Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta
Lapsiasiavaltuutetun kuuleminen ulkoasiainvaliokunnassa 8.12.2009

LAUSUNTO
TAUSTAA

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on  vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon  siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva  yleissopimus ja sen edistäminen. Lapsiasiavaltuutettu ei  käsittele tai ratkaise yksittäistä lasta tai perhettä koskevia asioita tai kannanottoja.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 3 artiklan mukaan lapsen oikeudet tulee taata kaikille lapsille ilman lapsen tai hänen vanhempansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

YLEISARVIO SELONTEOSTA

Lapsiasiavaltuutettu on yhdessä lapsiasiainneuvottelukunnan kanssa osallistunut eri vaiheissa ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisen ja kotimaisen osuuden valmisteluun. Lausuntojen korjaus- ja lisäysehdotukset on huomioitu pääosin hyvin. Selonteon valmistelu on ollut avointa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää selonteossa valittuja painopisteitä Suomen ihmisoikeuspolitiikalle kansainvälisesti ja kotimaisesti hyvinä ja lapsinäkökulman huomioivina.

Myös lapsiasiavaltuutettu on omassa työssään painottanut vähemmistöihin kuuluvien lasten, saamelaisten ja romanilasten oikeuksien toteutumista. Molempien osalta lapsiasiavaltuutettu on kerännyt lasten omia mielipiteitä ja arvioita sekä niiden perusteella suosituksia päättäjille  [1]. Suositusten edistämisessä on tehty yhteistyötä vähemmistövaltuutetun kanssa.

Parhaillaan lapsiasiavaltuutetun toimistossa on tekeillä kartoitus vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten oikeuksien toteutumisesta. Ensi vuoden aikana kartoitetaan myös viittomakielisten ja huonokuuloisten lasten näkökulmaa yhdessä Kuurojen liiton kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu on tiedottamistyössään pyrkinyt mahdollisimman hyvin huomioimaan mahdollisuuden saada tietoa lapsen oikeuksista omalla äidinkielellä. Lapsen oikeuksien esitteitä on julkaistu kaikilla kotimaisilla kielillä suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi, inarin- ja koltansaameksi sekä tänä syksynä myös viittomakielellä (dvd). Lisäksi esite lapsen oikeuksista on saatavilla venäjän ja englannin kielillä.

Selontekoon liittyvät arviot lapsen oikeuksien toteutumisesta kotimaassa ovat  osuvia. Esille otetut teemat ovat perusteltuja eli köyhyyden vähentäminen, lasten osallistuminen, väkivallan vähentäminen, kuntapalveluihin liittyvä eriarvoisuus sekä vähemmistöihin kuuluvien sekä maahanmuuttajalasten asema.  On myönteistä, että ongelmat on pääosin tuotu reilusti esille eikä niitä ole selonteon tekstissä peitelty. Myös lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kuntapalveluiden eriarvoinen saatavuus ja laatu sekä ehkäisevien palveluiden heikkous on lapsen oikeuksien kannalta suurin ongelma Suomessa.

Kansallista osuutta olisi kuitenkin tehnyt tavoitteellisemmaksi, jos myös siinä olisi esitetty yhteenvetona hallituksen sitoumukset toimenpiteiksi siten kuin kansainvälisessä osuudessa on tehty.

Selonteon kansainvälisessä osassa ehdotetun mukaisesti lapsiasiavaltuutettu kannattaa Suomen aktiivista toimintaa lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseksi EU:ssa etenkin nyt kun Lissabonin sopimus antaa sille aiempaa vahvemman juridisen perustan.  Euroopan Neuvostossa Suomi onkin jo toiminut aktiivisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen, lapsiystävällisen oikeusprosessin sekä lasten osallistumisen suuntaviivojen valmistelussa osana EN:n lapsen oikeuksien strategiaa. On syytä muistaa, että lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa ei ole lailla kielletty kaikissa EU-maissakaan (esim. Ranska, Iso-Britannia).  EU:n yhtenäisyys tässä mahdollistaisi yhtenäisen esiintymisen myös globaalisti YK:ssa. Pidän tärkeänä, että Suomi kahdenvälisissä suhteissaan edistää lapsiasiavaltuutettujen tai muiden lapsen oikeuksia valvovien instituutioiden luomista maihin, joissa niitä vielä ei ole.

KANSALLINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ JA LAPSEN OIKEUKSIEN LOUKKAUKSET

Selonteossa (luku 2.3) on arvioitu ihmisoikeuksia valvovien valtuutettujen toimintaa varsin tiivistetysti ja yleisellä tasolla.

Lapsiasiavaltuutettua koskeva lainsäädäntö on sinällään toimiva. Työn itsenäisyyttä ja riippumattomuutta on valtioneuvoston taholta kunnioitettu. Kuitenkin käytännön työtä rajoittavat toimiston pienet henkilöstövoimavarat. Väkiluvultaan vastaavankokoisissa maissa (esim. Ruotsi, Norja, Skotlanti) lapsiasiavaltuutetun toimistojen  henkilöstömäärä on yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna vaikka laissa määritellyt tehtävät ovat näissä maissa hyvin samanlaiset.

Parhaillaan on vireillä valmistelu ns. kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamiseksi Suomeen eduskunnan oikeusasiamiehen yhteyteen. Kyse olisi ilmeisesti pääosin nykyisten toimijoiden yhteistyötä edistävästä keskuksesta, mikä onkin kannatettavaa. Lapsiasiavaltuutettu on jo tähän asti keskittynyt lapsen oikeuksia edistävään työhön, jota uudella instituutiolla halutaan muissakin ihmisoikeuksissa vahvistaa.

Lapsiasiavaltuutettu ei käsittele yksittäisiä valituksia tai kanteluita vaan tarkoitus on ollut että lainvalvontatehtävät lapsen oikeuksissa kuuluvat etenkin eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lasten oikeuksien loukkausten kannalta on merkitystä myös oikeuskanslerin, hallinto-oikeuksien, muiden erityisvaltuutettujen, kuluttaja-asiamiehen, viestintäviraston sekä lääninhallitusten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisen toiminnalla, koska nämä ottavat kantaa yksittäistapauksiin. Lisäksi sosiaali- ja potilasasiamiehet neuvovat paikallisesti asiakkaita heidän oikeuksistaan.

Lasten ja nuorten näkökulmasta kokonaisuudessa on parantamisen varaa. Yksittäistapauksia tutkivat tahot eivät nykyisellään tiedota toiminnastaan niin, että lasten ja nuorten olisi edes periaatteessa helppoa ottaa näihin tahoihin yhteyttä. Hallintokanteluiden käsittelyt kestävät hyvin pitkään niin, että lapsen näkökulmasta asiat ovat jo ehtineet muuttua ennen kuin ratkaisu saadaan. Etenkin erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten vanhemmat joutuvat usein peräämään oikeuksiaan muutoksenhaun ja kanteluiden kautta.  Lapsille ja nuorille ei myöskään ole tarjolla matalan kynnyksen palvelua, johon he voisivat tehdä rikosilmoituksen heihin kohdistuneesta väkivallasta tai hyväksikäytöstä.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kansallisen ihmisoikeuksien valvontajärjestelmän toimivuutta on syytä arvioida myös lapsinäkökulmasta ja parantaa kaikkien toimijoiden lapsilähtöisyyttä.  Lapsiasiavaltuutetun toimisto pyrkii omalta osaltaan vuoden 2010 aikana kokomaan tietoa valvontajärjestelmän toimivuudesta.

Perus- ja ihmisoikeuskasvatus sekä -koulutus Suomessa

YK:n lapsen oikeuksien toimeenpanon kannalta Suomessa on puutteena se, että  ihmisoikeuskasvatus toteutuu heikosti sekä perusopetuksessa että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa.  Tältä osin pidän selonteon arvioita liian positiivisena. Olen tästä asiasta lausunut enemmän sivistysvaliokunnalle.

Kiinnitän huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:
  • Kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen ja oppisisältöihin tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista sekä käytännön taitoja lapsen ja nuoren mielipiteen selvittämisessä ja heidän osallistumisensa tukemisessa.
  • Tuomareiden, syyttäjien ja poliisin koulutusta on selonteon mukaan lisätty mutta siitä huolimatta toiminnassa on vielä paljon epätasaisuutta. Tutkittaessa lapsiin kohdistuneita rikoksia (lähinnä pahoinpitelyrikokset ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) tai kuultaessa lasten lastensuojeluasioista päätettäessä ei aina huomioida lapsen herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Tässäkin on suuria alueellisia eroja. Lapsiystävällisempiä prosesseja tulee kehittää sekä poliisin että tuomioistuinlaitoksen piirissä. Lasten edunvalvonnasta ei myöskään aina huolehdita riittävästi  silloin kun lapsi on perheen sisäisen rikoksen uhrina.
  • Maahanmuuttajien kotouttamisessa tulee kielikoulutuksen rinnalla vahvistaa tiedon jakamista suomalaisen yhteiskunnan perhe- ja lapsioikeuden perusteista ja lapsen oikeuksista maahanmuuttajalle heidän omalla kielellään. Mieluiten tämän pitäisi tapahtua heti ensimmäisinä maahantulopäivinä. Tarve koskee kaikkia maahanmuuttajia heidän työmarkkina-asemastaan riippumatta.
  • Lapsiuhritutkimuksen mukaan maahanmuuttajaperheiden lapsiin kohdistuu muita lapsia enemmän väkivaltaa. Maahanmuuttajat eivät esimerkiksi välttämättä tiedä että lapsen ruumiillinen rankaiseminen on Suomessa rikos. Heidän lähtömaissaan näin ei välttämättä ole. Tietämättömyys asiasta haittaa lapsen tasapainoista kasvua sekä voi myös johtaa lastensuojelutoimiin tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Vanhemmille tulee antaa tukea myönteiseen vanhemmuuteen ja rajojen asettamiseen ilman väkivaltaa.

Romani- ja saamelaislasten oikeudet sekä vammaisten lasten oikeudet

Romani- ja saamelaislasten oikeuksia koskevat linjaukset selonteossa ovat pääosin hyviä.

Korostan tarvetta saamen kielen elvyttämisohjelmaan sekä saamen kielen opetuksen mahdollistamiseen koko maassa. Saamelaislapsista valtaosa asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja he jäävät nyt suurelta osin vaille kieliopetusta. Tältä osin tarvitaan myös perusopetuslain täsmentämistä.

Romanilasten osalta on tarpeen tukea kielen arkikäyttöä sekä kaiken kaikkiaan romanikielen opetuksen tarjontaa. Romanitaustaisia koulunkäyntiavustajia on tarpeen lisätä, koska he toimivat tärkeinä sillanrakentajina koulun ja kodin välillä sekä lapsen roolimalleina. Kiusaamisen vastaisissa ohjelmissa on romanilapsiin kohdistuva nimittely otettava erikseen esille. Lapset voivat olla niin tottuneita "mannetteluun", etteivät edes miellä sitä kiusaamiseksi.

Romani- ja saamelaislasten kannalta yhteinen tarve on lisätä kaikkien oppilaiden opetukseen tietoa kansallisista vähemmistöistä ja alkuperäiskansastamme.  Romanilapset kokevat koulun ohittavan liian usein heidän kulttuurinsa äänettömästi. Saamelaisista alkuperäiskansana ollaan samoin hyvin huonosti tietoisia. Tämä lisää stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Vammaisten lasten oikeudet

Kiinnitän valiokunnan huomiota siihen, että selonteossa ei juurikaan käsitellä vammaisten oikeuksia lapsinäkökulmasta.

Suomen nykyinen vammaislainsäädäntö on myös varsin aikuiskeskeinen. Lapsen ja perheen näkökulmasta etenkin lainsäädännön pirstaleisuus aiheuttaa ongelmia. Palveluohjausta on liian vähän ja vanhemmalle jää usein vastuu kuntoutuksen koordinoinnista ja lasta koskevan tiedon välittämisestä ammattitaholta toiselle. KELAn tulkinnat erilaisista etuuksista (vammaisen hoitotuki, kuntoutukseen pääsy) vaihtelevat alueellisesti ja lasten odotusajat kuntoutukseen voivat olla hyvinkin pitkiä.

Tärkeimmät vammaisten lasten oikeuksia vahvistavat toimet olisivat 1) lapsen vanhempien ja perheen tuen vahvistaminen (lapsiperheiden kotipalvelu, tukiperhetoiminta, omaishoitajan vapaapäivät) sekä 2) varhainen tuki lapselle itselleen ja erilaisten viiveiden lyhentäminen kuntoutukseen pääsyssä.

Vammaisen lapsen oikeuksien toteutuminen on liiaksi riippuvainen vanhemman voimavaroista "taistella" vammaisen lapsen oikeuksien puolesta. Lapsiasiavaltuutetun toimistossa kootaan aiheesta parhaillaan tarkempaa selvitystä. Sosiaali- ja terveysministeriö on muussa yhteydessä sitoutunut arvioimaan vammaislainsäädännön lapsinäkökulmasta (politiikkaohjelman pilottihankkeet 2010).
Lasten sosiaaliset oikeudet
Lapsen oikeuksien kannalta yksi suurimpia puutteita on kuntien tarjoamien palveluiden (sekä korjaavien että ehkäisevien) epätasainen laatu ja saatavuus. Tältä kannalta pidän uutta neuvola- ja kouluterveydenhuoltoasetusta edistysaskelena.

Kunnissa on tarpeen myös tehdä entistä kiinteämpää hallinnonalojen välistä yhteistyötä sekä johtaa ja suunnitella sitä yhdessä (ns. elämänkaarimallit hallinnossa).

Uusi lastensuojelulaki on myös tuonut vahvempia normeja, mikä on hyvä asia. Lastensuojelulain toteutumisen kannalta suuri ongelma on edelleen osaavien sosiaalityöntekijöiden saatavuus ja pysyvyys. Lastensuojelupalveluiden laadun parantamiseksi tulisi säätää asetuksella yhden sosiaalityöntekijän hoitamien asiakkaiden enimmäismäärästä. Nykytilanteessa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus sekä vähäinen määrä haittaa lapsen ja nuoren osallistumista ja kuulluksi tulemista.

Muistutan lisäksi, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikan hakijoita tulisi kohdella samalla tavalla kuin ilman perheen tukea olevia suomalaisia lapsia. Tästä syystä heitä koskevien palveluiden ja tuen järjestäminen tulisi säätää hoidettavaksi lastensuojelulain eikä ulkomaalaislain perusteella.
Valtioneuvostotason koordinaatio lapsi - ja nuorisoasioissa ja lapsen oikeuksien toimeenpanossa
Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on koordinoinut ansiokkaasti tällä eduskuntakaudella lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistä ja lapsen oikeuksien tiedottamista. Lasten osallistuminen, lapsen oikeuksista tiedottaminen, päätösten lapsivaikutusten arviointi sekä lasten hyvinvoinnin tietopohjan parantaminen ovat myös hiljalleen edistyneet. Nämä kaikki ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia yleisiä toimeenpanotoimia, joista lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antanut aiemmin huomautuksia.

Pidän lapsen oikeuksien kansallisen toimeenpanon kannalta välttämättömänä, että samanlaista koordinaatiota jatketaan pysyvällä tavalla myös vuoden 2011 jälkeen.  Tähän tulee sopia ministeriöiden kesken tarpeelliset yhteistyöratkaisut ensi vuoden aikana.  Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön yhteistyö on tässä keskeistä. Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden hallinnon rakenteista on myös menossa selvitystyö politiikkaohjelmassa.

Muistutan, että hallinnosta puuttuu STM:n tasa-arvoyksikön tyyppinen toimija lapsen oikeuksien ja lapsiasioissa. Valtioneuvoston sisäisen koordinaatiotehtävän yhdistäminen lapsiasiavaltuutetun toimintaan itsenäisenä valvovana instituutiona ei ole pidemmän päälle mahdollista.

Jyväskylässä 26.11.2009

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Jaana Tervo
Lakimies


[1]  Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa (Pekka Junkala & Sanna Tawah, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2

Saamelaisuus on kuin lahja. Selvitys saamelaislasten oikeuksien toteutumisesta saamelaisalueella( Minna Rasmus, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2008)