Lapsiasiavaltuutetun lausunto 31.3.2006

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 VALTIONEUVOSTO

Asia: Lasten tuetut ja valvotut tapaamiset. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:7

Esityksen keskeinen sisältö ja lapsiasiavaltuutetun yleisarvio
Selvitykseen sisältyvät seuraavat uudistusehdotukset:
  1. Sosiaalihuoltolakiin otettaisiin säännökset kunnan velvollisuudesta järjestää lapsen ja hänen vanhempansa välisiä tuettuja ja valvottuja tapaamisia. Järjestämisvelvollisuus koskisi niitä lapsen ja vanhemman tapaamisia, jotka tuomioistuin tai sosiaalilautakunta on vahvistanut toteutettavaksi valvotusti. Valvotun tapaamisen perusteena voi olla toisen vanhemman arvioitu väkivaltaisuus, lapsikaappauksen uhka, seksuaalisen hyväksikäytön epäily tai vanhempien keskinäinen välien kärjistyminen.
  2. Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten tukeminen ja valvonta olisivat maksuttomia sosiaalipalveluita.
  3. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin lisätään tarkentavia säännöksiä valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämisen edellytyksistä ja sopimuksen voimassaolosta. Lähtökohtana on se, että tuetut tai valvotut tapaamiset olisivat tilapäinen ratkaisu.
  4. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin lisätään säännöksiä, joilla pyritään jouduttamaan tuomioistuimen sosiaalilautakunnalta pyytämän ns. olosuhdeselvityksen valmistumista huoltoriitatilanteissa. Selvitys olisi tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Sosiaalilautakunnan olisi otettava asianosaisiin yhteyttä viimeistään kahden viikon kuluessa selvityspyynnön saapumisesta. Tuomioistuimelta edellytettäisiin nykyistä yksilöidympää selvityspyyntöä.
Ehdotusten taustalla ovat eduskunnan oikeusasiamiehen että eduskunnan lakivaliokunnan tekemät ehdotukset ja selvitykset sekä Sosiaali- ja terveysministeriön aiempi erillisselvitys.
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kaikki työryhmän ehdotukset ovat perusteltuja ja kannatettavia. Ehdotukset täsmentävät tapaamismenettelyjen käytäntöjä sekä varmistavat palveluiden tasavertaista saatavuutta eri puolilla maata. Nykyisin eri kunnissa asuvat lapset ovat eriarvoisessa asemassa valvottujen tapaamisten järjestelyssä sen mukaan millaisen toimintatavan kunnan sosiaalitoimi on omaksunut.
Olosuhdeselvitysten aloittamisen määräajalla pyritään vauhdittamaan huoltoriitojen ratkaisemista. Ottaen huomioon oikeusministeriön ja eduskunnan lakivaliokunnan arviot, määräajan asettaminen selvityksen aloittamiselle voi olla hyvän lopputuloksen kannalta tässä vaiheessa mielekkäämpää kuin määräajan asettaminen selvityksen tekemiselle. Säädöstä tulee kuitenkin valmistautua täsmentämään, mikäli lastensuojelulain uudistus tai lastensuojelun kehittämisohjelman johtopäätökset antavat siihen lisäperusteita.
Näin ollen ehdotukset turvaavat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määriteltyjen lapsen oikeuksien (lapsen ja vanhemman väliset henkilökohtaiset suhteet ja suorat yhteydet; 9 artikla) sekä lapsen edun toteutumista. Ehdotukset vahvistavat myös perustuslain 9 §:n mukaista lasten yhdenvertaista kohtelua. Ne edistävät myös YK:n lapsen oikeuksien komitean syyskuussa 2005 Suomen valtiolle antamien huoltoriitoja koskevien suositusten toteutumista.
Näkökohtia ehdotuksesta aiheutuvista kustannuksista
Selvityksessä ehdotetaan, että tapaamisten järjestäminen on kunnan eikä esimerkiksi valtion vastuulla. Tämä on perusteltua, koska kunta vastaa myös muista lastensuojelupalveluista. Kunnille uudesta velvoitteesta aiheutuvat kustannukset tulee kuitenkin ottaa realistisesti huomioon jatkossa valtionosuuksia määriteltäessä, jotta ehdotukset myös käytännössä voivat toteutua.

Kiinnitän huomiota selvityksen epäjohdonmukaisuuteen kustannusten arvioinnissa ns. olosuhdeselvitysten vauhdittamisen osalta. Olosuhdeselvitysten aloittamiselle asetettavan määräajan ei arvioida aiheuttavan sosiaalihuollon henkilöstön lisätarvetta. Kuitenkin selvityksen muista kohdista käy ilmi, että olosuhdeselvitysten nopeampi valmistuminen edellyttää ainakin osassa kuntia sosiaalitoimen henkilöstövoimavarojen lisäämistä.

Selvityksessä todetaan - oikeusministeriön selvitykseen viitaten, että olosuhdeselvitysten viipymiseen vaikuttava keskeisin tekijä on käytettävissä olevien henkilöstövoimavarojen puute kuntien sosiaalitoimessa. On myös tärkeää, että selvitykset tehdään paitsi ripeästi myös laadukkaasti niin, että vanhempia kohdellaan tasapuolisesti.

Lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta esitetyn selvitystyötä vauhdittavan säännöksen perusteluissa todetaan seuraavasti: "Yleisellä tasolla säännöksestä seuraisi velvollisuus mitoittaa kunnan sosiaalitoimen henkilöstövoimavarat siten, että yksittäisten selvitysten tekeminen ei viivästy ainakaan sen vuoksi, että selvitysten tekeminen kunnassa on pysyvästi ruuhkautunut."

Näin ollen vaikuttaa siltä, että ehdotetun säädösmuutoksen tavoitteen toteutuminen on epävarmaa, mikäli kuntien sosiaalitoimien henkilöstöä ei vastaavasti lisätä ja varmisteta esimerkiksi sijaisten palkkaamista. Ehdotuksesta aiheutuvia kustannuksia tulisi tältä osin arvioida uudelleen.

Selvityksessä todetaan, että tuettujen ja valvottujen tapaamisten järjestäminen ei aiheuta "ainakaan vähäistä suurempaa sosiaalihuollon henkilöstön lisätarvetta". Tältä osin on syytä muistaa, että osassa kuntia kyse on uudesta tehtävästä ja koordinaatiovastuusta, mikäli valvottuja tapaamisia ei ole aiemmin järjestetty. Myös sopimusten uusimistarve määräajan umpeuduttua lisää työmäärää. Tämä on syytä ottaa kustannusten arvioinnissa huomioon, jotta lakiehdotusten käytännön toteutuminen varmistuu.

Valvottuja tapaamisia koskevia näkökohtia seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä
Ehdotuksen täsmennetään valvottujen tapaamisten edellytyksiä ja käydään perusteluissa läpi eräitä erityisiä tilanteita. Perusteluissa muistutetaan, että joissakin tapauksissa lapsen etu voi olla se, että valvottujakaan tapaamisia ei ole perusteltua järjestää.

Kiinnitän tässä yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön huomiota valvottujen tapaamisten järjestämisen ehtoihin niissä tapauksissa, kun lapsen vanhempi on epäiltynä lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja oikeusprosessi on kesken. Lapsiasiavaltuutetun huomiota on kiinnitetty kahdessa yhteydenotossa tällaisissa tilanteissa syntyviin riskeihin ja pyydetty arvioimaan sosiaalitoimen valtakunnallisen ohjeistuksen tarvetta.

Olen selvittänyt käytäntöä alustavasti Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksista vastaavasta yksiköstä. Voimavarojen puutteen takia terveydenhuollossa tuomioistuimelle tehtävät selvitykset lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä voivat kestää pitkäänkin. TAYS:n vastaava yksikkö on suositellut, että odotusaikana tapaamiset olisivat näissä tilanteissa valvottuja. Lisäksi yksiköstä todettiin, että myös valvotut tapaamiset voivat kuitenkin olla ongelmallisia lähellä varsinaista tutkinta- tai oikeuskäsittelyajankohtaa. Näiden epäillään vaikuttavan lapsen kertomaan ja rohkeuteen kertoa kokemuksistaan.

TAYS:n asiantuntijan arvioi, että sosiaalitoimen tulkinnat ja käytännöt kuvatuissa tapauksissa vaihtelevat suuresti. Asiantuntija piti tarpeellisena valtakunnallisen ohjeistuksen luomista valvottuihin tapaamisiin tilanteissa, joissa vanhempaa epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja oikeusprosessi on kesken.
Esitän, että sosiaali- ja terveysministeriö arvioi tarpeen mainitun sosiaalitoimen ohjeistuksen luomisesta valvottuihin tapaamisiin seksuaalisen hyväksikäytön epäilytilanteissa kun asian tuomioistuin käsittely on kesken.
Yliopistollisen keskussairaalan asiantuntija piti myös tärkeänä oikeuslaitoksen ja terveydenhoidon välistä parempaa keskusteluyhteyttä näissä tilanteissa. Lisäksi asiantuntija piti tarpeellisena eri tuomioistuinten keskinäistä yhteydenpitoa. Joissakin tapauksissa vireillä voi olla sekä huoltoriita että seksuaalisen hyväksikäytön esitutkinta eri tuomioistuimissa.

Tilanteiden arviointia vaikeuttaa se ilmiö, että riitaisissa erotilanteissa jossain määrin esiintyy myös ns. perättömiä ilmiantoja toisen vanhemman tekemästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös näihin on kiinnitetty huomioita lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleissa yhteydenotoissa.

Lopuksi
Lapsiasiavaltuutetun toimistoon on tullut syksyn 2005 aikana 22 huolto- ja tapaamisoikeusasioita käsittelevää yhteydenottoa. Niiden sisältö on kuvattu tiivistetysti oheisessa liitteessä. Yhteydenotoissa kuvastuu se, että eroriitojen ehkäisyyn on liian vähän palveluita ja tukea saatavilla. Yllättävän erouhan tai eron eteen joutuneen on vaikea saada kriisiapua. Päivähoidossa puolestaan näkyvät erokriisin keskelle joutuneiden lasten mielenterveysongelmat. Erotilanteiden psykososiaalisia palveluiden saatavuutta ja huoltoriitojen sovittelua olisi lisättävä. Samaa on suosittanut myös YK:n lapsen oikeuksien komitea.

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu