorina myös muihin kuin varsinaisiin lastensuojelutilanteisiin.
Ihmiskaupan uhrien auttaminen on aina myös rikosuhrin auttamista. Kaikki ihmiskaupan uhriksi joutuneet lapset, erityisen haavoittuvana ryhmänä, tarvitsevat välittömän ja ammattitaitoisen avun. Lapsiuhrien kohdalla korostuu erityisesti suojelutarpeen arviointi. Lapsiuhrin auttamisen tulee aina olla lapsen edun mukaista. Jossain tilanteissa se voi tarkoittaa, että lapsi otetaan auttamisjärjestelmän piiriin myös vastoin lapsen omaa tahtoa tai vastoin lapsen vanhemman/huoltajan tahtoa.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että ihmiskaupan uhrina olevia lapsia tulee kohdella ensisijaisesti lapsina, joilla on oikeus erityiseen suojeluun ja samanlaiseen kohteluun kuin muilla ilman huoltajansa turvaa olevilla suomalaisilla lapsilla. Lapsivaikutusten arvioinnissa olisi siten selvitettävä, miten erillinen/nykyinen ihmiskaupan lapsiuhrien auttamisjärjestelmä eroaa kansallisesta yleisestä rikosten lapsiuhrien auttamisjärjestelmästä ja arvioitava kumpi järjestelmä toteuttaisi paremmin ja kattavammin lapsen oikeuksien sopimuksen kokonaisuutta.
Jyväskylässä 7.3.2014
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
Lakimies
[1] http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200706saadosehdotustenvaikutustenarviointi.ohjeet/Files/Saadosehdotusten_vaikutusten_arviointi_Ohjeet.pdf
[2] http://www.intermin.fi/julkaisu/322013
[3] http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147
[4] http://www.lastenperusoikeudet.fi/csec-hanke/
[5] http://www.intermin.fi/julkaisu/322013
[6] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1872304
[7] ks. lapsiasiavaltuutetun lausunto vapaaehtoisesta paluujärjestelmästä http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1873869 tai Britanniassa tehty lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa koskeva opas http://www.childrenscommissioner.gov.uk/content/publications/content_756
[8] http://ejjc.org/enoc%C2%B4s-17th-annual-conference-children-move-children-first-25-27-september-2013-brussels
[9] http://www.crin.org/en/library/news-archive/enoc-statement-children-move-children-first-released
[10] EU-tuomioistuimen mukaan lapsen turvapaikkahakemus tulisi käsitellä siinä maassa, missä lapsi oleskelee, ks. Judgement in case C-648/11 6.6.2013.
[11] Parsons, Annika: Selvitys lapsen edun toteutumisesta turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisusarja 6/2010
[12] Treatment of unaccompanied and separated children outside their country of orgin. General Comment no. 6(2005). CRC/GC/2005/6.
[13] Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla, ETENE -julkaisuja 41.
[14] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1551557
[15] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
[16] http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/julkaisut/esitteitaoikeudellisistaasioista/6KEuvMmeV/Lapsi_rikoksen_uhrina_opas.pdf
[17] http://www.scepnetwork.org/p/1/91/translations-statement-of-good-practice
[18] http://www.scepnetwork.org/p/1/149/young-people%92s-guide-for-asylum-seeking-children-in-ireland
[19] CRC/C/GC/14 General comment no. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interest taken as a primary consideration (art. 3, para 1).
